Zoomailu, öögailu ja katsastus

[Vadim]

Hämmästeltyäni hetken Pyhän Tiskin hyveellisyyttä ja tuumailtuani sitten kauhistuttavaa pahuuttani ja minua epäilemättä odottavaa helvetintulta, tahdon kysyä teiltä, arvon kitisijät, mikä on suhteenne zoomailuun, öögailuun ja katsastukseen parisuhteessa ollessanne. Tuplastandarditkin hyväksytään, anything goes.

Itse katsoisin asiaa näin. Muiden parisuhteita on syytä kunnioittaa. Mutta tosiasia on, että kaikkien parisuhteet eivät ole kunnossa, ja tiedän melkoisen joukon tapauksia, jossa kolmas on ollut liikkeellepaneva voima parisuhteen päättymisessä. Kysymys ei ole mistään kevytkenkäisistä ihmisistä, vaan ihmisistä, jotka ovat tavanneet ja rakastuneet ja ovat useimmissa tuntemissani tapauksissa nykyään paljon onnellisempia kuin koskaan edellisessä parisuhteessaan.

Kun en ole lähettämässä näitä tuttujani suorinta tietä helvettiin, katson siis, että pidättyväinen katsastaminen ei ole aina väärin. Sille voi olla monia syitä, hyviä ja huonoja - joku on huonossa parisuhteessa ja etsii ulospääsyä; toinen on ihan hyvässä parisuhteessa, mutta haluaa sekä syödä kakun että pitää sen. Näillä on epäilemättä eronsa, noin niinkuin yleisen hyväksyttävyyden kannalta.

Tästä on siis vedettävä se johtopäätös, että minusta - a fortiori - zoomailu ja öögailukin ovat ihan käypiä toimintatapoja edellyttäen, ettei niillä tavoitella mitään itseään kummempaa.

EDIT: Lisättäköön, että suhtaudun erittäin penseästi kakun pitämiseen ja syömiseen.

[Tix]

Vastausvaihtoehdot ovat johdattelevat. Kaiken lisäksi ne ovat huonosti määritellyt.

Voin kertoa, miten itse toimin, jos parisuhteessa ollessani kiinnostun jostakusta muusta:

1. Mietin, onko nykyinen suhteeni kunnossa. Kiinnostus voi viitata siihen ettei ole. Lisäksi mietin, onko tämä suhde se sitä mitä elämältäni haluan.

2. Jos vastaus jompaan kumpaan on kieltävä, mietin voiko tilannetta korjata.
3. Jos voi, pyrin korjaamaan ja unohdan virinneen kiinnostukseni tekemättä asialle mitään. Jos ei voi, niin lopetan parisuhteeni ja

4. Mietin onko uusi ihminen niin kiinnostava, että jaksan tutustua tarkemmin.

5. Jos vastaus on kyllä, zuumailen ja öögailen minkä kerkeän, kamppaan jalat alta, lyön nuijalla päähän, raahaan kotiluolaani, hedelmöitysharjoittelen, vikittelen, treffailen, whatevör.

Tämä bottimainen marssijärjestys on tärkeää siksi, että on epäoikeudenmukaista antaa toisen luulla oman sitoutumisen suhteeseen olevan korkeammalla tasolla kuin se onkaan.

Se, kuinka nopeasti tämmöinen pohdiskeluprosessi voi edetä, riippuu tilanteesta. Pisimmillään se kesti 1,5 vuotta. En tehnyt elettäkään sen neidon suuntaan, josta alun perin kiinnostuin. Lyhyimmillään se kesti noin 48 tuntia. Silloin parisuhde veteli viimeisiään ja tapasin opintojen lomassa älykkään ja hauskan ihmisen, joka sai minut miettimään, että miksi roikun tässä sulkemassa itseltäni miellyttävämpiä vaihtoehtoja.

Kyse ei ole pyhyydestä vaan ainakin jollain tapaa läheisten ihmisten peruskunnioituksesta. En voisi katsoa oikeasti välittäneeni kenestäkään ihmisestä, jos testailisin mahdollisuuksiani muihin ja pitäisin suhteessa väärällä luulolla asian oikeasta tilasta tai "varalla." Jos joku katsoo toisenlaisen tavan toimia paremmaksi, siitä vain. Kyse ei ole oikeastaan moraalisesta valinnasta vaan siitä, että en halua menettää itsekunnioitustani. En myöskään halua seurustella sellaisen ihmisen kanssa, jonka voisin epäillä toimivan toisin.

Tästä päästään vääjäämättä sellaiseen lopputulokseen, että neiti joka öögailee ja zuumailee minua häpeilemättä varattuna ei kelpaa minulle, koska en pitäisi todennäköisenä, etteikö hän tekisi joskus samoin minullekin.

[Vadim]

Tätä olisi pitänyt ehkä muotoilla toisin, sillä huomasin tosiaan, että tämä asia ei taidakaan olla ihan niin, että vastavuoroisuutta täytyy loogisesti noudattaa. Lisättäköön pöytäkirjaan, että en usko, että olisin itse niin huonossa parisuhteessa, että katsastaisin muita ihmisiä samaan aikaan. Toisaalta, tämä ei ehkä estäisi minua katsastamasta vapaana ollessani ihmisiä, jotka ovat parisuhteessa. Tämä siis siksi, että tiedän, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät suhtaudu parisuhteeseen välttämättä samalla tavoin, enkä katso, että tämä tekee kenestäkään lähtökohtaisesti ikävää tyyppiä.

Katsastamisella tarkoitetaan siis tällaista due diligence -tyyppistä toimintaa, ei aktiivista seuranhakua, joka menee kakun kaksoiskäytön puolelle.

[Stadinarska]

Hehheh, Vadim. Tunnustas nyt että sait tämän öögailusanan mieleen kun huomautin Tiistaipaskanjauhannassa Tixin kyl öögailevan takuuvarmasti kyllin hyvää varattua ja katkaisevan selkärangan jos kyllin varakas varattu ja varustettu ilman varausta oleva varsinainen varuspakkaus ilmestyisi.

VARMASTI

Hihii.

Toivoo vanha kunnon ainoa ja oikea Stadinarska PUM PUM

[Vadim]

Se, kuinka nopeasti tämmöinen pohdiskeluprosessi voi edetä, riippuu tilanteesta. Pisimmillään se kesti 1,5 vuotta. En tehnyt elettäkään sen neidon suuntaan, josta alun perin kiinnostuin. Lyhyimmillään se kesti noin 48 tuntia Silloin parisuhde veteli viimeisiään ja tapasin opintojen lomassa älykkään ja hauskan ihmisen, joka sai minut miettimään, että miksi roikun tässä sulkemassa itseltäni miellyttävämpiä vaihtoehtoja.

Niin no. Tässä tapauksessa kesti 9 päivää ja 12 tuntia, ennen kuin hoksasin, että haluaisin tietää, kuka hän on.

[Tix]

Niin no. Tässä tapauksessa kesti 9 päivää ja 12 tuntia, ennen kuin hoksasin, että haluaisin tietää, kuka hän on.

Noin pitkillä piuhoilla oman parisuhteen tilaa koskevat pohdiskelut eivät tulle ongelmaksesi ihan lähitulevaisuudessa.

[Vadim]

Niin no. Tässä tapauksessa kesti 9 päivää ja 12 tuntia, ennen kuin hoksasin, että haluaisin tietää, kuka hän on.

Noin pitkillä piuhoilla oman parisuhteen tilaa koskevat pohdiskelut eivät tulle ongelmaksesi ihan lähitulevaisuudessa.

Enkös tätä yrittänyt juuri sanoa?

[Vadim]

SA öögaa mua. Pelottavaa!

[Stadinarska]

SA öögaa mua. Pelottavaa!

Joo! HUUU! Katso verhon taa! Ota nitro ENNEN verhon avaamista.




Terveisin

S A

[prosessi]

Ei löytynyt sopivaa vastausvaihtoehtoa, kun parisuhteen olemassaolon tai -olemattomuuden voi nähdä niin monella eri tavalla, etten voisi olla varma rastittuani jonkin vaihtoehdon, että vastasinko kysymyksen hengen vai kirjaimen mukaisesti.

Tämä bottimainen marssijärjestys on tärkeää siksi, että on epäoikeudenmukaista antaa toisen luulla oman sitoutumisen suhteeseen olevan korkeammalla tasolla kuin se onkaan.

Se, kuinka nopeasti tämmöinen pohdiskeluprosessi voi edetä, riippuu tilanteesta.

Tuo ajatus epäoikeudenmukaisuudesta ja toisaalta pohdiskeluprosessista on mielenkiintoinen, sillä se sai minut tajuamaan oman toimintamallini ongelman. Minä kun olen näköjään aina käyttänyt sen puoli vuotta aikaa pohdiskeluprosessiin, mikä on siis pienimmillään ollut lähes 8% koko suhteen kestosta, suurimmillaan yli 75%. Tuohon harkinta-ajan kertomatta jättämisen epäoikeudenmukaisuuteen olen päätynyt joka ikinen kerta sen takia, että kertomalla suoraan käynnissä olevasta "tulos tai ulos" -järjestelystä olisin päätynyt kiristämään, mikä ei parisuhteen mahdollisen jatkumisen kannalta olisi ollut millään lailla toimiva ratkaisu.

Reiluuden nimissä olen kuitenkin noissa tilanteissa parhaani mukaan kaikilla muilla keinoilla paitsi kiristyksellä kertonut, että asiat eivät ole kunnossa. Jos muihin viesteihin kuin kiristykseen ei reagoida mitenkään, kohdellaan minua mielestäni epäreilusti. Se on kiristykseen pakottamista, ja mielestäni ei ole epäreilua kieltäytyä kiristämisestä, vaikka se sitten tarkoittaisi sitä, että toinen osapuoli oman sokeutensa takia pystyy elämään pilvilinnoissa.

Toinen ongelma tietenkin on tuo puolen vuoden pituinen ajanjakso, jonka aikana hyvin helposti etääntyy siitä toisesta, vaikka kuinka yrittäisi estää sitä. Silloin riski sortua "zoomailemaan" ympärilleen väistämättä kasvaa, sitä tehokkaammin mitä lähemmäksi sen puolen vuoden takaraja tulee. On sitten ihan luonnekysymys, että tulkitseeko sortumisen selkärangattomuudeksi, vai näkeekö selkärangan omistamisena sen ominaisuuden, että henkilö sortumisesta huolimatta pitää sen puolen vuoden aikarajan voimassa ihmettä odottaen.

Tästä päästään vääjäämättä sellaiseen lopputulokseen, että neiti joka öögailee ja zuumailee minua häpeilemättä varattuna ei kelpaa minulle, koska en pitäisi todennäköisenä, etteikö hän tekisi joskus samoin minullekin.

Hyvä ettei kelpaa, sillä kuulostaa siltä, että saattaisit hyvinkin olla pilvilinnoissa viihtyvää sorttia, joka ei halua nähdä totuutta silmästä silmään, jolloin tuollainen neiti ei olisikaan missään tapauksessa sopiva kumppani.

[Tix]

Ei löytynyt sopivaa vastausvaihtoehtoa, kun parisuhteen olemassaolon tai -olemattomuuden voi nähdä niin monella eri tavalla, etten voisi olla varma rastittuani jonkin vaihtoehdon, että vastasinko kysymyksen hengen vai kirjaimen mukaisesti.

Jos avoimuuden aste olisi kuvaamallasi tasolla, en edes harkitsisi parisuhdetta. "Pohdiskeluaikaan" kuuluu olennaisesti keskustelu suhteen ongelmista ja/tai tilanteesta (taidan olla nainen!) ja avoimuus siitä, miltä itsestä tuntuu. Kiristys ei tietenkään korjaa mitään. On aikamoinen ero sanoa, että "jos tämä ei muutu, lähden" jos vaihtoehtona on vaikkapa "koen tämän asian ongelmalliseksi ja haluaisin että yritämme muuttaa sitä, keskustellaanko?"

Pelkkä itsekseen pohdiskelu että lähteäkö vaiko ei on .. melko hedelmätöntä.

[prosessi]

Ei löytynyt sopivaa vastausvaihtoehtoa, kun parisuhteen olemassaolon tai -olemattomuuden voi nähdä niin monella eri tavalla, etten voisi olla varma rastittuani jonkin vaihtoehdon, että vastasinko kysymyksen hengen vai kirjaimen mukaisesti.

Jos avoimuuden aste olisi kuvaamallasi tasolla, en edes harkitsisi parisuhdetta. "Pohdiskeluaikaan" kuuluu olennaisesti keskustelu suhteen ongelmista ja/tai tilanteesta (taidan olla nainen!) ja avoimuus siitä, miltä itsestä tuntuu. Kiristys ei tietenkään korjaa mitään. On aikamoinen ero sanoa, että "jos tämä ei muutu, lähden" jos vaihtoehtona on vaikkapa "koen tämän asian ongelmalliseksi ja haluaisin että yritämme muuttaa sitä, keskustellaanko?"

Pelkkä itsekseen pohdiskelu että lähteäkö vaiko ei on .. melko hedelmätöntä.

Sanoin myös näin: Reiluuden nimissä olen kuitenkin noissa tilanteissa parhaani mukaan kaikilla muilla keinoilla paitsi kiristyksellä kertonut, että asiat eivät ole kunnossa. Jos muihin viesteihin kuin kiristykseen ei reagoida mitenkään, kohdellaan minua mielestäni epäreilusti.

[EveryWoman]

Ah, tilattu ketju toimitettiin. Lavennetaanpa siis toisaalla aloiteltua aihepiiriä.

Yhtä mieltä taidettiin olla peruskysymyksestä: varattuja/varattuna ei vokotella. Eroavaisuuksia käsittääkseni löytyi sitten ainakin vokottelun määritelmissä. Ymmärsin Tixin olleen jotakuinkin sitä mieltä, että varatun yhteystietojakaan ei saisi selvitellä (ja tästä johdettuna ilmeisesti varattu ei myöskään saisi yhteystietojaan luovuttaa väärän sukupuolen edustajalle?). Saa korjata, jos ymmärsin väärin.

Omasta mielestäni ihmisiin saa ja kannattaa tutustua myös silloin kun jompi kumpi tai molemmat sattuvat tahoillaan elämään parisuhteessa, kunhan ymmärtää pitää parisuhteen parisuhteena ja ne muut ystävyys-/kaverisuhteina. Vai kuinka moni on sinut sen ajatuksen kanssa, että ystävyyssuhteet koko elämän ajaksi on luotava ennen parisuhteen aloittamista?

Siitä, minkälainen toiminta sitten kuuluu yksinomaan parisuhteeseen, on varmasti monenlaisia käsityksiä. Jonkun mielestä jo silkka ystävällisyys muita kohtaan (tai heteroseksuaalien kohdalla: vastakkaista sukupuolta kohtaan) on liikaa. Tämä tietenkin eliminoi tuon edellämainitun mahdollisuuden hankkia ystäviä parisuhteen solmimisen jälkeisessä elämässä. Toiset taas pitävät jopa suhteen ulkopuolisia seksirientoja suotavina, kunhan niihin ei liity syvempiä tunteita. Se taas oman käsitykseni mukaan eliminoi tai ainakin vaikeuttaa mahdollisuuksia elää syvällisesti ja monitasoisesti sitoutuneessa parisuhteessa, koska kokemukseni mukaan minulle tuppaa kehittymään tällaisia syvempiä tunteita seksuaalisen kanssakäymisen katalysoimana. Omalla kohdallani The Oikea Vastaus lienee siis jotakin näiden ääripäiden väliltä.

*

Katson, että vapaalla jalalla liikuskelevan henkilön vastuulla on lähinnä olla häiritsemättä seurustelevien parisuhteita tietoisesti kielteisillä, hajottamaan pyrkivillä toimilla (esim. suhteen toisen osapuolen mustamaalaaminen). Tai ainahan yrittää voi, mutta itseäni ei ainakaan kiinnostaisi moisen tapauksen kanssa kehitellä mitään muuta kuin turpakäräjiä vaikka hän yrityksessään sattuisi onnistumaankin. Tutustuminen, ystävyys ja myönteisen huomion osoittaminen seurustelevaa henkilöä kohtaan sen sijaan on ok niin kauan kuin kummallekaan osapuolelle ei ole epäselvää, että kyse on nimenomaan ystävyydestä, ei suhteeseen pyrkimisestä. Sääntöön on tietenkin myös marginaalitilanteita koskevia poikkeuksia. Esimerkki: X on naimisissa erittäin väkivaltaisen alkoholistimiehen kanssa, eikä tilannetta useista yrityksistä huolimatta ole saatu vietyä parempaan suuntaan. Y ja X ihastuvat toisiinsa ja on ulkopuolistenkin mielestä voittopuolisen todennäköistä, että ainoastaan Y:n rakkauden tuella X onnistuu jättämään tuhoisan liittonsa taakseen. Tässä tilanteessa pitäisin Y:n suorittamaa vokottelua jopa suotavana (olennaista tuossa olisi myös se, että liitto on määritelty tuhoisaksi puolueettomalta taholta, eikä ainoastaan rakastuneen Y:n henkilökohtaisessa todellisuudessa).

Seurustelusuhteessa ollessani pidän vastuutani sinkkuelämään verrattuna laajemmalle ulottuvana. Ensinnäkin pyrin varmistamaan, että tiedän kumppanini ajantasaisen mielipiteen aiheesta, ja että hän tietää ja ymmärtää omani. Lisäksi pyrin toimimaan suhteen ulkopuolisten tuttavuuksien kanssa tavalla, joka olisi mahdollinen myös kumppanini läsnäollessa. Epäselvissä tapauksissa varmistan vähintäänkin jälkikäteen, olemmeko asiasta samaa mieltä, vai pitääkö koodistoja vielä kalibroida. Ja vielä: mitä merkityksellisempää tällainen ystävällismielinen kanssakäyminen minulle itselleni on, sitä tärkeämpänä pidän sen jakamista myös kumppanini kanssa (sama juttu siis kuin muidenkin merkityksellisten asioiden ja tapahtumien kanssa). Muuten säännöt ovat samat kuin edellä.

Olennaista näyttäisi siis lopulta olevan se, miten toimintaan osallistuvat henkilöt (ja varattujen kyseessäollessa heidän kumppaninsa) toiminnan tulkitsevat. Kyselyyn en tämän vuoksi osannut vastata mitään.

[prosessi]

Katson, että vapaalla jalalla liikuskelevan henkilön vastuulla on lähinnä olla häiritsemättä seurustelevien parisuhteita tietoisesti kielteisillä, hajottamaan pyrkivillä toimilla (esim. suhteen toisen osapuolen mustamaalaaminen). Tai ainahan yrittää voi, mutta itseäni ei ainakaan kiinnostaisi moisen tapauksen kanssa kehitellä mitään muuta kuin turpakäräjiä vaikka hän yrityksessään sattuisi onnistumaankin.

Taidan ottaa tuon nyrkkisäännöksi.

[EveryWoman]

nyrkkisäännöksi

[prosessi]

nyrkkisäännöksi

[Vadim]

Huhhuh, olipas karu dokumentti ydinkokeista.

Missähän muuten kaikki nartut ja mieslutkat luuraavat? Kukaan ei ole näet vielä advokoinut kakun syömistä ja pitämistä. Tai ehkä he eivät vain ole ylpeitä itsestään?

Muuten, taisin joskus miettiä, onko tämä parisuhteesta toiseen loikkaaminen pikemminkin feminiininen kuin maskuliininen ominaisuus. En näet tunne ensimmäistäkään kaksilahkeista, joka olisi tehnyt näin, mutta sen sijaan lukuisia hameväen edustajia. Miehillä on sitten tietysti muita tapoja käyttäytyä huonosti, vaikka oma ystäväpiirini keskittyy lähinnä liialliseen alkoholinkäyttöön, ei niinkään vieraissa juoksemiseen. Nämäkin tosin taitavat olla ikuisuusaiheita...

[prosessi]

Muuten, taisin joskus miettiä, onko tämä parisuhteesta toiseen loikkaaminen pikemminkin feminiininen kuin maskuliininen ominaisuus.

On, kuten myös suhteitten lopettaminenkin on pikemminkin feminiininen "ominaisuus". 1+1=2?

[EveryWoman]

Kun en ole lähettämässä näitä tuttujani suorinta tietä helvettiin, katson siis, että pidättyväinen katsastaminen ei ole aina väärin. Sille voi olla monia syitä, hyviä ja huonoja - joku on huonossa parisuhteessa ja etsii ulospääsyä; toinen on ihan hyvässä parisuhteessa, mutta haluaa sekä syödä kakun että pitää sen. Näillä on epäilemättä eronsa, noin niinkuin yleisen hyväksyttävyyden kannalta.

Pidättyväinen katsastaminen? Merkkaako tuo nyt sitä, että aktiivisesti etsii elämäänsä tyyppejä, joiden kanssa voisi haluta aloittaa seurustelun, vai että aktiivisesti pyrkii saamaan muita kiinnostumaan itsesään vai mitä kummaa?

IMHO henkilölle, joka etsii ulospääsyä huonosta parisuhteesta, tulee ensimmäisenä mieleen suositella parisuhteesta eroamista eikä mitään "pidättyväistä katsastamista".

[Vadim]

Muuten, taisin joskus miettiä, onko tämä parisuhteesta toiseen loikkaaminen pikemminkin feminiininen kuin maskuliininen ominaisuus.

On, kuten myös suhteitten lopettaminenkin on pikemminkin feminiininen "ominaisuus". 1+1=2?

Miehet aloittavat ja naiset lopettavat? Työnjako tietysti sekin.

[prosessi]

Muuten, taisin joskus miettiä, onko tämä parisuhteesta toiseen loikkaaminen pikemminkin feminiininen kuin maskuliininen ominaisuus.

On, kuten myös suhteitten lopettaminenkin on pikemminkin feminiininen "ominaisuus". 1+1=2?

Miehet aloittavat ja naiset lopettavat? Työnjako tietysti sekin.

Vähän kuitenkin epäreilu työnjako. Aloittaminen on niin paljon helpompaa kuin lopettaminen.

[EveryWoman]

Vähän kuitenkin epäreilu työnjako. Aloittaminen on niin paljon helpompaa kuin lopettaminen.

Ei se kuulemma miehille ole. Pitäisiköhän vaihtaa osia?

[Vadim]

Pidättyväinen katsastaminen? Merkkaako tuo nyt sitä, että aktiivisesti etsii elämäänsä tyyppejä, joiden kanssa voisi haluta aloittaa seurustelun, vai että aktiivisesti pyrkii saamaan muita kiinnostumaan itsesään vai mitä kummaa?

IMHO henkilölle, joka etsii ulospääsyä huonosta parisuhteesta, tulee ensimmäisenä mieleen suositella parisuhteesta eroamista eikä mitään "pidättyväistä katsastamista".

Niinpä. Valitettavasti vaan aika monet hengaavat huonossa suhteessa sen sijaan, että lopettaisivat sen. En usko, että viitsisin itse roikkua suhteessa, jota en koe omakseni, mutta tiedostan, että on tyyppejä, jotka näin tekevät, ja vaikka se ei ole ehkä kauhean ylevää, niin ehkä joskus inhimillistä ja ymmärrettävää. Koska en koe olevani kauheasti näiden tyyppien yläpuolella, noin eettisesti ajatellen, niin en oikein osaa heitä tuomitakaan, semminkään, kun olen nähnyt aika monen (naispuolisen) ystäväni tekevän noin.

[prosessi]

IMHO henkilölle, joka etsii ulospääsyä huonosta parisuhteesta, tulee ensimmäisenä mieleen suositella parisuhteesta eroamista eikä mitään "pidättyväistä katsastamista".

Tästä tulikin mieleeni ehkä maailman omituisin keskustelu jonka olen käynyt. Tapahtui kun kerroin eräälle entiselle naispuoliselle ystävälleni aiemmasta erostani. Hänen ensimmäinen kysymyksensä oli, että onko minulla joku muu tiedossa. Totesin, että ei. Hän siihen, että hänestä ei ole fiksua lähteä suhteesta, jos ei ole jotain parempaa katsottuna tilalle. Siinä vaiheessa en osannut muuta kuin ravistella vettä korvastani periaatteella "kuulinkohan nyt ihan oikein?"

[EveryWoman]

Pidättyväinen katsastaminen? Merkkaako tuo nyt sitä, että aktiivisesti etsii elämäänsä tyyppejä, joiden kanssa voisi haluta aloittaa seurustelun, vai että aktiivisesti pyrkii saamaan muita kiinnostumaan itsesään vai mitä kummaa?

IMHO henkilölle, joka etsii ulospääsyä huonosta parisuhteesta, tulee ensimmäisenä mieleen suositella parisuhteesta eroamista eikä mitään "pidättyväistä katsastamista".

Niinpä. Valitettavasti vaan aika monet hengaavat huonossa suhteessa sen sijaan, että lopettaisivat sen. En usko, että viitsisin itse roikkua suhteessa, jota en koe omakseni, mutta tiedostan, että on tyyppejä, jotka näin tekevät, ja vaikka se ei ole ehkä kauhean ylevää, niin ehkä joskus inhimillistä ja ymmärrettävää. Koska en koe olevani kauheasti näiden tyyppien yläpuolella, noin eettisesti ajatellen, niin en oikein osaa heitä tuomitakaan, semminkään, kun olen nähnyt aika monen (naispuolisen) ystäväni tekevän noin.

No siis tarkoitus ei tällä kertaa ollut moralisoida, vaan kysyä mitä tarkkaan ottaen tarkoitat tuolla pidättyväisellä katsastamisella. Onko sitä mahdollista mitenkään aukikirjoittaa?