Kitinä

Minua on kerran kiusattu koulussa. Myöhemmin minulle on noussut mieleen myös lukemattomia takaumia tilanteista, joissa minua tarkemmin ajatellen myös varmaankin yritettiin kiusata, mutta se ei onnistunut koska olin niin pölö että en ymmärtänyt kiusaantua. Tämän yhden kerran se kuitenkin onnistui.

Se tapahtui joskus ala-asteella, ehkä neljännellä luokalla. Luokan pojat olivat keksineet jostakin sellaisen kätevän tukan pöllyttämisjutun, jossa pöllytettävää pidetään kiinni ja hänen päätään pörrötetään sen verran voimallisesti, että tukka menee takkuun. Se tuntuu siltä kuin joku tukistaisi ja läimisi ympäri korvia samanaikaisesti. Toiminta alkoi suhteellisen hyvässä yhteisymmärryksessä, leikkinä. Pääsin muutaman kerran livistämään ja jotenkin se oli omastakin mielestäni hauskaa, kunnes kolme poikaa piti minua aloillani ja pari heistä kävi ylle samanaikaisesti. Se sattui aivan hemmetisti, ja tein tämän kiusaajille selväksi olettaen että touhu loppuisi siihen - vaan eipä loppunut vielä sittenkään kun aloin itkeä. Onneksi se kuitenkin tapahtui sisällä luokassa, ja opettajan tulo sai kundit salamana luikkimaan omille paikoilleen.

Sama ei toistunut enää uudelleen ja loppuajan ala-asteesta hengasin samojen poikien jengissä, joten ehkä jälkikäteen sitä voisi pitää jonkinlaisena initiaatioriittinäkin, mutta perseestä oli kyllä tuo yksikin kerta. Tämä on ainoa kerta, jonka muistan, jossa minuun kohdistunut epämiellyttävä toiminta ei ole loppunut sillä että kerron vastapuolelle selvästi sen tuntuvan pahalta (pl. parisuhdekiistat, joissa on kuitenkin yleensä kyse erilaisesta asetelmasta). Aina muulloin on riittänyt, että sanon: Minulle tulee tosi paha olo kun sanot/käyttäydyt noin. Onko se sinun tarkoituksesi?

Kuitenkin kiusaamistapauksissa kiusattua neuvotaan yleensä "pysymään kovana" ja näyttelemään ettei kiusaamisella muka olisi mitään vaikutusta. En ole koskaan ymmärtänyt tuon pointtia. Kiusaajan on varmasti vaikea hahmottaa oman toimintansa vakavuutta, jos toinen ei reagoi sen mukaan miltä hänestä oikeasti tuntuu - etenkin silloin kun tilanne on ns. päällä, ja kiusaajan arvostelukyky on jo valmiiksi sumentunut impulsiivisuuden hyökyaallolle antautumisen seurauksena.

Keksin kolme erilaista tapaa suhtautua kiusaamistilanteisiin (toivottavasti mitään olennaista ei unohtunut). Kerro, miten itse yleensä suhtaudut, ja lopettaako suhtautumisesi kiusaamisen. Selvennetään vielä sen verran, että perusluonteeltaan ihan samalaista kiusaamistahan tapahtuu myös mm. työpaikoilla ja nettipalstoilla, vastauksia ei siis tarvitse rajoittaa pelkkään koulumaailmaan eikä pelkästään fyysiseen kiusaamiseen.

Perustelkaa ja kertokaa kokemuksianne - tekin, jotka olette tai olette olleet kiusaajia!

Tilanteesta riippuen vastaan joko 2) tai 6).

Annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. En siis piittaa pätkääkään. Ei ole juurikaan kiusattu, varmaan juuri siksi, että en ole ikinä reagoinut yrityksiin?

Bliss kirjoitti:Annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. En siis piittaa pätkääkään. Ei ole juurikaan kiusattu, varmaan juuri siksi, että en ole ikinä reagoinut yrityksiin?

Selvennykseksi: kysymys koskee tilanteita, joissa kiusatusta oikeasti tuntuu pahalta. Ei siis epäonnistuneita kiusaamisyrityksiä.

EveryWoman kirjoitti:

Bliss kirjoitti:Annan mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. En siis piittaa pätkääkään. Ei ole juurikaan kiusattu, varmaan juuri siksi, että en ole ikinä reagoinut yrityksiin?

Selvennykseksi: kysymys koskee tilanteita, joissa kiusatusta oikeasti tuntuu pahalta. Ei siis epäonnistuneita kiusaamisyrityksiä.

Ymmärsin kyllä senkin. Ehkä olen liian tehokkaasti teflonilla päällystetty, kun (toisten mielestä) hyvinkin paha paskanheitto ei ole juurikaan liikuttanut.

Mitä sanoisit tälle:

Bliss kirjoitti:Ehkä olen liian tehokkaasti teflonilla päällystetty, kun (toisten mielestä) hyvinkin paha paskanheitto ei ole juurikaan liikuttanut.

Jep, yksilöllistähän tuo on, kuten sekin, mistä asiasta kukakin harmistuu helpoimmin.

Sitten on vielä sekin keino välttää henkiset panetteluyritykset, että ei kerta kaikkiaan tajua toisen tarkoittaneen mitään pahaa, vaan keskustelee kiusaajan aloittamasta aiheesta hänen kanssaan sujuvassa yhteisymmärryksessä. Tästä seuranneita epäuskoisen hölmistyneitä ilmeitä olen oppinut paremmin tulkitsemaan vasta aikuisiällä.

EveryWoman kirjoitti: Sitten on vielä sekin keino välttää henkiset panetteluyritykset, että...

Tunnetaan nimellä piilovittuilun vastavittuilu.

Bliss kirjoitti:Tunnetaan nimellä piilovittuilun vastavittuilu.

Olen siis tietämättäni ollut perin vittumainen koululainen. Aina oppii uutta!

Aika harva asiaa pääsee ihon alle niin, että siitä loukkaantuisin. Yleensä kohautan vain hartioitani ja jätän omaan arvoonsa. Mikäli tilanne alkaa kuitenkin ärsyttää, niin ärähdän kyllä takaisin ja siinä vaiheessa yleensä toinen osapuoli jättää leikin kesken. Toimintamallini riippuu aivan tilanteesta. Osaan olla kohtuullisen ilkeä niin halutessani, joten tämä yleensä karsii innokkaimmat kiusaajat. Minua ei ole koskaan kiusattu työpaikoilla tai koulussa, mutta sen sijaan minua on syytetty koulukiusaamisesta. Olen kyllä edelleen sitä mieltä, että kyseinen tyttö sai mitä tilasi. Hän kiusasi kaveriani ja sai hänet itkemään koulussa päivittäin, joten minä aloin kiusata vastavuoroisesti häntä. Ei ehkä kovin rakentava lähestymistapa asiaan, mutta niin metsä vastaa miten sinne huudetaan. Oi niitä yläasteaikoja.

huima kirjoitti:Mitä sanoisit tälle:

Sulle: SAATANA kurja vaihda se linkiks tai osta mulle isompi nörttinäyttö! *ttu teitä!

Geetzu kirjoitti:

huima kirjoitti:Mitä sanoisit tälle:

Sulle: SAATANA kurja vaihda se linkiks tai osta mulle isompi nörttinäyttö! *ttu teitä!

[/list]

Siskon kanssa teininä vittuiltiin ja tapeltiin ihan tosissaan, mutta ei se loppunu ennenko siskokin tuli aikuisikään ja kasvatti vähän järkeä.

Yleensä olen vierailta tulevaan kettuiluun tms. ollut reagoimatta ja pyrkinyt välttämään seuraansa sen jälkeen. Ei ne kauaa ole jaksanu. Mitään varsinaista isompaa kiusaamista en ole kohdannut. Jos siis ei siskon kanssa tappeluja lasketa.

Ei vaan jaksa järjestää mitään kohtausta. Sitä jotenkin toivoo pääsevänsä mahdollisimman vähällä, kun suhtautuu kylmästi vaan. Kun ainahan on näitä kitinässäkin ilmeneviä asenteita, että itepähän kerjäsit (olemalla olemassa ja ilmaisemalla itseäsi), että ihan vaan oma vikas, kokoo ittes, pöljä. Jätän mäntit mieluummin omaan arvoonsa ennen ku tarvii kuunnella lisää idioottimaisuuksia.

Toisaalta olen niin erakoitunut, että ei tätä ole pitkään aikaan kohdannut. Vastasin viimeisen vaihtoehdon.

huima kirjoitti:

Geetzu kirjoitti:

huima kirjoitti:Mitä sanoisit tälle:

Sulle: SAATANA kurja vaihda se linkiks tai osta mulle isompi nörttinäyttö! *ttu teitä!

[/list]

EveryWoman kirjoitti:Kuitenkin kiusaamistapauksissa kiusattua neuvotaan yleensä "pysymään kovana" ja näyttelemään ettei kiusaamisella muka olisi mitään vaikutusta. En ole koskaan ymmärtänyt tuon pointtia.

Pointti lienee se että ainakin koulukiusaamistapauksissa kiusaaja yleensä hakee jotain reaktiota kohteeltaan, esim. mielen näkyvää pahoittumista tai täydellistä pimahtamista. Jos kohde ei reagoi halutulla tavalla, kyllästyy kiusaaja kyseiseen kohteeseen tai saattaa tuntea itsensä jopa typeräksi.

Vastaus gallupin kysymykseen riippuu kuka on kiusaaja (=onko minulle merkitystä miten hän tulee suhtautumaan minuun palautteeni jälkeen) ja joskus myös onko kiusaaminen henkistä vai fyysistä laatua. Pari kertaa kiusaaminen on tyssännyt kuin seinään kun en yksinkertaisesti ollutkaan henkisesti ja fyysisesti niin heikko mitä uutta uhria etsivä kiusaaja ensinäkemältä luuli (esim. yläasteella eräs bully kuvitteli selvästi isompikokoisena pystyvänsä pitämään käsiäni ranteista paikoillaan => tilanne päättyi hänen kipeisiin peukaloihinsa; samaten hänen sanalliset vittuiluyrityksensä eivät oikein tehonneet halutulla tavalla). Koulukiusaajat etsivät nimenomaan heikkoja vastuksia. Samaisella luokalla erään tytön myrkynvihreät naljailut minua kohtaan loppuivat kun käytin ikivanhaa mutta hyväksi koettua viittausta kuukautisiin, mikä sai hänet pimahtamaan täysin kesken tunnin. Olimmehan sentään herkkiä teinejä ja kuukautiset varmasti hänelle uusi ja pelottava asia.

Myös henkinen kivahtaminen on joskus toiminut. Armeijassa erään tyypin jatkuvat naljailut loppuivat kun hieman nurkan takaa yllättäen haukuin hänet sopivan tilaisuuden tullen pataluhaksi muiden kuullen. Sekä hänellä että parilla muulla oli priceless WTF?-ilme päällä, mutta naljailu loppui siihen, mikä olikin tarkoitukseni. Myös käsirysy toimi erään toisen hankalan tapauksen kohdalla, muuttui ystävälliseksi sen jälkeen.

Jos taas puhutaan minulle merkityksellisemmistä ihmisistä tai henkilöistä joita joudun luultavasti tulevaisuudessakin näkemään, valitsen varsinkin nykyisin paljon pehmeämpiä vaihtoehtoja, kuten "Mistä nyt oikein tulee?" ja "Mikä sua oikein vaivaa?". Joskus myös naljailun tai kiusaamisen kuittaaminen itseironisella huumorilla voi toimia, jos onnistuu pyyhkäisemään sivuun kiusaamisesta aiheutuvan pahan mielen.

Varsinaista "Etkö tajua miten pahalta tuo minusta tuntuu, yhyy?" en ole vielä tullut kokeilleeksi, koska en ole muistaakseni joutunut kenenkään varsinaisesti minulle rakkaan tai todella läheisen ihmisen kiusaamaksi. Joskus jotkut ovat voineet sanoa jotain ajattelematonta, mutta motiivi merkitsee. Kaverillinen kiusoittelu on sitten asia erikseen, siihen vastataan kuittaamalla koko juttu huumorina.

Jos ylläolevaa listaa katsoo, keskimäärin tuntuu painottuvat enemmän tuolle "Annan samalla mitalla takaisin, toimii!"-puolelle.

EDIT: Vittuillakseni editoin.

Omalla kohdallani muo kiusattiin kun muutin koulua ja olin ISO jo tuollon päätä muita pitempi ja masuakin oli

Kiusaaminen loppui siihen kun käsityöluokan edessäolin työntää taltan kiusaajan aivoihin.

Sen pikku paskiaisen pelasti opettaja.
No pelasti samalla mun elämän!
Kiitos siittä!

Tuossa mennä talvena olin karkkilassa " vanha opiskelu kaulunki" ostamassa unohtuneen joululahjan ja törmäsin kiusaajani.

Yhä edelleen se sai adrenaliilin virtaamaan kuin gebardi, ja sekuntikin lisää oli saiheuttanut mun hyölkkäämisen jätkän kimppuun.

Itse asiassa olen vältellyt koko ylä-asteen jälkeen karkkilaa rutosti.
Ja kai tuo aseenkanto lupakin hommattiin ihan omaksi turvaksi.

Vapaa suomi !

Ei yhtä selkeää toimintamallia ja riippuu monista asioista, kuten kiusaamisen laadusta, ajatuksestani kiusaajan motiiveista, siitä kuinka paljon kiusaaminen onnistuu kirpaisemaan ja lisäksi omasta mielen/elämäntilanteesta juuri sillä hetkellä.

Jos kyseessä on selkeä kiusaaminen, ja arvioin kiusaajan motiivit pahansuoviksi (ei ymmärtämättömyydestä tai omista ongelmista johtuviksi) annan yleensä takaisin samalla mitalla. Tämä metodi on osoittautunut varsin toimivaksi. Saatan antaa takaisin silloinkin, vaikka itseen ei kiusa niin kirpaisisikaan, ihan vain siksi että kiusaajat vituttavat. Ihan kuin tässä elämässä ei muutoinkin jokaisella olisi ihan tarpeeksi ongelmia ilmankin että joku ääliö yrittää niitä tietoisesti lisätä.

Mikäli vaikuttaa, että kyseessä ei ole varsinainen tietoinen kiusaaminen, vaan ymmärtämättömyys niin yritän keskustella asiasta neutraalisti. Ollessani tietoinen kiusaajan omasta hankalasta elämäntilanteesta, joka kenties sitten johtaa pahanolonpurkauksiin sivullisia kohtaan, joko sivuutan asian, tai ihmisestä riippuen, mahdollisesti yritän jelppiä hänen ongelmissaan ja keskustella nätisti, ymmärtää ja auttaa.

Kaikkiin kiusoihin en viitsi reagoida lainkaan, riippuu aika paljon siitä miten paljon tähdellisempiä juttuja on omassa elämässä menossa, ja usein ignooraan myös jos ajattelen, että tuo nyt vain on dille ja kärpäsen tasoinen kiusa mun elämässä.

En taida kauheasti ihan kunnon kiusaan olla kokeillut tuota neutraalia keskustelua. Jos kerran olen tulkinnut asian niin, että toinen haluaa vaan ilkeyttään/tietoisesti tehdä minun oloni hankalaksi, niin mitä siihen sitten auttaa se, että ilmoitan hänen onnistuneen tavoitteessaan?

Puutun herkästi myös toisiin kohdistuvaan kiusaamiseen. Ihan siksi että se nyt vaan on väärin ja oikeudenmukaisuus ja empatia ovat minulle tärkeitä asioita ihan yleisluontoisestikin.

Finn_Monster kirjoitti:...olin työntää taltan kiusaajan aivoihin...

...Yhä edelleen se sai adrenaliilin virtaamaan kuin gebardi, ja sekuntikin lisää oli saiheuttanut mun hyölkkäämisen jätkän kimppuun...

...Ja kai tuo aseenkanto lupakin hommattiin ihan omaksi turvaksi...

Turvallista matkaa. Lähtis luvat aika vauhdilla kun tällaista tekstiä toimittaisi viranomaisten luettavaksi.

Finn_Monster kirjoitti:Ja kai tuo aseenkanto lupakin hommattiin ihan omaksi turvaksi.

Vapaa suomi !

Kiitos tästäkin tiedosta. Taidanpa laittaa linkkiä kotikaupunkisi nimismiehelle. On nimittäin sen kuuloista ettei myönnetty omaksi turvaksi vaan muille vaaraksi. Kiva että julkistit henkilöllisyytesi niin lupien pois hankkiminen on niin kovin paljon helpompaa.

Tix kirjoitti:Taidanpa laittaa linkkiä kotikaupunkisi nimismiehelle. On nimittäin sen kuuloista ettei myönnetty omaksi turvaksi vaan muille vaaraksi. Kiva että julkistit henkilöllisyytesi niin lupien pois hankkiminen on niin kovin paljon helpompaa.

Tsot tsot. Ei nyt kannata ruveta harkitsemattomaksi mulkuksi sentään.

Mieluummin kannattaa pitää tuollaista korttia vielä taskussa kun kerran on 6 päivää aikaa ennenkuin kanteet alkaa heilumaan.

Huima perkele on pilannut ketjun luettavuuden!
Ei mikään ylläolevista vaihtoehdoista. Mä olen epäkunniottavaa käytöstä kohdatessani ilmoittanut varsin selkeäsanaisesti etten tule kyseistä käytöstä sietämään. Joissain tapauksissa ei ole mennyt jakeluun, tällöin jätän idiootin omaan arvoonsa.

Harvemmin näin vanhemmiten tulee kiusaustilanteita. Jos joku on kusipää, enkä tunne häntä, en yleensä reagoi mitenkään. Tai sitten sanon jotain takaisin. Tai jos naurattaa, nauran. Tai teen hyväntahtoista pilaa kiusaajasta. Jos se olisi joku, jonka kanssa olen päivittäin tekemisissä ja joka ei olisi kuitenkaan kovin läheinen ihminen, käyttäisin hyväksi havaitsemaani jääkaappitekniikkaa eli en puhu ihmiselle kuin pakolliset asiat. Lähimmät ihmiset eivät juuri kiusaa, tietävät kai, että sanoisin suoraan takaisin tai vetäytyisin etäälle.

Georgina kirjoitti:Mä olen epäkunniottavaa käytöstä kohdatessani ilmoittanut varsin selkeäsanaisesti etten tule kyseistä käytöstä sietämään.

Siis odotatko ihan oikeasti ihmisiltä kunnioittavaa käytöstä internetin keskustelufoorumeilla? Onnea vain odotukseen. Kunnioittaminen on ehkä hölmöin sana mitä tuossa yhteydessä voi käyttää. Se kun vaatii ihan oikeasti jo jotain muutakin taakseen kuin tuntemattomana hyvääpäivää-viikonpäiväketjupölöttäjänä olemassaolemisen.

McJanne kirjoitti:Toimiiko se samalla periaatteella kun esimerkiksi kärpäslätkä, riittävästi hosuu niin nirri lähtee?

Kyllä niillä kiinalaisilla sähkö-kärpäslätkillä heikkosydämisen hengiltä saa, kertoivat männä kesänä uutisissa.


Aikuisena ei ole joutunut kiusaamisen kohteeksi, lapsena ja teininä kyllä. Näin jälkeenpäin ajatellen vanhempien ja opettajien neuvo "toisen posken kääntämisestä" on hevonpaskaa. Bully ymmärtää ja kunnioittaa vain voimaa ja tulkitsee uhrin passiivisuuden heikkouden merkiksi. Pieksät paskat pihalle jengin nokkamiehestä joko verbaalisesti tai fyysisesti, niin todennäköisesti saat rauhassa. Oma syntymätön lapseni saa varmasti osallistua paini- nyrkkeily-, krav maga- tai kickboxing-treeneihin, jos vaan lajeista on vähääkään kiinnostunut.

Sheetlord kirjoitti:...niin todennäköisesti saat rauhassa.

Freudilainen..?