Elävästä elämästä..

Ihmissuhdeasiat ja lemmekkäät jutut
Tix

Re: Elävästä elämästä..

Viesti Kirjoittaja Tix »

EveryWoman kirjoitti:Tuollaisia ammattilaisten laatimia ohjeistoja ei edes tarvittaisi, jos ihmiset älyäisivät pariutua sellaisten tyyppien kanssa, joita pitävät kiinnostavina. :D
Saman ihmisen pysyminen kiinnostavana 24/7/elinikä onkin se vaikein haaste ja melko suuri syy siihen, että olen sinkku :P
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Elävästä elämästä..

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

Tix kirjoitti:Luulisin, että suurin osa ymmärtäisi melko tarkkaan miksi jokin aihepiiri ei minua kiinnosta, en usko että siitä kovin suurta draamaa saisi aikaiseksi.
Mutta johtuuko tämä ystäväpiirisi homogeenisuudesta vai sinua kiinnostamattomien aihepiirien universaalista lähtökohtaisesta epäkiinnostavuudesta?
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Elävästä elämästä..

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

Tix kirjoitti:Saman ihmisen pysyminen kiinnostavana 24/7/elinikä onkin se vaikein haaste ja melko suuri syy siihen, että olen sinkku :P
Siis olet tavannut kiinnostavia ihmisiä, jotka jonkin ajan kuluttua eivät olekaan enää kiinnostaneet sinua?
Pyry-Matias

Re: Elävästä elämästä..

Viesti Kirjoittaja Pyry-Matias »

EveryWoman kirjoitti:Siis olet tavannut kiinnostavia ihmisiä, jotka jonkin ajan kuluttua eivät olekaan enää kiinnostaneet sinua?
Tämän hyväksyminen ja sen sietäminen on yksi pysyvän ihmissuhteen kantavista seinistä. Oikeampi kysymys on mikä on riittävää, kuinka kiinnostava toisen tarvitsee olla? Onko yksin kivempaa? Yhtä kaikki, näistä asioista on mielestäni hemmetin turha jauhaa yleisellä tasolla ja teoreettisesti, vähä niinku katsoi kusta putkessa tai se veteen paskantaminen 8)

Loppujen lopuksihan kukaan ihminen ei ole pitemmän päälle kovin mielenkiintoinen.
Viimeksi muokannut Pyry-Matias, 05.06.2007 21:44. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Tix

Re: Elävästä elämästä..

Viesti Kirjoittaja Tix »

EveryWoman kirjoitti:Siis olet tavannut kiinnostavia ihmisiä, jotka jonkin ajan kuluttua eivät olekaan enää kiinnostaneet sinua?
Kaipa sen voisi noinkin ilmaista, joskaan mistään kovin suuresta monikosta ei voi puhua. Pitkiä suhteita minulla on takana kaksi, kaikki alle vuoden on vasta tutustumista. Suurelta osin kytkisin kuitenkin kiinnostuksen kaikkoamisen omaan henkiseen kasvuuni ja arvostusteni muuttumiseen. Pointti oli enemmänkin siinä, että kiinnostavia ihmisiä on kovin harvassa.
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Elävästä elämästä..

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

Pyry-Matias kirjoitti:
EveryWoman kirjoitti:Siis olet tavannut kiinnostavia ihmisiä, jotka jonkin ajan kuluttua eivät olekaan enää kiinnostaneet sinua?
Tämän hyväksyminen ja sen sietäminen on yksi pysyvän ihmissuhteen kantavista seinistä.
:shock: Mulla ei sitten varmaan voi koskaan olla tällaista mainitsemaasi "pysyvää ihmissuhdetta". Enpä tosin varmaan sellaista haluaisikaan, mikäli se sisältää epäkiinnostavan ihmisen kanssa jumittamista epäkiinnostavissa tilanteissa.
Pyry-Matias kirjoitti:Oikeampi kysymys on mikä on riittävää, kuinka kiinnostava toisen tarvitsee olla?
Siis totta hemmetissä tulee yksittäisiä tilanteita, jolloin minä en halua kuunnella kumppanini sanaisen arkun antimia ja päin vastoin, mutta ei tämä tokikaan sitä merkitse, ettemmekö pitäisi toisiamme kiinnostavina ihmisinä. Minun käsittääkseni mitä paremmin toiseen tutustuu, sitä kiinnostavammaksi hän muuttuu (jos siis on alunperinkin ollut kiinnostava muutenkin kuin kalukukkaron tai rintavarustuksen ulottuvuuden osalta).

"Luonnollisen" lopun kohdanneet suhteeni ovat loppuneet seuraavista syistä:
1. kumppaniin ei ollut mahdollista tutustua riittävän hyvin, jotta hänestä olisi tullut pitkään suhteeseen riittävän kiinnostava (ja minusta hänelle),
2. osittain sama kuin edellisessä kohdassa ja osittain en tajunnut itse jakaa asioita riittävän avoimesti, mikä johti vieraantuneisuuteen :arrow: epäkiinnostuneisuuteen :arrow: "erilleen kasvamiseen" (josta suurin osa ajoittui kuuden vuoden jakson viimeiseen vuoteen).

Yhtä suhdetta ei voitu katsoa luonnolliseen loppuun asti, koska kumppani lähti siitä kesken kaiken (= ihastui toiseen, vaihtoi lennossa). Nykyinen suhteeni, jossa asioita on jaettu aiempia kokonaisvaltaisemmin, on ollut vähällä loppua yhteensopivuusongelmien vuoksi - ei suinkaan siksi että olisimme pitäneet toisiamme tapaamishetkeä vähemmän kiinnostavina.

Näiden perusteella en pidä kiinnostuksen loppumista pitkässä suhteessa minään luonnonlakina.
Yhtä kaikki, näistä asioista on mielestäni hemmetin turha jauhaa yleisellä tasolla ja teoreettisesti, vähä niinku katsoi kusta putkessa tai se veteen paskantaminen 8)
Kuitenkin osallistut keskusteluun? :nuts:
Loppujen lopuksihan kukaan ihminen ei ole pitemmän päälle kovin mielenkiintoinen.
Etkö pidä edes itseäsi mielenkiintoisena ihmisenä (ei ihme, jos esimerkiksi teet asioita joita itse pidät "hemmetin turhina", kts. yllä)? Ehkä tämä on osasyynä siihenkin, että et pidä muita kiinnostavina. Just a guess.

Edit: lisäyksiä
Viimeksi muokannut EveryWoman, 05.06.2007 22:13. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Elävästä elämästä..

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

Tix kirjoitti:Suurelta osin kytkisin kuitenkin kiinnostuksen kaikkoamisen omaan henkiseen kasvuuni ja arvostusteni muuttumiseen.
Jos et ole jakanut henkistä kasvuasi kumppanisi kanssa, voiko muuta olettaakaan kuin että suhde muuttuu epäkiinnostavaksi? Miksi olla suhteessa, jos käyttäytyy kuin eläisi yksin?
Tix kirjoitti:Pointti oli enemmänkin siinä, että kiinnostavia ihmisiä on kovin harvassa.
Siksi niistä harvoista kannattaisikin ottaa kaikki mahdollinen irti.
Pyry-Matias

Re: Elävästä elämästä..

Viesti Kirjoittaja Pyry-Matias »

Mielenkiintoinen on sanana aika lavea. Mitä kukin sillä tarkoittakaan. Itse en määrittele oikeastaan koskaan ketään ko. sanalla, koska se ei ole kuvaava.

Mutta suhdetapauksissa en kyllä etsi mitään seikkailua, jossa joka päivä etsitään kumppanista jotain uutta. Etsin pitemmän päälle turvallisuutta, yhdessäoloa ja omaa hyvää oloa - tasapainoa. Toki alkuvaiheessa on kova halu oppia toisesta kaikki, mutta tuo jatkuva etsiminen ei siis ole mulle se juttu. Kumppanin tai kaverin ei sinänsä tarvitse olla mielenkiintoinen, vaan pikemminkin samanhenkinen.
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Elävästä elämästä..

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

Pyry-Matias kirjoitti:Mielenkiintoinen on sanana aika lavea. Mitä kukin sillä tarkoittakaan. Itse en määrittele oikeastaan koskaan ketään ko. sanalla, koska se ei ole kuvaava.

Mutta suhdetapauksissa en kyllä etsi mitään seikkailua, jossa joka päivä etsitään kumppanista jotain uutta. Etsin pitemmän päälle turvallisuutta, yhdessäoloa ja omaa hyvää oloa - tasapainoa. Toki alkuvaiheessa on kova halu oppia toisesta kaikki, mutta tuo jatkuva etsiminen ei siis ole mulle se juttu.
Turvallisuuden ei tarvitse olla tylsää. Ei minulla ainakaan yksin eläessänikään ole tylsää, vaikka olen koko ajan sama ihminen enkä erityisemmin yllätä itseäni omilla luonteenpiirteilläni (tai löydä koko ajan itsestäni jotakin uutta).

Ihminen silti muuttuu jollakin tavalla läpi koko elämänsä (tajusipa hän itse sitä tai ei). Muuttumisen prosessi on se mielenkiintoinen juttu. Tämän mielenkiintoisuuden potentiaalin voi joko käyttää tai jättää käyttämättä, mutta kumpikaan vaihtoehto ei merkitse turvattomuutta tai tasapainottomuutta.
Kumppanin tai kaverin ei sinänsä tarvitse olla mielenkiintoinen, vaan pikemminkin samanhenkinen.
Uskoakseni pelkkä pariutumishetken samanhenkisyys ei riitä takaamaan liiton kestävyyttä. Ihmisillä kun tosiaan on taipumus muuttua. Kuvitteellisessa esimerkkitilanteessa, jossa pari ei jaa asioitaan lainkaan, on äärimmäisen epätodennäköistä että muuttumisen suunta olisi yhtenevä (niin identtisiä kumppanit kuitenkin harvoin ovat). Mitä enemmän tärkeitä juttuja jaetaan, sitä enemmän toisen elämä vaikuttaa oman elämän suuntaan (tiedostamattomastikin). Ja sitä helpompi on elää onnellisena yhdessä pitkään.
Pyry-Matias

Re: Elävästä elämästä..

Viesti Kirjoittaja Pyry-Matias »

EveryWoman kirjoitti: Uskoakseni pelkkä pariutumishetken samanhenkisyys ei riitä takaamaan liiton kestävyyttä.
Pariutumishetken yhtään mikään ei takaa yhtään mitään, minun tapauksessani. Sehän on vasta lähtolaukaus. Pikku hiljaa aletaan kooda palapeliä ja mutustella oisko tästä johonkin pysyvämpään. Äh, kyllä te kaikki nämä tiedätte... 8) Mä mikään ammattilainen ole.
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Elävästä elämästä..

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

Pyry-Matias kirjoitti:Mä mikään ammattilainen ole.
Mä olen: olen eronnut jo kolme kertaa!
Pyry-Matias

Re: Elävästä elämästä..

Viesti Kirjoittaja Pyry-Matias »

EveryWoman kirjoitti:
Pyry-Matias kirjoitti:Mä mikään ammattilainen ole.
Mä olen: olen eronnut jo kolme kertaa!
Yks kysymys sinulle: Oletko huomannut itsessäsi, ajattelutavassasi muutosta siinä kuinka hyväksi/"ammattimaiseksi" itsesi koet ihmissuhdeasioissa, muuttujien ollessa 'seurustelen/en seurustele' sekä jos seurustelen, niin 'olen hyvässä suhteessa/olen epätyydyttävässä suhteessa'?

Itse olen tehnyt ensin itsessäni mutta jälkeenpäin esmes monien palstalaisten kohdalla havainnon, että onnellisessa suhteessa olevat ilmeisesti automaattisesti kokevat olevansa hyvän ihmissuhteen asiantuntijoita. Kun itse otat puheeksi usein nykyisen ilmeisesti onnellisen ihmissuhteesi, käyttäen sitä esimerkkinä, jopa välillisesti malliesimerkkinä 8), syntyy minulle joskus kuva juuri tämäntyyppisen "kohtalon" kohdanneesta ihmisestä :D

Voin olla myös väärässä 8)
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Elävästä elämästä..

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

Pyry-Matias kirjoitti:Yks kysymys sinulle: Oletko huomannut itsessäsi, ajattelutavassasi muutosta siinä kuinka hyväksi/"ammattimaiseksi" itsesi koet ihmissuhdeasioissa, muuttujien ollessa 'seurustelen/en seurustele' sekä jos seurustelen, niin 'olen hyvässä suhteessa/olen epätyydyttävässä suhteessa'?

Itse olen tehnyt ensin itsessäni mutta jälkeenpäin esmes monien palstalaisten kohdalla havainnon, että onnellisessa suhteessa olevat ilmeisesti automaattisesti kokevat olevansa hyvän ihmissuhteen asiantuntijoita. Kun itse otat puheeksi usein nykyisen ilmeisesti onnellisen ihmissuhteesi, käyttäen sitä esimerkkinä, jopa välillisesti malliesimerkkinä 8), syntyy minulle joskus kuva juuri tämäntyyppisen "kohtalon" kohdanneesta ihmisestä :D

Voin olla myös väärässä 8)
Ymmärrän, että sinulle voi syntyä kuvailemasi kaltainen mielleyhtymä. En kuitenkaan oikein osaa vastata kysymykseesi. Kysymyksenasetteluun liittyy moniakin ongelmia, joita en tässä ala syvällisesti eritellä. Sanotaan vaikka niin, että pidän aika vaarallisena kaikenlaisten staattisten määritelmien, luonnehdintojen ja arvotusten liittämistä itseen tai muihin ihmisiin. Kuten sanottu, ihmiset muuttuvat, kasvavat, kehittyvät, taantuvat. On a) turhaa ja b) haitallista lokeroida joku esimerkiksi hyväksi tai huonoksi, asiantuntijaksi tai urpoksi, sivistyneeksi tai juntiksi, koska tuollaiset määritelmät eivät oikeastaan koskaan kestä lähempää tarkastelua (asiat eivät ole sillä tavalla mustavalkoisia, vaikka toisilla tavoilla saattavat ollakin).

Kerron keskustelujen yhteydessä omista kokemuksistani ihan vain siksi, että joku voi saada niistä jotakin tarvitsematta kokeilla samaa itse. Siis kulttuurievoluution nimissä. Tietysti katson, että minulla on laajempaa kokemusta verrattuna ihmiseen, joka on ollut ainoastaan tyydyttävässä tai ainoastaan epätyydyttävässä suhteessa, koska olen itse ollut molemmissa. Ja olen kokeneempi kuin joku, joka ei ole koskaan seurustellut (tai joku teoreettinen hahmo, joka ei ole koskaan ollut sinkku). Mutta tällaista kokeneisuutta en haluaisi arvotettavan automaattisesti plus-merkkiseksi (= sanomisiani uskottaisiin vain siksi että minulla on kokemusta). Tarjoan kokemuksiani ihmisten arvioitaviksi, jotta he voisivat saada niistä sen hyödyn, joka heidän on niistä mahdollista saada.

Olen ollut huomaavinani, että mitä arvottavammin kanssakeskustelija suhtautuu tällaiseen kokeneisuuteen (arvottava asenne = kokeneempi on muita ylempi ja parempi ja automaattisesti oikeassa), sitä vaikeampi hänen on saada kokemuksistani hyötyä itselleen. Jo siksikin tekstejäni olisi hyvä yrittää lukea keskustelijoiden suhteen mahdollisimman arvoneutraalisti, vaikka toisinaan kirjoitankin kärjistäen keskustelua (en kuitenkaan henkilöitä) provosoidakseni.

Kyllä, käytän suhdettani ja menneitä suhteitani ja tekemiäni ratkaisuja esimerkkeinä, mutta olisi vaarallista erehtyä pitämään niitä malliesimerkkeinä. Ihmisiä ja suhteita on erilaisia ja jokainen joutuu valitettavasti itse hakemaan omaan tilanteeseensa parhaat mahdolliset toimintatavat. Esimerkkien avulla se kuitenkin usein onnistuu edes vähän helpommin.

*

Loppuun tiivistys toisin päin sanottuna: Vaikka olisin kuinka asiantuntija, saatan silti olla väärässä. Ja sokeakin kana voi löytää jyvän. Erilaisten tarjolla olevien esimerkkien ja ehdotusten arviointi ja hyödyntäminen on aina lukijan itsensä vastuulla.
Avatar
syttiK
Kitisijä
Viestit: 1116
Liittynyt: 05.04.2006 11:10
Paikkakunta: kiimakaupuNki

Re: Elävästä elämästä..

Viesti Kirjoittaja syttiK »

William Munny kirjoitti: Meitä on moneksi. Minua nimittäin risoo ajoittain ihmiset joilla on mielipide joka asiasta riippumatta siitä miten asianlaidat mahdollisesti oikeasti ovat, tai voisivat olla, jos toimittaisiin toisin. Ovat päättäneet oman mielipiteensä ja pitävät siitä kiinni vaikka taivas putoaisi niskaan. Sellaiset mielipideautomaatit. Pthyi!
No toi on sit taas se toinen karvoja nostattava ääripää.

Öfftöpiik. Meil on töis pari tyyppiä, et ku ne alkaa puhuu, niin muut on hiljaa. Sekin johtuu siitä, et ne vaan toitottaa niistä niiden omista "kotiasioistaan" ja omasta pienestä maailmastaan. Ketää juuri kiinnosta. Huomasin muuten, että mä en vedä himajuttuja töihin, koska en halua, että sieltä (muut kuin2) tuntisivat mut muuna kuin työntekijänä. Toikin on asia, joka saattaa ärsyttää noita sossupokeilijoita.
Hei ämmä, sulla on väärä asenne.
Avatar
syttiK
Kitisijä
Viestit: 1116
Liittynyt: 05.04.2006 11:10
Paikkakunta: kiimakaupuNki

Re: Elävästä elämästä..

Viesti Kirjoittaja syttiK »

Tix kirjoitti:
syttiK kirjoitti:Että mä sitte inhoon ihmisiä, joilla ei oo omaa mielipidettä mihinkään asiaan. Tai niinq mielipidettä yleensäkään. Niinq irl.
Ei kannata kysellä mielipidettä asioista, joita toinen ei ole edes miettinyt. Esim. sitä, sopiiko tuo neule tuon hameen kanssa. Se on nimittäin niin yhdentekevä kysymys, että ei kiinnosta miettiä sen vertaa että olisi joku mielipide. Eli jos miehesi vastailee sinulle kovin usein "en tiedä", mieti kysymyksiäsi. Koska vastaus on suomeksi useimmiten "en tiedä eikä kiinnostakaan tietää."
Hei mä harvemmin ees kyselen miehekkeeltä sen mielipidettä vaateasioissa, koska se yleensä heti sanoo, jos ei tykkää ja jos joku on ehdoton ei. Sama pätee hiuksiin ja kaikkeen. Tääl enää turhia kainostella missään asioissa. Hyvä niin, joskus aiemmin samasta suoruudesta ois voinu ehkä jopa loukkaantua.

Ja yleensäkin mitä tulee noihin omiin mielipiteisiin, niin kyl must jokaisella täytyy olla ees jonkinmoinen oma mielipide esittää, jos keskustellaan jostain oikeasta asiasta. Hyvänä esimerkkinä taloyhtiön kokoukset, joissa vaan nämä kiltit ja hiljaiset "ei mulle oo niin väliä, päättäkää te -ihmiset"myötäilevät enemmistöä, kun eivät uskalla tuoda julki omaa mielipidettään.
Tosin jos ei oikeesti oo mitään asiaa, niin sillon kannattaaki olla hiljaa.
Hei ämmä, sulla on väärä asenne.
Tix

Re: Elävästä elämästä..

Viesti Kirjoittaja Tix »

syttiK kirjoitti:Ja yleensäkin mitä tulee noihin omiin mielipiteisiin, niin kyl must jokaisella täytyy olla ees jonkinmoinen oma mielipide esittää, jos keskustellaan jostain oikeasta asiasta. Hyvänä esimerkkinä taloyhtiön kokoukset, joissa vaan nämä kiltit ja hiljaiset "ei mulle oo niin väliä, päättäkää te -ihmiset"myötäilevät enemmistöä, kun eivät uskalla tuoda julki omaa mielipidettään.
Nythän puhut eri asiasta - uskalluksesta lausua mielipiteensä. Tuskin kukaan sellaista nyssykkää kestää, joka ei uskalla sanoa mitä mieltä on edes sellaisista asioista joissa on jotain tiettyä mieltä. Sen sijaan se mikä on "oikea asia" on taas vaikeampi juttu. Jonkun mielestä mielipide naapurin rouvan hatusta on oikea asia, toisen mielestä taas relevantteja ovat globaalitason kysymykset.
prosessi

Re: Elävästä elämästä..

Viesti Kirjoittaja prosessi »

Tix kirjoitti:
EveryWoman kirjoitti:Siis olet tavannut kiinnostavia ihmisiä, jotka jonkin ajan kuluttua eivät olekaan enää kiinnostaneet sinua?
Kaipa sen voisi noinkin ilmaista, joskaan mistään kovin suuresta monikosta ei voi puhua. Pitkiä suhteita minulla on takana kaksi, kaikki alle vuoden on vasta tutustumista. Suurelta osin kytkisin kuitenkin kiinnostuksen kaikkoamisen omaan henkiseen kasvuuni ja arvostusteni muuttumiseen. Pointti oli enemmänkin siinä, että kiinnostavia ihmisiä on kovin harvassa.
Eikö noilla alunperin kiinnostavilla sitten ole tapahtunut sitä henkistä kasvua? Voihan kasvu tapahtua jonkun verran eri tahtiin, mutta kun vain malttaa odottaa, niin yleensä jossain vaiheessa tilanteet kyllä tasoittuvat, ellei jo heti alunperin ole tehnyt selkeää arviointivirhettä.

Siinä mielessä kyllä olen samaa mieltä, että ajatusmaailmaltaan kiinnostavia naisia on omituisen vähän, kun taas sellaisia miehiä tuntuu löytyvän paljonkin. Kiinnostaisi kuitenkin tietää, että mikä mielestäsi tekee ihmisestä kokonaisuutena kiinnostavan? Mitä kaikkea hänessä täytyy olla?
Vastaa Viestiin