Romanssi sai alkunsa netistä?

[EveryWoman]

Voi jopa olla, että systemaattinen nettiharavointi ja useiden potentiaalisten kumppaniehdokkaiden läpikäyminen netitse tuottaa paremman tuloksen, mutta kun suurimmalla osalla tuntuu vain käyvän niin, että kumppanit tavataan muualla kuin netissä, ilman mitään tietoista hakuprosessia. Onneksi. Se on nimittäin niin paljon mutkattomampaa.

Komppaan tätä.

Komppaan siltä osin, että se pelkkä pariutumistapahtuma on minustakin yksinkertaisempaa silloin, kun sen antaa tapahtua omalla painollaan.

Mutta oman kokemukseni valossa parisuhteen elinkelpoisuus nousee, jos viitsii nähdä vaivaa sopivan kumppanin etsimiseksi. Aktiivideittailussa yhdistyvät järjestetyn avioliiton ja spontaanin omaehtoisen pariutumisen hyvät puolet (ainakin jos jaksaa deittailla niin kauan, että se oikeasti hyvä ja sopiva ja kuumia aaltoja nostattava tyyppi osuu kohdalle, eikä tyydy riisuttuihin malleihin). Kokonaisuutta arvioiden en pidä kovin mutkattomana vaihtoehtona mallia, jossa seukataan monen täysin sattumanvaraisesti tavatun tyypin kanssa muutama vuosi per tyyppi, ja jokaisen kohdalla lopulta todetaan että toinen on kuitenkin liian erilainen tai että ne tissit, joihin aluksi hullaannuttiin, ovat alkaneet pahasti roikkua.

Joskus on jopa häiritsevää ja tutustumista hankaloittavaa, jos ainoa kommunikoinnin alkuoletus on se, että tässä ollaan nyt deitit ja surat mielessä.

Tämä on totta ja yksi aktiivideittailun huonoista puolista. Toiseen tutustuminen järjestetyssä one-on-one -tilanteessa voi olla keinotekoista. Se ei kuitenkaan välttämättä ole sitä edes ensimmäisellä kerralla. Sanoisin, että jos tilanne jatkuu keinotekoisen oloisena pitkään (esim. vielä kolmansillakin treffeillä), henkilöt eivät sovi toisilleen riittävän hyvin.

Aktiiviset seuranhakijat kun voivat olla täysin kritiikittömiä mahdollisia treffikumppaneita läpikäydessään. Ei ole hirveän imartelevaa olla sen henkilön mielenkiinnon kohde, jolle "kaikki käy" tai olla treffijonossa se 105. prospekti. Jossakin vaiheessa kävin ahkerasti nettideiteillä, joskus saattoi olla kolmetkin samalla viikolla. Siihen väsyi nopeasti. Nykyään en lähtisi nettideiteille niin helposti, ellei kyseessä olisi todella lupaava persoona.

Tuossahan se pointti juuri onkin. En itsekään tapailisi tyyppiä, jonka kanssa molemminpuolinen kiinnostus ei olisi niin suurta, että en todellakaan olisi hänelle mikään 105. prospekti. Mutta nettideittailussa tuollaiset tyypit onkin helppo karsia heti alussa.

[LillyMunster]

Ehkä kuitenkin ihmettelen vielä isääni enemmän niitä naisia...

Taidat olla vaan mustasukkainen.. muut naiset vie sun isin. Grow up! And get real.

Tuli just ihan sama mieleen... on se yhtä perkelettä noiden isäänsä rakastuvien tyttösten kanssa! Niitä on pidetty ihan liian hyvänä. Yrittää nyt isiparka siinä sitten luoda uutta suhdetta kun tyttäret heittelevät kapuloita rattaisiin ja käyvät mukiloimassa uuden naisystävän: "Jätät meidän isin rauhaan! Tajuatko?!?".

Eh... te ette nyt vaan ymmärrä. Ymmärtäisitte jos näkisitte isäni.
Isääni rakastuminen loppui siinä vaiheessa kun hän lupauksistaan huolimatta ei tehnytkään mitä tahansa puolestani. Olin 4-vuotias. Ja minua ei todellakaan pidetty liian hyvänä.

Ja minun puolestani saa kyllä seurustella ja "käydä napsauttamassa" nettiystäviään, kyse todellakin on vain siitä, että hämmästyttää, miten hän voi saada naisia... Ja sen täytyy olla jotenkin tekemisissä nettideittailun kanssa.

Itseasiassa, on vain hyvä, että muut naiset vie mun isin, veisivät vaan vähän kauemmas.

(Ja tähän perään selvennys, että ymmärrän kyllä huumoria, ajan kulukseni vastasin viesteihin vakavasti. )

[Clay]

PS Clay, tissiin kiinni käyminen ei sitten ole flirttiä, vaan seksuaalista häirintää ;-D

Ainoastaan silloin, kun minä tai Gattaca suoritamme tuollaisen pöyristyttävän teon.

[Pyry-Matias]

Kilpailu ja kilpailuttaminen suhdemarkkinoilla on aika turn-off.

Tämä on yksi tärkeä asia, minkä olen unohtunut mainita. Olen ilmeisesti niin itsetietoinen tyyppi, etten voi lähes tulkoon sietää sitä asetelmaa, minkä eteen joutuu, kun vastaa mielestään nätin, fiksun ja mukavan naisen netti-ilmoitukseen. Jotenkin luonnotonta, latistavaa, jopa halventavaa.

Tämä aiheuttaa lähes väistämättä omiin meileihin vääränlaista painetta sille, että erottuisi muiden joukosta. Intiimistä asiasta tehdään tavallaan julkinen kulutushyödyke, jota vastapuoli arvioi "liukuhihnamaisen mekaanisesti" yhtenä muiden joukossa. Näin hieman kärjistetysti, mutta ymmärtänette pointtini.

[EveryWoman]

etenkin jos tosiaan toivot minun uskovan ettet pidä yhtä kumppanin löytämisen tapaa toista parempana.

Peilaa kaikki sanomiseni siihen, että olen itsekin tapaillut netin kautta ihmisiä, viettänyt aikaa, harrastanut parisuhteen poikasiakin ja että tuntemistani ihmisistä suurin osa on pariutunut muulla tavalla - ja ota alkulähtökohdaksi se, että Manala esitti, että nykyään suurin osa tapaa netissä.

Sinä siis arvelet, että sinun ja ystäviesi kaltaisille ihmisille rl on nettiä parempi kanava tutustua ihmisiin. Eikö niin? Miksi sitten samaan aikaan väität, että et millään tavalla arvota nettimetodia suhteessa rl-metodiin? Säästyäksesi infernaaliselta vihaltani? Ollaksesi samaa mieltä kaikkien kanssa yhtä aikaa? Beats me.

Eihän siinä mitään pahaa ole, jos olet noin kokenut omassa elämässäsi (siis etenkin kun olet oikeasti kokeillut, etkä perusta mielipiteitäsi pelkkiin ennakkoluuloihin). Miksi nähdä vaivaa mielipiteesi peittelemiseksi?

Minä en tiedä netissä tavanneita pareja kuin citytuttujen parista. Tiedän toki paljon ihmisiä, jotka ovat nettideittailua kokeilleet vaihtelevalla menestyksellä, mutta nähdäkseni netti voi olla PÄÄASIALLINEN pariutumiskanava vain niille, jotka viettävät siellä paljon aikaansa. Niille, joiden elämä (erit. vapaa-aika) on tuoli ulkona eikä koneen edessä, se ei ole. Siitäkin huolimatta, että suurin osa tuttavapiiristäni tekee toimistotyötä koneen ääressä

Minä tiedän useita ihmisiä, jotka eivät työkontekstin ulkopuolella vietä netissä ollenkaan aikaa ja joille netti on siitä huolimatta pääasiallinen pariutumiskanava. Jopa pari tietokone-illiteraattia, jotka kuitenkin ovat pariutuneet netin kautta. Joten ymmärrettävästi näkemyksemme tässä kohdassa eroavat. Samaten tiedän tyyppejä, joiden irl-piirit ovat laajat ja jotka ovat niissä aktiivisia, mutta joille ei kuitenkaan löydy noista kuvioista niitä Oikeasti Sopivia kumppaniehdokkaita. Kaikki nämä ihmiset näkevät nettideittailussa jotakin sellaista lisäarvoa, jonka vuoksi he ovat valmiita tämän yhden asian vuoksi viettämään netissä osan ajastaan, vaikka muuten eivät niin tekisikään. En näe tässä kovin suurta eroa siihen, että jotkut lähtevät baariin silloinkin kun itse baarissa oleminen ei välttämättä houkuttelekaan - taka-ajatuksena se, että jos vaikka törmäisi johonkuhun mukavaan ihmiseen.

Ei minua kommenttiesi hyökkäävyys häiritse, ihmettelen vain suuresti tarvettasi puolustella jotakin, jota en ole edes yrittänyt arvostella. Se, että erotan eLämän ja elämän toisistaan on ennen muuta käsitteellistä, virtuaalikommunikaatio contra ihmisten tapaaminen livenä.

Jos haluat nähdä kommentointini puolusteluna, joudut valitettavasti jatkamaan tuota "suurta ihmettelyäsi".

Minulle näiden kahden välinen olennaisin ero on juuri paikkasidonnaisuudessa, joka on perseestä ja josta vapautuu valitsemalla ihmisten kohtaamisen netissä.

Miksi ihmeessä arvostelisin netin kautta tutustumista, kun olen kuitenkin saanut sitä kautta aivan loistavia muita ihmissuhteita, vaikka en vakituista kumppania?

Vastaus tähän kiinnostaisi minuakin! Ja lisäksi tarkennus, että oletko nyt siis sitä mieltä, että irl on parempi vai etkö ole sitä mieltä. Ihan simppeli kyllä tai ei riittää. *dum di dum*

[EveryWoman]

Ei vastuu kohdallani kuulijalla ole, mutta tämäntyyppinen keskustelu ei ole kovin rakentavaa.

Lakatkaapa nyt tuo joukkuloukkistelu, Pyris ja muut. Kuinka monta vuotta mun pitää tänne kirjoitella, että ihmiset ymmärtävät että en halua heille pahaa?

Äh, haluaisin vastata sun viimeisimpään postaukseen, mut en taida uskaltaa. Pelkään että harmistut.

[Pyry-Matias]

Äh, haluaisin vastata sun viimeisimpään postaukseen, mut en taida uskaltaa. Pelkään että harmistut.

Anteeksi, en mä loukkistele, vaan turhaudun.

Mut vastaa ihmeessä, ja pliis perään. Siskon kanssa joskus juteltiin tästä ja hän valitteli, että sai silloin yli sata viestiä netti-ilmoonsa. Latistaahan tuo itseäkin näin vastaajan näkökulmasta.

[Googlebot]

PS Clay, tissiin kiinni käyminen ei sitten ole flirttiä, vaan seksuaalista häirintää ;-D

Ainoastaan silloin, kun minä tai Gattaca suoritamme tuollaisen pöyristyttävän teon.

Kyllä se ainakin mulla on toiminut. Kukaan tisseihini kouristuksenomaisesti kiinnittäytyneistä naisista ei ole päässyt vapaaksi kuin vasta seuraavana aamuna.

[BrianW]

Kilpailu ja kilpailuttaminen suhdemarkkinoilla on aika turn-off.

Tämä on yksi tärkeä asia, minkä olen unohtunut mainita. Olen ilmeisesti niin itsetietoinen tyyppi, etten voi lähes tulkoon sietää sitä asetelmaa, minkä eteen joutuu, kun vastaa mielestään nätin, fiksun ja mukavan naisen netti-ilmoitukseen. Jotenkin luonnotonta, latistavaa, jopa halventavaa.

Tämä aiheuttaa lähes väistämättä omiin meileihin vääränlaista painetta sille, että erottuisi muiden joukosta. Intiimistä asiasta tehdään tavallaan julkinen kulutushyödyke, jota vastapuoli arvioi "liukuhihnamaisen mekaanisesti" yhtenä muiden joukossa. Näin hieman kärjistetysti, mutta ymmärtänette pointtini.

Tästähän on ennenkin keskusteltu. Minusta suhdemarkkinoilla aina kilpailutetaan ja kilpaillaan ihan kuten muillakin markkinoilla.

Toisinaan ja osittain tietoisesti ja toisinaan alitajuisesti. Johonkin kriteeriin ne valinnat aina perustuu.

[Pyry-Matias]

Tästähän on ennenkin keskusteltu. Minusta suhdemarkkinoilla aina kilpailutetaan ja kilpaillaan ihan kuten muillakin markkinoilla.

No tietenkin. Mutta kai ymmärrät sen faktan, että on eri asia luonnollisessa tilanteessa (esmes harrastukset ja työ) törmätä potentiaaliseen kumppaniin ja tutustua luonnollista kautta, jos kemiat kohtaa ja kipinä syntyy kuin suodattaa 100 nettivastauksen joukosta 5-10 potentiaalisinta ja käydä se treffirumba lävitse?

Tässä on se vissi lähtökohtainen ero, että tuo nettirumba vaatii oikeasti paljon energiaa, asennetta ja aikaa, niin ja kärsivällisyyttä. Ei se ainakaan kovin romanttista ole. Kun tuon on käynyt muutaman kerran lävitse, eikä osuimia ole tullut, niin totta hemmetissä sitä ehdollistaa sen mielekkyyden ja tuloksekkuuden.

EW:n on helppo puhua nettitreffien puolesta, koska kokemukset ja etenkin tulokset ovat ilmeisen hyvät. Sitten on ne muut, joilla asian on päinvastoin tai siltä väliltä.

[Tix]

Sinä siis arvelet, että sinun ja ystäviesi kaltaisille ihmisille rl on nettiä parempi kanava tutustua ihmisiin. Eikö niin?

Missäs kohtaa sanoin niin? Sanoin vain, että se on huomattavasti tavanomaisempi tapa. Jopa niin, että se minoriteetti, joka on tavannut baarissa elämänsä miehen/naisen, on suurempi kuin netissä toisensa tavanneet. Paremmuuteen en ottanut mitään kantaa missään vaiheessa.

Eihän siinä mitään pahaa ole, jos olet noin kokenut omassa elämässäsi (siis etenkin kun olet oikeasti kokeillut, etkä perusta mielipiteitäsi pelkkiin ennakkoluuloihin). Miksi nähdä vaivaa mielipiteesi peittelemiseksi?

Kovasti minä koetan sitä julki tuoda, mutta kun ei mene jakeluun.

Minä tiedän useita ihmisiä, jotka eivät työkontekstin ulkopuolella vietä netissä ollenkaan aikaa ja joille netti on siitä huolimatta pääasiallinen pariutumiskanava. Jopa pari tietokone-illiteraattia, jotka kuitenkin ovat pariutuneet netin kautta. Joten ymmärrettävästi näkemyksemme tässä kohdassa eroavat. Samaten tiedän tyyppejä, joiden irl-piirit ovat laajat ja jotka ovat niissä aktiivisia, mutta joille ei kuitenkaan löydy noista kuvioista niitä Oikeasti Sopivia kumppaniehdokkaita. Kaikki nämä ihmiset näkevät nettideittailussa jotakin sellaista lisäarvoa, jonka vuoksi he ovat valmiita tämän yhden asian vuoksi viettämään netissä osan ajastaan, vaikka muuten eivät niin tekisikään.

Good for them. Sinulla on sitten toisenlainen ystäväpiiri. Ehkä mä olen vain vanha, kenties nettiparittelu on kaksikymppisten juttu

En näe tässä kovin suurta eroa siihen, että jotkut lähtevät baariin silloinkin kun itse baarissa oleminen ei välttämättä houkuttelekaan - taka-ajatuksena se, että jos vaikka törmäisi johonkuhun mukavaan ihmiseen.

Joo. Imo parisuhteen hakeminen baarista on typerää - humalassa on yleensä vähintään toinen osapuoli.

Jos haluat nähdä kommentointini puolusteluna, joudut valitettavasti jatkamaan tuota "suurta ihmettelyäsi".

Vaikea niitä on muunakaan nähdä, kun haluat jatkuvasti lukea kommenttini nettideittailua arvostelevina, vähättelevinä tai sen vastaisina.

Minulle näiden kahden välinen olennaisin ero on juuri paikkasidonnaisuudessa, joka on perseestä ja josta vapautuu valitsemalla ihmisten kohtaamisen netissä.

Miksi se on perseestä? Valitsemalla ihmisen kohtaamisen netissä menettää myös mahdollisuuden kemioiden kokemiseen.

Vastaus tähän kiinnostaisi minuakin! Ja lisäksi tarkennus, että oletko nyt siis sitä mieltä, että irl on parempi vai etkö ole sitä mieltä. Ihan simppeli kyllä tai ei riittää. *dum di dum*

Edelleen, paremmuuteen en ole ottanut kantaa. Omasta mielestäni nettideittailusta puuttuu luonnollisuus ja spontaanius, eikä se siksi oikein viehetä itseäni vaihtoehtona. Totesin jo aiemmin, että on mahdollista, että systemaattisella hakemisella nettideittailu voi varmaankin johtaa jopa parempaan tulokseen kuin sattumaan luottaminen. Ihmisten kohtaamiseen ihmisinä, ilman pariutumistarkoitusta, netti on ihan yhtä hyvä tai huono tapa kuin muutkin, joskin erilainen.

Nyt lähden Poriin jazzahtamaan, toivottavasti en hazzahda porilaisiin

[BrianW]

No tietenkin. Mutta kai ymmärrät sen faktan, että on eri asia luonnollisessa tilanteessa (esmes harrastukset ja työ) törmätä potentiaaliseen kumppaniin ja tutustua luonnollista kautta, jos kemiat kohtaa ja kipinä syntyy kuin suodattaa 100 nettivastauksen joukosta 5-10 potentiaalisinta ja käydä se treffirumba lävitse?

Tässä on se vissi lähtökohtainen ero, että tuo nettirumba vaatii oikeasti paljon energiaa, asennetta ja aikaa, niin ja kärsivällisyyttä. Ei se ainakaan kovin romanttista ole. Kun tuon on käynyt muutaman kerran lävitse, eikä osuimia ole tullut, niin totta hemmetissä sitä ehdollistaa sen mielekkyyden ja tuloksekkuuden.

EW:n on helppo puhua nettitreffien puolesta, koska kokemukset ja etenkin tulokset ovat ilmeisen hyvät. Sitten on ne muut, joilla asian on päinvastoin tai siltä väliltä.

Minä olen äärettömän mukavuudenhaluinen ja nettitoiminta on mielestäni paljon vähemmän vaativaa kuin pyöriä jossain iltaelämässä.

Mutta tottahan sitä voi tavata jossain harrastukseen liittyvässä tilanteessakin mainiosti ja sillon on jo siltä osin yhteistä mielenkiintoa. Eri ihmisllä toimii eri jutut.

Itse asiassa harrastuksen parista minäkin tämän viimeisimmän neidin löysin.

[EveryWoman]

Paremmuuteen en ottanut mitään kantaa missään vaiheessa.

Ymmärrän tietenkin, että terminologisia lipsahduksia voi tulla ihan ilmankin, että taustalla olisi todellinen asenne tai mielipide. Mutta sinä olet kirjoitellut tähän ketjuun aika paljon kaikenlaista arvoasetelmia sisältävää. Ovatko kaikki vain mitään tarkoittamattomia epäselvyyksiä ilmaisussa? Yleensä kun itse ilmaisen itseäni epäselvästi, nostan huonosti sanomani kohdan esiin ja korjaan virheellisesti välittyneen asiasisällön. Sinä taas suollat vain lisää samanlaista arvottavaa legendaa, todeten samaan hengenvetoon että et missään tapauksessa pyri mitenkään arvottamaan mitään!

No joo, mutta koska et ilmeisestikään ole lähdössä leikkiin mukaan (= erittelemään sanomisiasi ja niiden taustoja), voidaan jättää koko aihe sikseen jos haluat.

Minä tiedän useita ihmisiä, jotka eivät työkontekstin ulkopuolella vietä netissä ollenkaan aikaa ja joille netti on siitä huolimatta pääasiallinen pariutumiskanava. Jopa pari tietokone-illiteraattia, jotka kuitenkin ovat pariutuneet netin kautta. ---

Good for them. Sinulla on sitten toisenlainen ystäväpiiri. Ehkä mä olen vain vanha, kenties nettiparittelu on kaksikymppisten juttu

Toisenlainen ystäväpiiri minulla varmasti on, sehän on todettu aiemminkin. Lisäksi työkaveripiirissäni (iät laidasta laitaan), asiakaspiirissäni ja heidän omissa piireissään lienee aika erilaista porukkaa sinun tuntemiisi ihmisiin verrattuna. Nuo mainitsemani tietokone-illiteraatit ovat muuten sitä ikänsä vuoksi. Itse olen käytännöllisesti katsottuna jo kolmekymppinen.

En näe tässä kovin suurta eroa siihen, että jotkut lähtevät baariin silloinkin kun itse baarissa oleminen ei välttämättä houkuttelekaan - taka-ajatuksena se, että jos vaikka törmäisi johonkuhun mukavaan ihmiseen.

Joo. Imo parisuhteen hakeminen baarista on typerää - humalassa on yleensä vähintään toinen osapuoli.

Aivan. Piste netteilylle!

Jos haluat nähdä kommentointini puolusteluna, joudut valitettavasti jatkamaan tuota "suurta ihmettelyäsi".

Vaikea niitä on muunakaan nähdä, kun haluat jatkuvasti lukea kommenttini nettideittailua arvostelevina, vähättelevinä tai sen vastaisina.

Jos oikein kovasti pinnistelet, otat silmän käteen ja luet omat tekstisi objektiivisuuteen pyrkien, saatat keksiä toisenkin mahdollisen syyn siihen, miksi näen niissä mainittuja arvoasetelmia.

Ja totta kai markkinoin hyväksi havaitsemaani treffailutapaa, jota jotkut (et siis välttämättä sinä) saattavat edelleen vierastaa ihan ilman järkisyitä! Jos en olisi markkinoinut sitä tuttavilleni, ainakin kaksi onnellista parisuhdetta olisi jäänyt syntymättä. Se, kuka markinoinnistani hyötyy ja kuka ei, ei ole minun vallassani, mutta tämä ei riitä syyksi markkinoinnista pidättäytymiseen.

Minulle näiden kahden välinen olennaisin ero on juuri paikkasidonnaisuudessa, joka on perseestä ja josta vapautuu valitsemalla ihmisten kohtaamisen netissä.

Miksi se on perseestä?

Siksi, että suurin osa fyysisistä ympäristöistä eivät ole kaikille avoimia (itse asiassa vaikka kuinka laajasti ympäristöään koluaisi, suurin osa fyysisissä paikoissa sijaitsevista hienojen ihmisten tihentymistä jää kuitenkin läpikäymättä). Pyörimällä kenelle tahansa avoimissa paikoissa törmää suurimmaksi osaksi keihin tahansa, eli pienempi prosentuaalinen osuus on niitä Oikeasti Sopivia (monissa tapauksissa tuo osuus on vieläpä ihan puhdas 0%) - ja fyysisessä ulottuvuudessa niiden epäsopivien väistely on paljon, paljon enemmän aikaa vievää.

Valitsemalla ihmisen kohtaamisen netissä menettää myös mahdollisuuden kemioiden kokemiseen.

Eikö kukaan ole kertonut sinulle, että netissäkin tavatun ihmisen voi myöhemmin tavata ihan irl? Kokeile joskus, saatat yllättyä!

Vastaus tähän kiinnostaisi minuakin! Ja lisäksi tarkennus, että oletko nyt siis sitä mieltä, että irl on parempi vai etkö ole sitä mieltä. Ihan simppeli kyllä tai ei riittää. *dum di dum*

Edelleen, paremmuuteen en ole ottanut kantaa. Omasta mielestäni nettideittailusta puuttuu luonnollisuus ja spontaanius, eikä se siksi oikein viehetä itseäni vaihtoehtona.

Juurihan tuossa otat kantaa siihen paremmuuteen (= "ei viehätä"). Huomaatko? Ja saman viestin alussa väität että et missään vaiheessa ole tehnyt näin. *mutinaa*

Totesin jo aiemmin, että on mahdollista, että systemaattisella hakemisella nettideittailu voi varmaankin johtaa jopa parempaan tulokseen kuin sattumaan luottaminen.

Siis: objektiivisesti et arvota, mutta subjektiivisesti olet sitä mieltä että irl-systeemi soveltuu sinulle paremmin.

Ihmisten kohtaamiseen ihmisinä, ilman pariutumistarkoitusta, netti on ihan yhtä hyvä tai huono tapa kuin muutkin, joskin erilainen.

Tätä en tajua taas yhtään (minulle se, mikä toimii ihmisten kohtaamisessa yleensä, toimii yhtä hyvin kumppaniehdokkaiden kohtaamisessa), mutta takerrun siihen sitten paremmalla ajalla.

[EveryWoman]

tuo nettirumba vaatii oikeasti paljon energiaa, asennetta ja aikaa, niin ja kärsivällisyyttä. Ei se ainakaan kovin romanttista ole.

Itse asiassa siihen pätee ihan sama kuin irl-deittailuunkin. Se ei ole romanttista niin kauan kuin jotain oikeasti kiinnostavaa löytyy. Sen jälkeen se on maailman romanttisinta (yhtä romanttista kuin mikä tahansa muukin virittelyn tapa).

Rohkaisustasi vastaan aiempaan viestiisi, kunhan ehdin.

[Googlebot]

Olin tänään yöelämässä IRL. Kaikki vapaat naiset olivat ihan saatanan tyhmiä. Sen sijaan kaksi alkuillasta tapaamaani varattua olivat ihan ok, toisella oli jopa ihan menettelevä lauluäänikin kaiken muun hyvän lisäksi.

Taidan laittaa aamulla nettideitti-ilmoituksen jonnekin. No ei vaineskaan, vitsi vitsi. Virittelen mieluummin tuota Rolandin syntetisaattoria kuntoon.

[Herra Manala]

Eikö fiksumpaa olisi ollut tänä päivänä kysyä Tiedätkö/tunnetko yhtään paria, joiden parisuhde on saanut alkunsa jossain muualla? Helvetti, taidan tuntea jopa kaksi sellaista pariskuntaa!

Taidat tuntea aika nettiaktiivista väkeä. Lukuunottamatta itseäni lähipiirissäni ei taida olla ketään joka olisi pariutuneena netin kautta (mukaan lukien vanhat ystävät, opiskelukaverit ja työkaverit.) Nettiaddiktien keskuudessa prosentti voi olla korkeakin, mutta ne joilla on sitä laiffia myös tapaavat ihmisiä muualla.

Mun on tunnustettava että yllä quotattu kirjoitukseni oli tahallisesti johdatteleva, joskaan ei valheellinen, provosoidakseni keskustelua aikaiseksi (näemmä ilmeisen onnistuneesti) ja tökkiäkseni vähän kepillä ulos ihmisten asennoitumista nettitreffailua kohtaan.

Ensinnäkään mä en ole kiinnostunut ystävieni parisuhteiden alkuperistä. Jos ne ei niitä itse mainostele, en mä tuollaisia asioita ala utelemaan. Loppupeleissä tiedänkin siis 100% varmuudella ainoastaan kolmen läheisimmän tuttavapariskunnan suhteenlähtölaskennan, kun puhutaan pariskunnista joiden kumpaankaan osapuoleen en ole törmännyt netin kautta. Kaksi näistä ovat tavanneet jossain muualla kuin netissä, kolmas on se joka löysi kihlattunsa sieltä 400 kilometrin päästä. Netinkauttapariutumisprosentti on siis häikäisevät 33% näille.

[Rouva Pupu]

Sen sijaan kaksi alkuillasta tapaamaani varattua olivat ihan ok, toisella oli jopa ihan menettelevä lauluäänikin kaiken muun hyvän lisäksi.

Toivottavasti ei puhuta samoista daameista: Siis meinaatko niitä kahta huomionkipeää pubiruusua, joista toisen sihti hädin tuskin osui edes mikkiin? Siis se jonka tissit roikkui topista ulos ja joka joikin kai liikaa ja heitti ihan v*tun tyhmiä juttuja?

Huh, mä jo säikähdin kunnes tajusin, että ollaan varmaankin toispuolella Suomea... eikä mulla ollut toppia mistä roikottaa tizuja. Mikkikin oli sihdiltään jossain ja hieman kiroilin alkuspiikeissä jne. Et silleen ehkä täsmäis Tosin siellä kyllä joras ihmisiä mukana huonosta lauluäänestä huolimatta. LaulukuNppanillakaan ei ollunna toppia, huhhei.

[Mida]

Voisiko olla niin, että siinä missä moni pyrkii tekemään ilmoituksestaan mahdollisimman laajoja ihmisryhmiä houkuttelevan, olisikin parempi laatia mahdollisimman monia ihmisryhmiä karkottava ilmoitus? Silloin jäljelle jäisi suurempi prosentuaalinen osuus niitä mahdollisimman samanhenkisiä. Just a thought.

Heh, mulla oli just tuo strategia. Minimoida turhat yhteydenotot ja samalla yrittää maksimoida yhteydenotot potentiaalisemmilta tapauksilta.

Käytännössä siis pyrin kuvailemaan itseäni epätavallisine ja tavallisine puolineni mahdollisimman tarkasti ja realistisesti. Se jo itsessään karsi luku- ja ymmärryskykyisistä pois sopimattomia (ateisti, absolutisti maalaistyttö, joka haluaa perheen ja naimisiin, viihtyy yksin kotona, koiraihmiset älkööt vaivautuko, harrastaa käsitöitä ja mitäliemuutaolikaan.) Lukukyvyttömille ja idiooteille piti laittaa omat rivinsä esmes näin: "massapostaajat ja varatut seikkailuseuraa etsivät saavat minulta ruman vastauksen." Ja siis ihan vaan sillä perusteella, että jos ei osaa lukea, että etsin sinkkumiestä ja tunnista siitä, että itse ei ole kohderyhmää, saa sitten kyllä kuulla asiasta jos kuitenkin vastaa. Toimi erittäin hyvin.

Oikeastaan vasta vastaukset opettivat sen suhteen, että miten itse ilmoitusta kannattaa hioa. Eli mitkä epätoivottavat ominaisuudet esiintyivät vastanneiden kirjoituksissa ja mitenkä saisin niitä karsittua, kuitenkaan antamatta itsestäni sellaista kuvaa, etteivät potentiaaliset haluaisi vastata. Se oli aika tasapainoilua. Lopulta olin melko miellyttävässä tilanteessa. Vain vähän yhteydenottoja, jotka olivat pääosin kiinnostavia. Ja olennaista oli myös asenne, että tässä saattaa mennä vähän aikaa tai pitkäänkin, mutta sillä ei ole väliä.

Minusta ei todellakaan kannata suunnata ilmoitusta mahdollisimman laajalle kohderyhmälle, jos tavoittelee pitempää ja toimivaa suhdetta. Toisaalta se rajaus kannattaa tehdä omien ominaisuuksiensa kautta ja antaa ihmisten itse arvioida, kannattaako tuohon ottaa yhteyttä. Pitkien kriteerilistausten kannattaja en itse taas ole. Ikä, pituus, ulkonäkö, asuinpaikka jne. olivat tiettyyn rajaan asti minulle merkityksettömiä.

Mites sitte kävikään. Avioon menin juuri 2vkoa sitten siitäkin huolimatta, että mies oli aikanaan taajaan päivittyvästä ilmoittelustani päätellyt, että saattaisin olla epätoivoinen ja aivan kamalan kovassa parisuhteen tarpeessa, ja minä sitten vastasin hänen ilmoitukseensa sillä aikaa kun hän epäröi vastata minun (ja minähän vain muokkasin ilmoani paremmaksi, että voisin viettää mahdollisimman vähän aikaa vastaajaviidakkoa karsien.)

[Geetzu]

Avioon menin juuri 2vkoa sitten...

Onnittelut! <3 (en oo kehdannu pyytää salasanaa teidän uuteen, siellä varmaan kerrottu tämäkin uutinen)

[Mida]

Avioon menin juuri 2vkoa sitten...

Onnittelut! <3 (en oo kehdannu pyytää salasanaa teidän uuteen, siellä varmaan kerrottu tämäkin uutinen)

Kiitoskiitos onhan siellä selvitys siitäkin päivästä.

[mustaenkeli]

Avioon menin juuri 2vkoa sitten...

Onnittelut! <3

Täältä kans!

[Mida]

kiitos taas.

[prosessi]

Pointti - pääosan tuntemistani ihmisistä ei ole TARVINNUT laittaa ilmoituksia, ihan normaali elämä on hoitanut pariutumistarpeet.

Taas paistavat asenteet läpi, aivan kuin nettideittailu olisi mielestäsi jollain paremmuusjärjestyslistalla häntäpäässä, johon turvaudutaan kun muut keinot eivät auta.

Esimerkiksi minulla ei ole koskaan ollut ongelmia saada kontaktiyrityksiä normaalissa elämässä, aikoinaan suorastaan ahdisti, koska torjuminen oli mielestäni aina yhtä kiusallista, eikä bussissa tai junassa saanut olla rauhassa. Oma auto myöhemmin helpotti tilannetta, mutta sitten huoltoasemista tuli kiusallisia vaaranpaikkoja, joiden takia pitkään välttelin tankkaamista ja annoin silloisen mieheni hoitaa ne aina kuin vain mahdollista. Älyttömin tapaus oli erään firman myyntimies, joka käytyään töissämme myyntipalaverissa laittoi sähköpostitse tekemänsä tarjouksen sisältämään viestiin treffipyynnön, jolloin tarjousta ei saanut tulostettua koneelta ilman että treffipyyntö tulostui mukana, ja jouduin kirjoittamaan itse uuden tarjouksen, jotta olisin voinut viedä sen pomon nähtäväksi.

Olen välillä ihmetellyt, että miksi yrityksiä on tullut vastaan niin paljon, mutta varmaan se johtuu siitä, etten ole mikään ylimaallisen kaunis, mutten toisaalta rumakaan, joten ehkä olen näyttänyt siltä, että olen saatavissa oleva mutta "tarpeeksi hyvä".

Kaikesta tästä huolimatta on pitkistä suhteistani kolme saanut alkunsa kirjallisessa muodossa (deitti.net, nyyssit ja Teksti-TV:n nuorten palsta) ja yksi bussissa (jolloin aloite kyllä oli minun tekemäni). Molemmat avioliitot siis aluksi kirjalliselta pohjalta, ensimmäinen esihistoriallinen tosiaankin Teksti-TV:n kautta. Sattumalta itse asiassa se bussitapauskin muuttui sitten aluksi kirjesuhteeksi, koska bussissa sattui istumaan henkilö väärältä puolelta Suomea...

Ja nekin näistä, jotka ovat pariutuneet netissä, keksinevät kätevän peitetarinan välttyäkseen paljastumasta!

Ei kai se mikään häpeä ole? Kauheita arvolatauksia asettelet joko minun suuhuni tai omaan päähäsi

On se mitä ilmeisimmin häpeä, sillä ihmisten ilmeet ovat hyvinkin huvittavia kun heille kertoo totuuden. Itse asiassa olenkin päätynyt muotoilemaan asian niin, että me tapasimme Elukan kanssa IKEAssa, ja sitten odottamaan kuinka kauan kuulijalla kestää tajuta totuus. Yleensä alle minuutin.

[Rahkapussi]

Tämä menee jo hannukarpomaisen sosiaalipornon puolelle, mutta oikeasti mä olen sydämenasioissa ujo. Siksi on helpompaa kohdata mahdollinen tunteitten kohde aluksi virtuaalisesti, sillä livenä en varmaan saisi mitään vihjettä mielenkiinnosta aikaiseksi.

Juu, tiiän, on se kumma kun turpaansa aukova telaketjufemakko paljastuu herkäksi mimosaksi lemmen asioissa

[Rahkapussi]

Mutta silti omasta ujoudesta puhuminen yleensä nostattaa reaktion: "Mitä? Sinäkö muka? Ei pidä paikkansa!"

Noh, kukin tavallaan.

Niinpä, ei ole sattumaa, että aika monista jännittäjistä/ujoista tulee näyttelijöitä, viihdetaiteilijoita tai muita markkinointipellejä. Tietyn roolin taakse meneminen vähentää jännitystä ja sen kautta/avulla voi ilmaista asioita rohkeammin. Tosin yksityiselämässä tämä ei ongelmaa juuri helpota, kun tunteiden ilmaisemisesta on kyse.