Kitinä

urpiainen kirjoitti:Tixin kommentti taas näyttäisi edustavan tämän aktiivisen, parisuhteen olemuksen määrätietoisen luojan, mallin sijaan enemmän jonkinlaista passiivista kuluttaja-asennetta parisuhteeseen ja kumppaniin. Eli ei itse aktiivisella toiminnallaan luoda parisuhteen laatua ja arvoa, vaan passiivisesti arvioidaan sitä ulkopuolelta, ilman vastuuta. Sopii kyllä aikaamme aika hyvin ja kuulostaa siltä, että PerttiM allekirjoittaisi idean heti.

Ei aktiivisella toiminnalla luoda parisuhteen laatua? Ilman vastuuta? Arvioidaan passiivisesti?

Öhöm, et ole tämän kauempana ollutkaan metsässä mielipiteistäni koskaan. Tai sitten allekirjoittamisella tarkoitat, että tunnustan ilmiön olemassaolon?

Voiko sitoutumisen suhteen tehdä yhtään sen paremmin mitään tietoisia päätöksiä kuin uudenvuodenlupaustenkaan suhteen? Minulla sitoutuminen on aina tapahtunut ihan itsestään, eikä siitä ole tarvinnut sanallisesti sopia yhtään mitään. Ja vaikka elämän edetessä välillä on ollut pakko ottaa nuo sitoutumiset tarkempaan uudelleentarkasteluun, tunnetuin seurauksin, on sitoutumusteni intensiteetti aina ollut hyvinkin voimakasta niin pitkään kuin se vain millään ilveellä on ollut mahdollista. Ehkä sitoutuminen minun kohdallani onkin enemmän jonkinlaista toista ihmistä kohtaan tunnetun arvostuksen mieleenpalauttamista, joka tapahtuu vain oman pään sisällä ja joka luonnollisestikin vaikuttaa siihen, miten itse käyttäydyn tätä toista kohtaan, mistä puolestaan automaattisesti seuraa arvostusta toiseenkin suuntaan ja sen mukaista sitoutumista.

prosessi kirjoitti:Voiko sitoutumisen suhteen tehdä yhtään sen paremmin mitään tietoisia päätöksiä kuin uudenvuodenlupaustenkaan suhteen?

Öh, kai vaikka naimisiinmeno tai yhteisen asunnon osto tai vaikka lasten hankinta on (myös) tietoinen päätös? En millään muotoa väitä, että nuo päätökset aina olisivat oikeita, tai että kellään olisi velvollisuutta pysytellä toimimattomissa liitoissa loputtomiin. Tietoisia päätöksiä kuitenkin.

Zeb kirjoitti:

prosessi kirjoitti:Voiko sitoutumisen suhteen tehdä yhtään sen paremmin mitään tietoisia päätöksiä kuin uudenvuodenlupaustenkaan suhteen?

Öh, kai vaikka naimisiinmeno tai yhteisen asunnon osto tai vaikka lasten hankinta on (myös) tietoinen päätös? En millään muotoa väitä, että nuo päätökset aina olisivat oikeita, tai että kellään olisi velvollisuutta pysytellä toimimattomissa liitoissa loputtomiin. Tietoisia päätöksiä kuitenkin.

Tietenkin ne ovat päätöksiä, mutta niiden idea kai on tulla jonkinlaisina seurauksina siitä taustalla olevasta sitotumisesta, eli miellän sitoutumisen jotenkin eri tasolla olevaksi ilmiöksi kuin nuo konkreettiset päätökset. Vähän vaikea selittää mitä ajan takaa, aihe on melko hankala muuntaa sanoiksi.

Jos (romanttissävyisessä) rakastamisessa kerran on kyse lähinnä yksinkertaisesta päätöksestä, voisiko esim. urpiainen rakastaa minua intohimoisesti vaikka näin netin välityksellä pelkällä yksipuolisella päätöksellään?

Minä olin kuvitellut romanttissävyisen rakastamisen liittyvän enemmän kohteessaan arvostamiinsa piirteisiin / näiden muodostamaan kokonaisuuteen kuin The Päätökseen, joka puolestaan kuulostaa enemmän järki- kuin tunneperäiseltä toiminnalta. "Rakastamispäätöksiä" tarvittanee lähinnä varallaolosuhteissa joissa niskan päällä oleva osapuoli päättää lopulta tyytyä nykyiseen.

Googlebot kirjoitti:"Rakastamispäätöksiä" tarvittanee lähinnä varallaolosuhteissa joissa niskan päällä oleva osapuoli päättää lopulta tyytyä nykyiseen.

Nyt kyllä sinä sorrut aikamoiseen mustavalkoisuuteen. Onhan aivan selvää, että eri päivinäkin asiat tuntuvat erilaisilta, pidemmistä ajanjaksoista nyt puhumattakaan. Itse asiassa tuo Zebin pohdiskelu taisikin enemmän koskea oikeanlaista asennoitumista, eikä niinkään mitään konkreettisia päätöksiä. Omaa asennoitumistaan on mahdollista muuttaa tietoisesti, ja joskus se todella on tarpeen, vaikka kyseessä ei olisikaan mikään "varallaolosuhde" jossa joku on "niskan päällä".

prosessi kirjoitti:Nyt kyllä sinä sorrut aikamoiseen mustavalkoisuuteen. Onhan aivan selvää, että eri päivinäkin asiat tuntuvat erilaisilta, pidemmistä ajanjaksoista nyt puhumattakaan. Itse asiassa tuo Zebin pohdiskelu

Viittasinkin enemmän urpiaisen mustavalkoiseen jaotteluun. Varsinaisestihan mitään oikeaa vastausta tähän kysymykseen ei ole, ja SaintJohnPerseen rakkauskäsitys on aivan yhtä oikea kuin urpiaisen.

Joka tapauksessa, päätöksen kautta itsensä rakastamaan pakottaminen kuulosta minusta järkipäätökseltä eikä romanttiselta tunnepäätökseltä. Olet aivan oikeassa, monissa elämäntilanteissa se on, noh, järkevä valinta.

Googlebot kirjoitti:

prosessi kirjoitti:Nyt kyllä sinä sorrut aikamoiseen mustavalkoisuuteen. Onhan aivan selvää, että eri päivinäkin asiat tuntuvat erilaisilta, pidemmistä ajanjaksoista nyt puhumattakaan. Itse asiassa tuo Zebin pohdiskelu

Viittasinkin enemmän urpiaisen mustavalkoiseen jaotteluun. Varsinaisestihan mitään oikeaa vastausta tähän kysymykseen ei ole, ja SaintJohnPerseen rakkauskäsitys on aivan yhtä oikea kuin urpiaisen.

Joka tapauksessa, päätöksen kautta itsensä rakastamaan pakottaminen kuulosta minusta järkipäätökseltä eikä romanttiselta tunnepäätökseltä. Olet aivan oikeassa, monissa elämäntilanteissa se on, noh, järkevä valinta.

Minun nähdäkseni urpiainenkin puhui asennoitumisesta.

Googlebot kirjoitti:Olet aivan oikeassa, monissa elämäntilanteissa se on, noh, järkevä valinta.

En minä sanonut, että se olisi järkevä valinta, vaan mietin onko sellainen oikeasti edes mahdollista.

prosessi kirjoitti:Minun nähdäkseni urpiainenkin puhui asennoitumisesta.

Eli päättää asennoitua siten että rakastaa toista. Edelleen kyseessä on päätös rakastaa toista.

Googlebot kirjoitti:Joka tapauksessa, päätöksen kautta itsensä rakastamaan pakottaminen kuulosta minusta järkipäätökseltä eikä romanttiselta tunnepäätökseltä. Olet aivan oikeassa, monissa elämäntilanteissa se on, noh, järkevä valinta.

On kai se alun perin ollut romanttinen tunnepäätös ah-ihanien endorfiinien vallassa. Pahaa kyllä pelkään, että jos aikoo pelkästään niiden romanttisten tunteiden perässä juosta, niin kovin monivuotista suhdetta ei saa aikaan. Aina kun tulee niitä vaiheita, jolloin se toisen naama vituttaa. Näiden vaiheiden ylipääsyyn sitä järkipäätöstä voisi hyödyntää, mutta tämä siis oletuksella, että kyseessä on ohimenevä tilanne eikä lopullinen. Sitä ei kai aina voi etukäteen tietää.

Rakkaus on tunne, rakastaminen on teko. Rakastaa voi myös tietoisesti. Tekee rakastavia juttuja toiselle. Voihan tietty niinkin elää, että aina vaan odottelee josko tulisi sellainen suuri rakkaudentunteen puuska, joka suorastaan pakottaa toimimaan rakastavasti ja lopun aikaa ei sitten parisuhteessa tarvi tehdä mitään suhteen toimivuuden eteen.

Se toimii muuten lastenkin kanssa. Että vaikka olisikin paha päivä ja eikä huvittais mikään ja kakaraki kiukuttelee ja tekee pahuuksia ja on niin maan rasittava riiviö, ni jos vaan malttaa muistuttaa itselleen, että se laps on ihana ja rakas ja antaa sille lapselle positiivista huomiota ja rakkautta, ni se lapshan muuttuu ihan silmissä. Kummanki olo helpottaa ja negatiivinen kierre vaihtuu positiivisempaan. Miksei se sama pätis parisuhteeseenki.

Toki siellä pohjalla taustalla pitää olla jonkin sortin kiintymystä ja tykkäämistä, että niitä voi sieltä teeskentelemättä tietoisesti kaivaa esiin omaan käytökseen. Toisaalta voihan vihamiehellekin olla kiltti yleisen humaaniuden nimissä.

Ei se, että tietoisesti rakastaa, tarkoita sitä, että teeskentelee tai valehtelee. Se tarkoittaa mun silmissä ennemminkin sen pinnan alla kytevän tunteen herättelyä aktiivisilla teoilla. Että sen sijaan että odottaisi suurta tuulta, käyttää hyväksi sen pienen perusvireenkin. Ja se pieni perusvire, ku sitä käytetään tietoisesti hyväksi, niin se ruokkii sitä suurta tuulta ja antaa siihen voimaa jaksaa puhaltaa pitempään.

Mut ei semmoseen nuotioon kannat paljo enää puhallel joka ei edes kyde enää.

*lähtee puhaltelemaan kekäleisiin*

Googlebot kirjoitti: Varsinaisestihan mitään oikeaa vastausta tähän kysymykseen ei ole, ja SaintJohnPerseen rakkauskäsitys on aivan yhtä oikea kuin urpiaisen.

Joka tapauksessa, päätöksen kautta itsensä rakastamaan pakottaminen kuulosta minusta järkipäätökseltä eikä romanttiselta tunnepäätökseltä. Olet aivan oikeassa, monissa elämäntilanteissa se on, noh, järkevä valinta.

Mikä on mun rakkauskäsitys?

Mä olisin kova tyttö sitoutumaan mutta kun te pojat ette oo! Aika eppistä.

BettyB. kirjoitti:Mä olisin kova tyttö sitoutumaan mutta kun te pojat ette oo! Aika eppistä.

Sä oot vaan kranttu!

SaintJohnPerse kirjoitti:

BettyB. kirjoitti:Mä olisin kova tyttö sitoutumaan mutta kun te pojat ette oo! Aika eppistä.

Sä oot vaan kranttu!

Enkä ole!

BettyB. kirjoitti:

SaintJohnPerse kirjoitti:

BettyB. kirjoitti:Mä olisin kova tyttö sitoutumaan mutta kun te pojat ette oo! Aika eppistä.

Sä oot vaan kranttu!

Enkä ole!

Mennäänkö naimisiin?

Mä oon ehkä vähän huono sanomaan tähän mitään, mutta saanko kuitenkin?

Sitoutumisen hyvät puolet:

- joku keittää sulle aamulla kahvit pyytämättä
- joku pitää susta kiinni öisin
- joku nauraa sun kanssa samoille asioille
- joku on mustasukkainen sinusta
- joku tulee iltaisin viereesi, joka kerta
- joku tuhisee unissaan samalla kun ottaa tissistäsi kiinni

Ja huonot puolet?

- suunnilleen kaikki kaverisi ovat muka iskemässä sinua
- ei naisella oikeen voi olla pelkkiä kavereita
- "No en tosiaan ole mustasukkanen!"
- "Kuka soitti? No mitä sillä?"


Ja se tärkein: - Joku ei ymmärrä, että sulla oli elämää joskus ennenkin. Ja että oli ystäviä. Ja että niistä ei luovuta.

SaintJohnPerse kirjoitti:

BettyB. kirjoitti:

SaintJohnPerse kirjoitti:
Sä oot vaan kranttu!

Enkä ole!

Mennäänkö naimisiin?

Mennään vaan.

Koska mun Vegashäät meni puihin, käviskö Bali?

BettyB. kirjoitti:

SaintJohnPerse kirjoitti:

BettyB. kirjoitti: Enkä ole!

Mennäänkö naimisiin?

Mennään vaan.

Koska mun Vegashäät meni puihin, käviskö Bali?

Ajattelin kyllä ihan maistraattia ja yötä Hotelli Vantaassa, mutta kyllä Balikin käy...

SaintJohnPerse kirjoitti:Ajattelin kyllä ihan maistraattia ja yötä Hotelli Vantaassa, mutta kyllä Balikin käy...

Mulla on kevääseen-kesään asti aika haipakkaa, ja haluan toki näyttää uskomattoman upealle siinä läpikuultavassa puvussani, että jos otetaan lennot loppukesään tai alkusyksyyn? Otan kesälomatkin siihen niin voidaan ottaa se todellinen hunajakuukausi siihen putkeen.

BettyB. kirjoitti:

SaintJohnPerse kirjoitti:Ajattelin kyllä ihan maistraattia ja yötä Hotelli Vantaassa, mutta kyllä Balikin käy...

Mulla on kevääseen-kesään asti aika haipakkaa, ja haluan toki näyttää uskomattoman upealle siinä läpikuultavassa puvussani, että jos otetaan lennot loppukesään tai alkusyksyyn? Otan kesälomatkin siihen niin voidaan ottaa se todellinen hunajakuukausi siihen putkeen.

Mullakin on aika kiirettä tässä työpaikan vaihdoisten yms takia, joten loppukesään se menee kyllä. Pitäisikö tavata ennen kesää tavata ja sopia käytännön jutuista tarkemmin, ihan face-to-face?

SaintJohnPerse kirjoitti:Pitäisikö tavata ennen kesää tavata ja sopia käytännön jutuista tarkemmin, ihan face-to-face?

No joo, kyllä tässä pari juttua pitää sitä ennen sopia. Ja miten sä ajattelit kertoa tästä sun tyttöystävälle? Ja sille koiralle??

Vaola kirjoitti:Koirasta tulisi söpö sormuksen kantaja!

Luuletko että jätetty tyttöystävä suostuis lainaamaan sitä??

Vaola kirjoitti:No, jos teet hänestä kaason..?

Aika hyvä idea! Paitsi jos se mimmi on paremman näkönen kun mä... hmmm... ja mä muutenkin kyllä ajattelin pienimuotoista ja intiimiä tilaisuutta... minä, runkkis, ankka jne... tarttee ehkä vähän vielä miettiä.