Uskollisuus

[EveryWoman]

Se tuntuu (kokonaisuutena) paremmalta kuin uskottomuus? Moraalista viis, elänhän omaa etuani tavoitellen.

Nyt lähestymme_mielestäni_ asian ydintä.

Nykyisen elämän menettämisen pelko muokkautuu ihmisen mielessä ihanaksi moraaliksi ja uskollisuudeksi.

Edelleen: moraalista viis. Elän valitsemallani tavalla siksi, että se tuntuu hyvältä - en siksi että ei tuntuisi pahalta. Siinä on eroa.

Menettämisen pelko on halvaannuttava juttu, josta voisi kannattaa opetella eroon. Vaikea uskoa, että kumppaninsa talutusnuorassa elävällä olisi rohkeutta olla aidosti oma itsensä - ja jos sitä rohkeutta ei ole, hyväksytyksi tulemisen tarve jää jatkuvasti tyydyttymättä. Tämä voi kurjistaa ihmistä aika ikävällä tavalla (lähipiirini pitkään naimisissa olleissa on tästä esimerkkejä). Ajan myötä suhteen osapuolet näkevät enää kaksi huonoa vaihtoehtoa: suhde (huono) tai yksinäisyys (vieläkin huonompi, koska itsetunto on niin murenina että yksin selviytymiseen ei enää uskota).

Sitähän on ilmeisesti ihan tutkittukin, että mies saa parhaat orgasminsa parisuhteen alkuvaiheessa (ainakin ejakuloituvien nesteiden määrä on suurin).

Voin kuvitella tuon pätevän sellaisiin suhteisiin, joihin panostetaan vain alkuvaiheessa ja sen jälkeen aletaan pitää kumppania itsestäänselvyytenä. Tuohan tuntuu olevan nykyisin se vallitseva tapa olla suhteessa, joten jos tutkittavaa joukkoa ei ole mitenkään rajattu, tulokseksi tulee tietenkin "Hauskinta on suhteen alussa" (mitataanpa sitä sitten ejakulaationesteiden määrällä tai millä tahansa muulla mittarilla).

Lähinnä vallitseva yhteiskunta pitkälti määrää ne moraalistandardit, joita Hyvät Ihmiset (TM) tapaavat (tai ainakin lupaavat) noudattaa.

Yhteiskunta voi määrätä ainoastaan sen, mikä ihmisten mielestä keskimäärin on Hyvä Ihminen. Mutta miksi se sinua kiinnostaisi? Sinun kannaltasi olennaista on vain se, miten Hyvä Ihminen elää sinun ja kumppanisi mielestä, ja miksi.

Ovat oikeasti (muuallakin kuin inteneteissä) täydellisen moraalisia ihmisiä, joilla ei ole koskaan epäsopivia ajatuksia?

No itse en ainakaan ole tuollainen, jos yhteiskunnassa eläviltä ihmisiltä keskimäärin kysyttäisiin. Minullahan on vaikka mitä epäsopivina pidettyjä ajatuksia, eläinpornosta alkaen. Onnellisuuteni kannalta olennaista on se, että voin keskustella niistä ajatuksista kumppanini kanssa ilman että tämä pillastuu tai lakkaa rakastamasta. Ei se, että jokainen kadulla vastaantuleva ihminen pitäisi minua pyhimyksenä.

Kumppanillani on toisinaan seksuaalisia ajatuksia muista naisista, mikä on aivan hyväksyttävää ja normaalia. Ihmisen biologinen koneisto on kehittynyt laukaisemaan ruumiilliseen mielihyvään houkuttavia ajatuksia kaikenlaisista ympäristön ärsykkeistä, eikä sitä noin vain saa käännettyä pois päältä. Olennaista on se, miten ajatuksiaan kanavoi käytännön toimintaan. Vaikka mm. tappaminen on lainvastaista, joskus kiukunpuuskassa mieleen saattaa tulla ajatus: "Haluaisin tappaa tuon!!!", eikä siitä tule poliisi hakemaan vankilaan, ellei sitten tule toteuttaneeksi impulssia sellaisenaan. Tappohalukin menee uskoakseni nopeammin ohitse, jos ei pyri kieltämään itseltään sen ajattelemista.

Jos suhteessasi ei tällä hetkellä voi avoimesti puhua kaikenlaisista asioista (myös niistä, joihin liittyy kiistanalaisuutta yhteiskunnan mittakaavassa), asiaan kannattaisi puuttua. Sellainen vaikuttaa niin moniin muihin asioihin, että ennen kuin ilma on puhdistettu, sinun voi olla vaikea arvioida esim. vieraan lihan houkutuksen todellista pakottavuutta. Ts. jos suhde takkuilee jollakin olennaisella tasolla, ihmisen psyykkinen koneisto voi käynnistää suhdetta hajottavia voimia. Sitä, onko vieraissa käymisen tarpeesi todellinen tarve vai ainoastaan tällainen tilapäinen hajottava voima, voit luotettavasti arvioida vasta kun suhde on saatu taas kokonaisvaltaisesti toimimaan.

[EveryWoman]

Minusta on kohtuullinen ero ajatuksella tuo EW on sitten pantava vrt. pohtia missä ja miten häntä rakastelisi jos ymmärrät esimerkin voimalla.

Ajatus / fantasia?

Joo, onhan noillakin jo tietysti eroa, vaikka fantasioitaan ei käytäntöön asti veisikään. Pystyn kuvittelemaan omalla kohdallani sekä vahingollista että turvallista fantasiointia, enkä osaa ainakaan heti sanoa, mihin se raja tarkemmin ottaen pitäisi vetää. Ehkä voisi ajatella, että merkityksellisintä olisi fantasian tarkoitus eikä niinkään sisältö. Jos fantasiaan tulee paettua jotakin ikävää tai jopa sietämätöntä elementtiä todellisuudessa, kannattaa ainakin tiedostaa riski fantasiaan "hukkumisesta", ts. tilanteesta jossa fantasia muuttuu pysyvästi todellisuutta houkuttelevammaksi ja eläminen vähitellen menettää mielekkyytensä. Toisaalta joskus elämässä on asioita, joita on hyväkin satunnaisesti paeta - sellaisia, joiden muuttaminen järein keinoin aiheuttaisi ympäristössä liikaa vahinkoa.

Tuollaisessa tilanteessa tarvittaneen hyvää tasapainoilutaitoa, ettei piru pääse viemään pikkusormen lisäksi muutakin - ja sellaisessa lienee onneksi mahdollista kehittyä.

Ehkä tällaiset ajatukset ovat sittenkin inhimillisiä ja asiat määritelläänkin sen perusteella millaisiin toimiin tällaiset ajatukset johtavat.

Noin uskoisin. Jos ottaa välittömien tekojen lisäksi huomioon vielä senkin, millaisiin tekoihin ekstensiivinen fantasiointi voi pitkällä aikavälillä johtaa, homma on varmasti ihan hyvissä kantimissa.

[Herra Manala]

Internet on siitä jännä paikka, että täällä jokaisella tuntuu olevan tosielämäänsä korkeammat moraalistandardit ja aatemaailmat, suuremmat penikset ja rakastajantaidot

Lämmiittää muuten ihan helvetisti, että juuri sinä kerrot tämän.

On meillä hauska Täti, tuo Täti-Matias,
kun Täti ajaa torille on alla Mondeo.
Kas näin vilkkuu pillit, ja pillit vilkkuu näin,
kun Täti ajaa torille on alla Mondeo.

On meillä hauska Täti, tuo Täti-Matias,
kun Täti kyttää puskassa on stondis ihana.
Kas näin kyttää Täti, ja Täti kyttää näin,
kun Täti kyttää puskassa on stondis ihana.

On meillä hauska Täti, tuo Täti-Matias,
kun Täti näkee kaaharin on sakko komea.
Kas näin rapsuu sakko, ja sakko rapsuu näin,
kun Täti näkee kaaharin on sakko komea.

On meillä hauska Täti, tuo Täti-Matias,
kun Täti ottaa pistoolin, on vallan kahvassa.
Kas näin paukkuu pyssy, ja pyssy paukkuu näin,
kun Täti ottaa pistoolin, on vallan kahvassa.

On meillä hauska Täti, tuo Täti-Matias,
kun Täti ajaa kahville on suussa donitsi.
Kas näin maistuu munkki, ja munkki maistuu näin,
kun Täti ajaa kahville on suussa donitsi.

On meillä hauska Täti, tuo Täti-Matias,
kun Täti näkee hihhulin on pamppu nopea.
Kas näin heiluu pamppu, ja pamppu heiluu näin,
kun Täti näkee hihhulin on pamppu nopea.

On meillä hauska Täti, tuo Täti-Matias,
kun Täti näkee huumeita on kohde vankila.
Kas näin sammuu piippu, ja piippu sammuu näin,
kun Täti näkee huumeita on kohde vankila.

Sori, mitä mun pitikään kertoa?

[ninnithequeen]

^Reps

Olen pettänyt, vaan en petä enää. Siitä ei tule ku hankaluuksia.
Jännä homma että oma moraali pakotti ITSE kertomaan asiasta. Ei voinu ajatuksen kanssa olla.

Kumpi on pahempaa, pelkkä seksisuhe vai ihan pidempi suhe? Jaa-a.

[BrianW]

Menestyvät miehet ovat aina olleet moniavioisempia (lue enemmän seksisuhteita) kuin menestymättömät.

Näin henkilöhistorioita lukeneena asiat näyttää olevan.

Tuleeko kenellekään mieleen ketään erittäin menestynyttä, joka tiettävästi on ollut todella uskollinen?

Pitäisiköhän tässä tosiaan ryhtyä uskottomaksi kun nuo busineksetkin tuntuu vähän jämähtäneen.

[elco]

Tuleeko kenellekään mieleen ketään erittäin menestynyttä, joka tiettävästi on ollut todella uskollinen?

Moniavioisuuteen pitää mielestäni lukea myös sarjamuotoinen sellainen ts. vaihtaminen nuorempaan, joka pruukaa olemaan tapana menestyjillä.

[NegaDuck]

Internet on siitä jännä paikka, että täällä jokaisella tuntuu olevan tosielämäänsä korkeammat moraalistandardit ja aatemaailmat, suuremmat penikset ja rakastajantaidot

Lämmittää muuten ihan helvetisti, että juuri sinä kerrot tämän.

Sori, mitä mun pitikään kertoa?

"Osui ja upposi syvälle, poikittain ja kahtena kappaleena"?

[NegaDuck]

Moniavioisuuteen pitää mielestäni lukea myös sarjamuotoinen sellainen ts. vaihtaminen nuorempaan, joka pruukaa olemaan tapana menestyjillä.

Sen seuraukset ovat suunnilleen samanlaiset kuin arabimaiden moniaviokulttuurissakin.

Kummallista kyllä, rikkaissa maissa joissa on paljon menestyjiä, ei ole kuitenkaan enempää itsemurhapommittajia. Taitavat motiivit niiden takana sittenkin olla muualla.

[Lapitii]

Kumpi on pahempaa, pelkkä seksisuhe vai ihan pidempi suhe? Jaa-a.

No onpa tässäkin taas fiksu kysymys.

[ninnithequeen]

Kumpi on pahempaa, pelkkä seksisuhe vai ihan pidempi suhe? Jaa-a.

No onpa tässäkin taas fiksu kysymys.

No niinpä.

[Herra Manala]

"Osui ja upposi syvälle, poikittain ja kahtena kappaleena"?

[NegaDuck]

http://kvantti.tky.fi/in/kuvat/in_100.png

Kiikarilla kun kahtoi niin horisontissa kyllä näkyi ihan hieno loiskahdus.

[EveryWoman]

Tuleeko kenellekään mieleen ketään erittäin menestynyttä, joka tiettävästi on ollut todella uskollinen?

Moniavioisuuteen pitää mielestäni lukea myös sarjamuotoinen sellainen ts. vaihtaminen nuorempaan, joka pruukaa olemaan tapana menestyjillä.

Sanokaas nyt äijjät mitä tarkoitatte menestyjällä, niin katsotaan sitten.

[NegaDuck]

Sanokaas nyt äijjät mitä tarkoitatte menestyjällä, niin katsotaan sitten.

Paljon rahaa ja retee auto ja latelee legendaa kuin Auervaara.

[EveryWoman]

Sanokaas nyt äijjät mitä tarkoitatte menestyjällä, niin katsotaan sitten.

Paljon rahaa ja retee auto ja latelee legendaa kuin Auervaara.

Eli yök-osastoa. Haluaako joku olla sellainen?

Entä onko tuossa aiemmin oletettu menestyjien sarja-avioisuus menestyjän oma valinta vai ainoastaan seurausta siitä, että sama nainen ei vain loputtomiin kestä menestyjän seuraa?

[elco]

Sanokaas nyt äijjät mitä tarkoitatte menestyjällä, niin katsotaan sitten.

En ymmärrä, miksi kaikki keskustelut pitää riipiä rikki tuolla määrittelyvimmalla? Menestyjän käsite pitäisi kyllä valjeta, jos vähän miettisi. En tiedä ymmärrätkö, mutta nyt kun avaan tätä ihan nykysuomen sanakirjasta löytyvää sanaa, jonka käsite pitäisi tervejärkiselle olla ymmärrettävissä, niin se johtaa keskustelun väärälle uralle: selitykseni on antava kymmenen määriteltävää käsitettä lisää, joista jokainen edelleen on antava kymmenen lisää jne.. Muodostuu rajatta laajeneva määrittelyverkko, jonka juureen ei ole paluuta. Pihvi (if any) katoaa.

Menestyjäkukkulan kingi on viimekädessä kaveri, joka verkostoitumalla, viekkaudella, kyvykkyydellään ja/tai etenkin ennenmuinoin voimalla saavuttaa jaman, jossa muut tottelevat hänen sanaansa.

Ko. jama on aina ollut melko perinnöllinen. Aiemmin annettiin pojjaalle aatelisarvo tai valtakunnan avaimet, nyttemmin lähinnä rahaa. Raha on väline vaikuttaa muihin ihmisiin. Toinen linja vaikutusvaltaan on jonkinasteinen shamaani: taiteilija, kansankiihottaja, taikauskon promoottori tai muu vastaava. Edelleen kyseessä on kyky vaikuttaa ihmisiin; epäsuorasti tosin.

Menestyjällä on vaikutusvaltaa muihin ihmisiin. Minkä kukin kokee vaikutusvallaksi on määrittelykysymys (pun intended), joten mielestäni tästä ei kannata keskustella enempää. Päivänselvää on, että vaikutusvaltaisilla miehillä riittää enemmän vientiä ja heillä on keskimäärin enemmän (seksi)suhteita kuin ei-vaikutusvaltaisilla miehillä.

[EveryWoman]

Sanokaas nyt äijjät mitä tarkoitatte menestyjällä, niin katsotaan sitten.

En ymmärrä, miksi kaikki keskustelut pitää riipiä rikki tuolla määrittelyvimmalla? Menestyjän käsite pitäisi kyllä valjeta, jos vähän miettisi.

Elätkö tosiaan vielä siinä lapsen uskossa, että kaikki kyllä tarkoittavat samalla sanalla samaa asiaa, ja tarkoite kyllä valkenee jos vähän miettii?

En tiedä ymmärrätkö, mutta nyt kun avaan tätä ihan nykysuomen sanakirjasta löytyvää sanaa, jonka käsite pitäisi tervejärkiselle olla ymmärrettävissä, niin se johtaa keskustelun väärälle uralle: selitykseni on antava kymmenen määriteltävää käsitettä lisää, joista jokainen edelleen on antava kymmenen lisää jne.. Muodostuu rajatta laajeneva määrittelyverkko, jonka juureen ei ole paluuta. Pihvi (if any) katoaa.

Sikäli hyvä lisäys, että jos pihvi katoaa määrittelemällä, sitä ei koskaan ollutkaan.

Okei; ymmärrän sen, että voi olla raskasta joutua yhtäkkiä miettimään mitä onkaan oikeastaan sanonut, etenkin jos ei pidä sellaisia mietintöjä mitenkään hauskoina eikä hyödyllisinä, ja siksi rajoitankin kyselyjäni niin paljon kuin pystyn. Jos kuitenkin jotain kysyn, teen sen vain siksi että oikeasti tarvitsen määritelmän tarkennusta voidakseni osallistua aiheeseen - en sinua tai muita kiusatakseni.

Menestyjäkukkulan kingi on viimekädessä kaveri, joka verkostoitumalla, viekkaudella, kyvykkyydellään ja/tai etenkin ennenmuinoin voimalla saavuttaa jaman, jossa muut tottelevat hänen sanaansa.

Eli henkilö, jolla on poikkeuksellisen paljon valtaa. Ok, itse veikkasin että tarkoitat pelkästään rahamiehiä, mutta tulihan tuossa muitakin puolia esiin; eli määritelmän kysyminen kannatti. Itse taas pidän menestyjinä onnellisia ihmisiä; sellaisia jotka ovat saaneet elämältä haluamansa myös syvillä ja henkilökohtaisilla tasoilla (pelkkä raha/valta tai muu ulkoisesti havaittava ei siis riitä, ja usein nuo vieläpä menettävät merkityksensä jos elää pitkässä kaaressa onnellista elämää).

Toinen linja vaikutusvaltaan on jonkinasteinen shamaani: taiteilija, kansankiihottaja, taikauskon promoottori tai muu vastaava. Edelleen kyseessä on kyky vaikuttaa ihmisiin; epäsuorasti tosin.

Sellainen kuin vaikka Esa Saarinen? Tuohon sarjaan voi varmaan laskea myös tähtijulkkikset (esim. musiikkibisneksessä), heillä kun taitaa olla faneihinsa varsin poikkeuksellista valtaa.

Menestyjällä on vaikutusvaltaa muihin ihmisiin. Minkä kukin kokee vaikutusvallaksi on määrittelykysymys (pun intended), joten mielestäni tästä ei kannata keskustella enempää.

Keskustelu ON määrittelyä, kultaseni! Kts. yllä. Jos jokin asia on kristallinkirkas ja päivänselvä eli määrittelyjä kaipaamaton (kuten: "1+1 on kymmenjärjestelmässä 2"), siitä ei ole mahdollista keskustella (ellei siis ota keskusteluun jotakin asian ulkopuolista, huonommin määriteltyä asiaa).

Päivänselvää on, että vaikutusvaltaisilla miehillä riittää enemmän vientiä ja heillä on keskimäärin enemmän (seksi)suhteita kuin ei-vaikutusvaltaisilla miehillä.

Niin kai sitä sanotaan, mutta siis: haluaako joku oikeasti olla vaikutusvaltainen joko suoralla mandaatilla (poliitikot, johtajat), rahavarojensa kautta ("ökyrikkaat") tai statuksensa vuoksi (musiikkibisneksen tähdet)? Itseäni noista kiinnostaisi lähinnä johtajan homma, jos kyseessä olisi sellainen yritys jonka johtamiseen minulla olisi todellista näkemystä. Sellainen valta ei kiehtoisi siksi että voisin määräillä ihmisiä mielihalujeni mukaan, vaan siksi että voisin - aivan oikein: muuttaa maailmaa siltä osin parempaan suuntaan.

Samoin ihmiset, jotka toimivat ehdotusteni mukaisesti vain siksi, että pitävät minua niin ihailtavana tyyppinä (joo, sellaisia ikävä kyllä on), ärsyttävät minua. Toivoisin ihmisten ajattelevan omilla aivoillaan sen sijaan että ajatustyö ulkoistetaan jollekin toiselle kyllä toi tietää paremmin -hengessä. Mielipiteen kysyminen on tietenkin ok, mutta päätökset pitäisi uskaltaa tehdä itse. Samasta syystä ärsyttäisi olla poliitikko. Se, että ihmisten olisi jopa pakko toimia esim. säätämieni lakien mukaan rangaistuksen uhalla, olisi aika kaamea ajatus, koska ihannetilanne mielestäni olisi se, että jokainen toimisi itseohjautuvasti hyvin.

Lisää rahaa voisin kyllä huolia, mutta sitäkään en käyttäisi ihmisten pompottamiseen ja poliitikkojen voiteluun omaneduntavoitteluni lakeijoiksi. Tai jos käyttäisin, uskon että en enää olisi mainittavan onnellinen.

Päivänselvää on, että vaikutusvaltaisilla miehillä riittää enemmän vientiä ja heillä on keskimäärin enemmän (seksi)suhteita kuin ei-vaikutusvaltaisilla miehillä.

Alkoholistit ovat kenties keskimääräistä enemmän elämässään altistuneet tilanteille, joissa viinaa on käytetty humalahakuisesti. Ei se tarkoita, että alkoholismi olisi ihmisen oma valinta, tai että alkoholisti haluaisi olla alkoholisti.

[Herra Manala]

EW sulla on uskomaton kyky piilotella keskustelukumppania ylenkatsovia henkilökohtaisuuksia tekstiisi. Olen rehellisesti sanottuna kateellinen sekä sinulle kyvystäsi, että elcolle, jos kaveri pystyy pitämään fileensä kasassa sun kanssasi.

[Frederik Krueger]

Älä puhu skeidaa, ei EW omien sanojensa mukaan koskaan vittuile kenellekään. Tai vaikka vittuilisikin, on se tahatonta. Tai vaikka ei olisikaan tahatonta, on se ymmärrettävää. Tai vaikka ei olisikaan ymmärrettävää, on se ainakin oikein. Tai vaikka ei olisikaan oikein, ei se ainakaan väärin ole.

[Herra Manala]

Joo, jaksoin lukea hurjat kolme ensimmäistä virkettä, joiden saldona keskustelukumppanille luotiin lapsellinen ajatusmaailma, todettiin ettei hänen argumenteissaan ole pointtia ilman loputonta määrittelykierrettä, sekä ymmärrettiin ettei vastapuolella ole kykyä itsereflektioon omien sanojensa osalta.

Yritä nyt vittu tollasen kanssa pysyä sitten asialinjalla.

[elco]

Niin siis tässä puhuttiin uskollisuudesta kunnes aloitettiin tämä kuolemankierre menestyjän määrittelemiseksi. EW:n syvät henkilökohtaiset onnellisuustasot ovat vain sitä mistä hän aina haluaa puhua - aiheesta riippumatta.

"Määrittele pallo" on kortti, jolla mikä tahansa keskustelu käännetään johonkin ihme pitkän kaaren onnelliseen elämään, jonka määrittelyssä itsereflektiossa edistyneemmillä on monopoli.

Suosittelen skientologien persoonallisuustestiä.

[EveryWoman]

EW sulla on uskomaton kyky piilotella keskustelukumppania ylenkatsovia henkilökohtaisuuksia tekstiisi.

Tai sitten sulla on uskomaton kyky löytää sieltä sellaisia?

Olen rehellisesti sanottuna kateellinen sekä sinulle kyvystäsi, että elcolle, jos kaveri pystyy pitämään fileensä kasassa sun kanssasi.

Mä rehellisesti sanottuna en ole sulle kateellinen kyvystäsi lukea sellaisetkin tekstit ylenkatsovana vittuiluna, jotka on kirjoitettu myönteisellä pohdiskeluvaihteella. Niin: mulla oli tuota kirjoittaessani päällä sellainen Hauskaa miettiä yhdessä tätä mielenkiintoista asiaa -fiilis, ei mikään Vittu mikä urpo, pitääpä vähän osoittaa omaa paremmuutta -meininki. Kysymys: pidätkö ollenkaan mahdollisena, että äskeinen väittämäni olisi totta?

Elco on muuten yksi ihanteellisimmista mahdollisista keskustelukumppaneista mulle täällä, koska lähtökohtaiset eroavaisuutemme ovat niin suuret (mutta eivät kuitenkaan niin suuret etteikö toisen ymmärtäminen olisi mahdollista, jos molemmat näkevät vähän vaivaa). Onko sulla jotain sitä vastaan vai mikä sulla on väliintulosi motiivina (keskusteluahan se ei omalta osaltaan ainakaan edistänyt)?

[EveryWoman]

ei EW omien sanojensa mukaan koskaan vittuile kenellekään. Tai vaikka vittuilisikin, on se tahatonta. Tai vaikka ei olisikaan tahatonta, on se ymmärrettävää. Tai vaikka ei olisikaan ymmärrettävää, on se ainakin oikein. Tai vaikka ei olisikaan oikein, ei se ainakaan väärin ole.

Tervemenoa tonkimaan lähdeviitteet väittämiesi tueksi. Jos toimitat samalla vielä asiallisen perustelun siitä, miksi pidit hyvänä ideana laittaa suuhuni ylläolevaa, saat pisteen.

Olen sanonut, että yritän olla vittuilematta kenellekään.

[Herra Manala]

Niin: mulla oli tuota kirjoittaessani päällä sellainen Hauskaa miettiä yhdessä tätä mielenkiintoista asiaa -fiilis, ei mikään Vittu mikä urpo, pitääpä vähän osoittaa omaa paremmuutta -meininki. Kysymys: pidätkö ollenkaan mahdollisena, että äskeinen väittämäni olisi totta?

Kyllä se varmasti mahdollista on. Mutta se kuulostaa kyllä vahvasti siltä, ettet loppupeleissä tuntisikaan kovin hyvin itseäsi, vaan kehität itsellesi lähinnä teennäisen hyväntahtoisia motiiveja.

Jos mulla on fiilis että onpa hauskaa mietiskellä yhdessä tätä jännänmielenkiintoista juttua, niin en mä käytä silloin sellaisia ilmaisutyylejä kuten "Elätkö tosiaan vielä lapsen uskossa" tai "ymmärrän että voi olla raskasta joutua miettimään mitä on sanonut".

[EveryWoman]

Kysymys: pidätkö ollenkaan mahdollisena, että äskeinen väittämäni olisi totta?

Kyllä se varmasti mahdollista on. Mutta se kuulostaa kyllä vahvasti siltä, ettet loppupeleissä tuntisikaan kovin hyvin itseäsi, vaan kehität itsellesi lähinnä teennäisen hyväntahtoisia motiiveja.

Okei, nyt ollaan kartalla.

Jäin itsekin miettimään viestini ilmaisua kommenttisi luettuani, ja onhan tuossa alun lapsenuskojutussa tosiaan aika pisteliäs sävy. Muistan silti erityisen hyvin, millainen fiilis minulla oli viestiä kirjoittaessani, mikä ehkä johtuu siitä että hyvien fiilisten kokeminen Kitinässä on nykyisin niin poikkeuksellista. Kuvittelin siis olevani keskustelukumppanini kanssa jotenkin samalla aaltopituudella.

Kuten varmaan tiedätkin, olen pitkään ihmetellyt tätä Kitinässäkin joskus ilmenevää pisteliään kommunikaation pyrkimystä. Jos minulle puhutaan sillä tavalla, mieleen tulee ensimmäisenä että puhuja yrittää haastaa riitaa tai pahoittaa mieleni. Koska en kuitenkaan usko, että toisten mielen pahoittaminen lisäisi kenenkään onnellisuutta tai elämänlaatua, olen miettinyt asialle muita mahdollisia selityksiä. Näitä olen kysellyt myös kitinäläisiltä, ja viimeksi aiheen ollessa pöydällä, lopputulemana oli suunilleen: Noku se on hauskaa. Vaikka omasta näkökulmastani monet muut huumorin lajit ovat niin paljon hauskempia, että en pidä kovin järkevänä tuhlata paukkuja tähän nimenomaiseen lajiin, olen yrittänyt opetella ymmärtämään sitä että monelle muulle asia näyttäytyy erilaisessa valossa.

No hyvä, sitten luku kaksi: kommunikaation onnistuminen. Kitinä on ympäristönä sellainen, että useimmiten en voi kommunikoida täällä ihmisten kanssa itselleni luontevimmalla tavalla. Mitä vähemmän tarkkailen käyttämiäni ilmaisutapoja, sitä huonommin minua tunnutaan ymmärtävän. Siksi joudun jatkuvasti mukauttamaan ilmaisuani kulloisenkin keskustelukumppanin aaltopituudelle. Tai sitä siis ainakin yritän, onnistuminen onkin sitten asia erikseen. Elcon (usein aika pisteliäät ja vittuiluhenkiset) ilmaisutavat ovat itselleni tuttuja eräästä porukasta, jossa joskus kauan sitten liikuin. Siinä porukassa toimi hyvin se, että käytin samantapaista kieltä, eräänlaista rakastavaa vittuilua. Jos en käyttänyt, huomion ja reaktioiden herättäminen oli aika vaikeaa. Kuvittelisin, että asiaan paneuduttuani samat toimintamallit ovat alkaneet nousta pinnalle myös Kitinässä niiden osalta, joiden kielenkäyttö vastaa mainittua kategoriaa.

Kysymyksiä herättää tällä hetkellä se, miksi tämä ei toiminut (ainakaan sinulle, elcon kommenttiahan asiaan ei ole vielä tullut)? Jos kerran vittuilu mm. sinun mukaasi ei ole vittuilua vaan huumoria, niin miksi se sitten kuitenkin ärsyttää? Entä miksi elcon vittuilut eivät ärsytä, tai ainakaan et tartu niihin? En vain osaa?

"ymmärrän että voi olla raskasta joutua miettimään mitä on sanonut".

Tarkoitus oli sanoa: Ymmärrän oikeasti että itsestäänselvänä pitämänsä asian miettiminen voi olla vittumaista. Tiedän sen kokemuksesta, ja pahoittelen että joudun joskus kysymään muiden turhana pitämiä määritelmiä voidakseni osallistua keskusteluun.

Jotkut jättävät kyselemisen sijasta vain osallistumatta, jos eivät ymmärrä jotain kohtaa. Omalla kohdallani se merkitsisi sitä, että en kirjoittaisi juuri koskaan juuri mitään.