Think kirjoitti:
Minähän en mitään lääketieteestä tiedä, mutta jännää kautta sitä niskaa sitten tutkittiin.
En minä tietokonekaupassakaan ala kyseenalaistamaan, kun propelipää alkaa asentamaan ajuria uudestaan. Otan kuitenkin varmuuskopiot, jos haistan palaneen käryä.
Think kirjoitti:
Minähän en mitään lääketieteestä tiedä, mutta jännää kautta sitä niskaa sitten tutkittiin.
En minä tietokonekaupassakaan ala kyseenalaistamaan, kun propelipää alkaa asentamaan ajuria uudestaan. Otan kuitenkin varmuuskopiot, jos haistan palaneen käryä.
Mutta kun se propellipää alkaa sitä ajuria asentamaan niin otat sitten sitäkin ilmeisesti kaksin käsin meisselistä kiinni. Ihan varmuuden vuoksi.
nexie kirjoitti:Missä vaiheessa lämminhenkinen tapailusuhde muuttuu seurustelusuhteeksi?
Mua on ärsyttänyt aina se, että ihmiset keskimäärin kokevat aivan neuroottista tarvetta luokitella keskinäistä yhdessäoloa. Ei se määrittely mitään muuta, eikä siltikään ole pakko nussia koko kylää läpi.
nexie kirjoitti:Missä vaiheessa lämminhenkinen tapailusuhde muuttuu seurustelusuhteeksi?
Mua on ärsyttänyt aina se, että ihmiset keskimäärin kokevat aivan neuroottista tarvetta luokitella keskinäistä yhdessäoloa.
Outoa. Mikähän on otantasi? Mihin perustat väitteesi? Eiköhän tämä seurusteluluokittelu tai -status, sen määrittelyhalu kumpua siitä samasta tarpeesta kuin naimisiinmenokin. Se selkeyttää tilannetta ja omia ajatuksia. Vapauttaa kysymyksistä, jos niitä on. Luo vakautta ja turvallisuuden tunnetta.
Tarpeettomaksi tuon luokittelun voisi tehdä kummankin osapuolen muutoin selkeä, johdonmukainen, yhdenmukainen ja tavoitteellinen kanssakäyminen, jossa päämäärä on pysyä yhdessä ja panostaa täysillä.
En tiedä miksi mutta nyt tunnen tarvetta tarkentaa vastaustani vaikka jo kertaalleen olen vastannut, ilmeisesti tuon otsikon lukeminen uudelleen ja uudelleen sai joitain mielikuveja aikaan..
Jos puhutaan seurustelusuhteista ja seksiSUHTEISTA, niin silloin on mullakin on ollut seurustelu sellaisia enemmän. Eihän yksittäinen (tai kaksittainenkaan) kerta harrastaa seksiä jonkun merkityksettömän olion kanssa ole vielä SUHDE niin missään merkityksessä..
Pikku Myy veti henkeä nenän kautta ja puhalsi sen ulos hampaiden välistä hyvin keljulla tavalla, joka merkitsi:En-ole-eläissäni-kuullut-mitään-näin-hullua.
(T. Janson: Muumipappa ja meri)
nexie kirjoitti:Missä vaiheessa lämminhenkinen tapailusuhde muuttuu seurustelusuhteeksi?
Mua on ärsyttänyt aina se, että ihmiset keskimäärin kokevat aivan neuroottista tarvetta luokitella keskinäistä yhdessäoloa. Ei se määrittely mitään muuta, eikä siltikään ole pakko nussia koko kylää läpi.
Tuohon en osaa vastata, mutta sen tiedän, että tyttöystävästä tulee avovaimo silloin, kun hänen seurassaan voi piereskellä.
NuoriDaavid kirjoitti:tyttöystävästä tulee avovaimo silloin, kun hänen seurassaan voi piereskellä.
Miks miehet ajattelee niin että kun ollaan tarpeeks kauan oltu yhdessä voi ruveta piereskelemään seurassa??
Ällöttävä tapa!
Ja sit mietitte miksei vaimo anna enää yhtä usein... Piereskelystä se johtuu!
Hellu kirjoitti:Miks miehet ajattelee niin että kun ollaan tarpeeks kauan oltu yhdessä voi ruveta piereskelemään seurassa??
Ällöttävä tapa!
Ja sit mietitte miksei vaimo anna enää yhtä usein... Piereskelystä se johtuu!
Mutta jos liikaa ilmoja pidättelee niin mahaa alkaa kivistää, eikä sitten ainakaan seksiä tee mieli! Ihminenhän pieraisee parikymmentä kertaa päivässä keskimäärin, ainako sitä pitäisi pihalle juosta tuhnuttamaan?
bedlam kirjoitti:Ihminenhän pieraisee parikymmentä kertaa päivässä keskimäärin, ainako sitä pitäisi pihalle juosta tuhnuttamaan?
Kyllä! Tai ainakin pyytää kohteliaasti anteeksi jos vahingossa pääsee.
Mä en kyllä pieraise kahtakymmentä kertaa päivässä, onko ruokavaliossani jotain vikaa?
Eli piereskely on sellainen kynnys että koska voidaan olla niinku rennosti toisen seurassa.
Joku täällä palstalla joskus avautui siitäkin kuinka pesee hampaitaan vessassa samalla kun toinen on paskalla.
Siitäkö sitten tietää että nyt ollaan niinku oikeesti läheisiä, jos piereskely on se esiaste?
Hellu kirjoitti:
Eli piereskely on sellainen kynnys että koska voidaan olla niinku rennosti toisen seurassa.
Monelle pitemmässä suhteessä elävälle asia ei ole mikään kynnys, ellei siitä sellaista halua itselleen tehdä. Jos eläisin pitemmässä suhteessa, jossa toinen ei kehtaisi piereskellä, niin...no pyytäisin kohteliaasti opettelemaan.
bedlam kirjoitti:Ihminenhän pieraisee parikymmentä kertaa päivässä keskimäärin, ainako sitä pitäisi pihalle juosta tuhnuttamaan?
Kyllä! Tai ainakin pyytää kohteliaasti anteeksi jos vahingossa pääsee.
Mä en kyllä pieraise kahtakymmentä kertaa päivässä, onko ruokavaliossani jotain vikaa?
Kiusasin itseäni aikani pohtimalla samaa. Mieheni vakuutti, että piereskelen varmasti sitten unissani. En oikeasti muista koska olisin pierassu niin, että edes itse sen olisin huomannut! Mieheltä muistan kaksi pierua jouluna. Aika hurjaa. Ei ees naurata, saatan jopa pihdata.
Ei sun kannata piereskelystä stressata!
