Nainen kaverina - osa seitsemänsataa neljäkymmentä kolme

Ihmissuhdeasiat ja lemmekkäät jutut
SingleMalt

Re: Nainen kaverina - osa seitsemänsataa neljäkymmentä kolme

Viesti Kirjoittaja SingleMalt »

Rautavittu kirjoitti: että miehiä tarvitsee enemmän vannottaa olemaan hyshys jostain asiasta, kun taas naiselle se on itsestäänselvyys.
No sinällään olen jäävi asiasta väittämään, koska koskaan en ole kellekkään naiselle sellaisia salaisuuksia kertonut, että niitä oli edes ollut tarvetta eteenpäin kertoa.
Kuitenkin minun kokemuksillani miehet ovat erittäin lojaaleja ystäviään kohtaan. Kirjoittamaton laki - "miesten juttuja, ei koskaan kerrota eteenpäin." on aina pitänyt kutinsa. Tai ainakin melkein aina..

Melkein siksi, että eräs parhaimpiin ystäviini kuuluva kaveri on mennyt kertomaan kaikki toilalumme vaimolleen. Siis ajalta, jolloin hänkin oli vielä poikamies. Pienintäkään salaisuutta ei ole jäänyt kertomatta. Se sai aikaan sen, että minä olen tarkoituksella jättäytynyt pois niistä kuvioista. Minä kun en olisi halunnut kaverini vaimon tietävän kaikkia kikkailujamme ja panoreissujamme...

Paha, paha moka.
Patz

Re: Nainen kaverina - osa seitsemänsataa neljäkymmentä kolme

Viesti Kirjoittaja Patz »

Nyt joudun kyllä taas komppaamaan SinkkuMattia, nimittäin omat kokemukseni ovat osoitteneet, että naiset on pahanlaisia hölösuita. Jos haluat jonkun asian menevän takuuvarmasti eteenpäin, kerro se naisystävällesi, ja varmasti kaikki muutkin kaverit tietää hetken päästä.. Toimii siis omaa puhelinlaskua säästäen edullisena ja tehokkaana puskaradiona :mrgreen: Ja todistettavasti toimii myös tällä palstalla pyörivän hameväen kesken.

Ja jottein nyt taas menisi ihan naisväen parjaamiseksi, poikkeuksia toki löytyy, niin miehistä kuin naisistakin.
hermine

Re: Nainen kaverina - osa seitsemänsataa neljäkymmentä kolme

Viesti Kirjoittaja hermine »

Jos on biseksuaali eli voi periaatteessa tuntea seksuaalista vetovoimaa kehen tahansa, niin eikö sitten voi olla kenenkään kaveri?

Oikeastaan ainoa ratkaiseva ero, jonka olen huomannut kaverityttöjen ja -poikien välillä on, että suhteeseen alettuaan kummasti pojilta (joille kaverina, johon ei sovi ihastua olen periaatteessa sosiaalisesti miehen asemassa) löytyy mielenkiintoa edelleen viettää aikaa vanhojen kavereiden kanssa kun tytöt sulkeutuvat leikkimään kotista uuden kullan kanssa niin että hyvä kun ehtivät kerran kuussa hätäisesti nähdä. Aika paljon tätä samaa jakoa (naisille keskimäärin parisuhde etusijalla, miehillä "miesten"väliset kaveri/työverkostot, en valitettavasti muista kenen tutkimus/teoria) syyttäisin siitä, miksi naiset muka niin kovasti aina juonivat toisiaan vastaan, ystäviäänkin ja että miehiä jotkun pitävät parempina ystävinä.
killkill

Re: Nainen kaverina - osa seitsemänsataa neljäkymmentä kolme

Viesti Kirjoittaja killkill »

SingleMalt kirjoitti:Kuitenkin minun kokemuksillani miehet ovat erittäin lojaaleja ystäviään kohtaan. Kirjoittamaton laki - "miesten juttuja, ei koskaan kerrota eteenpäin." on aina pitänyt kutinsa. Tai ainakin melkein aina
Joutuu vetämään komppia tähän. En väitä, etteikö maailmassa olisi naista joka kykenee absoluuttisen varmasti pitämään salaisuuden. En vain tähän ikään mennessä ole tavannut yhtään sellaista. Eipä tuo sinänsä ongelma ole, pitää vain tietyt jutut kundien-keskisinä.
Yksi hieno asia miehenä olemisessa on äijien keskinäinen solidaarisuus ja se, että pidetään yhtä.
United We Stand (kusilaarilla), Together We Fall (taksijonossa)
HellBell

Re: Nainen kaverina - osa seitsemänsataa neljäkymmentä kolme

Viesti Kirjoittaja HellBell »

.. luotettava.. naiset.. lojaalius.. miehet.. hölösuut.. salaisuus..
On kahdenlaisia ihmisiä, niitä joihin voi luottaa ja niitä joihin ei voi.

.... Näin.
Edith

Re: Nainen kaverina - osa seitsemänsataa neljäkymmentä kolme

Viesti Kirjoittaja Edith »

Mä alan olla siinä rajoilla, että alan tunteilla ihan vitun typerästi. Joo. Paskat. Jonnekin oli kerrottava.

Jajoo, mä jatkan. Mä en ole tuntenut tätä ihmistä hirveän kauaa, mutta se on kumminkin tehnyt minulle suorilla sanoilla selväksi, että mitään kummoista on turha odottaa. Ja kertonut varoittavan esimerkin, kuinka joku nainen joskus kuvitteli rakastuneensa häneen ja teki hänen elämänsä lähes tulkoon helvetiksi.

No, mä en omalta kohdaltani puhu rakkaudesta. Vielä ainakaan. Ja kyseissä ihmisessä on myös muutama hyvinkin ärsyttävä piirre, joista yritän muistuttaa itseäni. Mutta ihastuksesta puhun kyllä. Mutta onko sekään oikeaa vai vain sitä, että tiedän juuri tällä hetkellä olevani muutamista syistä altis tunteilulle?

Minun tekisi mieleni puhua tästä hänen kanssaan, mutta koska hän on kertonut minulle tuon erään varoittavan esimerkin, pelkään, että hän haluaisi minultakin kuulemansa jälkeen katkaista välit kokonaan, mitä minä en tosiaankaan halua. Hän on tärkeä minulle, hänestä on tullut sellainen hyvin nopeasti. Minä olen ihastunut, ajattelen häntä paljon. Mutta en tahdo omistaa, en rajoittaa. Tahdon nähdä, kuulla ja tavata häntä, mutta koska hänessä on nuo muutamat rasittavat piirteet, en sietäisi kyllä myöskään nähdä häntä joka päivä ja yhtä mittaa.

Mitä helvettiä mä teen?
Viimeksi muokannut Edith, 17.10.2005 16:36. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Feiz

Re: Nainen kaverina - osa seitsemänsataa neljäkymmentä kolme

Viesti Kirjoittaja Feiz »

killkill kirjoitti:
SingleMalt kirjoitti:Kuitenkin minun kokemuksillani miehet ovat erittäin lojaaleja ystäviään kohtaan. Kirjoittamaton laki - "miesten juttuja, ei koskaan kerrota eteenpäin." on aina pitänyt kutinsa. Tai ainakin melkein aina
Joutuu vetämään komppia tähän. En väitä, etteikö maailmassa olisi naista joka kykenee absoluuttisen varmasti pitämään salaisuuden. En vain tähän ikään mennessä ole tavannut yhtään sellaista. Eipä tuo sinänsä ongelma ole, pitää vain tietyt jutut kundien-keskisinä.
Yksi hieno asia miehenä olemisessa on äijien keskinäinen solidaarisuus ja se, että pidetään yhtä.
United We Stand (kusilaarilla), Together We Fall (taksijonossa)
Tuli vain mieleen tuosta naisten käyttäytymisestä muutenkin niin olen sortunut seuraamaan Pik Bortheria sellaset 2 jaksoa kun gimma tykkää katella sitä niin AINA ne gimmat jaksaa napista siellä talossa. Koko ajan pientä sanaharkkaa, valitusta, napinaa toisilleen ja ne jannut vaan ottaa rennosti. Makoilee, vetää röökiä, häröilee kimpassa(ei siis seksiä vaan esim. footbagin potkimista). Näkee hyvin sen miesten solidaarisuuden ja naisten seläntakanapelailut.
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Nainen kaverina - osa seitsemänsataa neljäkymmentä kolme

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

hermine kirjoitti:Jos on biseksuaali eli voi periaatteessa tuntea seksuaalista vetovoimaa kehen tahansa, niin eikö sitten voi olla kenenkään kaveri?
Erittän hyvä kysymys.

Ihmettelen tuota teoriaa, jonka mukaan seksuaalinen vetovoima tai potentiaali siihen muka automaattisesti pilaisi ystävyyden. Toki niin voi käydä ihmiselle joka elää itsepetoksessa tunteidensa suhteen. Jos jonkin asian on vain työntänyt pois mielestään ja yrittää elää kuin sitä ei olisi olemassakaan, menettää myös mahdollisuuden kontrolloida sitä. Noin taisi käydä huiman aloituksen tytölle.

Minun paras ystäväni on mies, jonka kanssa minulla on ollut puoli vuotta kestänyt seksuaalinen(kin) suhde. Toki hän on edelleen pantava (hyh miten halventava luonnehdinta niin hienosta ihmisestä), ja varmaan minäkin olen hänen mielestään, mutta entäs sitten?
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Nainen kaverina - osa seitsemänsataa neljäkymmentä kolme

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

killkill kirjoitti:En väitä, etteikö maailmassa olisi naista joka kykenee absoluuttisen varmasti pitämään salaisuuden. En vain tähän ikään mennessä ole tavannut yhtään sellaista. Eipä tuo sinänsä ongelma ole, pitää vain tietyt jutut kundien-keskisinä.
No huhhu. Jos vaikka minun poikaystäväni jättäisi kertomatta minulle tärkeitä juttujaan, vain siksi että satun edustamaan sukupuolta jonka hän on leimannut epäluotettavaksi.. niin lienee sanomattakin selvää että rakastavaa ja kestävää suhdetta olisi aika turha yrittää meidän välillemme väsätä.
killkill kirjoitti:Yksi hieno asia miehenä olemisessa on äijien keskinäinen solidaarisuus ja se, että pidetään yhtä.
Solidaarisuus sanana kuulostaa hienolta, mutta todellisuudessa solidaarisuuden moraalisuus riippuu täysin tilanteesta. Onko solidaarisuus hienoa vielä silloinkin kun rikoksen tehneen kaverin jälkiä peitellään? Entä silloin kun puolisoaan pettävän kaverin tekemisistä valehdellaan puolison pyytäessä apua? Jos asennoituu niin, että on lähtökohtaisesti solidaarinen jotakuta kohtaan, vain koska tämä on a) mies, b) kaveri, c) auktoriteetti, d) jotain muuta, tulee laittaneeksi omat aivonsa narikkaan. Turvallista? Kunnioitettavaa?

Yleisemmin aiheesta: Olen joutunut todistamaan sekä miesten että naisten ärsyttävää ja tarpeetonta juoruilua, joten tuskin kumpikaan sukupuoli läpikotaisin luotettava on. Toisaalta tiedän varsin luotettavia ihmisiä, joiden joukossa on sekä miehiä että naisia. Itse en takuulla kerro eteenpäin mitään sellaista, mistä minua on erikseen pyydetty pysymään vaiti - enkä vahingoittamis- tai juoruilutarkoituksessa mitään muutakaan (yhtä keskustelupalstaläppää lukuunottamatta).

En ole kärsinyt miesten enkä naistenkaan itseäni koskevasta juoruilusta, mikä saattanee johtua ihan siitä, että minulla ei ole salaisuuksia. Kerron mielelläni ihmisille kaiken mikä heitä kiinnostaa/auttaa, eikä minua häiritse jos juttuja kerrotaan eteenpäin. Ainoa mikä häiritsisi, olisi valheellisen tiedon levittäminen, mutta sellaisen kohteeksi en ole joutunut.
Vastaa Viestiin