Negatiivisten tunteiden ilmaisu ja purku parisuhteessa

Ihmissuhdeasiat ja lemmekkäät jutut
Avatar
Mida
Kitinän uhri
Viestit: 531
Liittynyt: 15.09.2006 12:10

Negatiivisten tunteiden ilmaisu ja purku parisuhteessa

Viesti Kirjoittaja Mida »

Olipas hankala tiivistää otsikoksi. Seuraa lapsiaiheinen alustus, ihan varoituksena lapsiallergisille:

Esikoinen lähestyy pikkuhiljaa uhmaikää, jolloin tunnemyrskyt korostuvat ja negatiivisten tunteiden ilmaisu on rajuakin. Tällä hetkellä pojalla saattaa mennä herrrrrmo aivan täysin johonkin asiaan, joka ei ole tai mene mielensä mukaan. Seuraa niin raivoisa kiukku, että lapsi ei pysty tunnekuohussa vastaanottamaan välillä edes katsekontaktia vanhemmilta puhumattakaan yrityksistä muutoin helpottaa oloaan. Poika ymmärää puhetta jo kohtuullisesti, mutta raivoissaan ei kuuntele. Minä koen, että minulla ei ole oikeutta tukahduttaa väkivaltaisesti lapsen tunnetta ja sen ilmaisua. Ainoastaan suojella poikaa ja ympäristöä itseltään, ettei satuta itseään tai muita tai riko paikkoja. Nykyään olen lapsen kiukkukohtausten suhteen saavuttanut melkoisen zen-tason. En loukkaannu tahi hermostu lapsen pahasta mielestä tai kiukunpuuskan aikana tapahtuvasta toiminnasta. En edes silloin, kun kiukku kohdistuu itseeni estettyäni jonkin ikävämmän toiminnan tai jos joudun estämään ja kieltämään pientä raivopäätä, joka pyrkii puremaan minua. Lapsella on oikeus tunteidensa ilmaisuun. Toki sisälläni muljahtelee ahdistus kun pitää katsoa toisen hurjan pahaa oloa voimatta mitenkään auttaa muutoin kuin olemalla hylkäämättä yksin, sillä lapsi ei ota pahimmassa vaiheessa vastaan mitään. Se minun pitää vain kestää.

Joku kerta lapsen raivoa seuratessani silmäkulmastani (suora katse lisäsi kiukkua) aloin tuntea vääryyttä siitä, että en koe itselläni olevan samanlaista mahdollisuutta samassa kodissa ilmaista omaa pahaa oloani. Vaikka minä sentään osaisin ilmaista olojani rikkomatta paikkoja ja pyrkimättä satuttamaan muita. Katse kohdistuu tässä kohtaa mieheeni. Mikä tuossa ihmisessä sitten estää sen? Vai estänkö kuitenkin itse?

Sellaiseen suruun tai kiukkuun vapaammin ilmaistuna saan jonkin verran tukea, mikä ei ole lähtöisin parisuhteen sisältä, mutta heti kun voin pahoin parisuhteessa olevien ongelmien takia, jään yksin.

Koen, että mies pystyy vastaanottamaan parisuhdeaiheiset negatiivisten tunteiden ilmaisut vain jos ne tulevat äärimmäisen neutraalilla äänellä neutraalissa, hillityssä ja analysoidussa muodossa. Tässä on kuitenkin ongelmana, että ilman kehonviestintää ja äänensävyjen vapaata käyttöä hänelle ei kerta kaikkiaan kirkastu tuntemusten pohjimmainen luonne ja määrä. Eli ei kuitenkaan ymmärrä ja pohjalla olevan ongelman ratkaisu hankaloituu tai jää. Jos minulle on ehtinyt kerääntyä liikaa turhautumista, surua, kiukkua ja pahaa mieltä sisälleni, en välttämättä edes pysty täydellisen diplomaattiseen ilmaisuun, vaan tunteet kuultavat vähintäänkin äänestä.

Jos taas en pysty joskus hillitsemään itseäni esimerkiksi äänensävyjen suhteen, tasan sama asiasisältö saa miehen hyvin helposti loukkaantumaan, vetäytymään, syyllistymään ja pahalle mielelle, mikä estää häntä osoittamasta minkäänlaista hyväksyntää tunteilleni, minkäänlaista halua auttaa ja kysymäongelmiensa takia hän ei ainakaan toistaiseksi ole pystynyt lähtemään epämääräisempien "ny o paha olla"-viestien perusteella, että mistä tarkalleen on kysymys, ennemminkin varmuuden vuoksi ilmeisesti olettaa syyn olevan hänessä ja loukkistelee siitä. Koska minä en halua asioita umpisolmuun, olen joko pyrkinyt tukahduttamaan ja hillitsemään ja vaikka se vaatisi valtavasti voimia, jos vaan mahdollista, lähestymään asiaa neutraalisti, missä sitten on taas yllä kuvatut ongelmansa ja oravanpyörä jatkuu. Aina tämä ongelma ei estä parisuhdeongelmien ratkaisua, mutta useimmiten viivästyttää ja hankaloittaa prosessia. Lisää haastetta tuottaa se, että mies vasta tosi pahassa tilanteessa alkaa pitää kiinni omista rajoistaan ja vastustaa huonoa kohtelua aktiivisesti ja silloin todennäköisesti on jo aiheutunut vaikeasti korjattavia vaurioita väliimme. Hän ei ota vastuuta loukkaantumisistaan, ei pyri selvittämään niitä, ei useinkaan edes selkeästi ilmaise, milloin hänestä tuntuu pahalta, vaan minun pitää olla jatkuvasti tuntosarvet pitkällä ja tunnistaa vahingoittava käytökseni häntä kohtaan lähestulkoon ilman hänen apuaan. Tämäkin verottaa voimia, sillä en halua umpisolmuja ja vaikeita vaurioita väliimme.

En siis pysty ilmaisemaan pahaa mieltäni, kiukkua, surua tai sellaisia edes niin, että en riko mitään omaisuutta tai käytä fyysistä tai henkistä väkivaltaa mieheni suhteen. Edes sanaton huutaminen toisessa huoneessa ei ole sellaista, minkä mies kestää pahastumatta. Jos mies kykenisi käsittämään asioiden suuruusluokan ja vakavuusasteen siitä neutraalista ilmaisusta, asian vaikeus ei olisi niin suuri ja jaksaisin paremmin itsehillitä. Mutta kun mikään vaihtoehto ei ole hyvä. "ilmaa puhdistavat" riidatkaan eivät meillä toimisi niin, vaan luultavana seurauksena olisi vaikeita haavoja puolin ja toisin, vaikka tunteiden tuuletus pysyisi siistinä. Tunteiden purkamista kohdallani varmasti helpottaisi jokin fyysinen harrastus, jonka lomassa silloin tällöin voisi purkaa aggressiot. Vaan kun sellaista ei ole, eikä satunnainen aggressionpurku riitä motivaatioksi sellaisen hankkimiselle. Edessä on vielä lisääntymisen tuoma vauvaperheen elämä ja vähintään puolen vuoden tiivis yhteiselo vauvan kanssa kotona.

Viime aikoina minulla on muutaman kerran napsahtanut. Kärsijänä vieläpä puolustuskyvytön lapsi, joka aivan mitättömästä syystä on saanut minut raivostumaan sekunnin sadasosassa ja havahdun tilanteeseen vasta kun olen jo hieman liian kovaa riuhtaissut lapsen pois "pahanteosta" samalla huutaen raivoisasti ja hyvin rumasti lapsen syvästi säikähtäneenä itkiessä pelästyksestä. Täydellisen epähyväksyttävää, eikä mikään määrä hellyyttä ja rakkautta ja anteeksipyyntöjä pysty poistamaan lapselta noita kokemuksia. Jotain on pakko tehdä ahdollisiman pian, että tuo ei toistuisi enää.

Onko minulla oikeutta vaatia miestäni opettelemaan kestämään pahaa mieltäni samoin kun itse olen opetellut lapsen raivoa kestämään ja häntä ymmärtämään? Voinko vaatia häntä yrittämään tulemaan vastaan. Vai pitäisikö minun etsiä jokin muu turvallinen purkautumiskanava ja pystyttävä aina täydelliseen itsehillintään kun kissa pitää parisuhdeasioista nostaa pöydälle, vaikka se tarkoittaisi sitä, ettei mies koskaan tule olemaan ajan tasalla ja ymmärtämään negatiivisia kokemuksiani ja tunteitani ja sitä kautta toisinaan kulloisenkin parisuhdeongelman vakavuutta?
Millaisia ratkaisuja muissa parisuhteissa on tunteiden tuuletukseen? Vai koetaanko sellainen edes tarpeelliseksi.

Ihan selvyyden vuoksi: En muista kertaakaan suhteemme ajalta, että olisin häntä solvannut, nimitellyt tai fyysisesti pyrkinyt satuttamaan. Pahimmillaan olen muutaman kerran (noin viidesti kahden vuoden aikana) sortunut heittämään syvältä kummunneen ivallisen kommentin lievänä tarkoituksena myös loukata, tyyliin "no ethän sä tietenkään sitä ajatellut" (jatkuva kasautuva turhauma siitä, että vannomisesta ja lupauksesta huolimatta mies ei ole laittanut tikkuakaan ristiin lupauksen toteutuksen suhteen useaan viikkoon oli tuossa taustalla, vaikka toiminnan tarve oli koko ajan ollut akuutti ja mies oli sen omien sanojensa mukaan ymmärtänyt.) Hyi minua!

(Luetutan tekstin miehelläni, korjatkoon jos olen jotain käsittänyt väärin tai unohtanut.)
Tix

Re: Negatiivisten tunteiden ilmaisu ja purku parisuhteessa

Viesti Kirjoittaja Tix »

Mida kirjoitti:Jos taas en pysty joskus hillitsemään itseäni esimerkiksi äänensävyjen suhteen, tasan sama asiasisältö saa miehen hyvin helposti loukkaantumaan, vetäytymään, syyllistymään ja pahalle mielelle, mikä estää häntä osoittamasta minkäänlaista hyväksyntää tunteilleni, minkäänlaista halua auttaa ja kysymäongelmiensa takia hän ei ainakaan toistaiseksi ole pystynyt lähtemään epämääräisempien "ny o paha olla"-viestien perusteella, että mistä tarkalleen on kysymys, ennemminkin varmuuden vuoksi ilmeisesti olettaa syyn olevan hänessä ja loukkistelee siitä.

Onko minulla oikeutta vaatia miestäni opettelemaan kestämään pahaa mieltäni samoin kun itse olen opetellut lapsen raivoa kestämään ja häntä ymmärtämään? Voinko vaatia häntä yrittämään tulemaan vastaan.
:roll:

Kysymyksen voi myös asettaa niin, että onko miehesi velvoitettu kestämään irrationaalista raivoamista. Lapsen raivoaminen on juttu, joka täytyy kestää. Puolison ei ole. Itsellä ei ole tapana kuunnella raivoamista asioista joihin en ole syyllinen. Eikä aina niistäkään, jotka eivät ole "syytäni." Puoliso ei voi myöskään olla ajatustenlukija. Sinulla ei ole myöskään velvollisuutta kestää miehesi kyvyttömyyyttä käsitellä negatiivisia tunteenpurkauksia.

Ei, kukaan ei ole oikeutettu tai velvollinen mihinkään. Parisuhteessa ollaan siksi että halutaan olla.
prosessi

Re: Negatiivisten tunteiden ilmaisu ja purku parisuhteessa

Viesti Kirjoittaja prosessi »

Mida kirjoitti:"ilmaa puhdistavat" riidatkaan eivät meillä toimisi niin, vaan luultavana seurauksena olisi vaikeita haavoja puolin ja toisin, vaikka tunteiden tuuletus pysyisi siistinä.
Eivät ihmiset oikeasti mene niin kovin helposti rikki. Kunnolliset haavat parantuvat aina paljon paremmin kuin hiertymät. Edellyttäen tietenkin ettei erehdy katkaisemaan raajoja tai kaulaa irtipoikki.
Avatar
Georgina
Kitisijä
Viestit: 3302
Liittynyt: 23.12.2005 22:36

Re: Negatiivisten tunteiden ilmaisu ja purku parisuhteessa

Viesti Kirjoittaja Georgina »

Midan suhteen kommunikointi kuulostaa kirjoituksien perusteella jotenkin kauhean hankalalta. Osaan vain kertoa tähän miten mulla nykyisessä suhteessa homma toimii.

1. Irrationaalisesta vitutuksesta voi kertoa. " mua vituttaa nyt tosi paljon, sori jos olen inhottava, se ei johdu sinusta." Jos tietää mistä vitutus johtuu sen voi kertoa tai sanoa ettei kykene kertomaan, voiko kertoa myöhemmin?

Meillä tähän reagoidaan vaikka halaamalla (tätä tosin toivoisin miehen vielä harjoittelevan) tai jättämällä toinen rauhaan. Seuraavana päivänä voi vaikka kysyä helpottiko? Ja sopivan reaktionkin saa helposti pyytämällä "voitko vaikka halata mua/voidaanko olla puhumatta mitään"

2. Toisesta johtuva harmistuminen. Ennenkuin harmistuminen saavuttaa vitutuksen asteen suu aukaistaan ja kysytään vaikkapa näin "miksi teit niin? mulla tuli tiedätkö siitä tosi paha mieli/loukkaannuin/tuntui pahalta." Ja tässä yhteydessä on hyvä mainita josko oma reaktio on mahdollisesti aiheeton tyyliin, tiedän että se on ihan tyhmää, mutta siltä se minusta tuntui.


Mutta meillä homma onkin tähän asti toiminut omituisen helposti, kai tämä kommunikaatio jossain vaiheessa alkaa tökkiä ;)
Viimeksi muokannut Georgina, 22.12.2007 19:25. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
When my baby is good she is good, but when she is bad she's even better
Avatar
Mida
Kitinän uhri
Viestit: 531
Liittynyt: 15.09.2006 12:10

Re: Negatiivisten tunteiden ilmaisu ja purku parisuhteessa

Viesti Kirjoittaja Mida »

Tix kirjoitti:
:roll:

Kysymyksen voi myös asettaa niin, että onko miehesi velvoitettu kestämään irrationaalista raivoamista. Lapsen raivoaminen on juttu, joka täytyy kestää. Puolison ei ole. Itsellä ei ole tapana kuunnella raivoamista asioista joihin en ole syyllinen. Eikä aina niistäkään, jotka eivät ole "syytäni." Puoliso ei voi myöskään olla ajatustenlukija. Sinulla ei ole myöskään velvollisuutta kestää miehesi kyvyttömyyyttä käsitellä negatiivisia tunteenpurkauksia.

Ei, kukaan ei ole oikeutettu tai velvollinen mihinkään. Parisuhteessa ollaan siksi että halutaan olla.
Tarkennuksena vielä, että tavoitteena ei ole se, että saisin alkaa toteuttaa kaikenlaisia impulssejani aivan rajoituksetta. Ennemminkin niin, että kun käy ilmi, että jokin juttu suhteessa ei toimi ja se kroonisesti rasittaa toista, että pystyisi saamaan toisen todella ymmärtämään missä mitoissa paha olo on ja sitä myötä ymmärtämään tarve saada apua. Apua voi saada riittävästi vasta kun auttaja ymmärtää mikä on tarve ja sen suuruus. Kun sitä apua saisi, paha olokin sillä vähenisi. Yhä linjalla, että ei fyysistä eikä henkistä väkivaltaa tahi omaisuuden rikkomista. Ennemminkin niin, että äänensävystä ja elekielestä saisi kuulua vaikkapa kiukku ilman, että kuitenkaan mukana on pätkääkään loukkaamistarkoitusta. Huutamisesta en pidä itsekään enkä ylettömästä meuhkaamisesta ja äärimmäisen harvoin paine alkaa olla sitä luokkaa, että sellainen olisi tietoinen vaihtoehto.

Parisuhteessa ollaan siksi, että halutaan olla ja sen hyvinvoinnin eteen nähdään vaivaa ja tehdään työtä samasta syystä. Sanoisin ennemminkin näin.

Minä kestän lapsen raivoamista koska rakastan häntä ja uskon, että sellainen suhtautuminen on hänen elolleen ja kehitykselleen parhaaksi. Eikö puolison kohtuullisia pahanmielenilmauksia voisi opetella kestämään ihan samoista syistä?
Tix

Re: Negatiivisten tunteiden ilmaisu ja purku parisuhteessa

Viesti Kirjoittaja Tix »

Mida kirjoitti:Minä kestän lapsen raivoamista koska rakastan häntä ja uskon, että sellainen suhtautuminen on hänen elolleen ja kehitykselleen parhaaksi. Eikö puolison kohtuullisia pahanmielenilmauksia voisi opetella kestämään ihan samoista syistä?
Jep. Mutta "oikeus" tai "velvollisuus" se ei ole. Yksi hyvin tavallinen syy, miksi pariskunnat eroavat, on yhteensopimattomat tavat riidellä. Ihan yhtä vähän sinulla on velvollisuus hillitä itseäsi loputtomiin. Jos se ei sovi, tuossa on ovi, tai sitten opetellaan vähän. Niin se homma etenee.
Avatar
Mida
Kitinän uhri
Viestit: 531
Liittynyt: 15.09.2006 12:10

Re: Negatiivisten tunteiden ilmaisu ja purku parisuhteessa

Viesti Kirjoittaja Mida »

Georgina kirjoitti:Midan suhteen kommunikointi kuulostaa kirjoituksien perusteella jotenkin kauhean hankalalta.
Lisää aiheesta ketjun Avoimuus, rehellisyys ja ihmissuhde loppupuolella.
Avatar
Georgina
Kitisijä
Viestit: 3302
Liittynyt: 23.12.2005 22:36

Re: Negatiivisten tunteiden ilmaisu ja purku parisuhteessa

Viesti Kirjoittaja Georgina »

Mida kirjoitti:
Georgina kirjoitti:Midan suhteen kommunikointi kuulostaa kirjoituksien perusteella jotenkin kauhean hankalalta.
Lisää aiheesta ketjun Avoimuus, rehellisyys ja ihmissuhde loppupuolella.
Juu, alkuperäinen ajatukseni perustui myös tuohon ketjuun. Mä yritän just miettiä mitä tuohon osaisi sanoa neuvoksi. Kuulostaa vaan jotenkin siltä että teidän välinen kommunikointi ei ole aitoa kun omia ajatuksia ja sanomisia pitää noin kovasti miettiä.
When my baby is good she is good, but when she is bad she's even better
Avatar
Lolita
Kitisijä
Viestit: 8599
Liittynyt: 14.08.2005 18:46
Paikkakunta: Vantaa

Re: Negatiivisten tunteiden ilmaisu ja purku parisuhteessa

Viesti Kirjoittaja Lolita »

Georgina kirjoitti:1. Irrationaalisesta vitutuksesta voi kertoa. " mua vituttaa nyt tosi paljon, sori jos olen inhottava, se ei johdu sinusta." Jos tietää mistä vitutus johtuu sen voi kertoa tai sanoa tai sanoa ettei kykene kertomaan, voiko kertoa myöhemmin?

Meillä tähän reagoidaan vaikka halaamalla (tätä tosin toivoisin miehen vielä harjoittelevan) tai jättämällä toinen rauhaan. Seuraavana päivänä voi vaikka kysyä helpottiko? Ja sopivan reaktionkin saa helposti pyytämällä "voitko vaikka halata mua/voidaanko olla puhumatta mitään"

2. Toisesta johtuva harmistuminen. Ennenkuin harmistuminen saavuttaa vitutuksen asteen suu aukaistaan ja kysytään vaikkapa näin "miksi teit niin? mulla tuli tiedätkö siitä tosi paha mieli/loukkaannuin/tuntui pahalta." Ja tässä yhteydessä on hyvä mainita josko oma reaktio on mahdollisesti aiheeton tyyliin, tiedän että se on ihan tyhmää, mutta siltä se minusta tuntui.
Meillä menee kommunikointi samalla tavalla ja todellakin toimii. Eipä ole pahemmin tarvinnut mitään sotia käydä.

Koska meillä ei ole lapsia, niin sovellan lapsenkasvatusta parisuhteeseen; mies itsessään ei ole tyhmä, vaan teki jotain tyhmää.

Sit vielä lisään (tää on jo toinen lisäys alkuperäiseen vastaukseen), että meillä on käytössä tosi vaikeista asioista puhumiseen valojen sammuttaminen. Oikein todella hankalat ja vaikeat asiat otetaan puheeksi illalla sängyssä valojen sammuttamisen jälkeen ja jutellaan ainakin alkuu pimeässä. Tekniikka oli suhteen alkuaikoina todella tehokas ja avuksi, kun oli paljon Isoja Juttuja käsiteltävänä. Nykyisin osataan jo päivänvalossakin.
Viimeksi muokannut Lolita, 21.12.2007 23:21. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
prosessi

Re: Negatiivisten tunteiden ilmaisu ja purku parisuhteessa

Viesti Kirjoittaja prosessi »

Täytyypä kuitenkin mainita sekin, miten nämä menetelmät on hyvin helppoa pilata joko yksipuolisesti, jolloin se, että yksi toimii oikein, ei auta ollenkaan, tai ihan vain omien hahmotusongelmien takia.
Georgina kirjoitti:1. Irrationaalisesta vitutuksesta voi kertoa. " mua vituttaa nyt tosi paljon, sori jos olen inhottava, se ei johdu sinusta." Jos tietää mistä vitutus johtuu sen voi kertoa tai sanoa tai sanoa ettei kykene kertomaan, voiko kertoa myöhemmin?
Tämä keino ei toimi, jos irrationaalisesta vitutuksesta kärsivä ei itse tajua, että vitutus on irrationaalista. Silloin ei missään vaiheessa edes voi juolahtaa mieleen tuon sanominen.
2. Toisesta johtuva harmistuminen. Ennenkuin harmistuminen saavuttaa vitutuksen asteen suu aukaistaan ja kysytään vaikkapa näin "miksi teit niin? mulla tuli tiedätkö siitä tosi paha mieli/loukkaannuin/tuntui pahalta." Ja tässä yhteydessä on hyvä mainita josko oma reaktio on mahdollisesti aiheeton tyyliin, tiedän että se on ihan tyhmää, mutta siltä se minusta tuntui.
Tässä tapauksessa taas se harmistumisen aiheuttaja voi helposti pilata koko homman vaikkapa vain sanomalla "Tein mitä? En minä ole tehnyt yhtään mitään, kuvittelet vain", ja kieltäytymällä edes miettimästä miksi väärinkäsitys on syntynyt.
Mutta meillä homma onkin tähän asti toiminut omituisen helposti, kai tämä kommunikaatio jossain vaiheessa alkaa tökkiä ;)
Tuskin alkaa, jos se ei ole tökkinyt alunalkaenkin. Jos toinen osapuoli sattuu olemaan samaa maata, kaikki vain on helpompaa.
Avatar
Lolita
Kitisijä
Viestit: 8599
Liittynyt: 14.08.2005 18:46
Paikkakunta: Vantaa

Re: Negatiivisten tunteiden ilmaisu ja purku parisuhteessa

Viesti Kirjoittaja Lolita »

prosessi kirjoitti:Tämä keino ei toimi, jos irrationaalisesta vitutuksesta kärsivä ei itse tajua, että vitutus on irrationaalista. Silloin ei missään vaiheessa edes voi juolahtaa mieleen tuon sanominen.
Kun vituttaa, niin kai se johonkin kohdistuu tai sen syyn löytää itsestään ennen kuin ihan räjähtää toisen naamalle? Jos ei mitään selvää syytä ole, niin sitten vitutus on irrationaalista ja sen voi sanoa.
Tässä tapauksessa taas se harmistumisen aiheuttaja voi helposti pilata koko homman vaikkapa vain sanomalla "Tein mitä? En minä ole tehnyt yhtään mitään, kuvittelet vain", ja kieltäytymällä edes miettimästä miksi väärinkäsitys on syntynyt.
Kyllä sen verran aikuinen pitää olla, ettei kiven kovaan kiellä tekojaan. Jos on tajuamattaan tehnyt väärin, niin asia selvitetään ja sovitaan.

Mut juu, tää loistosysteemi toimii, jos molemmat pelaa samoilla säännöillä. Muuten voi jäädä kynnysmatoksi irrationaalisesti vitutustaan purkavan ja tekonsa kieltävän ihmisen jalkoihin :D
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
prosessi

Re: Negatiivisten tunteiden ilmaisu ja purku parisuhteessa

Viesti Kirjoittaja prosessi »

Lolita kirjoitti:
prosessi kirjoitti:Tämä keino ei toimi, jos irrationaalisesta vitutuksesta kärsivä ei itse tajua, että vitutus on irrationaalista. Silloin ei missään vaiheessa edes voi juolahtaa mieleen tuon sanominen.
Kun vituttaa, niin kai se johonkin kohdistuu tai sen syyn löytää itsestään ennen kuin ihan räjähtää toisen naamalle? Jos ei mitään selvää syytä ole, niin sitten vitutus on irrationaalista ja sen voi sanoa.
:) Jos se olisi noin helppoa, kaikki parisuhteet toimisivat loistavasti.
Tässä tapauksessa taas se harmistumisen aiheuttaja voi helposti pilata koko homman vaikkapa vain sanomalla "Tein mitä? En minä ole tehnyt yhtään mitään, kuvittelet vain", ja kieltäytymällä edes miettimästä miksi väärinkäsitys on syntynyt.
Kyllä sen verran aikuinen pitää olla, ettei kiven kovaan kiellä tekojaan. Jos on tajuamattaan tehnyt väärin, niin asia selvitetään ja sovitaan.
:) Jos se olisi noin helppoa, kaikki parisuhteet toimisivat loistavasti.
Mut juu, tää loistosysteemi toimii, jos molemmat pelaa samoilla säännöillä. Muuten voi jäädä kynnysmatoksi irrationaalisesti vitutustaan purkavan ja tekonsa kieltävän ihmisen jalkoihin :D
Näinhän se menee. Ihan pakko taas kerran (muistaakseni olen maininnut joskus Kitinässäkin) kertoa vanhempieni kaikkien aikojen käsittämättömimmästä riidasta. Isä ärähti äidille aivan puun takaa kysymyksen, että miksi äiti on niin huonolla tuulella. Äiti siihen yllättyneenä, ettei hän tietääksensä ole ollenkaan huonolla tuulella. Isä siihen, että äiti on aina niin huonolla tuulella, ettei hän itse edes huomaa sitä. Kunnon riitahan siitä tuli, kun tuollaisia syytöksiä vastaan on täysin mahdotonta puolustautua.
Zeb

Re: Negatiivisten tunteiden ilmaisu ja purku parisuhteessa

Viesti Kirjoittaja Zeb »

prosessi kirjoitti:Eivät ihmiset oikeasti mene niin kovin helposti rikki. Kunnolliset haavat parantuvat aina paljon paremmin kuin hiertymät. Edellyttäen tietenkin ettei erehdy katkaisemaan raajoja tai kaulaa irtipoikki.
Komppaan tätä. Vaikka toki yritän olla siivosti ja jopa joskus sivistyneesti.
Avatar
Jyrki73
Kitinän uhri
Viestit: 765
Liittynyt: 14.08.2005 19:20
Paikkakunta: Kotka

Re: Negatiivisten tunteiden ilmaisu ja purku parisuhteessa

Viesti Kirjoittaja Jyrki73 »

Minä koen, että minulla ei ole oikeutta tukahduttaa väkivaltaisesti lapsen tunnetta ja sen ilmaisua. Ainoastaan suojella poikaa ja ympäristöä itseltään, ettei satuta itseään tai muita tai riko paikkoja. Nykyään olen lapsen kiukkukohtausten suhteen saavuttanut melkoisen zen-tason.
Niin no väkivaltaa pitää välttää mutta, Miten poikasi tuon kiukun ilmaisee? Muuttuko hän itse väkivaltaiseksi. Miten hän tulee toimeen muiden lasten kanssa? Hän saattaisi ehkä oppia hillitsemään kiukkuaan jos näkisi samanlaista käytöstä muissakin joko lapsissa tai aikuisissa, ja lopulta ehkä huomaisi miten turhalta ja tyhmältä se näyttää.

Aikuisen puolelta tilanne pitäisi tietenkin provosoida, jotta lapsikin sen huomaisi.
exposure
Kitisijä
Viestit: 15
Liittynyt: 21.12.2007 20:38

Re: Negatiivisten tunteiden ilmaisu ja purku parisuhteessa

Viesti Kirjoittaja exposure »

Mida kirjoitti: Jos taas en pysty joskus hillitsemään itseäni esimerkiksi äänensävyjen suhteen, tasan sama asiasisältö saa miehen hyvin helposti loukkaantumaan, vetäytymään, syyllistymään ja pahalle mielelle, mikä estää häntä osoittamasta minkäänlaista hyväksyntää tunteilleni..
Tästä tuli vain mieleen, että joko miehesi on todella herkkä tai sitten sinä vain luulet niin. Mikäli mies kokee tulleensa syyllistetyksi ilman syytä niin on aika ymmärrettävää ettei häneltä riitä tukea tai hyväksyntää tunteillesi. Kysymys kuuluukin minkälaista hyväksyntää sinä kaipaisit häneltä? Ehkä teidän kannattaisi puhua riitatilanteista silloin kun ette ole riidelleet ja yhdessä miettiä mitä kummatkin kokevat ja mitä toivoisivat toiselta sellaisissa tilanteissa.
Duckzilla

Re: Negatiivisten tunteiden ilmaisu ja purku parisuhteessa

Viesti Kirjoittaja Duckzilla »

Onko panetus negatiivinen tunne?
Avatar
Georgina
Kitisijä
Viestit: 3302
Liittynyt: 23.12.2005 22:36

Re: Negatiivisten tunteiden ilmaisu ja purku parisuhteessa

Viesti Kirjoittaja Georgina »

AAArrgh, nyt sekä lolitan että prosessin lainauksessa näkyy mun aunperin väärin kirjoittama teksti.

Mielenkiintoinen aihe, pähkäilin tätä vähän lisää. Mä luulen että meillä onnistumisen salaisuus voi liittyä toisen mielipiteen kunniottamiseen ja siihen että toista ei pyritä loukkaamaan tai satuttamaan sanoin. Tällöin myös voi luottaa siihen että toinen ei tarkoita pahaa, vaan silkkaa ajattelemattomuuttaan mahdollisesti pahoittaa mielen. Tosin en muista nyt kertaakaan että mieheni tekemisistä olisin mieltäni pahoittanut. Eiku muistanpas, kesällä se tiuskaisi mulle raksalla rumasti. Sanoin samantien että minusta tuo oli ikävästi sanottu. Sitten annoin asian olla. Illalla minulta pyydettiin anteeksi mikä oli tosi kivaa ja päättyi söpöilyyn :h:

Meillä annetaan muutenkin aika selkeitä toimintaohjeita, jotka on toisaalta aika hassuja. "Kulta, voisit nyt silittää mua ja sanoa että olen ihana." "huomenna voisit tulla mulle raksalle kaveriksi, mua harmitti tänään kun piti yksin tehdä sitä ja tätä"

Lolitan malli illalla sängyssä puhumisesta kuulostaa myös tutulta. Muistakaa että kun puolisonne kertoo teille tärkeitä juttuja niin kuunnelkaa! Niitä voi olla vaikea sanoa. Sama toisinpäin, sanokaa tämä asia on mulle tärkeä ja toivoisin sun ottavan sen vakavasti.

Vähän naurettavalta tuntuu tällainen neuvominen, meidänkin suhde on kuitenkin vasta 2 vuotta vanha, enkä ole oikein itsekään vielä tottunut siihen että asioita voidaan hoitaa näin helposti ja kitkattomasti. Edellisessä suhteessa tunsin riitatilanteessa monesti aivan mieletöntä raivoa.
When my baby is good she is good, but when she is bad she's even better
prosessi

Re: Negatiivisten tunteiden ilmaisu ja purku parisuhteessa

Viesti Kirjoittaja prosessi »

Georgina kirjoitti:AAArrgh, nyt sekä lolitan että prosessin lainauksessa näkyy mun alunperin väärin kirjoittama teksti.
Kirjoitusvirheistä viis. Tuo asennoitumiskysymys jätettiin kyllä mainitsematta. Toisaalta, jos olisit maininnut sen alunperin, en minä olisi tullut ajatelleeksi noita ongelmakohtia, joten oikeastaan väärinkirjoitetut tekstit ovat paljon hyödyllisempiä kuin liian tarkkaan mietityt. Niissä on ihan eri tavalla tarttumapintaa.
Mielenkiintoinen aihe, pähkäilin tätä vähän lisää. Mä luulen että meillä onnistumisen salaisuus voi liittyä toisen mielipiteen kunniottamiseen ja siihen että toista ei pyritä loukkaamaan tai satuttamaan sanoin. Tällöin myös voi luottaa siihen että toinen ei tarkoita pahaa, vaan silkkaa ajattelemattomuuttaan mahdollisesti pahoittaa mielen.
Tämä on se minun mielestäni tärkein kohta, ja tätä pystyy hyödyntämään jopa yksin, vaikka toinen osapuoli ei siihen pystyisikään. Eli vaikka toinen mitä ilmeisimmin sanoo jotain ihan puhtaasti loukatakseen, voi laittaa itsensä ajattelemaan, että kyseessä kuitenkin oli ajattelemattomuus, jolloin ei pahoita mieltään niin helposti, ja välttyy sanomasta jotain yhtä loukkaavaa takaisin. Silloin toinenkin osapuoli rauhoittuu nopeammin, minkä jälkeen voi sitten alkaa keskustella sen alkuperäisen loukkauksen todellisista motiiveista.
Vähän naurettavalta tuntuu tällainen neuvominen, meidänkin suhde on kuitenkin vasta 2 vuotta vanha, enkä ole oikein itsekään vielä tottunut siihen että asioita voidaan hoitaa näin helposti ja kitkattomasti. Edellisessä suhteessa tunsin riitatilanteessa monesti aivan mieletöntä raivoa.
Kun homma toimii niin se toimii, ja itse asiassa ongelmia on paljon helpompaa hahmottaa kuin toimivia malleja, joten toimivan mallin kuvailu on kaikkea muuta kuin naurettavaa, vaikka se vaikeaa onkin. Ei siinä kokemusvuosilla ole mitään merkitystä.
Avatar
Mida
Kitinän uhri
Viestit: 531
Liittynyt: 15.09.2006 12:10

Re: Negatiivisten tunteiden ilmaisu ja purku parisuhteessa

Viesti Kirjoittaja Mida »

exposure kirjoitti: Mikäli mies kokee tulleensa syyllistetyksi ilman syytä niin on aika ymmärrettävää ettei häneltä riitä tukea tai hyväksyntää tunteillesi. Kysymys kuuluukin minkälaista hyväksyntää sinä kaipaisit häneltä?
Tuo syyllistyminen lie yksi avaintermi. En tiedä minkä suuruista osaa tässä mikäkin ominaisuus esittää, mutta uskoisin, että huomiotta jättäminen johtuu ainakin seuraavista:
- Kohtuuton itsesyytös ja syyllistyminen saadusta kritiikistä
- Ehkä tiedostamatonkin tulkinta, että pahalla mielellä tai kiukulla on tarkoitus loukata, mistä toki loukkaantuu
- Ja/Tai pelkää, että jos muurahaispesää lähestyy, alkaa loukkauksia tulla.
- Tapa olla kysymättä tai muutoin olla ottamatta parisuhdeasioita puheeksi, jos ne eivät ole helppoja.
- Omista lähtökohdista tehty päätelmä, että toinen tarvitsee rauhoittumisaikaa

Ja koska mies on taipuvainen reagoimaan jopa rauhallisesti ilmaistuun kritiikkiin pahastumalla, häneltä vie myös oma aikansa rauhoittua. Ongelmallista on se, että loukkaantuminen on hänen puoleltaan turhaa, sillä minun tarkoitukseni ei 99% tapauksista ole vähäisimmissäkään määrin loukata tai satuttaa. Nostan asioita esiin lähinnä siitä syystä, että löydän huonosti toimivan kohdan, jota parantamalla yhteinen parisuhteemme voisi paremmin. Kieltämättä homma on yksipuolista. Mies on jo pitkään ollut omien sanojensa mukaan tyytyväinen suhteeseemme. Ei ole nähnyt parantamisen tarvetta. Samaan aikaan itse olen jo pitkään ihmetellyt, miksi minä sitten samaan aikaan koen, että asiat eivät ole riittävän hyvin, vaan taustalla on jatkuvasti pahoinvointia myös parisuhdenäkökulmasta (erikseen sitten tämä ulkomailla asuminen, mikä ei minulle ole kovin loistava ratkaisu ja on onneksi väliaikaista).
Osittain syynä on ollut se, että olen joutunut näkemään reilusti enemmän vaivaa, että suhde voisi hyvin, mutta mies ei moista vaivannäköä ole edes tajunnut. Hänen ei ole juurikaan tarvinnut muuttaa toimintamallejaan edellisen hailahtuneen suhteen jälkeen tässä nykyisessä ja on siitä huolimatta saanut syvemmän, läheisemmän, paremmin pelaavan parisuhteen, sittemmin avioliiton. Enkä minäkään pitkään nähnyt suurempaa vastuutani ongelmana, sillä minulle se on ollut itsestään selvää, että koska minä osaan paremmin ja pystyn enempään, minä myös teen enemmän. Joku raja kamelin selälläkin valitettavasti. Se on sitten kostautunut jäytävänä pahana olona, jonka syistä olen vasta viime aikoina alkanut päästä perille. Yksi olennainen osa-alue on nimenomaan tämä vaikeus voida parisuhteessa ilmaista negatiivisia tunteita. Tiettyyn rajaan asti ilmaisun tukahdutus onnistuu, sen jälkeen se alkaa jäytää ja kasaantua ja viimeaikaisten tapahtumien perusteella purkautua viattomaan puolustuskyvyttömään tahoon, joka ei sellaista kestä vaurioitumatta joten sille on pakko tehdä jotain.

Millaista hyväksyntää minä kaipaisin. Vähintäänkin sitä, että tavalla tai toisella käy toisen käytöksestä ilmi, että hän välittää minusta ja siitä, mitä käyn läpi. Haluaa selvittää asiaa, auttaa. Että hän ylipäänsä on huomannut jonkin olevan pielessä. En osaa heittää mitään takuufraasia juuri nyt, jolla tuollainen viesti ainakin tulisi perille. Täytyy miettiä.
Ehkä teidän kannattaisi puhua riitatilanteista silloin kun ette ole riidelleet ja yhdessä miettiä mitä kummatkin kokevat ja mitä toivoisivat toiselta sellaisissa tilanteissa.
Sitäpä tässä tehdään paraikaa. Tämän lisäksi haluan ymmärtää ilmiötä syvemmin. Syitä nyt ainakin, jotta pystyy parhaiten etsimään ratkaisua ja saamaan sen toimintaan. Ja kun ottaa huomioon mitä seurauksia nykytilanteen jatkumisella todennäköisimmin on, löydettäneen muutosta motivoivia näkökulmia. Myös muutoksen mukanaantuomien kaikenlaisten parannusten visiointi on tärkeää.

Tässä kitinän kautta käsittelyssä korostuu minun näkökulmani ja panokseni asialle, sillä mies luettuaan ei ainakaan vielä ole halunnut kirjoittaa auki näkemyksiään, vaan on mieluummin tähän asti lähtenyt suullisesti käsittelemään asioita.
Avatar
Mida
Kitinän uhri
Viestit: 531
Liittynyt: 15.09.2006 12:10

Re: Negatiivisten tunteiden ilmaisu ja purku parisuhteessa

Viesti Kirjoittaja Mida »

Lolita kirjoitti: Koska meillä ei ole lapsia, niin sovellan lapsenkasvatusta parisuhteeseen; mies itsessään ei ole tyhmä, vaan teki jotain tyhmää.
En pidä miestäni tyhmänä, vaikka hän joskus käyttäytyykin minun näkökulmastani typerästi. Useimmiten hänellä kuitenkin on omaan taustaansa pohjautuen varsin looginen selitys ajatuksineen. Joskus selitys ei kestä läheisempää tarkastelua ja on ollut käytössä siksi, että sitä ei ole huomattu kovin läheisesti tarkastella. Esimerkkinä ajatus, että vakiintuneen parin pitäisi tuntea toisensa niin hyvin, ettei kaikkea tarvitse kysyä. Valitettavasti mies on soveltanut tuota ajatusta siten, että jotta se toimisi, se vaatisi ajatustenlukutaitoa. Sen verran usein meinaan on menny mettään. Tästä on todellakin puhuttu.

Mutta siis, miehelläni on aika helkutan paljon typeryyksiä vielä tehtävänä, jotta alkaisin pitää häntä tyhmänä. Fiksu mies, joka ei kuitenkaan aina mieti ihan loppuun asti. Inhimillinen.
Sit vielä lisään (tää on jo toinen lisäys alkuperäiseen vastaukseen), että meillä on käytössä tosi vaikeista asioista puhumiseen valojen sammuttaminen. Oikein todella hankalat ja vaikeat asiat otetaan puheeksi illalla sängyssä valojen sammuttamisen jälkeen ja jutellaan ainakin alkuu pimeässä. Tekniikka oli suhteen alkuaikoina todella tehokas ja avuksi, kun oli paljon Isoja Juttuja käsiteltävänä. Nykyisin osataan jo päivänvalossakin.
Minä voisin tuolta mieheltä nyhtää sänkyyn mentyä illalla lupauksen mihin vain, ja aamulla se ei muistaisi sitä. Oli kyse minkä tason keskustelusta tahansa. Vaikka se on aivan virkeän oloinen, vastailee skarpisti selkeällä äänellä, se ei aamulla muista koko asiasta puhutunkaan. Kerran testasin vannottamalla, että muistat sitten toistaa tuon aamulla. Juu. Seuraavana päivänä muisti sentään, että jotain piti toistaa, mutta ei pienintä aavistustakaan mitä. (Meillä mennään liiankin myöhään unille, koska saamme olla rauhassa kahdestaan vasta lapsen mentyä nukkumaan ja silloin ei heti itsekin malttaisi mennä perässä. Selittää osaltaan.)

Ihan alussa oli kyllä helpointa avautua pitkällään hämärässä, kun vasta tutustuiltiin ja kaiveltiin kaikki luurangot esille. Silloin sitä oltiin luonnostaankin paljon skarpimpia ja vähemmän univelkaisia.
exposure
Kitisijä
Viestit: 15
Liittynyt: 21.12.2007 20:38

Re: Negatiivisten tunteiden ilmaisu ja purku parisuhteessa

Viesti Kirjoittaja exposure »

Mida kirjoitti: Tuo syyllistyminen lie yksi avaintermi.

Ja koska mies on taipuvainen reagoimaan jopa rauhallisesti ilmaistuun kritiikkiin pahastumalla, häneltä vie myös oma aikansa rauhoittua. Ongelmallista on se, että loukkaantuminen on hänen puoleltaan turhaa, sillä minun tarkoitukseni ei 99% tapauksista ole vähäisimmissäkään määrin loukata tai satuttaa
Ihan uteliaisuuttani kysyn; oletko koskaan yrittänyt selvittää asiaa miehellesi? Saatan toistaa itseäni, mutta yleensä riitatilanteista puhuminen silloin kun ei ole riitaa saattaa auttaa asiaa.
Avatar
saira
Kitisijä
Viestit: 3388
Liittynyt: 14.08.2005 19:47
Paikkakunta: Tampere

Re: Negatiivisten tunteiden ilmaisu ja purku parisuhteessa

Viesti Kirjoittaja saira »

exposure kirjoitti: Ihan uteliaisuuttani kysyn; oletko koskaan yrittänyt selvittää asiaa miehellesi? Saatan toistaa itseäni, mutta yleensä riitatilanteista puhuminen silloin kun ei ole riitaa saattaa auttaa asiaa.
Meillä riitatilanteesta puhuminen muuten kuin riitatilanteessa on keskustelua asioista, joista molemmat oikeastaan ovat samaa mieltä. Mutta valitettavasti keskusteluissa sovitut asiat unohtuvat toiselta meistä seuraavassa riitatilanteessa. Eli teoriassa kaikki hyvin...
"The only reason for time is so that everything doesn't happen at once."
~Albert Einstein
exposure
Kitisijä
Viestit: 15
Liittynyt: 21.12.2007 20:38

Re: Negatiivisten tunteiden ilmaisu ja purku parisuhteessa

Viesti Kirjoittaja exposure »

saira kirjoitti: Meillä riitatilanteesta puhuminen muuten kuin riitatilanteessa on keskustelua asioista, joista molemmat oikeastaan ovat samaa mieltä. Mutta valitettavasti keskusteluissa sovitut asiat unohtuvat toiselta meistä seuraavassa riitatilanteessa. Eli teoriassa kaikki hyvin...
Kuulostaa tutulta. Mielestäni parisuhteessa täytyy voida sanoa, että toinen rikkoo aikaisempia puheita/ sopimuksia ja vaikka ei kesken riidan, niin sen jälkeen. Silloin kun on aika käydä läpi riita rakentavasti. Mikäli suhde on sellainen, että riidat vain unohdetaan tai painetaan villaisella niin silloin on ongelmia tiedossa. Niin kauan kuin ihmiset pystyvät puhumaan ikävistäkin asioista fiksusti niin niin kauan on toivoa. Mikäli kaikki on teoriassa hyvin..-niin noh, se ei aina riitä.
Rouva Pupu

Re: Negatiivisten tunteiden ilmaisu ja purku parisuhteessa

Viesti Kirjoittaja Rouva Pupu »

Georgina kirjoitti: Vähän naurettavalta tuntuu tällainen neuvominen, meidänkin suhde on kuitenkin vasta 2 vuotta vanha, enkä ole oikein itsekään vielä tottunut siihen että asioita voidaan hoitaa näin helposti ja kitkattomasti. Edellisessä suhteessa tunsin riitatilanteessa monesti aivan mieletöntä raivoa.
Vähän samaa fiilistelen itsekin kolmen vuoden kokemuksella. Samoin tavoin meilläkin toimii kuin teillä. Hyvä niin kun kerran oikeasti toimivaa. Samoin edellisessä suhteessa pinnalla oli aina se mieletön raivo.
Avatar
saira
Kitisijä
Viestit: 3388
Liittynyt: 14.08.2005 19:47
Paikkakunta: Tampere

Re: Negatiivisten tunteiden ilmaisu ja purku parisuhteessa

Viesti Kirjoittaja saira »

exposure kirjoitti:
saira kirjoitti: Meillä riitatilanteesta puhuminen muuten kuin riitatilanteessa on keskustelua asioista, joista molemmat oikeastaan ovat samaa mieltä. Mutta valitettavasti keskusteluissa sovitut asiat unohtuvat toiselta meistä seuraavassa riitatilanteessa. Eli teoriassa kaikki hyvin...
Kuulostaa tutulta. Mielestäni parisuhteessa täytyy voida sanoa, että toinen rikkoo aikaisempia puheita/ sopimuksia ja vaikka ei kesken riidan, niin sen jälkeen. Silloin kun on aika käydä läpi riita rakentavasti. Mikäli suhde on sellainen, että riidat vain unohdetaan tai painetaan villaisella niin silloin on ongelmia tiedossa. Niin kauan kuin ihmiset pystyvät puhumaan ikävistäkin asioista fiksusti niin niin kauan on toivoa. Mikäli kaikki on teoriassa hyvin..-niin noh, se ei aina riitä.
Tosin täytyy sanoa, että meillä on vain yksi syy, mistä riidat lähtevät. Valitettavasti tämä syy vaivaa välillä miestäni sen verran, että hänelle iskee valtava ahdistus siitä. Tällöin hänelle ei ole mitään oikeaa tapaa puhua tai oikeaa asiaa sanoa. Ja vaikka riidan aihe olisi joku muu, vaikka siivous, hiukan pintaa raaputettaessa takaa löytyy aina tämä tietty syy. Joten osaan jo odotella siihen asti, että ahdistus helpottaa ja ottaa sitten asiat käsittelyyn. Miehelleni olen jo ilmoittanut, etten ahdistuskohtauksien aikana puhu, koska silloin emme yksinkertaisesti voi keskustella järkevästi.
"The only reason for time is so that everything doesn't happen at once."
~Albert Einstein
Vastaa Viestiin