~ 8-16 päivää, joustavuutta siitäkin, vapaa-aikaa. Töitä mahd. vähän kotiin. Hyvä liksa. Ihan sama mitä siellä töissä tehdään, muille esim. gallupeissa voi valehdella jos hävettää.
Ei missään nimessä mitään vuoroduuneja ja reissaamisetkin mahd. vähiin. Ja vaan yks "pakkoryyppyreissu" kuukauteen!
Tunnen kymmenkunta kolleegaa, joiden kumppani on hoitsu. Hoiva/sosiaaliala on varmasti suosituin valinta, myös kolleegaan langetaan sangen tiheään Sitten olen huomannut, että naiskumppani on suhteellisen usein koulutetumpi jäsen, joten uranainen ei pelota.
Henkilökohtaisesti en osaa sanoa kuin, että kunhan itsensä elättää ja työssään viihtyy - tuo riittää jo pitkälle.
Itse haluan tyttöystävälläni olevan edes jonkin asteen korkeampi koulutus, koska tutkimukset tukevat väitettä, missä korkeammin koulutetut ovat myös avoimempia ja kokeilunhaluisempia sängyssä.
Pyry-Matias kirjoitti:Tunnen kymmenkunta kolleegaa, joiden kumppani on hoitsu. Hoiva/sosiaaliala on varmasti suosituin valinta, myös kolleegaan langetaan sangen tiheään Sitten olen huomannut, että naiskumppani on suhteellisen usein koulutetumpi jäsen.
Sehän tossa poliisin työssä vähän on, että kerran kun siihen kouluttautuu sen pari vuotta, niin siihen se jää. Melkein kuka tahansa muu koulutettu on "koulutetumpi" kuin itse.
Mä en, edes naisena, seurustelisi hoitsun kanssa. 3-vuorotyöläisen puolisolla on aika yksinäistä.
Kysymykseen en osaa vastata; eiköhän se mene päläpälä- tyyliin "kunhan viihtyy työssään ja siitä saa palkkaa".
Jos kysymys olisi aseteltu niin, että minkä työn haluaisit sen hyödyllisyyden vuoksi puolisollesi, vastauksia olisi monia
The great club outshines the individual, always and forever.
oon huomannut että se on aika kätevää varsinkin jos itse ei (eikä kukaan muukaan perheenjäsen/sukulainen/tuttava) juurikaan tajua tietoteknisten asioitten päälle
Mua ahdistais jos toinen olis joku uraohjus joka tienaa helvetisti, tulis alemmuuskompleksi. Tosin mies on just vaihtamassa duunia parempi palkkaseen enkä pane pahakseni tietenkään, se vähän ottaa päähän että kyseessä on iltaduuni.
Baarimikko nyt olis paras varmaan, voisin aina notkuu siinä tiskillä juomassa halpoja drinkkejä.
Mun unelmapuoliso ois semmonen doctors without borders -sankarilekuri. Ehkä myös sotakirjeenvaihtaja kelpais. Suvussa näitä ensin mainittuja on muutama, ja vaikka tuon sankarihakuisuuden taustalla on aina puolensa ja varjopuolensa, niin jokin tuossa vetoaa silti. Tämän hetkinen todellisuus ei aivan, not quite vastaa tuota unelmaa, mutta sen serkusta saattais olla muodostumassa tommonen, jos aattelis pysytellä suvussa kummiskin.. :thinking hard: :great ass: :hoping not tiedon leviävän, ja jos leviävän, niin asianomaisten ottavan sen huumorilla: :me hopes:
No, en nyt sit tiedä onko sillä ammatilla nyt niin kamalasti väliä..mut jos on pakko valita, niin kyl mä sit ehkä haluisin seukkailla jonku muusikon kanssa.
Kylmä kahvi kaunistaa, mutta tee se vasta ihmeitä tekee.
Kokin koulutus on hyvä olla olemassa, mutta ei sitä tietenkään saa työkseen tehdä (muuten ei kotona jassa, ja ne paskat työajatkin). Baarimestarille pisteitä kans, samoilla ehdoilla. Enää hieroja puuttuu...
Viimeksi muokannut Lapitii, 27.02.2008 15:41. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Arvasin.
Mullahan on tää sit ihan päinvastoin, kaikenlaiset taiteilijat kiinnostaa..mut en kyl oo mitään oikeaa parisuhdetta vielä semmosen kanssa harjoittanut. (MITÄ kieltä mä kirjotan?)
Samaa mieltä kyllä noista kokkityypeistä.
Kylmä kahvi kaunistaa, mutta tee se vasta ihmeitä tekee.