Romanssi sai alkunsa netistä?

[Rahkapussi]

Yhä useampi parisuhde saa alkunsa Internetin välityksellä. Siitä huolimatta sen mahdollisen oikean tapaamiseen verkossa suhtaudutaan epäillen ja nettideiteillä käymistä häpeillään.

Ennen verkon luomaa tapaamismahdollisuutta ihmiset laittoivat kirjeenvaihtoilmoituksia lehtiin. "Yksinäisten sydänten palstat" olivat suosittua lukemista, varsinkin syrjäisimmillä seuduilla, ja kirjeenvaihdosta saattoi kehkeytyä romanssi sekä avioliitto.

Internetin deittipalvelut toimivat samalla tavalla. Miksi niiden käyttäminen sitten nolottaa? Syy saattaa olla siinä, että se on niin helppoa. Lisäksi nettideittailun maineen ovat pilanneet seikkailunhaluiset varatut sekä simmuun pissivät pelimiehet ja -naiset, jotka pitävät useampaa viritystä samaan aikaan. Sydän karrella saattaa monella olla nolo olo ja häpeä siitä, että oli niin helposti nenästävedettävä. Mutta pitääkö nettideittailuun sitten suhtautua kyynisesti tai jopa inhorealistisesti? (Toim. välihuom! Minusta kyynisyys on kyllä romantiikan este.)

Jännä, että moni kieltää mm. chatti-huoneissa olevansa hakemassa mitään, mutta sisimmässään ovat kuitenkin"pilke silmäkulmassa" ja "avoimella mielellä". Minä ainakin olen.

Itse näen, että parisuhteen muodostumisen paras edellytys on suurin piirtein samat kokemukset, kiinnostuksenkohteet, harrastus ym. ja varsinkin tiettyyn aihepiiriin rajatuilla keskustelufoorumeilla on mahdollisuus kohdata "samanhenkistä" seuraa.

Olen jo sen ikäinen, että baareissa yömyöhään kekkuloiminen ei sovi enää fysiikalleni. Psyykelle käy myös ns. "pinnallinen meininki" (mahdottomuus/kyvyttömyys keskusteluun tms.), humalahakuisuus sekä mahdollisesti ala-arvoinen musiikki. Koen seuranhaun baarista aika keinotekoiseksi. Varsinkin kun suurin osa harrastuksistani liittyvät enemmän ruumiinkulttuuriin sekä muun kulttuuritarjonnan aktiiviseen kuluttamiseen.

Nyt kysyn:

Uskotko, että se oikea/sopiva voi löytyä Internetistä?

Tiedätkö/tunnetko yhtään paria, joiden parisuhde on saanut alkunsa verkossa?

HUOM! Rajaan tästä numban ja tontun pois, paitsi omakohtaisina todistajina. Olisi muuten liian helppoa

[huima]

En usko.

Internetissä on vaan kaikenlaisia perverssejä ja friikkejä.

[Kreitsu]

Internetissä on vaan kaikenlaisia perverssejä ja friikkejä.

No mut samankaltaiset just löytää toisensa! Mäkin löysin oman perverssin netistä. Itse olen se friikki.

[Georgina]

tuo ihana oma äijä on löytynyt suomi24 deitti ilmoituksen kautta jos siltä tätä kysyy, niin se sanoo että ei puhuta niistä, ne on ikäviä asioita....

kai tämä koeajo on siis jo päättynyt kun alkaa tuo yhteinen talokin nousta pystyyn.

[Edith]

Ei mua ole koskaan nolottanut, että olen deitti.nettiä käyttänyt. Tunnen ei-kitinäläisen ja ei-cityläisen avioituneen pariskunnan, joka on tavannut netin avulla.

[Pyry-Matias]

Tottakai voi löytyä. Täytyy muistaa, että se vaatii usein työtä, liikaakin. Olen viime aikoina välillä ollut lähellä laittaa oman ilmoituksen, koska oma ilmoitus on huomattavasti hedelmällisempi ja vahvempi lähtökohta kuin vastata moneen. Se on ihan piristävää touhua ja pysyy tatsi. En usko baaripokiin kohdallani ollenkaan.

Kyynistyneenä ei välttis kannata alkaa siihen rumbaan, varsinkin jos se oma suodatin on kovin tiivis. Kyllähän sitä panoseuraa löytää varmasti, kun pistää haravasysteemit pystyyn, mutta elämänkumppania haettaessa tilanne on tietenkin aivan eri.

Nettitreffaillut ovat olleet mulle ihan neutraali juttu jo pitkään, sama kuin mitkä tahansa treffit.

[Elppis]

Internetissä on vaan kaikenlaisia perverssejä ja friikkejä.

No mut samankaltaiset just löytää toisensa! Mäkin löysin oman perverssin netistä. Itse olen se friikki.

Veit mun repliikin.

[Elukka]

Tiedätkö/tunnetko yhtään paria, joiden parisuhde on saanut alkunsa verkossa?

[aimohaiku]

Tiedätkö/tunnetko yhtään paria, joiden parisuhde on saanut alkunsa verkossa?[/b]

Ainakin kaksi pariskuntaa tunnen, joten kyllä se mahdollista on.

[Googlebot]

Ei se ole ollenkaan niin harvinaista kuin kuvitellaan. Brad Pitt ja Angelie Joliekin löysivät toisensa match.com-palstan kautta. Pitt oli hakemassa kalastusseuraa ja Jolie seksiseuraa, ja tuumasivat sitten yhdessä että nuo kaksi harrastusta voisi yhdistää kätevästi toisiinsa. Syntyi olympialajinakin tunnettu pervokalastus.

Nykyään Pitt ja Jolie elelevätkin ikionnellisina yhdessä, ja heillä on jo monta lastakin, kaikki nimetty isänsä mukaan ("Brat").

[Vadim]

Ai että näitä oikeita ja sopivia on ihan olemassakin, ja niitä vieläpä tapaa jossain?

[huima]

Ei se ole ollenkaan niin harvinaista kuin kuvitellaan. Brad Pitt ja Angelie Joliekin löysivät toisensa match.com-palstan kautta. Pitt oli hakemassa kalastusseuraa ja Jolie seksiseuraa, ja tuumasivat sitten yhdessä että nuo kaksi harrastusta voisi yhdistää kätevästi toisiinsa. Syntyi olympialajinakin tunnettu pervokalastus.

Nykyään Pitt ja Jolie elelevätkin ikionnellisina yhdessä, ja heillä on jo monta lastakin, kaikki nimetty isänsä mukaan ("Brat").

Vittu.

Total repskops.

[BrianW]

Tunnen kaksi paria, jotka ovat deittinetin kautta tavanneet. Molemmat olleet yhdessä jo useita vuosia ja asuvat yhdessä.

Muutaman tosi mukavan ihmisen olen itsekin tavannut siten ja yhden kanssa seurustelin toista vuotta.

[irmelianneli]

Tunnen muutamia. Tottakai voi onnistua siinä missä muissakin yhteyksissä tutustuneet. En oo kylläkään koskaan nettideiteillä käyny, enkä ilmotuksiin vastannu enkä omia ilmoja nettiin laittanu, että siinä mielessä omakohtaista kokemusta ei ole, mutta kommentoinpa silti tuntemukseni. Omat jutskat löytyneet yleensä ihan vaan yhteisten kavereitten kautta.

[slam]

Tukin uitto lopetettiin niin syrjäkylistä tuli sisäsiittoloita ainakin Tampereen seudulla...

tiedä sitten. olisihan se hienova uskaltaa puhutella naista luonnossa. Viimeksi, kun olin Tampereen kirjastolla odottamassa bussia, niin uskomattoman kaunis brunetti haisi siinä vieressä. Älyttömän kaunis ja sopiva. :p olisin ottanu.

[EveryWoman]

Uskotko, että se oikea/sopiva voi löytyä Internetistä?
Kyllä.

Tiedätkö/tunnetko yhtään paria, joiden parisuhde on saanut alkunsa verkossa?
Jaa yhtään? Katsotaanpa: minä, kollegani, useampi opiskelukaverini, vielä useampi asiakkaani, pari muuta tuttua... Lista on niin pitkä että kaikkia ei mitenkään voi muistaa kerralla. Ja jos lisätään näiden tietämät parit, joita en itse varsinaisesti laske tuttuihini, joukko räjähtää eksponentiaalisesti.

Itselleni, kuten aiemminkin olen kertoillut, nettitreffailu on kaikista treffailun muodoista se sopivin vaihtoehto. Tämä siksi, että karsinta tehdään kirjallisten tuotosten perusteella, ja minulle nimenomaan parini kyky eritellä ajatuksiaan on yksi tärkeimmistä yksittäisistä ominaisuuksista joihin kiinnitän huomiota tutustuessani ihmisiin. Netin avulla tavoitan laajoja ihmisjoukkoja paikkasidonnaisuudesta vapaana, mikä on tärkeää jos (ja kun) rima on niin "korkealla" että sopivia tyyppejä tulee kohdalle vain harvoin. Lisäksi huomaan viehättyväni tyypeistä, jotka ovat mahdollisimman erilaisia kuin itse olen (ei kuitenkaan sopimattomalla tavalla erilaisia), ja sellaisia tietysti löytyy helpommin konteksteista, joihin minulla ei IRL olisi mitään asiaa. Tuskinpa olisin So Easyynkaan koskaan missään törmännyt, jos emme ensin olisi kiinnostuneet toisistamme netissä.

Elämäni kaksi ylivoimaisesti hienointa tuttavuutta ovat molemmat syntyneet netissä (ja yhtä nettituttua en ole toistaiseksi tavannut, mutta epäilen vahvasti että hän olisi kolmas tällainen raskassarjalainen). En halua edes ajatella, millaista elämäni olisi, jos en olisi koskaan tavannut kumpaakaan heistä. Varmasti on olemassa ihmisiä, joille muut tavat tutustua ihmisiin ovat parempia, mutta itse olen saanut internetin ansiosta jo kaksi kertaa kokea, että en olekaan maailmankaikkeudessa aivan yksinäni sellainen kuin olen. Ja se on jo jotakin se!

[Pyry-Matias]

Itselleni, kuten aiemminkin olen kertoillut, nettitreffailu on kaikista treffailun muodoista se sopivin vaihtoehto.

On hienoa, että nettitreffailu soveltuu joillekin näinkin hyvin. Mä olen huomannut, että viehätyn myös kirjallisesta lahjakkuudesta: värikkäästä kielenkäytöstä ja yleensäkin kyvystä ilmaista itseään, tunteitaan, jäsennellä erilaisia asioita ja omia ajatuksia. Sanalla sanoen se on jopa pornoa

Mutta mulle on kuitenkin tärkeämpää live kontakti: itsevarmuus, se pilke siinä silmäkulmassa, karisma ja ennen kaikkea sosiaaliset vuorovaikutustaidot.

Nämähän eivät ole toisiaan poissulkevia, mutta juuri nettitreffailun alkuvaiheessa vaivaan päätäni sillä, siirtyykö kirjallinen lahjakkuus suoraan vai ollenkaan rl-vuorovaikutustilanteeseen.

Voisi todeta, että komsii, komsaa.

[EveryWoman]

Mä olen huomannut, että viehätyn myös kirjallisesta lahjakkuudesta: värikkäästä kielenkäytöstä ja yleenskäkin kyvystä ilmaista itseään, tunteitaan, jäsennellä erilaisia asioita ja omia ajatuksia. Sanalla sanoen se on jopa pornoa

Mutta mulle on kuitenkin tärkeämpää live kontakti: itsevarmuus, se pilke siinä silmäkulmassa, karisma ja ennen kaikkea sosiaaliset vuorovaikutustaidot.

No öh. Tokihan minullekin IRL-tilanteiden toimivuus on tärkeintä. Jos ei olisi, voisin periaatteessa elää parisuhdettanikin netin välityksellä koskaan toista edes tapaamatta! Mutta nettideittien avulla minun on oikeasti noin miljoona kertaa helpompi törmätä sellaiseen tyyppiin, jonka kanssa homma toimii, verrattuna vaikkapa siihen toiseen suosittuun vaihtoehtoon eli baareissa pyörimiseen. On vain niin älyttömän paljon hitaampaa käydä ihmisiä läpi juttelemalla yhdelle kerrallaan ja valitsemalla juttukumppanit lähinnä ulkonäön perusteella. Sillä menetelmällä olisin voinut käydä tyyppejä läpi monta vuotta siltikään tapaamatta sen kaliiberin tapauksia, joita elämässäni tällä hetkellä on jo kaksi.

Yritän siis sanoa, että jos treffikumppanin pään sisältö ja kyky välittää sitä muille eivät ole tietynlaisia, livekontaktista minun kanssani ei koskaan tule sanottavan ihmeellistä. Siksi on minulle luontevampaa treffailla ainoastaan niitä, joiden korvien välin olen kirjallisen valintamenettelyn avulla todennut lupaavaksi. Ulkonäköön perustuva ja tietyn fyysisen sijainnin rajaama tutustumistoiminta on siihen verrattuna kuin etenisi sokkona karsinassa, jossa ei välttämättä ole yhtäkään sopivaa tyyppiä. Eli hulluutta.

Nämähän eivät ole toisiaan poissulkevia, mutta juuri nettitreffailun alkuvaiheessa vaivaan päätäni sillä, siirtyykö kirjallinen lahjakkuus suoraan vai ollenkaan rl-vuorovaikutustilanteeseen.

Eipä tietenkään jokaisella kerralla siirry, eikä se jokaisella kerralla johda säkenöivään ja miellyttävään IRL-kontaktiin, mutta kokemukseni mukaan kuitenkin moninkertaisesti useammin kuin muilla tavoilla valitun treffipartnerin kanssa (jos siis tapaa ainoastaan sellaisia ihmisiä, joista on tekstin perusteella erittäin kiinnostunut).

[Pyry-Matias]

Tämän treffailutapojen preferoinnin eron selittää myös kohderyhmien erilaisuus. Mä en oikein usko, että mun vähiten väärä lymyää netissä, vastailee treffi-ilmoituksiin jne. Vaikka siis nettitreffailu on mulle ihan varaukseton tapa treffailla. Tai onhan se mahdollista, muttei kuitenkaan todennäköistä.

[EveryWoman]

Tämän treffailutapojen preferoinnin eron selittää myös kohderyhmien erilaisuus. Mä en oikein usko, että mun vähiten väärä lymyää netissä, vastailee treffi-ilmoituksiin jne.

Joo, niinhän se on. Minunkaan näistä helmituttavuuksistani kumpaakaan ei olisi käytännössä ollut mahdollista baarista löytää, ääriharvinaisia poikkeustilanteita lukuunottamatta.

[BrianW]

Elämäni kaksi ylivoimaisesti hienointa tuttavuutta ovat molemmat syntyneet netissä (ja yhtä nettituttua en ole toistaiseksi tavannut, mutta epäilen vahvasti että hän olisi kolmas tällainen raskassarjalainen). En halua edes ajatella, millaista elämäni olisi, jos en olisi koskaan tavannut kumpaakaan heistä. Varmasti on olemassa ihmisiä, joille muut tavat tutustua ihmisiin ovat parempia, mutta itse olen saanut internetin ansiosta jo kaksi kertaa kokea, että en olekaan maailmankaikkeudessa aivan yksinäni sellainen kuin olen. Ja se on jo jotakin se!

Komppaan kovastikin.

Puolitusinaa minulle erittäin merkittävistä ystävyyssuhteista on alkujaan lähtöisin nettideittailusta. Tutustumalla uusiin mukaviin ja mielenkiintoisiin ihmisiin tutustuin myös heidän mainioihin ystäviinsä. Oli siinä yksi, jota pidin elämäni kaikkien aikojen rakkautenakin ja sitä se oli sen aikaa kun kesti. No voihan vielä uutta tulla mutta vähän epäilyttää että löytyykö yhtä säväyttäävää ja intohimoista suhdetta. Ystävyysuhteet ovat kuitenkin säilyneet.

[Rahkapussi]

Yritän siis sanoa, että jos treffikumppanin pään sisältö ja kyky välittää sitä muille eivät ole tietynlaisia, livekontaktista minun kanssani ei koskaan tule sanottavan ihmeellistä. Siksi on minulle luontevampaa treffailla ainoastaan niitä, joiden korvien välin olen kirjallisen valintamenettelyn avulla todennut lupaavaksi. Ulkonäköön perustuva ja tietyn fyysisen sijainnin rajaama tutustumistoiminta on siihen verrattuna kuin etenisi sokkona karsinassa, jossa ei välttämättä ole yhtäkään sopivaa tyyppiä. Eli hulluutta.

Aamen! Olen NIIN samaa mieltä.

Jännittävintä tässä on se, että kun nykyään liikun netissä ja IRL ilman taka-ajatuksia parisuhteesta tai muusta virityksestä, törmään molemmissa paikoissa mielettömän lahjakkaisiin ja karismaattisiin miehiin. Sitä saa mitä tilaa eli romanssivaaraa ilmassa

[slam]

Joo, niinhän se on. Minunkaan näistä helmituttavuuksistani kumpaakaan ei olisi käytännössä ollut mahdollista baarista löytää, ääriharvinaisia poikkeustilanteita lukuunottamatta.

Juokse sinä siinä kätten kasteessa ja baarisonnien mylvinnän äärellä eturivissä, niin ei tarvitse varmaan paljon muuta etsikkään. Harvemmin tosin kunnon kansalainen jaksaa moisessa paikassa käydä.

Tyhmyys on uskomattoman tiivistä baarissa. sen oikein kuulee, kun se tiputtaa katosta höyrystämäänsä limaa.

[Rouva Pupu]

En henk.koht. tunne yhtään nettiparia, mielenkiintoista. Kovasti tuntuu aina puhetta tulevan kun käy ilmi, jotta olen tuon paremman puoliskon flöörtistä aikoinaan bongannut ja vihille rahdannut. Täällä tuntuu noita nettipariskuntia olevan kuitennii aika pali. Jippei.

[Elukka]

Yritän siis sanoa, että jos treffikumppanin pään sisältö ja kyky välittää sitä muille eivät ole tietynlaisia, livekontaktista minun kanssani ei koskaan tule sanottavan ihmeellistä. Siksi on minulle luontevampaa treffailla ainoastaan niitä, joiden korvien välin olen kirjallisen valintamenettelyn avulla todennut lupaavaksi. Ulkonäköön perustuva ja tietyn fyysisen sijainnin rajaama tutustumistoiminta on siihen verrattuna kuin etenisi sokkona karsinassa, jossa ei välttämättä ole yhtäkään sopivaa tyyppiä. Eli hulluutta.

Aamen! Olen NIIN samaa mieltä.

Jännittävintä tässä on se, että kun nykyään liikun netissä ja IRL ilman taka-ajatuksia parisuhteesta tai muusta virityksestä, törmään molemmissa paikoissa mielettömän lahjakkaisiin ja karismaattisiin miehiin. Sitä saa mitä tilaa eli romanssivaaraa ilmassa

Nettideitissä on oikeastaan kaksi merkittävää etua:
Netitse on ujonkin ihmisen ehkä helpompi vaihtaa ajatuksia potentiaalisen kumppanin kanssa kuin hermostuttavassa sosiaalisessa tilanteessa, ja lisäksi pääsee varmistamaan ajatusmaailman yhteensopivuuden ennen kuin huomio harhautuu vähemmän relevantteihin asioihin.
("Vau, 715517!")