Rakkaus on ruma kana.Geetzu kirjoitti:MINÄ RAKASTAN SINUA. Kokeile, voi miten kaunis kirjoitettunakin!
Rakastamisen myöntäminen ja sen tuskallisuus.
Re: Rakastamisen myöntäminen ja sen tuskallisuus.
Re: Rakastamisen myöntäminen ja sen tuskallisuus.
Kumminpäin hygienia kärsii? Tiskiharja vai aunus likaantuu?Geetzu kirjoitti:Mä olin niin selvinpäin, etten kehdannu ruveta länkyttää ensimmäisenä mielleen nousseista hygieniajutuista.Sheetlord kirjoitti:Pari lonkeroo vaan olin ottanutninnithequeen kirjoitti:Sedän on pakko olla kännissä ny.
-
- Kitisijä
- Viestit: 3469
- Liittynyt: 23.08.2005 12:00
- Paikkakunta: Helsinki
Re: Rakastamisen myöntäminen ja sen tuskallisuus.
Vastustaisin ajatusta, jos voisin.Tix kirjoitti:En kiellä olevani samanmielinen edellisten keskustelijoiden mielenilmaisujen sisällöstä.Googlebot kirjoitti:Suostun olemaan olematta eri mieltä.urasiili kirjoitti:Minusta suhteen alussa on oikeus tunnustella ja ihmetellä. Jos minä saisin päättää, tuollaisia sanoja saisi käyttää vasta kun se on tekojen ja fiilisten kautta tullut aivan selväksi, että tunne on molemminpuolinen.
-
- Kitisijä
- Viestit: 3469
- Liittynyt: 23.08.2005 12:00
- Paikkakunta: Helsinki
Re: Rakastamisen myöntäminen ja sen tuskallisuus.
Tuota noin, mitä tähän voi sanoa?Vaola kirjoitti:ninnithequeen kirjoitti:Vittu.
Mullekin huom! entisessä suhteessa sanottua:
"Leperleper mä mitään lepertele, mä tungen kikkelin sun perseeseen!"
-
- Kitinäaddikti
- Viestit: 97
- Liittynyt: 24.08.2005 16:50
- Paikkakunta: Hellsinki
Re: Rakastamisen myöntäminen ja sen tuskallisuus.
Rakkaus on julma vitsi...
Re: Rakastamisen myöntäminen ja sen tuskallisuus.
Aunus tietty. Ei harjasta niin väliä, meil on kato varaa.NuoriDaavid kirjoitti:Kumminpäin hygienia kärsii? Tiskiharja vai aunus likaantuu?
Re: Rakastamisen myöntäminen ja sen tuskallisuus.
Rakkaudentunnistukset (insidejutzka) eivät ole koskaan tuottaneet ongelmia. Harvalle olen sanonut = harvaa olen rakastanut/rakastan. Se tulee sitten ulos suusta itsekseen plumpsahtaen yllättävissä tilanteissa tai sitten ei tule = en rakasta. Jos pitäisi vaikein tunnistus hakemalla hakea niin osuis ja uppois varmastikin tuonne pariin ihQuiNpaan ystävyyssuhteeseen.
En kovin usein jakele suoria tunnistuksia miehellekään vaan meillä on omat sanonnat niidenkin tilalle. Rakkain on silti . Omalla kohdalla pätee hyvin: ei niinkään sanat vaan ne teot, kiitos. Mutta pittäähän sitä välillä korvillekin sokeria antaa.
En kovin usein jakele suoria tunnistuksia miehellekään vaan meillä on omat sanonnat niidenkin tilalle. Rakkain on silti . Omalla kohdalla pätee hyvin: ei niinkään sanat vaan ne teot, kiitos. Mutta pittäähän sitä välillä korvillekin sokeria antaa.
Re: Rakastamisen myöntäminen ja sen tuskallisuus.
Joskus rakastamisen myöntäminen on vaikeaa ja tuskallista itselleenkin. Silloin kaikista eniten, kun rakastamisen kohde on vierellä ja silti saavuttamattomissa.. kun rakastamisen myöntäminen kaataisi ja tuhoaisi kaiken. Silloin sitä ottaa mitä saa: ystävyyden, seuran, hymyn.
Olisiko helpompaa olla myöntämättä edes itselleen? Vaan kun sille tunteelle kerran avaa oven, ei se enää niin vain katoakaan, ei edes itsepäisellä kieltämisellä.
Silti ehkä pahinta kaikesta on olla kaikesta huolimatta tunteesta pakahtumaisillaan, sekaisin ilosta ja onnesta, haluaisi huutaa koko maailmalle tunteensa julki. Mutta ei voi, ei kenellekään.. paitsi anonyyminä ihmisille, joita ei edes tunne.
Olisiko helpompaa olla myöntämättä edes itselleen? Vaan kun sille tunteelle kerran avaa oven, ei se enää niin vain katoakaan, ei edes itsepäisellä kieltämisellä.
Silti ehkä pahinta kaikesta on olla kaikesta huolimatta tunteesta pakahtumaisillaan, sekaisin ilosta ja onnesta, haluaisi huutaa koko maailmalle tunteensa julki. Mutta ei voi, ei kenellekään.. paitsi anonyyminä ihmisille, joita ei edes tunne.
-
- Kitinän väärinkäyttäjä
- Viestit: 102
- Liittynyt: 13.06.2007 23:41
- Paikkakunta: Laalaalandia
Re: Rakastamisen myöntäminen ja sen tuskallisuus.
^ Auts.
Mä en yleensä enää tykkää noista tyypeistä sen jälkeen, kun voisin ne saada. Kaukaa ihailu toimii joidenkin kohdalla paremmin.
Mä en yleensä enää tykkää noista tyypeistä sen jälkeen, kun voisin ne saada. Kaukaa ihailu toimii joidenkin kohdalla paremmin.
Kukkuluuruu!
Re: Rakastamisen myöntäminen ja sen tuskallisuus.
Mitä jos ei ottaisikaan? Jos päättäisi olla tyytymättä ja satuttamatta itseään, ihan oikeasti päättäisi... Minulta se onnistuu, on ainakin onnistunut, mutta minäpä olenkin väistelijä ellen jopa karkuun juoksija. On paljon paskaa, jolle ei voi mitään, mutta sydäntä kannattaa ehkä opetella puolustamaan. Elvyttäminen saattaa käydä liian rankaksi.mustanikki kirjoitti:Joskus rakastamisen myöntäminen on vaikeaa ja tuskallista itselleenkin. Silloin kaikista eniten, kun rakastamisen kohde on vierellä ja silti saavuttamattomissa.. kun rakastamisen myöntäminen kaataisi ja tuhoaisi kaiken. Silloin sitä ottaa mitä saa: ystävyyden, seuran, hymyn.
Ei se ehkä itsepintaisella kieltämiselläkään katoa, mutta hieman uskon väitteeseen "poissa silmistä, poissa mielestä" - kyllä sydänkin haluaa unohtaa jos saa mahdollisuuden.
Re: Rakastamisen myöntäminen ja sen tuskallisuus.
Oukka. Kunhan et käytä astianpesukonetta.Geetzu kirjoitti:Aunus tietty. Ei harjasta niin väliä, meil on kato varaa.NuoriDaavid kirjoitti:Kumminpäin hygienia kärsii? Tiskiharja vai aunus likaantuu?
Re: Rakastamisen myöntäminen ja sen tuskallisuus.
Tarviiko siihen mitään sanoa? Pyllistää vain.Vadim kirjoitti:Tuota noin, mitä tähän voi sanoa?Vaola kirjoitti:ninnithequeen kirjoitti:Vittu.
Mullekin huom! entisessä suhteessa sanottua:
"Leperleper mä mitään lepertele, mä tungen kikkelin sun perseeseen!"
Re: Rakastamisen myöntäminen ja sen tuskallisuus.
Asiantuntijan lausunto?NuoriDaavid kirjoitti:Tarviiko siihen mitään sanoa? Pyllistää vain.Vadim kirjoitti:Tuota noin, mitä tähän voi sanoa?Vaola kirjoitti:
Mullekin huom! entisessä suhteessa sanottua:
"Leperleper mä mitään lepertele, mä tungen kikkelin sun perseeseen!"
[/rimshot]
Re: Rakastamisen myöntäminen ja sen tuskallisuus.
Tämän tien päässä ei tule onnellista tai ainakaan helppoa loppua näkymään, sen tiedän. Joskus aiemmin elämässä olen myös tehnyt tuon "väkisin unohtamisen" tempun; tuskallista mutta loppujen lopuksi oikein ja toimivaa. Aina ei vain voi onnistua.Geetzu kirjoitti:Mitä jos ei ottaisikaan? Jos päättäisi olla tyytymättä ja satuttamatta itseään, ihan oikeasti päättäisi... Minulta se onnistuu, on ainakin onnistunut, mutta minäpä olenkin väistelijä ellen jopa karkuun juoksija. On paljon paskaa, jolle ei voi mitään, mutta sydäntä kannattaa ehkä opetella puolustamaan. Elvyttäminen saattaa käydä liian rankaksi.mustanikki kirjoitti:Joskus rakastamisen myöntäminen on vaikeaa ja tuskallista itselleenkin. Silloin kaikista eniten, kun rakastamisen kohde on vierellä ja silti saavuttamattomissa.. kun rakastamisen myöntäminen kaataisi ja tuhoaisi kaiken. Silloin sitä ottaa mitä saa: ystävyyden, seuran, hymyn.
Mutta tässä tapauksessa leijun vielä aivan liikaa irti maasta, jotta pystyisin tunteesta irrottautumaan. Varsinkin kun kyseessä on ihminen, jota näen väkisinkin lähes päivittäin, ja joka kerta tulen yhtä iloiseksi. Jossain tulevaisuudessa siintää tienristeys, jossa varmaankin ero tulee väistämättä. Koitan olla ajattelematta sitä, vielä.
Kai jossain mielen perukoilla uinuu lapsellinen toive, että jonain päivänä jotain ihmeellistä kautta tuo toinen tajuaakin mitä tunnen.. ja vastaa siihen? Ehkä maailma muuttuu ja kaikki onkin mahdollista. Ehkä? Onko?
-
- Kitisijä
- Viestit: 1314
- Liittynyt: 14.08.2005 23:08
Re: Rakastamisen myöntäminen ja sen tuskallisuus.
Kauheinta on se jos toinen kertoo rakastavansa jo parin viikon jälkeen ja itse ei ole vielä yhtään varma. Mitä siihen pitäisi vastata? Kiitos?
-
- Kitisijä
- Viestit: 1116
- Liittynyt: 05.04.2006 11:10
- Paikkakunta: kiimakaupuNki
Re: Rakastamisen myöntäminen ja sen tuskallisuus.
Eiku ottaa jalat alleen!Camilla kirjoitti:Kauheinta on se jos toinen kertoo rakastavansa jo parin viikon jälkeen ja itse ei ole vielä yhtään varma. Mitä siihen pitäisi vastata? Kiitos?
Mun mielestä ei millään voi oikeasti rakastaa viikon, saatika vielä kuukaudenkaan päästä. Se kehittyy ajan kans, muuttuu siitä ihastumisesta ja tykkäämisestä vielä jotenki voimakkaammaksi ja olotilaksi, joka tuntuu hyvältä.. tai oikeesti ihan mahtavalta. Sit kaikki on ihan siirappia<3
Pitkäs suhtees ei taas mikään tanner sen suuremmin enää jyrise, en ainakaan myönnä. Muuttuu ne r-tuntemuksetki ajan myötä, kaikista paras on tietää, et millon sitä tunnetta ei vaan enää oo, tilalla vaan jotain suurempaa välittämistä, iha latteeta. Loppuuko sen sanan sanominenkin sillon? Vai pitääkö sitä r-asiaa ihan itsestäänselvyytenä ilman sen sanomistakin?
plopplop
Hei ämmä, sulla on väärä asenne.
Re: Rakastamisen myöntäminen ja sen tuskallisuus.
Eipä se tajuaminenkaan vielä automaattisesti riitä vastaamiseen. Vuotta pidempiä epävarmuusjaksoja ei kuitenkaan varmasti kannata jäädä katselemaan, sillä se on harvinaisen helppo tapa tuhlata elämäänsä. Maailmalla on harvemmin taipumusta muuttua kovin ihmeesti, ainakaan jos se edellyttäisi toisen ihmisen korvien välin kokonaisvaltaista muutosta, joten kaikki ei vain ole mahdollista.mustanikki kirjoitti:Kai jossain mielen perukoilla uinuu lapsellinen toive, että jonain päivänä jotain ihmeellistä kautta tuo toinen tajuaakin mitä tunnen.. ja vastaa siihen? Ehkä maailma muuttuu ja kaikki onkin mahdollista. Ehkä? Onko?
-
- Kitisijä
- Viestit: 2360
- Liittynyt: 06.09.2006 7:50
- Paikkakunta: Maa
Re: Rakastamisen myöntäminen ja sen tuskallisuus.
Toki kaikki on mahdollista, mutta jos toisen tunteiden muuttuminen vaikuttaa helvetin epätodennäköiseltä (en tiedä tilannettasi tarkemmin), niin mitä nopeammin lähdet, sen parempi. Tuo tilanne voi hajottaa ihmisen aika pahasti.mustanikki kirjoitti: Kai jossain mielen perukoilla uinuu lapsellinen toive, että jonain päivänä jotain ihmeellistä kautta tuo toinen tajuaakin mitä tunnen.. ja vastaa siihen? Ehkä maailma muuttuu ja kaikki onkin mahdollista. Ehkä? Onko?
-
- Kitisijä
- Viestit: 2582
- Liittynyt: 14.08.2005 23:46
Re: Rakastamisen myöntäminen ja sen tuskallisuus.
RAKASTAN teitä kaikkia :sykkivä sydän:
Rollo, wellcum back, aisantuntijan lausunto, vaikkei samat asiat tietenkään päde kaikille ihmisille.
Rollo, wellcum back, aisantuntijan lausunto, vaikkei samat asiat tietenkään päde kaikille ihmisille.
Nyt penikseni on fantastinen!
-
- Kitisijä
- Viestit: 2360
- Liittynyt: 06.09.2006 7:50
- Paikkakunta: Maa
Re: Rakastamisen myöntäminen ja sen tuskallisuus.
Juu, ei päde, ei. Jollekin voi olla parempi nimenomaan jäädä, sellainenkin tyyppi täällä Kitinässä vaikuttaa. Mutta annetaan hänen puhua enemmän siitä itse.Clay kirjoitti: Rollo, wellcum back, aisantuntijan lausunto, vaikkei samat asiat tietenkään päde kaikille ihmisille.
Re: Rakastamisen myöntäminen ja sen tuskallisuus.
Samaa olen miettinyt joskus. Mikä se oikea vastaus siihen olis? 'Anna mä mietin tätä viikon?'Camilla kirjoitti:Kauheinta on se jos toinen kertoo rakastavansa jo parin viikon jälkeen ja itse ei ole vielä yhtään varma. Mitä siihen pitäisi vastata? Kiitos?
-
- Kitisijä
- Viestit: 2360
- Liittynyt: 06.09.2006 7:50
- Paikkakunta: Maa
Re: Rakastamisen myöntäminen ja sen tuskallisuus.
Siihen kai vastataan "Tiedän" eli enkuksi "I know."Bliss kirjoitti:Samaa olen miettinyt joskus. Mikä se oikea vastaus siihen olis? 'Anna mä mietin tätä viikon?'Camilla kirjoitti:Kauheinta on se jos toinen kertoo rakastavansa jo parin viikon jälkeen ja itse ei ole vielä yhtään varma. Mitä siihen pitäisi vastata? Kiitos?
Re: Rakastamisen myöntäminen ja sen tuskallisuus.
Mä taas haluaisin keskustella siitä miten eri tavalla voi asioista ja tunteista ajatella, mitä se sana rakastaa merkitsee sille toiselle ja olisiko se rakastunut ehkä lähempänä kuitenkin. Oltaisiinko sittenkin vähän samoilla fiilislinjoilla, eikä karkuun ehkä tarvitsisikaan kipittää niin kovaa... Sovittaisiin ehkä yhdessä millä sanoilla kuvailla fiiwiksii.Suvinen kirjoitti:Multa varmaan lipsahtaisi epäileväinen "ootko nyt ihan varma..?"Bliss kirjoitti:Samaa olen miettinyt joskus. Mikä se oikea vastaus siihen olis? 'Anna mä mietin tätä viikon?'Camilla kirjoitti:Kauheinta on se jos toinen kertoo rakastavansa jo parin viikon jälkeen ja itse ei ole vielä yhtään varma. Mitä siihen pitäisi vastata? Kiitos?
Mä rakastuin kolmannella, no ehkä tokalla tapaamisella. Taisin kirjottaa sen tekstiviestiin, noin sadanteenneljänteenkymmenenteenyhdeksään. Nykyään tulee silloin tällöin niitä tunteita, joita silloin vuosia sitten. Nappasee vatsasta ja kutittaa pikkuvarvasta, heikottaa olla lähellä mutta kauemmaskaan ei itseään saa. Tulee sanottua tänään oon vähän rakastunut suhun.
Onneks ei tuu päivittäin, en kykene rakastuneena suoriutumaan pakollisista jutuista.
Re: Rakastamisen myöntäminen ja sen tuskallisuus.
Niin. En todellakaan tiedä toisen osapuolen tunteista, en uskalla ajatella asiaa! Välillä uskon, että pakkohan sen on jotain tajuta, kun tuntuu että se paistaa minusta läpi kirkkaasti. Olen kyllä melko hyvä peittämään tunteitani, mutta viime aikoina olen jossain kummallisessa masokistisessa puuskassa useammin kuin kerran tietoisesti sanoin ja elein vihjannut yhtä sun toista. Sillä lailla, että ulkopuolinen ei varmasti tajuaisi, mutta kyllä hän tajuaisi, jos vain haluaisi katsoa. Tilanne on melko hämmentävä, koska välillä olen ihan varma, että hän viestii takaisin samanlailla. Keskustelut, joita käymme, tuntuvat pursuavan eri tasoja ja tapoja ymmärtää ääneen lausutut ja lausumattomat vivahteet. Toisina päivinä olen lähes varma, että se tietää, ymmärtää ja ehkä jopa tuntee samoin; toisina päivinä taas soimaan itseäni herkkäuskoisuudesta ja ylivilkkaasta mielikuvituksesta.RolloTomasi kirjoitti:Toki kaikki on mahdollista, mutta jos toisen tunteiden muuttuminen vaikuttaa helvetin epätodennäköiseltä (en tiedä tilannettasi tarkemmin), niin mitä nopeammin lähdet, sen parempi. Tuo tilanne voi hajottaa ihmisen aika pahasti.mustanikki kirjoitti: Kai jossain mielen perukoilla uinuu lapsellinen toive, että jonain päivänä jotain ihmeellistä kautta tuo toinen tajuaakin mitä tunnen.. ja vastaa siihen? Ehkä maailma muuttuu ja kaikki onkin mahdollista. Ehkä? Onko?
Lähteminen ei tule kysymykseen, koska kyseessä on työn merkeissä tuntemani ihminen ja vältteleminen ei ole mahdollista kuin työpaikkaa vaihtamalla. Lisäksi hän on ensisijaisesti ja ennenkaikkea yksi parhaista ystävistä, joita minulla on koskaan ollut. Siksi ilomielin pidän suuni tunteilta tukossa ystävyyden menettämisen pelossa. En osaa ajatellakaan millainen aukko elämääni tulisi jos hän siitä nyt katoaisi.
Pitikin taas alkaa avautua, ja vielä anonyymisti. Ei voi mitään, en pysty pitämään tätä sisälläni enää kauaa.
Re: Rakastamisen myöntäminen ja sen tuskallisuus.
Sitä vartenhan nämä foorumit ovat! Ja mikäs sen turvallisempi kuin anonyymisti. Eikä kukaan meistä ole toista kummempi, joten ei tarvitse häpeillä. Avautuminen helpottaa.mustanikki kirjoitti: Pitikin taas alkaa avautua, ja vielä anonyymisti. Ei voi mitään, en pysty pitämään tätä sisälläni enää kauaa.
Varoituksen sananen: suhdetta ei kannata rakentaa sanojen varaan.
Kauniilla sanoilla voi kutoa salakavalasti verkon toisen ympärille ja alkaa käyttää hyväksi toisen narsistista heikkoutta.
"Rakastan sinua" on oikeasti kysymys, jolla aletaan hallitsemaan toista. Ennemmin tai myöhemmin tällainen suhde kariutuu ja monesti vielä sirpaleisin seurauksin.