Ihmistyyppi (tai -tyypit) joka imee voimat

Ihmissuhdeasiat ja lemmekkäät jutut
Chap

Viesti Kirjoittaja Chap »

Zeb kirjoitti:
Pyry-Matias kirjoitti:Asiaan toki vaikuttaa se, että olen sosiaalisesti vaativa ja ahdistun sosiaalisesti vaatimattomien ihmisten seurassa.
Mitä kummaa tarkoittaa sosiaalisesti vaativa/vaatimaton?
Sosiaalisesti vaativa on sellainen, joka odottaa muiden olevan hänelle mieliksi ja toimittava hänen sääntöjen mukaan. Tällainen henkilö voi esim. arvostella muiden käyttäytymistä ja sanomisia. Omia tekemisiään ja mielipiteitään hän ei koe tarpeen selittää, vaan olettaa, että muut ymmärtävät ja hyväksyvät ne.

Zeb

Viesti Kirjoittaja Zeb »

Chap kirjoitti:Sosiaalisesti vaativa on sellainen, joka odottaa muiden olevan hänelle mieliksi ja toimittava hänen sääntöjen mukaan. Tällainen henkilö voi esim. arvostella muiden käyttäytymistä ja sanomisia. Omia tekemisiään ja mielipiteitään hän ei koe tarpeen selittää, vaan olettaa, että muut ymmärtävät ja hyväksyvät ne.
Sinulla taitaa olla nyt ketunhäntä kainalossa :)

Avatar
mustaenkeli
Kitisijä
Viestit: 2878
Liittynyt: 09.09.2005 12:08
Paikkakunta: Hell-sinki
Viesti:

Viesti Kirjoittaja mustaenkeli »

Anoppi lähti juuri ovesta ulos. Palaa vielä huomenna piipahtamaan. Mietin jo, minne pakenisin siksi ajaksi...

Ennen tuloaan, hän parin viikon aikana useamman kerran soitteli meille varmistellakseen, olemmehan nyt varmasti varautuneet siihen, että hän on tulossa meille yökylään! Ehkä emme olleet sittenkään riittävästi varautuneet, kun tuntuu tuo akka imeneen kaikki mehut itsestäni...

Tuleva anoppi ja mieheni sisko tulivat eilen iltapäivällä. Tätä ennen olin koko päivän siivonnut ja järjestellyt, ettei tämä talo näyttäisi aivan työmaa-alueelta vaan edes jotenkin siedettävältä tuollaisen siivousintoilijan silmissä. Huom! Isohkon talon siivoaminen yksinään on oma hommansa jos siinä sivussa saat hoitaa kuusiviikkoisen lapsen ja migreenikipuisen miehen...

Tämän parivaljakon astuessa sisään, olivat he ensimmäisenä lapsen kimpussa. Mitään muuta he eivät ensimmäiseen puoleentuntiin nähneetkään. Paitsi joo, koirat (joille iski huoli lapsemme hyvinvoinnista noiden touhutätien kynsissä) pyrkivät kovasti esille ja lähelle poikaa, jolloin anoppi koirille kummempaa huomiota antamatta komenteli noita nelijalkaisia pois pois... puhellen samalla, kuinka hän muistaa sen elokuvan Kaunottaresta ja kulkurista ja siitä kuinka ne koirat karkasi kun tulivat mustasukkaisiksi lapsesta, joka syntyi taloon (ilmeisesti anopin toiveajattelua).

Siinä sivussa hän muutaman kerran arpoi, ottaakko kenkiä pois jalasta vai ei ja totesi, että "teillä kuitenkin on sitä rakennuspölyä niin paljon täällä, että pidän kengät jalassa..." Tämän jälkeen hän alkoi vasta ihmetellä ja kysellä, että missäs se hänen oma poikansa on... Makaa makkarissa migreenissään oksennellen joo. No voi voi. Tästä seurasi talomme esittelykierros. Ensimmäisenä makkariin, jossa muodollisesti paijasi mieheni päätä harmitellen tämän huonoa vointia. Sitten seuraavaksi loput huoneet kysellen samalla, mitäs te olette tänne nyt sitten tehneet ja millainen talo muuttohetkellämme (vuosi sitten) oli. Omille ratkaisuillemme hänellä oli tarjota paljon vaivattomammat ja näppärämmät vaihtoehdot ja hän jos kuka on aina oikeassa: "Ette kai te tuohon huoneeseen oikeasti mitään kattopaneeleja. Ne maksaakin paljon. Maalaatte vain katon valkoiseksi niin paljon parempi". Minkäänlaista positiivista kommenttia tai kehuntapaistakaan ei anopilta herunut. Paitsi joo: Sauna oli hyvä ja löylyt oli hyvät!! (Muuta ei sitä kuulemma heitä varten olisi silti tarvinnut lämmittää).

Ilta meni tosiaan saunoen ja syöden. Anoppi oli sitä mieltä, että hän tyttärensä kanssa huushollaa ja laittaa ruuan. Meidän ei tarvitse tehdä mitään. Tuumasin, että minä en osaa olla paikallani ja katsella vain toisten touhuamista ja tein edes jotain.

Anopin keskeisimmät puheenaiheet: vauvamme on maailman suloisin, me asumme aivan liian kaukana (miksemme voisi muuttaa hänen naapuriinsa?!!), televisio-ohjelmat, päivän lööpit, kuka julkkis on rakentanut millaisenkin talon (ja siihen anopin omat arvostelut päälle), ystävättären tytär menee naimisiin (ja siihen kateellinen äänensävy päälle), ketkä hänen sukulaisistaan tai tuttavapiiristään on matkustelemassa minnekin jne... Helvetinmoinen vertailu siitä mitä on itsellä ja mitä naapurilla ja se kateus päälle. Illalla kun minä lähdin lenkittämään koirat, sai tuo rouva hirmu hepulin ja syytöstulvan kohdistumaan miehelleni siittä, miksi hän pistää minut lenkittämään koirat eikä voi itse lähteä ulkoilemaan (aivan kuin koirien ulkoilutus olisi ainoastaan miesten homma ja vielä kun itse oma-aloitteisesti lähdin pihalle, että saisin edes hieman hengähtää tuosta akasta).

Aamulla herään keittiöstä kantautuvaan keskusteluun. Mieheni istuu äitinsä kanssa pöydän ääressä aamukahvilla. Tai, ei se ollut keskustelua. Anoppi pyyhki pölyjä nurkista, järjesteli tavaroita ja siinä sivussa valitteli kodissamme vallitsevaa remontin jälkiä, kuinka koiran karvoja on niin paljon joka paikassa ja ne kuolaa ja on tiellä ja kaikkea... Tuumaili, että eikö tuo mieheni voisi elämälleen tehdä mitään järkevää (Et kai sinä nyt oikeasti meinaa mihinkään vankilaan töihin!!). Mieheni kertoessa, että joo, on mua Helsinkiin pyydetty kolmeks viikkoa töihin, oli vastassa kauhistus: "Et kai sä oikeesti meinaa noita koiria tuoda minun kotiini. Mä tuun hulluksi jos ne tulee sinne. Sinä tiedät, etten kestä..." Eikä tälle näkynyt loppua, vaikka mieheni tuumasi, ettei työvuorolistaa ole vahvistettu, eikä hän ole vielä suunnitellut edes, minne itsensä majoittaisi siksi aikaa.

Koko tuo aika mitä hän meillä vietti oli melkoista valittamista ja arvostelemista. Tyttärensä kanssa supattelivat ja kikattelivat toisessa huoneessa kuin teinit konsanaan. Pojallensa ei osoittanut minkäänlaista positiivista ajatusta. Ei kehua mistään mihinkään suuntaan eikä kannustusta. Ainoastaan se valitus, kuinka "hirveä homma teillä tässä remontissa on". Kestovaippailuumme häneltä ei tullut minkäänlaista kommenttia. Onneksi. Vaikeneminen hänen suunnaltaan tässä asiassa on sitä, että parempi olla hiljaa, ettei suututa tulevaa miniäänsä... Hyvä näin.
Mä en kestä tuollaista arvostelevaa noita-akkaa, joka selän takana supattelee ja ympäristöstään, tuttavistaan yms. paskaa puhuu. Onneksi lähtivät.

Parin viikon päästä, kun PK-seudulle poika mennään kirkon kirjoille kastamaan, niin minä pidän huolen, että majoitumme oman äitini luona ja anoppi nähköön pojan poikaansa ainoastaan seurakunnan tiloissa. Mukanamme kun tulee myös nuo koirat, niin paras olla astumatta hänen kotiinsa, jos hän ei koko perhettämme hyväksy.
Vahinko etteivät äiditkin saa lähteä milloin heitä huvittaa ja ruveta nukkumaan ulkosalla. Varsinkin äidit sitä toisinaan tarvitsisivat.
-muumimamma

Leila
Kitinän uhri
Viestit: 667
Liittynyt: 13.10.2006 10:12
Paikkakunta: Pohjois-Savossa

Viesti Kirjoittaja Leila »

Huh, voimat menee kun teidän kirjoituksia rasittavista ihmisistä :)

Minua on alkanut rassata laihat naiset, jotka valittavat olemattomia läskejään. "Kauhee ku mä oon lihava, tää perse on ihan kauhee!" Ja oikeasti ei edes ole mitään persettä! Ja sitten on pyntätty pari tuntia tulevaa illanviettoa varten ja taas, "tää meikki on ihan kauhee ja tää tukka kans". Ei jaksais alkaa vakuutella että kyllä sä oot ihan hyvän näköinen ja kaunis ja mennään jo, mulla lapsenvahtia vaan puoleen yöhön asti!

Avatar
mustaenkeli
Kitisijä
Viestit: 2878
Liittynyt: 09.09.2005 12:08
Paikkakunta: Hell-sinki
Viesti:

Viesti Kirjoittaja mustaenkeli »

Tuo tuleva anoppi on sitte hassu...
Meillä käynnin jälkeen vietti siis yhen yön hotellissa, jonka jälkeen tuli meille takas vielä yheksi yöksi. Eilisiltana ei yhenainutta pahaa sanaa. Hirmusesti kehuja mieheni kätevyydestä ja mun sisustussilmästä yms. En käsitä.
Teoriani on se, että hänellä oli niin suuri stressi meille tulosta ja hirmuset ennakkoluulot valmiina, ettei heti kättelyssä hyviä sanoja herunut sitten niin yhtään, mutta kun pääsi hetkeksi huilaamaan laskettelurinteisiin, rentoutumaan ja juopottelemaan, niin johan se jännitys lakkas ja saattoi olla ihmisiksi.

Ennen heidän toista tuloaan tuumasin miehelleni, että jos mulla keittää vähänki yli, sanon sille naiselle kaikki asiat just niiQ musta tuntuu. Kaunistelematta, rehellisesti ja suoraan, muttei kuitenkaan ilkeästi. Vaikka moisesta loukkaantuisikin. No säästän nuo valitut sanat sitten sitä hetkeä varten, kun tulevat taas tarpeeseen.

Geezulle kiitos, halipus! :h:
Vahinko etteivät äiditkin saa lähteä milloin heitä huvittaa ja ruveta nukkumaan ulkosalla. Varsinkin äidit sitä toisinaan tarvitsisivat.
-muumimamma

Avatar
huima
Kitisijä
Viestit: 4217
Liittynyt: 17.04.2007 11:39

Viesti Kirjoittaja huima »

mustaenkeli kirjoitti:Tuo tuleva anoppi on sitte hassu...
Joku lukee Kitinää!

Vastaa Viestiin