Romanssi sai alkunsa netistä?

[EveryWoman]

Luulin rakkauden olevan jotain enemmän kuin parhaimman näköisen kaverin bylsimistä, mutta olenkin lukenut liikaa kirjoja. Ehkä ystävyyden avulla vaivihkaa reittä pitkin ylös kiipiäminen voisi olla tyyliäni, olen aika pitkäjänteinen - pitää harkita asiaa.

Minäpä en ole millään parhaimmannäköisyyskriteereillä koskaan kumppaneitani valinnut. Siihen lienee paree kysyä neuvoa Pyrikseltä ja nowalta. Mutta en myöskään ole koskaan seurustellut sellaisen ihmisen kanssa, jota en olisi pitänyt tärkeämpänä, läheisempänä ja luotettavampana kuin parhaita ystäviäni. Nää nyt on näitä vanhoja juttuja, mutta jos käyttää mallina vaikka sitä iänikuista tikapuuteoriaa, niin kyllä miehen täytyy ensin nousta mun ystävyystikapuut ylös asti, jotta voi edes yrittää parisuhdetikkailla tasapainoilua. Teoriahan tosin väittää, että naisen ystävyystikkailta ei voi koskaan päästä kumppaniehdokastikkaille, joten enpä tiedä mitä sinulle suosittelisin. Ehkä mun neuvojen varaan ei kannata ripustautua - olenhan kuitenkin monilla kriteereillä arvioituna mies.

En ole niin komea, että saisin seuraa tarraamalla ryntäisiin kiinni, elämä on kovaa.

Harjoitus tekee mestarin?

[Googlebot]

Ihan kuin hyvä ystävyyssuhde ei olisi yksi parhaita pohjia hienolle parisuhteelle.

Voi olla, mutta toisaalta yhdessä koettu alkuhuumakin siirtyy osaksi mukavia muistoja. Pelkässä kaverillisessa kumppanuussuhteessa eläneet saattavat yllättäen saada sen viidenkympin villityksen parikymmentä vuotta etuajassa, jos kohtalo tuokin yllättäen eteen henkilön jonka kemia saa sukat pyörimään jaloissa, ja itseltään jäi tämä puoli vähän laimeaksi tai jopa kokonaan kokematta siinä täydellisen solidaarisessa kumppanuussuhteessa jossa tiskivuorotkin jaettiin aina tasan.

[Kreitsu]

Ei keskitytä vain deittinettiin, kun tässä on kysymysasettelun perusteella kysymys koko internetistä. Nykyään kun näitä kaikenlaisia palstoja on, varmasti yleistyy pariutuminen (keskustelu)foorumeiden(kin) kautta.

On hieman outoa vieroksua internetiä tapana luoda suhteita, kun nykyään suuri osa työpäivästä(kin) vietetään koneen ääressä. Ovatko nämä ihmiset sosiaalisilta taidoiltaan vaatimattomampia kuin sellaiset, jotka eivät työskentele pääasiassa päätteen ääressä, vai rajoittuuko sosiaalinen vaatimattomuus koskettamaan ainoastaan niitä henkilöitä, jotka käyvät deittipalvelusivuilla?

Itse löysin äijäni keskustelupalstalta (moni täällä tietääkin, mistä). Sittemmin on kirjoittelu jäänyt vähiin, tilalle tullut muuta.

[Elukka]

Pelkässä kaverillisessa kumppanuussuhteessa

Kukas sanoi, että kaverillinen kumppanuus ja huuma & hurmio ovat toisensa poissulkevia vaihtoehtoja?

[Googlebot]

Pelkässä kaverillisessa kumppanuussuhteessa

Kukas sanoi, että kaverillinen kumppanuus ja huuma & hurmio ovat toisensa poissulkevia vaihtoehtoja?

Muistaakseni Hitler teki tämän erottelun ensimmäisenä ihmisenä maailmassa.

Hyvän kaverin kanssa pariutuminen kuulostaa äkkiseltään enemmän järki- kuin tunnevaihtoehdolta. Monille tuo voi kuitenkin toimia erittäin hyvin, varsinkin kun väitethän että hyvätkin parisuhteet muuttuvat joka tapauksessa ajan kanssa kiintymykseen perustuviksi kumppanuussuhteiksi.

[Kreitsu]

Hyvän kaverin kanssa pariutuminen kuulostaa äkkiseltään enemmän järki- kuin tunnevaihtoehdolta.

Monille tuo voi kuitenkin toimia erittäin hyvin, varsinkin kun väitethän että hyvätkin parisuhteet muuttuvat joka tapauksessa ajan kanssa kiintymykseen perustuviksi kumppanuussuhteiksi.

Voi käydä niinkin, että tutustuessaan uuteen ihmiseen, alkaa pitää hänestä ensin ystävänä ja sitten huomaakin rakastuneensa. Itse en ole koskaan ns. saanut salamasta eli rakastunut "ensi silmäyksellä".

Itse asiassa en usko, että kukaan voikaan rakastua aidosti kehenkään ensi silmäyksellä: silloin rakastutaan siihen mielikuvaan, jollaisen on toisesta tehnyt/saanut.

Tutustuttaessa sitten toiseen sitä voi joko rakastua tai tunteet voivat jäädä vain toverillisiksi. Uskon, että ihmiset rakastuvat kukin tavallaan ja siinä lienee enemmän kysymys persoonasta kuin mistään yhdestä ja ainoasta oikeasta tavasta rakastua (ja pariutua).

[Tix]

Nettiaddiktien keskuudessa prosentti voi olla korkeakin, mutta ne joilla on sitä laiffia myös tapaavat ihmisiä muualla.

Miten luenkaan rivien väleistä seuraavat asenteet:
1. netissä aktiivisia ovat vain nettiaddiktit, ja
2. elämää on vain netin ulkopuolella?

Perustelkaa aivopierunne!

Prööt. No niinhän se pitkälti on. Toim. huom. olen itsekin nettiaddiktin tapainen. Vain väite siitä, että suurin osa ihmisistä tapaisi netissä kuulostaa erikoiselta, koska suurin osa ihmisistä jotka tunnen on tavannut partnerinsa muualla kuin netissä - harrasteissa, töissä, kaverien kautta, opiskelujen lomassa, järjestötoiminnassa tai jopa siellä pahanmaineisessa baarissa. Tunnen toki muitakin jotka ovat käyneet nettitreffeillä ja tiedän että esim. kitinän kautta on tullut paljonkin nettisutinaa, mutta suurin osa ikäisteni ihmisten parisuhteista on saanut ensikontaktinsa muualla.

Nettideittien ikävä puoli on se, että vaikka kuinka kiinnostavan oloinen ihminen paperilla voi olla livenä kemioiden puuttumisen vuoksi aivan totaalinen vesiperä. Tänäänkin metrossa istuin vastapäätä sellaista tyttöä, että olisin pyytänyt kahville jos olisi sellainen tilanne, että olisi syytä pyydellä jotakuta kahville.

[Elukka]

Itse asiassa en usko, että kukaan voikaan rakastua aidosti kehenkään ensi silmäyksellä: silloin rakastutaan siihen mielikuvaan, jollaisen on toisesta tehnyt/saanut.

Tissit huudettu!

[Googlebot]

Tänäänkin metrossa istuin vastapäätä sellaista tyttöä, että olisin pyytänyt kahville jos olisi sellainen tilanne, että olisi syytä pyydellä jotakuta kahville.

Ei väsyttänyt vielä tarpeeksi? Vatsa oli jo valmiiksi sekaisin edellisestä kahvista?

[Chap]

Tänäänkin metrossa istuin vastapäätä sellaista tyttöä, että olisin pyytänyt kahville jos olisi sellainen tilanne, että olisi syytä pyydellä jotakuta kahville.

Ei väsyttänyt vielä tarpeeksi? Vatsa oli jo valmiiksi sekaisin edellisestä kahvista?

Veikkaan, että jälkimmäinen vaihtoehto. Tix laittoikin metrossa plörinäksi.

[Clay]

Itse löysin äijäni keskustelupalstalta (moni täällä tietääkin, mistä). Sittemmin on kirjoittelu jäänyt vähiin, tilalle tullut muuta.

Petturi.

[Tix]

Ei väsyttänyt vielä tarpeeksi? Vatsa oli jo valmiiksi sekaisin edellisestä kahvista?

En juo kahvia.

[Pyry-Matias]

Sinulla on mielestäsi ylivertaiset sosiaaliset taidot, joiden tasolle et usko netissä aktiivisen henkilön yltävän. Huomaatko ristiriidan?

En jaksa olla vaatimaton ja laittaa hymiöitä jne. Kukaan ei tartu sitten mun kommentteihin, eikä synny kylmää koillistuulta

Sanotaanko, että on paljonkin hyviä tyyppejä tälläkin palstalla, mutta monesti joudun tinkimään itsestäni ehkä suhteettoman paljon, koska samanhenkisyys, kuten yhteiset kiinnostuksen kohteet, puuttuu. Siis ihan näitä elämän perusjuttuja.

Esimerkiksi urheilu, joukkueurheilu ja sen harrastajat tai entiset sellaiset. Ei saisi yleistää, mutta usein heidän kanssa olen samalla aaltopituudella. Voi olla oma itsensä, jutella samalla läpänheittotaajuudella. Yleensä heillä on terve itseluottamus ja hyvät sosiaaliset taidot. Olkoon hyvä nyt sitten vaikka subjektiivinen hyvä, koska muuten tästä ei tule mitään

Joskus hämmästyin, kun laskin ja totesin, että juuri näitä samanhenkisiä on palstalla oudon vähän. Tottakai sitä toivoisi enemmän samanhenkistä porukkaa.

[EveryWoman]

Ihan kuin hyvä ystävyyssuhde ei olisi yksi parhaita pohjia hienolle parisuhteelle.

Voi olla, mutta toisaalta yhdessä koettu alkuhuumakin siirtyy osaksi mukavia muistoja. Pelkässä kaverillisessa kumppanuussuhteessa eläneet saattavat yllättäen saada sen viidenkympin villityksen parikymmentä vuotta etuajassa, jos kohtalo tuokin yllättäen eteen henkilön jonka kemia saa sukat pyörimään jaloissa, ja itseltään jäi tämä puoli vähän laimeaksi tai jopa kokonaan kokematta siinä täydellisen solidaarisessa kumppanuussuhteessa jossa tiskivuorotkin jaettiin aina tasan.

Ekaksi: oon mielissäni, että olet tullut takas. Tykkään sun huumorista (vaikka en aina tiedäkään mikä on huumoria ja milloin olet verisen tosissasi!).

Ja sit: kyllä vain hyvään ystäväänsäkin voi ihastua palavasti, usean vuodenkin tuntemisen jälkeen. Omissa ihastumisissani ja rakastumisissani olen aina ensin tutustunut toiseen hyvin (pidemmän ajan kuluessa tai nopeasti ja intensiivisesti) ja vasta sen jälkeen rakastunut. Kaikki suuret ihastukseni yhtä teinijuttua lukuunottamatta ovat edelleen hyviä ja tärkeitä ystäviäni.

Mutta näähän sä jo tiesitkin.

[EveryWoman]

Sinulla on mielestäsi ylivertaiset sosiaaliset taidot, joiden tasolle et usko netissä aktiivisen henkilön yltävän. Huomaatko ristiriidan?

En jaksa olla vaatimaton ja laittaa hymiöitä jne. Kukaan ei tartu sitten mun kommentteihin, eikä synny kylmää koillistuulta

Ei tässä mitään vaatimattomuutta tarvitakaan, vaan sen havaitsemista että vietät itse selvästi hyvinkin paljon aikaa netissä miksei joku muukin sosiaalisesti samanhenkinen voisi tehdä samoin?

Sanotaanko, että on paljonkin hyviä tyyppejä tälläkin palstalla, mutta monesti joudun tinkimään itsestäni ehkä suhteettoman paljon, koska samanhenkisyys, kuten yhteiset kiinnostuksen kohteet, puuttuu. Siis ihan näitä elämän perusjuttuja.

Esimerkiksi urheilu, joukkueurheilu ja sen harrastajat tai entiset sellaiset. Ei saisi yleistää, mutta usein heidän kanssa olen samalla aaltopituudella. Voi olla oma itsensä, jutella samalla läpänheittotaajuudella. Yleensä heillä on terve itseluottamus ja hyvät sosiaaliset taidot. Olkoon hyvä nyt sitten vaikka subjektiivinen hyvä, koska muuten tästä ei tule mitään

Joskus hämmästyin, kun laskin ja totesin, että juuri näitä samanhenkisiä on palstalla oudon vähän. Tottakai sitä toivoisi enemmän samanhenkistä porukkaa.

Tjaa. Kyllä minunkin elämässäni Oikeasti Samanhenkiset (omalla subjektiivisella mittarillani mitattuna) rajoittuvat niihin kahteen-kolmeen yksilöön. Mutta eipä tuo minua toisaalta häiritse edes. Hienoa että olen edes pariin törmännyt. Olin 25-vuotiaana jo kymmenisen vuotta elänyt siinä uskossa, että en koskaan löytäisi ketään sellaista, ja hyväksynyt tämän faktana.

Luulisin, että kenelläkään itseään vähän yksityiskohtaisemmin tuntevalla ihmisellä niitä samanhenkisiä ei riitä joka sormelle, kontekstista riippumatta. Meitä on niin moneen junaan, että useimpien kanssa yhteisymmärrys jää väkisinkin aika pinnalliseksi (toisaalta primitiivisemmällä tasolla olemme kaikki aika samanlaisia, mutta siihen tukeutuminen ei tunnu nykyajan ihmiselle riittävän tasapainoisen elämän ylläpitämiseen).

Vai nouseeko sinulle sieltä joukkueurheilupiireistä sopivia tyttiksiä kuin sieniä sateella? Jos ei, miksi jättää käyttämättä muitakin seuranhakukanavia vain sen ennakkoluulon vuoksi, että netti-ihmisten sosiaaliset taidot ovat kautta linjan jotenkin vajavaisia? Ensinnäkin netissä pyörii nykyisin ihan niitä samoja ihmisiä kuin real lifessakin (ennen suurempi prosentti oli varmaan sosiaalisesti rajoittuneita nörttejä), ja toiseksi vaikka netissä olisikin tilastollisesti vähemmän sinulle sopivia tyyppejä kuin muualla, sillä ei ole pahemmin merkitystä jos prosentuaalinen osuus on jotakin muuta kuin nolla. Koska sehän riittää, että törmäät heistä yhteen ainoaan!

[Pyry-Matias]

EW, turha meidän tästä on vääntää. Itse huomaan, että tässä ei oikeastaan törmää asiat vaan ennakkoluulot ja erilaiset taustat. Kyl mä noi sun pointit ymmärrän.

Ei netti-ihmisissä ja nettitreffeissä ole edelleenkään mitään vikaa, vikaa, vikaa... siis ei ole. The pointti on kuitenkin sen samanhenkisyyden suhteellinen puute myös kumppaniehdokkaiden osalta.

Monasti kun sanoo suoraan ääneen jotain mitä moni ajattelee, niin ollaan heti heristämässä. Nowa esmes jaksoi luovia sosiaalisesti ja pehmensi 99 prosentin rumuutta/epäsopivuutta omalla tavallaan - hänen kommentti jätettiin rauhaan.

Häivy siitä vaikka nowan kimppuun, itsehän olen käynyt ties kuinka monilla nettitreffeillä mieli avoinna kuin laskuvarjo

[EveryWoman]

Nettiaddiktien keskuudessa prosentti voi olla korkeakin, mutta ne joilla on sitä laiffia myös tapaavat ihmisiä muualla.

Miten luenkaan rivien väleistä seuraavat asenteet:
1. netissä aktiivisia ovat vain nettiaddiktit, ja
2. elämää on vain netin ulkopuolella?

Perustelkaa aivopierunne!

Prööt. No niinhän se pitkälti on. Toim. huom. olen itsekin nettiaddiktin tapainen.

No tuohan jo vähän selittääkin synkeää käsitystäsi netissä aikaansa viettävistä ihmisistä. Tyypillinen kun minä niin varmasti muutkin -ilmiö. Toim. huom.: itse en ole nettiaddikti enkä edes sen tapainen, ja silti viihdyn täällä toisinaan paljonkin.

Kenties sinulla on lisäksi netissä tylsää ja ajattelet täällä roikkuessasi, miten paljon siistimpää olisi juuri nytkin olla viettämässä real life -laatuaikaa jonkun hotin misukan kanssa, mutku oot addikti niin joudut kärsimään nettiympäristössä tylsästä half lifesta? Uutinen: joillekuille nettielämä on yhtä palkitsevaa ja mukavaa kuin muukin osa elämästä - ei mikään oma epäelämän muotonsa, johon turvaudutaan turruttavana pakopaikkana alkoholin tapaan tai vetäydytään päästelemään ulos niitä höyryjä, joita real lifen kontekstiin vaivalla rakennetut sosiaaliset kulissit eivät kestäisi.

Vain väite siitä, että suurin osa ihmisistä tapaisi netissä kuulostaa erikoiselta, koska suurin osa ihmisistä jotka tunnen on tavannut partnerinsa muualla kuin netissä - harrasteissa, töissä, kaverien kautta, opiskelujen lomassa, järjestötoiminnassa tai jopa siellä pahanmaineisessa baarissa. Tunnen toki muitakin jotka ovat käyneet nettitreffeillä ja tiedän että esim. kitinän kautta on tullut paljonkin nettisutinaa, mutta suurin osa ikäisteni ihmisten parisuhteista on saanut ensikontaktinsa muualla.

Ehkä sosiaalinen kontekstisi on täynnä keeping up appearances -ihmisiä, joille nettideittailu vielä 2000-luvullakin on suuri häpeäpilkku (ilman mitään järkisyytä)? Niitä, jotka kerran (ystäviltään ehdottoman salaa) kokeillessaan aloittavat seuranhakuilmoituksensa tyyliin Kokeillaan nyt täältäkin tai En todellakaan yleensä nettideittaile, mutta (lienee sanomattakin selvää, että itse jätin järestelmällisesti vastaamatta tuollaisiin ilmoituksiin). Sellaiset tapaukset varmaan tulevat karttaneeksi nettiä ihan luonnostaan, joten on ymmärrettävää ettei pariutumista pääse pahemmin tapahtumaan. Ja nekin näistä, jotka ovat pariutuneet netissä, keksinevät kätevän peitetarinan välttyäkseen paljastumasta!

No, enpä minäkään allekirjoita sitä väitettä, että suurin osa ihmisistä nykyisin pariutuisi netissä, mutta ihan yhtä huvittavana pidän ajatusta siitä, etteikö sitä tapahtuisi ja etteikö se olisi yhtä normaalia ja luonnollista kuin pariutuminen vaikkapa työpaikalla tai harrastuspiirissä.

Nettideittien ikävä puoli on se, että vaikka kuinka kiinnostavan oloinen ihminen paperilla voi olla livenä kemioiden puuttumisen vuoksi aivan totaalinen vesiperä. Tänäänkin metrossa istuin vastapäätä sellaista tyttöä, että olisin pyytänyt kahville jos olisi sellainen tilanne, että olisi syytä pyydellä jotakuta kahville.

Metrossa iskemisen ikävä puoli on se, että vaikka kuinka kiinnostavan oloinen ihminen ulkonäön perusteella voi osoittautua syvällisemmän tutustumisen jälkeen aivan totaaliseksi vesiperäksi. Muistan sinunkin aiemmin valitelleen sitä, että et ole pitänyt tyttöystäviäsi erityisen kiinnostavina ihmisinä pidemmän päälle tjsp. Itselläni nettimenetelmän onnistumisprosentti on oikeasti aivan eri mittaluokkaa kuin rl-vaihtoehtojen, ja persoonallisuutesi nojalla voisin kuvitella että tilanne olisi sinunkin kohdallasi aivan sama. Paitsi jos koet aivan sietämättömäksi sellaiset treffit, joilla käy ilmi että lupaava tarjokas ei olekaan lupaava irl. Ehkä joku voi niin kovasti haluta välttyä niiltä tilanteilta, että laittaa mieluummin koko netin kiinni.

Miten kuten, luovu nyt hyvä mies noista (edellisessä viestissä erittelemistäni) ennakkoluuloistasi.

[EveryWoman]

Monasti kun sanoo suoraan ääneen jotain mitä moni ajattelee, niin ollaan heti heristämässä.

No totta munassa ollaan! Milloin sitä sitten saisi sanoa: silloin kun kukaan ei sano ääneen mitä moni ajattelee? Siitähän saa matkasaarnaajan maineen (ja itse olen tainnut saada sen kaikesta huolimatta).

Nowa esmes jaksoi luovia sosiaalisesti ja pehmensi 99 prosentin rumuutta/epäsopivuutta omalla tavallaan - hänen kommentti jätettiin rauhaan.

Häivy siitä vaikka nowan kimppuun, itsehän olen käynyt ties kuinka monilla nettitreffeillä mieli avoinna kuin laskuvarjo

Olin yhtenä terrierinä suorittamassa päällekarkausta nowan suuntaan jo ennen kuin vastasin sinun postaukseesi, mutta.. sitten muistin kuka kukin on (minä = kissa, So Easy = koira). Olen voimakkaasti sitä mieltä, että ulkonäön ihmeitä tekevään voimaan ei kannattaisi liikoja luottaa (ja että melkein millainen tahansa ulkonäkö voidaan kokea viehättävänä, jos kyseessä on oikeasti viehättävä persoonallisuus), mutta toisaalta olen tuonut näkemystäni esiin jo niin monessa ketjussa ja niin laajamittaisesti, että en olisi välttis jaksanut alkaa toistella niitä samoja saarnoja taas uudelleen. Tästä nettideittailujutskasta yleisemmin ottaen ei sen sijaan ole vielä ihan niin paljon haasteltu!

Mut joo, käsitin tosiaan tekstistäsi, että kartat nettideittejä kuin ruttoa vain perusteettoman ennakkokäsityksen vuoksi. My bad.

[Pyry-Matias]

Mut joo, käsitin tosiaan tekstistäsi, että kartat nettideittejä kuin ruttoa vain perusteettoman ennakkokäsityksen vuoksi. My bad.

Kaksi kertaa ollut oma ilmoitus, vastaillut muiden, käynyt ties kuinka monilla treffeillä. Kyllä mä sen homman suunnilleen tiedän, sen mitä odottaa. Ihan sama juttu se on miehellä kuin naisella, aines on keskimäärin varsin kehno - sirkusmainen.

Ja totesinhan aikasemmin senkin, että olen harkinnut hetken hiljaiselon jälkeen laittaa oman ilmoituksen.

[EveryWoman]

Ihan sama juttu se on miehellä kuin naisella, aines on keskimäärin varsin kehno - sirkusmainen.

Oikeesti??

Olen itse tavannut netistä muistaakseni viisi miestä. Näistä yksi oli aivan nou-nou itselleni, mutta olisi voinut olla ihan ok jollekin vanhemmalle ja persoonallisuudeltaan erilaiselle naiselle, toinen kiinnostavahko mutta ei enää irl, kolmas erittäin kiinnostava paperilla ja jonkin verran vähemmän kiinnostava irl (kaveerattiin kuitenkin vähän aikaa, nyt sekin on jäänyt), ja kaksi sitten niitä mainitsemiani täysosumia. Joista toinen vielä näitä yleisesti hyvännäköisenä pidettyjä, jos se nyt jollekulle oikeasti jotenkin merkkaa.

So Easy teki vähän enemmän töitä (= tapasi enemmän ihmisiä), mutta käsittääkseni suurin osa tuttavuuksistaan on ollut ihan mukiin meneviä tapauksia, yhdestä jäi hänelle kaveri ja toisesta hyvä ystävä (aivan ihana ihminen tämä). Oli kumpaankin aikanaan ihastunut. Nämä molemmat, jotka olen tavannut, todellisia kaunottaria.

Jännä juttu. Ehkä sulla on erilainen käsitys sirkuksesta kuin meillä? Tai sitten me ollaan itsekin suoraan sirkuksesta eikä vain tajuta sitä. Tarkemmin ajatellen: se sen täytyy olla.

[Pyry-Matias]

Kyllä siinä viestejä saadessa huomaa kuinka jengillä ei ole realistista käsitystä itsestään ja mikä itselle sopisi, vaikka mulla oli seikkaperäinen ilmoitus.

Yks esmes aloitti vastaamisen kertomalla kuinka eksä just hakkas hänet eikä voi siksi lähettää kuvaa. Mielestäni tämä täyttää sirkuksen tunnusmerkistön

[Geetzu]

Yks esmes aloitti vastaamisen kertomalla kuinka eksä just hakkas hänet eikä voi siksi lähettää kuvaa. Mielestäni tämä täyttää sirkuksen tunnusmerkistön

Olin aika huonos hapes, oisin lähettäny kyllä seuraavalla viikolla...

[EveryWoman]

Kyllä siinä viestejä saadessa huomaa kuinka jengillä ei ole realistista käsitystä itsestään ja mikä itselle sopisi, vaikka mulla oli seikkaperäinen ilmoitus.

Yks esmes aloitti vastaamisen kertomalla kuinka eksä just hakkas hänet eikä voi siksi lähettää kuvaa. Mielestäni tämä täyttää sirkuksen tunnusmerkistön

No herraisä! Eihän tuo ihan täyspäiseltä kuulosta.

Täytynee sen verran tarkentaa, että itselläni ei ole koskaan ollut ilmoitusta, koska ennakoin vastausten keskimääräisen laadun enkä halunnut kahlata kaikkea sitä paskaa läpi. Olen siis treffaillut vain vastailemalla muiden mielenkiintoisilta vaikuttaviin ilmoituksiin.

So Easyn ilmoitus taas oli pitkä kuin nälkävuosi ja uskoakseni monen mielestä aika vaikeaselkoinen (viittaan hänen joidenkin hermoja raastaneeseen palstakirjoitteluunsa), mikä mahdollisesti auttoi lannistamaan onnettomimmat vastaajat heti kättelyssä vähemmän mutta tyhjentävämpiä ja pidemmälle ajateltuja vastauksia esikarsinta oli helpompi suorittaa.

Voisiko olla niin, että siinä missä moni pyrkii tekemään ilmoituksestaan mahdollisimman laajoja ihmisryhmiä houkuttelevan, olisikin parempi laatia mahdollisimman monia ihmisryhmiä karkottava ilmoitus? Silloin jäljelle jäisi suurempi prosentuaalinen osuus niitä mahdollisimman samanhenkisiä. Just a thought.

[Tix]

No tuohan jo vähän selittääkin synkeää käsitystäsi netissä aikaansa viettävistä ihmisistä. Tyypillinen kun minä niin varmasti muutkin -ilmiö. Toim. huom.: itse en ole nettiaddikti enkä edes sen tapainen, ja silti viihdyn täällä toisinaan paljonkin.

Höö. Ei se ole synkeää. Valinta- ja elämäntapakysymys. Enempi netteily itseasiassa kytkeytyy allekirjoittaneella joko kahteen asiaan: töissä on hiljaista (nykyään harvinaista) tai olen sinkku (enemmän vapaa-aikaa yksin koton.) Ehkä addiktio on väärä sana, casual heavy user kenties. Ei tähän mitään arvolatausta liity, en koe netinkäyttöäni ongelmaksi.

Kenties sinulla on lisäksi netissä tylsää ja ajattelet täällä roikkuessasi, miten paljon siistimpää olisi juuri nytkin olla viettämässä real life -laatuaikaa jonkun hotin misukan kanssa, mutku oot addikti niin joudut kärsimään nettiympäristössä tylsästä half lifesta? Uutinen: joillekuille nettielämä on yhtä palkitsevaa ja mukavaa kuin muukin osa elämästä - ei mikään oma epäelämän muotonsa, johon turvaudutaan turruttavana pakopaikkana alkoholin tapaan tai vetäydytään päästelemään ulos niitä höyryjä, joita real lifen kontekstiin vaivalla rakennetut sosiaaliset kulissit eivät kestäisi.

Voi olla, en tiedä, itse pidän nettiä auki vain jos saan siitä jotain Totta KAI olisi siistimpää viettää laatuaikaa hotin misukan kanssa, mutta ongelma on tietysti se, että aina se ei ole syystä tai toisesta mahdollista.

Ehkä sosiaalinen kontekstisi on täynnä keeping up appearances -ihmisiä, joille nettideittailu vielä 2000-luvullakin on suuri häpeäpilkku (ilman mitään järkisyytä)? Niitä, jotka kerran (ystäviltään ehdottoman salaa) kokeillessaan aloittavat seuranhakuilmoituksensa tyyliin Kokeillaan nyt täältäkin tai En todellakaan yleensä nettideittaile, mutta (lienee sanomattakin selvää, että itse jätin järestelmällisesti vastaamatta tuollaisiin ilmoituksiin).

Enpäs oikein usko. Ihmiset nyt vaan kiinnostuvat toisistaan ilman mitään erityistä efforttiakin, kun vain tapaavat toisiaan. Sosiaaliset ihmiset pariutuvat melko helposti ilman minkäänlaisia nettikarsintoja. Sitten on niitä ujomman sorttisia, jotka eivät pariudu vaikka olisivat joka päivä Rovaniemen markkinoilla. Pointti - pääosan tuntemistani ihmisistä ei ole TARVINNUT laittaa ilmoituksia, ihan normaali elämä on hoitanut pariutumistarpeet.

Ja nekin näistä, jotka ovat pariutuneet netissä, keksinevät kätevän peitetarinan välttyäkseen paljastumasta!

Ei kai se mikään häpeä ole? Kauheita arvolatauksia asettelet joko minun suuhuni tai omaan päähäsi

No, enpä minäkään allekirjoita sitä väitettä, että suurin osa ihmisistä nykyisin pariutuisi netissä, mutta ihan yhtä huvittavana pidän ajatusta siitä, etteikö sitä tapahtuisi ja etteikö se olisi yhtä normaalia ja luonnollista kuin pariutuminen vaikkapa työpaikalla tai harrastuspiirissä.

Noniin. Olet pitkälti samaa mieltä. Joskin luonnollisuudesta olen hiukan eri mieltä, omien kokemuksien mukaan nettitreffailu on nimenomaan seuran tarpeesta lähtenyttä ja siksi hieman epäluonteva tapa tavata ihmisiä. Äläkä nyt käsitä väärin - on minulla positiivisiakin kokemuksia. Silti, tähän asti kaikki merkittävät ihmissuhteeni ovat lähteneet muualta. Ellei merkittäväksi ihmissuhteeksi sitten lasketa muutaman kuukauden deittailua äärimmäisen superhotin misun kanssa.

Metrossa iskemisen ikävä puoli on se, että vaikka kuinka kiinnostavan oloinen ihminen ulkonäön perusteella voi osoittautua syvällisemmän tutustumisen jälkeen aivan totaaliseksi vesiperäksi.

Totta munassa. Itse asiassa spontaani tuntemattoman ihmisen bongaaminen ei ole minulle luontaista, vaan kiinnostuminen keskustelujen kautta.

Muistan sinunkin aiemmin valitelleen sitä, että et ole pitänyt tyttöystäviäsi erityisen kiinnostavina ihmisinä pidemmän päälle tjsp. Itselläni nettimenetelmän onnistumisprosentti on oikeasti aivan eri mittaluokkaa kuin rl-vaihtoehtojen, ja persoonallisuutesi nojalla voisin kuvitella että tilanne olisi sinunkin kohdallasi aivan sama. Paitsi jos koet aivan sietämättömäksi sellaiset treffit, joilla käy ilmi että lupaava tarjokas ei olekaan lupaava irl. Ehkä joku voi niin kovasti haluta välttyä niiltä tilanteilta, että laittaa mieluummin koko netin kiinni.

Olen kokeillut molempia menetelmiä. Kaksi neljän vuoden ihmissuhdetta contra yksi 3 kk tapailu + X kappaletta mitäänsanomattomia tapaamisia vievät vääjäämättä tilaston IRL-tapaamisen puolelle

Miten kuten, luovu nyt hyvä mies noista (edellisessä viestissä erittelemistäni) ennakkoluuloistasi.

Olettamistasi ennakkoluuloista. Alkuperäinen viestini koski vain nettideittailun yleisyyttä ja sukseeastetta.

[Pyry-Matias]

Olin aika huonos hapes, oisin lähettäny kyllä seuraavalla viikolla...

Fak, taisin lannistua liian helposti. Herkässä mielentilassasi olisin voinut saada sulta pesää vain olemalla hetken empaattinen.