Kiusaamisen sietämätön houkuttavuus

Ihmissuhdeasiat ja lemmekkäät jutut

Jos joku käyttäytyy sinua kohtaan inhottavasti, miten reagoit?

Olen kuin mitään ei olisi tapahtunut, vaikka tuntuu paskalta. Yleensä kiusaaminen loppuu siihen.
1
5%
Olen kuin mitään ei olisi tapahtunut, vaikka tuntuu paskalta. Yleensä tämä ei auta.
0
Ei ääniä
Kerron kiusaajalle neutraalisti, että kärsin hänen toiminnastaan. Yleensä kiusaaminen loppuu siihen.
4
21%
Kerron kiusaajalle neutraalisti, että kärsin hänen toiminnastaan. Yleensä tämä ei auta.
1
5%
Uhkailen kiusaajaa ja/tai yritän antaa samalla mitalla takaisin. Yleensä kiusaaminen loppuu siihen.
4
21%
Uhkailen kiusaajaa ja/tai yritän antaa samalla mitalla takaisin. Yleensä tämä ei auta.
1
5%
Minulla ei ole yhtä selkeää toimintamallia. / En halua vastata. / En tiedä.
8
42%
 
Ääniä yhteensä: 19

EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Kiusaamisen sietämätön houkuttavuus

Viesti Kirjoittaja EveryWoman » 18.09.2007 12:27

Minua on kerran kiusattu koulussa. Myöhemmin minulle on noussut mieleen myös lukemattomia takaumia tilanteista, joissa minua tarkemmin ajatellen myös varmaankin yritettiin kiusata, mutta se ei onnistunut koska olin niin pölö että en ymmärtänyt kiusaantua. Tämän yhden kerran se kuitenkin onnistui.

Se tapahtui joskus ala-asteella, ehkä neljännellä luokalla. Luokan pojat olivat keksineet jostakin sellaisen kätevän tukan pöllyttämisjutun, jossa pöllytettävää pidetään kiinni ja hänen päätään pörrötetään sen verran voimallisesti, että tukka menee takkuun. Se tuntuu siltä kuin joku tukistaisi ja läimisi ympäri korvia samanaikaisesti. Toiminta alkoi suhteellisen hyvässä yhteisymmärryksessä, leikkinä. Pääsin muutaman kerran livistämään ja jotenkin se oli omastakin mielestäni hauskaa, kunnes kolme poikaa piti minua aloillani ja pari heistä kävi ylle samanaikaisesti. Se sattui aivan hemmetisti, ja tein tämän kiusaajille selväksi olettaen että touhu loppuisi siihen - vaan eipä loppunut vielä sittenkään kun aloin itkeä. Onneksi se kuitenkin tapahtui sisällä luokassa, ja opettajan tulo sai kundit salamana luikkimaan omille paikoilleen.

Sama ei toistunut enää uudelleen ja loppuajan ala-asteesta hengasin samojen poikien jengissä, joten ehkä jälkikäteen sitä voisi pitää jonkinlaisena initiaatioriittinäkin, mutta perseestä oli kyllä tuo yksikin kerta. Tämä on ainoa kerta, jonka muistan, jossa minuun kohdistunut epämiellyttävä toiminta ei ole loppunut sillä että kerron vastapuolelle selvästi sen tuntuvan pahalta (pl. parisuhdekiistat, joissa on kuitenkin yleensä kyse erilaisesta asetelmasta). Aina muulloin on riittänyt, että sanon: Minulle tulee tosi paha olo kun sanot/käyttäydyt noin. Onko se sinun tarkoituksesi?

Kuitenkin kiusaamistapauksissa kiusattua neuvotaan yleensä "pysymään kovana" ja näyttelemään ettei kiusaamisella muka olisi mitään vaikutusta. En ole koskaan ymmärtänyt tuon pointtia. Kiusaajan on varmasti vaikea hahmottaa oman toimintansa vakavuutta, jos toinen ei reagoi sen mukaan miltä hänestä oikeasti tuntuu - etenkin silloin kun tilanne on ns. päällä, ja kiusaajan arvostelukyky on jo valmiiksi sumentunut impulsiivisuuden hyökyaallolle antautumisen seurauksena.

Keksin kolme erilaista tapaa suhtautua kiusaamistilanteisiin (toivottavasti mitään olennaista ei unohtunut). Kerro, miten itse yleensä suhtaudut, ja lopettaako suhtautumisesi kiusaamisen. Selvennetään vielä sen verran, että perusluonteeltaan ihan samalaista kiusaamistahan tapahtuu myös mm. työpaikoilla ja nettipalstoilla, vastauksia ei siis tarvitse rajoittaa pelkkään koulumaailmaan eikä pelkästään fyysiseen kiusaamiseen.

Perustelkaa ja kertokaa kokemuksianne - tekin, jotka olette tai olette olleet kiusaajia!

Elukka

Viesti Kirjoittaja Elukka » 18.09.2007 12:30

Tilanteesta riippuen vastaan joko 2) tai 6).

Bliss

Viesti Kirjoittaja Bliss » 18.09.2007 12:38

Annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. En siis piittaa pätkääkään. Ei ole juurikaan kiusattu, varmaan juuri siksi, että en ole ikinä reagoinut yrityksiin?

EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Viesti Kirjoittaja EveryWoman » 18.09.2007 12:43

Bliss kirjoitti:Annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. En siis piittaa pätkääkään. Ei ole juurikaan kiusattu, varmaan juuri siksi, että en ole ikinä reagoinut yrityksiin?
Selvennykseksi: kysymys koskee tilanteita, joissa kiusatusta oikeasti tuntuu pahalta. Ei siis epäonnistuneita kiusaamisyrityksiä.

Bliss

Viesti Kirjoittaja Bliss » 18.09.2007 12:45

EveryWoman kirjoitti:
Bliss kirjoitti:Annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. En siis piittaa pätkääkään. Ei ole juurikaan kiusattu, varmaan juuri siksi, että en ole ikinä reagoinut yrityksiin?
Selvennykseksi: kysymys koskee tilanteita, joissa kiusatusta oikeasti tuntuu pahalta. Ei siis epäonnistuneita kiusaamisyrityksiä.
Ymmärsin kyllä senkin. Ehkä olen liian tehokkaasti teflonilla päällystetty, kun (toisten mielestä) hyvinkin paha paskanheitto ei ole juurikaan liikuttanut.

Avatar
huima
Kitisijä
Viestit: 4217
Liittynyt: 17.04.2007 11:39

Viesti Kirjoittaja huima » 18.09.2007 12:51

Mitä sanoisit tälle:

Kuva

EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Viesti Kirjoittaja EveryWoman » 18.09.2007 12:51

Bliss kirjoitti:Ehkä olen liian tehokkaasti teflonilla päällystetty, kun (toisten mielestä) hyvinkin paha paskanheitto ei ole juurikaan liikuttanut.
Jep, yksilöllistähän tuo on, kuten sekin, mistä asiasta kukakin harmistuu helpoimmin.

Sitten on vielä sekin keino välttää henkiset panetteluyritykset, että ei kerta kaikkiaan tajua toisen tarkoittaneen mitään pahaa, vaan keskustelee kiusaajan aloittamasta aiheesta hänen kanssaan sujuvassa yhteisymmärryksessä. Tästä seuranneita epäuskoisen hölmistyneitä ilmeitä olen oppinut paremmin tulkitsemaan vasta aikuisiällä.

Bliss

Viesti Kirjoittaja Bliss » 18.09.2007 12:53

EveryWoman kirjoitti: Sitten on vielä sekin keino välttää henkiset panetteluyritykset, että...
Tunnetaan nimellä piilovittuilun vastavittuilu.

EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Viesti Kirjoittaja EveryWoman » 18.09.2007 12:54

Bliss kirjoitti:Tunnetaan nimellä piilovittuilun vastavittuilu.
Olen siis tietämättäni ollut perin vittumainen koululainen. Aina oppii uutta!

chevilyn

Viesti Kirjoittaja chevilyn » 18.09.2007 12:56

Aika harva asiaa pääsee ihon alle niin, että siitä loukkaantuisin. Yleensä kohautan vain hartioitani ja jätän omaan arvoonsa. Mikäli tilanne alkaa kuitenkin ärsyttää, niin ärähdän kyllä takaisin ja siinä vaiheessa yleensä toinen osapuoli jättää leikin kesken. Toimintamallini riippuu aivan tilanteesta. Osaan olla kohtuullisen ilkeä niin halutessani, joten tämä yleensä karsii innokkaimmat kiusaajat. Minua ei ole koskaan kiusattu työpaikoilla tai koulussa, mutta sen sijaan minua on syytetty koulukiusaamisesta. Olen kyllä edelleen sitä mieltä, että kyseinen tyttö sai mitä tilasi. Hän kiusasi kaveriani ja sai hänet itkemään koulussa päivittäin, joten minä aloin kiusata vastavuoroisesti häntä. Ei ehkä kovin rakentava lähestymistapa asiaan, mutta niin metsä vastaa miten sinne huudetaan. Oi niitä yläasteaikoja.

Geetzu

Viesti Kirjoittaja Geetzu » 18.09.2007 13:06

huima kirjoitti:Mitä sanoisit tälle:
Sulle: SAATANA kurja vaihda se linkiks tai osta mulle isompi nörttinäyttö! *ttu teitä!

Avatar
huima
Kitisijä
Viestit: 4217
Liittynyt: 17.04.2007 11:39

Viesti Kirjoittaja huima » 18.09.2007 13:09

Geetzu kirjoitti:
huima kirjoitti:Mitä sanoisit tälle:
Sulle: SAATANA kurja vaihda se linkiks tai osta mulle isompi nörttinäyttö! *ttu teitä!
Kuva[/list]

Avatar
McJanne
Kitisijä
Viestit: 9663
Liittynyt: 13.11.2005 22:14
Paikkakunta: Nummela, Vihti, Suomi Finlandia 40° PERKELEEEH!

Viesti Kirjoittaja McJanne » 18.09.2007 13:45

Hehe, mää vaan teeskentelen että otan itseeni ja sitten illalla poltetaan taloja!

Kai mää sit olen niin luumu etten osaa oikeasti ottaa itseeni, ala-asteella muun muassa mäkeen heittely (konkreettisesti) muuttui kiusaamisesta bisnekseksi kun sanoin isoille pojille että kyllä mua saa viskellä, 20 penniä laaki. Monet rahat silläkin touhulla tienasin.

Samaa logiikkaa noudattaen vastakohdaksi vääntäen väitän (itseleni) perustellusti, että kiusaamista ei ole koskaan tapahtunut.

Itse olen tainnut olla manipuloivalla tavalla enemmän tuossa koulukiusaaja -tittelissä kiinni. On se vaan niin hauskaa kun saa ihmiset tekemään mitä haluaa.
Kirjoitan tätä alasti
&
(Puni) Olet kamppailu-urheiliijan irvikuva ja kamppailuyhteisön häpeäpilkku mielipiteittesi kanssa.
-JM

Avatar
Mida
Kitinän uhri
Viestit: 531
Liittynyt: 15.09.2006 12:10

Viesti Kirjoittaja Mida » 18.09.2007 14:57

Siskon kanssa teininä vittuiltiin ja tapeltiin ihan tosissaan, mutta ei se loppunu ennenko siskokin tuli aikuisikään ja kasvatti vähän järkeä.

Yleensä olen vierailta tulevaan kettuiluun tms. ollut reagoimatta ja pyrkinyt välttämään seuraansa sen jälkeen. Ei ne kauaa ole jaksanu. Mitään varsinaista isompaa kiusaamista en ole kohdannut. Jos siis ei siskon kanssa tappeluja lasketa.

Ei vaan jaksa järjestää mitään kohtausta. Sitä jotenkin toivoo pääsevänsä mahdollisimman vähällä, kun suhtautuu kylmästi vaan. Kun ainahan on näitä kitinässäkin ilmeneviä asenteita, että itepähän kerjäsit (olemalla olemassa ja ilmaisemalla itseäsi), että ihan vaan oma vikas, kokoo ittes, pöljä. Jätän mäntit mieluummin omaan arvoonsa ennen ku tarvii kuunnella lisää idioottimaisuuksia.

Toisaalta olen niin erakoitunut, että ei tätä ole pitkään aikaan kohdannut. Vastasin viimeisen vaihtoehdon.

Elukka

Viesti Kirjoittaja Elukka » 18.09.2007 15:11

huima kirjoitti:
Geetzu kirjoitti:
huima kirjoitti:Mitä sanoisit tälle:
Sulle: SAATANA kurja vaihda se linkiks tai osta mulle isompi nörttinäyttö! *ttu teitä!
Kuva[/list]
Kuva

Googlebot

Re: Kiusaamisen sietämätön houkuttavuus

Viesti Kirjoittaja Googlebot » 18.09.2007 15:41

EveryWoman kirjoitti:Kuitenkin kiusaamistapauksissa kiusattua neuvotaan yleensä "pysymään kovana" ja näyttelemään ettei kiusaamisella muka olisi mitään vaikutusta. En ole koskaan ymmärtänyt tuon pointtia.
Pointti lienee se että ainakin koulukiusaamistapauksissa kiusaaja yleensä hakee jotain reaktiota kohteeltaan, esim. mielen näkyvää pahoittumista tai täydellistä pimahtamista. Jos kohde ei reagoi halutulla tavalla, kyllästyy kiusaaja kyseiseen kohteeseen tai saattaa tuntea itsensä jopa typeräksi.

Vastaus gallupin kysymykseen riippuu kuka on kiusaaja (=onko minulle merkitystä miten hän tulee suhtautumaan minuun palautteeni jälkeen) ja joskus myös onko kiusaaminen henkistä vai fyysistä laatua. Pari kertaa kiusaaminen on tyssännyt kuin seinään kun en yksinkertaisesti ollutkaan henkisesti ja fyysisesti niin heikko mitä uutta uhria etsivä kiusaaja ensinäkemältä luuli (esim. yläasteella eräs bully kuvitteli selvästi isompikokoisena pystyvänsä pitämään käsiäni ranteista paikoillaan => tilanne päättyi hänen kipeisiin peukaloihinsa; samaten hänen sanalliset vittuiluyrityksensä eivät oikein tehonneet halutulla tavalla). Koulukiusaajat etsivät nimenomaan heikkoja vastuksia. Samaisella luokalla erään tytön myrkynvihreät naljailut minua kohtaan loppuivat kun käytin ikivanhaa mutta hyväksi koettua viittausta kuukautisiin, mikä sai hänet pimahtamaan täysin kesken tunnin. Olimmehan sentään herkkiä teinejä ja kuukautiset varmasti hänelle uusi ja pelottava asia.

Myös henkinen kivahtaminen on joskus toiminut. Armeijassa erään tyypin jatkuvat naljailut loppuivat kun hieman nurkan takaa yllättäen haukuin hänet sopivan tilaisuuden tullen pataluhaksi muiden kuullen. Sekä hänellä että parilla muulla oli priceless WTF?-ilme päällä, mutta naljailu loppui siihen, mikä olikin tarkoitukseni. Myös käsirysy toimi erään toisen hankalan tapauksen kohdalla, muuttui ystävälliseksi sen jälkeen.

Jos taas puhutaan minulle merkityksellisemmistä ihmisistä tai henkilöistä joita joudun luultavasti tulevaisuudessakin näkemään, valitsen varsinkin nykyisin paljon pehmeämpiä vaihtoehtoja, kuten "Mistä nyt oikein tulee?" ja "Mikä sua oikein vaivaa?". Joskus myös naljailun tai kiusaamisen kuittaaminen itseironisella huumorilla voi toimia, jos onnistuu pyyhkäisemään sivuun kiusaamisesta aiheutuvan pahan mielen.

Varsinaista "Etkö tajua miten pahalta tuo minusta tuntuu, yhyy?" en ole vielä tullut kokeilleeksi, koska en ole muistaakseni joutunut kenenkään varsinaisesti minulle rakkaan tai todella läheisen ihmisen kiusaamaksi. Joskus jotkut ovat voineet sanoa jotain ajattelematonta, mutta motiivi merkitsee. Kaverillinen kiusoittelu on sitten asia erikseen, siihen vastataan kuittaamalla koko juttu huumorina.

Jos ylläolevaa listaa katsoo, keskimäärin tuntuu painottuvat enemmän tuolle "Annan samalla mitalla takaisin, toimii!"-puolelle.

EDIT: Vittuillakseni editoin.
Viimeksi muokannut Googlebot, 19.09.2007 11:21. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Avatar
Finn_Monster
Kitinän väärinkäyttäjä
Viestit: 108
Liittynyt: 17.08.2005 17:03
Paikkakunta: Epsoo
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Finn_Monster » 18.09.2007 17:24

Omalla kohdallani muo kiusattiin kun muutin koulua ja olin ISO jo tuollon päätä muita pitempi ja masuakin oli

Kiusaaminen loppui siihen kun käsityöluokan edessäolin työntää taltan kiusaajan aivoihin.

Sen pikku paskiaisen pelasti opettaja.
No pelasti samalla mun elämän!
Kiitos siittä!

Tuossa mennä talvena olin karkkilassa " vanha opiskelu kaulunki" ostamassa unohtuneen joululahjan ja törmäsin kiusaajani.

Yhä edelleen se sai adrenaliilin virtaamaan kuin gebardi, ja sekuntikin lisää oli saiheuttanut mun hyölkkäämisen jätkän kimppuun.

Itse asiassa olen vältellyt koko ylä-asteen jälkeen karkkilaa rutosti.
Ja kai tuo aseenkanto lupakin hommattiin ihan omaksi turvaksi.

Vapaa suomi !
XXXXXXL - Painavaa sanaa v 1976

Zeb

Viesti Kirjoittaja Zeb » 18.09.2007 18:17

Ei yhtä selkeää toimintamallia ja riippuu monista asioista, kuten kiusaamisen laadusta, ajatuksestani kiusaajan motiiveista, siitä kuinka paljon kiusaaminen onnistuu kirpaisemaan ja lisäksi omasta mielen/elämäntilanteesta juuri sillä hetkellä.

Jos kyseessä on selkeä kiusaaminen, ja arvioin kiusaajan motiivit pahansuoviksi (ei ymmärtämättömyydestä tai omista ongelmista johtuviksi) annan yleensä takaisin samalla mitalla. Tämä metodi on osoittautunut varsin toimivaksi. Saatan antaa takaisin silloinkin, vaikka itseen ei kiusa niin kirpaisisikaan, ihan vain siksi että kiusaajat vituttavat. Ihan kuin tässä elämässä ei muutoinkin jokaisella olisi ihan tarpeeksi ongelmia ilmankin että joku ääliö yrittää niitä tietoisesti lisätä.

Mikäli vaikuttaa, että kyseessä ei ole varsinainen tietoinen kiusaaminen, vaan ymmärtämättömyys niin yritän keskustella asiasta neutraalisti. Ollessani tietoinen kiusaajan omasta hankalasta elämäntilanteesta, joka kenties sitten johtaa pahanolonpurkauksiin sivullisia kohtaan, joko sivuutan asian, tai ihmisestä riippuen, mahdollisesti yritän jelppiä hänen ongelmissaan ja keskustella nätisti, ymmärtää ja auttaa.

Kaikkiin kiusoihin en viitsi reagoida lainkaan, riippuu aika paljon siitä miten paljon tähdellisempiä juttuja on omassa elämässä menossa, ja usein ignooraan myös jos ajattelen, että tuo nyt vain on dille ja kärpäsen tasoinen kiusa mun elämässä.

En taida kauheasti ihan kunnon kiusaan olla kokeillut tuota neutraalia keskustelua. Jos kerran olen tulkinnut asian niin, että toinen haluaa vaan ilkeyttään/tietoisesti tehdä minun oloni hankalaksi, niin mitä siihen sitten auttaa se, että ilmoitan hänen onnistuneen tavoitteessaan?

Puutun herkästi myös toisiin kohdistuvaan kiusaamiseen. Ihan siksi että se nyt vaan on väärin ja oikeudenmukaisuus ja empatia ovat minulle tärkeitä asioita ihan yleisluontoisestikin.

Herra Manala

Viesti Kirjoittaja Herra Manala » 18.09.2007 19:39

Finn_Monster kirjoitti:...olin työntää taltan kiusaajan aivoihin...

...Yhä edelleen se sai adrenaliilin virtaamaan kuin gebardi, ja sekuntikin lisää oli saiheuttanut mun hyölkkäämisen jätkän kimppuun...

...Ja kai tuo aseenkanto lupakin hommattiin ihan omaksi turvaksi...
Turvallista matkaa. Lähtis luvat aika vauhdilla kun tällaista tekstiä toimittaisi viranomaisten luettavaksi.

Tix

Viesti Kirjoittaja Tix » 18.09.2007 22:18

Finn_Monster kirjoitti:Ja kai tuo aseenkanto lupakin hommattiin ihan omaksi turvaksi.

Vapaa suomi !
Kiitos tästäkin tiedosta. Taidanpa laittaa linkkiä kotikaupunkisi nimismiehelle. On nimittäin sen kuuloista ettei myönnetty omaksi turvaksi vaan muille vaaraksi. Kiva että julkistit henkilöllisyytesi niin lupien pois hankkiminen on niin kovin paljon helpompaa.

Herra Manala

Viesti Kirjoittaja Herra Manala » 18.09.2007 22:41

Tix kirjoitti:Taidanpa laittaa linkkiä kotikaupunkisi nimismiehelle. On nimittäin sen kuuloista ettei myönnetty omaksi turvaksi vaan muille vaaraksi. Kiva että julkistit henkilöllisyytesi niin lupien pois hankkiminen on niin kovin paljon helpompaa.
Tsot tsot. Ei nyt kannata ruveta harkitsemattomaksi mulkuksi sentään.

Mieluummin kannattaa pitää tuollaista korttia vielä taskussa kun kerran on 6 päivää aikaa ennenkuin kanteet alkaa heilumaan.

Avatar
McJanne
Kitisijä
Viestit: 9663
Liittynyt: 13.11.2005 22:14
Paikkakunta: Nummela, Vihti, Suomi Finlandia 40° PERKELEEEH!

Viesti Kirjoittaja McJanne » 18.09.2007 22:50

Vaarallisen kuuloinen lupa. Toimiiko se samalla periaatteella kun esimerkiksi kärpäslätkä, riittävästi hosuu niin nirri lähtee? Vieläkö ne ovat paperia?

Vai onko sittenkin kyseessä miehinen ilmaus joka tarkoittaa rippikoulun suorittamista?
Kirjoitan tätä alasti
&
(Puni) Olet kamppailu-urheiliijan irvikuva ja kamppailuyhteisön häpeäpilkku mielipiteittesi kanssa.
-JM

Avatar
Georgina
Kitisijä
Viestit: 3302
Liittynyt: 23.12.2005 22:36

Viesti Kirjoittaja Georgina » 18.09.2007 23:54

Huima perkele on pilannut ketjun luettavuuden!
Ei mikään ylläolevista vaihtoehdoista. Mä olen epäkunniottavaa käytöstä kohdatessani ilmoittanut varsin selkeäsanaisesti etten tule kyseistä käytöstä sietämään. Joissain tapauksissa ei ole mennyt jakeluun, tällöin jätän idiootin omaan arvoonsa.
When my baby is good she is good, but when she is bad she's even better

Keikaus
Kitisijä
Viestit: 4772
Liittynyt: 15.08.2005 13:18
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Keikaus » 19.09.2007 0:27

Harvemmin näin vanhemmiten tulee kiusaustilanteita. Jos joku on kusipää, enkä tunne häntä, en yleensä reagoi mitenkään. Tai sitten sanon jotain takaisin. Tai jos naurattaa, nauran. Tai teen hyväntahtoista pilaa kiusaajasta. Jos se olisi joku, jonka kanssa olen päivittäin tekemisissä ja joka ei olisi kuitenkaan kovin läheinen ihminen, käyttäisin hyväksi havaitsemaani jääkaappitekniikkaa eli en puhu ihmiselle kuin pakolliset asiat. Lähimmät ihmiset eivät juuri kiusaa, tietävät kai, että sanoisin suoraan takaisin tai vetäytyisin etäälle.
Kikkelis kokkelis.

Herra Manala

Viesti Kirjoittaja Herra Manala » 19.09.2007 1:39

Georgina kirjoitti:Mä olen epäkunniottavaa käytöstä kohdatessani ilmoittanut varsin selkeäsanaisesti etten tule kyseistä käytöstä sietämään.
Siis odotatko ihan oikeasti ihmisiltä kunnioittavaa käytöstä internetin keskustelufoorumeilla? Onnea vain odotukseen. Kunnioittaminen on ehkä hölmöin sana mitä tuossa yhteydessä voi käyttää. Se kun vaatii ihan oikeasti jo jotain muutakin taakseen kuin tuntemattomana hyvääpäivää-viikonpäiväketjupölöttäjänä olemassaolemisen.

Vastaa Viestiin

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija