Aviolliset velvollisuudet

[Herra Manala]

Mua kiinnostais enemmän että saiko se pillua ennen avioliittoa?

Tottakai. Myös alkoholin nauttiminen ja ajoittainen tupakointi sujuivat.

Helvettiin joudutte molemmat.

[Frederik Krueger]

En keksi mitään aviollisia velvollisuuksia, wtf.

Nähdäkseni miehiin kohdistuukin kyseisiä "velvollisuuksia" yleensä enemmän kuin naisiin. Voitaisiin jopa esittää että yleensä naiset vaativat suhteelta ja kumppaniltaan enemmän kuin miehet. Ehkä siksi naiset ovatkin useammin eron alullepanijoita. En ainakaan omalla kohdallani muista mistä asioista tykkäämistä tai minkä tekemistä olisin juuri keneltäkään kumppariltani erityisemmin toivonut. Voi sen roskapussin viedä huomennakin, eikä sun ole pakko pitää väkivaltaelokuvista jos et halua.

[Frederik Krueger]

Oliko seksi huonoa? Jos oli niin olette panneet samaa naista Franzin kanssa.

Tuskin (tai toivon) ettei ollut sama, mutta seksi oli alussa aivan mahtavaa! Mutta kuten asiaan kuuluu, arkipäiväistyi se kovasti ajan kuluessa ja arki puski päälle.

Olethan sinäkin muistaakseni joskus maininnut palstalla kuinka libido on laskenut ja pidättäytyminen seksistä pidemmäksikin aikaa tuntuu joskus ihan hyvältä vaihtoehdolta. Nähdäkseni tuota ei voi laittaa pelkästään fysiologisen vanhenemisen piikkiin. On aivan normaalia että suhteen alussa ollaan seksuaalisesti paljon aktiivisempia kuin myöhemmin.

[Rouva Pupu]

Joudun osallistumaan erilaisiin kumppanin suvun järjestämiin karkeloihin enemmän kuin haluaisin/kiinnostaisi.

Tämä.

[Frederik Krueger]

Mua kiinnostais enemmän että saiko se pillua ennen avioliittoa?

Tottakai. Myös alkoholin nauttiminen ja ajoittainen tupakointi sujuivat.

Helvettiin joudutte molemmat.

Oli se loppujen lopuksi kuitenkin sen arvoista, ja onhan tässä vielä aikaa tehdä parannuskin jos niikseen viikseen tulee.

[Herra Manala]

Helvettiin joudutte molemmat.

Oli se loppujen lopuksi kuitenkin sen arvoista, ja onhan tässä vielä aikaa tehdä parannuskin jos niikseen viikseen tulee.

Vasta alkoholismin jälkeen.

[NuoriDaavid]

Ehkä siksi naiset ovatkin useammin eron alullepanijoita.

Onko tästä jotain dataa?

[Geep]

Ehkä siksi naiset ovatkin useammin eron alullepanijoita.

Onko tästä jotain dataa?

Hei jopa minä muistan sen lööpin iltsikasta parin vuoden sisään.

[Frederik Krueger]

Ehkä siksi naiset ovatkin useammin eron alullepanijoita.

Onko tästä jotain dataa?

Perskele kun googlettaa niin eikö sieltä ponnahda esiin joku Kansan Raamattuseuran linkki. Maallikkojärjestöt yms. eivät kai sitten ole yhtä huolissaan avioeroista.

http://www.sana.fi/etusivu/puheenvuorot ... a_avioero/

Suomessa purkautuu noin 13 000–14 000 avioeroa vuodessa. Esimerkiksi viime vuonna avioeroon päättyi 13 224 avioliittoa. Viime vuosina avioerojen määrä on vaihdellut vuosittain vain vähän. Määrä on säilynyt suurin piirtein samana siitä, kun avioero helpottui lakimuutoksen myötä 20 vuotta sitten. Ero koskettaa vuosittain kymmeniätuhansia suomalaisia.

Yleensä avioeroa hakee nainen. Vain noin 20–30 prosentissa eroista mies tekee aloitteen. Naiset ovat miehiä aloitteellisempia eron hakijoita lähes kaikissa länsimaissa.

Tuolla myös toistettiin aikaisemmassa viestissä esittämäni ajatus:

– Naiset odottavat avioliitolta enemmän. He haluavat, että suhde on laadukas ja antava. Miehet tyytyisivät vähempään, kertoo käytännöllisen teologian lehtori Jouko Kiiski Joensuun yliopistosta. Jouko Kiiski valmistelee paraikaa psykologian väitöskirjaansa suomalaisesta avioerosta.

[EveryWoman]

En uskoakseni muuten koskaan kävisi puutarhamyymälässä. Ne ovat mielestäni erittäin ikävystyttäviä paikkoja.

Miksi sitten käyt niissä?

[1108]

^Tossun alla on lämmintä.

[EveryWoman]

^Tossun alla on lämmintä.

Kyllä Davella tähän jokin parempi vastaus on.

[1108]

^Tussun alla on lämmintä?

Ja perkele, vastaan kunnolla. Oikein laitan ajatusta kehiin.

Puutarhamyymälä on siitä hauska paikka koska naiset tykkää käydä niissä, on kato kukkia. Naiset, tai ainakin hienot naiset, tykkää ajaa puutarhansa (näin olen lukenut). Miten nainen voi tässä onnistua jos naisella ei ole kukkia jotka on ostettu puutarhamyymälästä? Ja kuten normaalisti, mies osallistuu naisen harrastukseen joka tässä tapauksessa on puutarhamyymälästä kukkien hakeminen. Mies menee, koska naisen mielestä on tärkeää että mies on mukana koska ostetaan kukkia joita nainen voi harrastaa koska naisella pitää olla harrastus. Pariskunnilla pitää olla yhteisiä harrastuksia, siksi mies on kukkakaupassa ihmettelemässä "Kaikkea sitä joutuu tekemään että pillua saisi" samalla kun nainen kyselee mielipidettä asiaan minkäväristä orvokkia sitä ostetaan. Koska jos mies jättäisi menemättä, nainen suuttuisi, ruoka muuttuisi pahaksi ja kaikkia vituttaisi.

Mies menee, koska mies on oppinut selviytymään. Mies antaa ymmärtää että oikeasti välittäää niistä vitun rehuista ja saa naisen iloitsemaan. Onhan hän ikäänkuin mukana luomassa jotakin ihanuutta miehellekin. Miestä tämä alkaa suunnattomasti vituttamaan, mies masentuu ja alkaa inhoamaan puutarhamyymälää.

[NuoriDaavid]

En uskoakseni muuten koskaan kävisi puutarhamyymälässä. Ne ovat mielestäni erittäin ikävystyttäviä paikkoja.

Miksi sitten käyt niissä?

Minkä takia puolison toive joskus toteutetaan, vaikka ei itse oltaisikaan asiasta innostuneita? Onko rakkaus liian juhlallinen sana?

[1108]

Onko rakkaus liian juhlallinen sana?

Ei ole. Mutta välittäminen saattaisi olla oikeampi.

[NuoriDaavid]

numba antoikin jo sydänverellä kirjoittamansa vastauksen. Itse olen vuosien korinttolaiskirjeiden tutkimisen ja hare krishan hokemisen jälkeen oppinut siirtymään meditatiiviseen tilaan, jossa ajatukset ja tunteet pystyy häivyttämään pois shoppailun ajaksi.

[EveryWoman]

Mies menee, koska mies on oppinut selviytymään. Mies antaa ymmärtää että oikeasti välittäää niistä vitun rehuista ja saa naisen iloitsemaan.

Plaah, mutku Dave väitti ettei suostu teeskentelemään. Eikö se, että menee vaikka ei haluaisi mennä, ole jo jonkin sortin teeskentelyä?

[NuoriDaavid]

Onko rakkaus liian juhlallinen sana?

Ei ole. Mutta välittäminen saattaisi olla oikeampi.

Joo.

[NuoriDaavid]

Mies menee, koska mies on oppinut selviytymään. Mies antaa ymmärtää että oikeasti välittäää niistä vitun rehuista ja saa naisen iloitsemaan.

Plaah, mutku Dave väitti ettei suostu teeskentelemään. Eikö se, että menee vaikka ei haluaisi mennä, ole jo jonkin sortin teeskentelyä?

Ei ole, koska vaimo tietää, että en oikeasti haluaisi tulla.

[EveryWoman]

Itse olen vuosien korinttolaiskirjeiden tutkimisen ja hare krishan hokemisen jälkeen oppinut siirtymään meditatiiviseen tilaan, jossa ajatukset ja tunteet pystyy häivyttämään pois shoppailun ajaksi.

Niin, kukapa nainen ei nauttisi shoppailuretkestä tunteettoman tyhjäpään seurassa. Näin toimii rakastava/välittävä puoliso!

Itse soisin mieluummin, että kumppanini jäisi kotiin, kuin lähtisi paikkaan jonne ei halua lähteä, vain käyttäytyäkseen siellä kuin ei olisi olemassa.

(Toim. huom.: provoaminen on tarkoituksellista, arvelen näet että kestät sen hymyssä suin kuin Mies!)

[EveryWoman]

Ei ole, koska vaimo tietää, että en oikeasti haluaisi tulla.

Siis vaimosi mielestä on hauskaa, että tulet jonnekin minne et oikeasti haluaisi tulla, ja seisoskelet siellä sitten hoo moilasena vailla tunteita ja ajatuksia? Mitä vaimosi siitä saa? Maksatko hänen ostoksensa? Tarvitaanko sinua autonkuljettajaksi? Vai mikä on se mystinen faktori X, minkä vuoksi hän haluaa sinut mukaan, jos kerran se ei ole yhdessäolo sinun kanssasi (sinun, sellaisena ihmisenä joka olet oikeasti, eikä tahdottomana perässävedettävänä mörkönä)?

[1108]

EW, nyt ajattelet liian kapeakatseisesti. Ei ole olemassa miestä joka aidosti nauttii kukkakaupassa asioimisesta, miehet nauttii vaimon reaktiosta koska mies on vaimon kanssa rehuliikkeessä. Tai itseasiassa miehet nauttii vaimon tulevasta teosta kaikkeinpyhinpänsä kanssa tulevana iltana, tai ainakin ajatuksesta moisesta tapahtumasta.

Kai minä olen pikkaisen sinisilmäinen mutta uskon että vaimoni tekee autonäyttelyissä käynnin, autokaupassa käynnin ja Swamp record storessa käynnin kokolailla miellyttääkseni minua. Tiedän minä että ei sitä ihan oikeasti kiinnosta mutta silti hän lähtee. Ja minä tykkään.

Vähän sama miksi lähden vaimon mukaan shoppaan vaatteita illallisgaalaan ja funtsiin mikä Iittalan/Marimekon kuppi/rätti/joku_muu_härpäke onkaan kivoin saada himaan.

Suhde, mikä ihana helvetti.

[EveryWoman]

EW, nyt ajattelet liian kapeakatseisesti. Ei ole olemassa miestä joka aidosti nauttii kukkakaupassa asioimisesta.

Kapeakatseisuus my ass. Tai siis your ass, jos katsoo mitä tuohon kirjoitit.

Kyllä minä muistelen, että meillä asuvat kaksi henkilöä olivat ihan yhtä suurella mielenkiinnolla mukana valitsemassa viherkasveja omaan kotiinsa - miksi ihmeessä eivät olisi olleet? Jokakeväinen keskustelu siitä, mistä kohdasta mitäkin kasvia tänä vuonna leikataan ja miksi, on myös liian intensiivistä implikoidakseen ettei toista osapuolta aidosti kiinnosta. Ja jos sinä kehtaat väittää, että minä en nauttisi rautakaupan valikoimien penkomisesta yhtä paljon kuin se toinenkin meistä, niin tervetuloa mukaan seuraavalla kerralla!

...miehet nauttii vaimon reaktiosta koska mies on vaimon kanssa rehuliikkeessä. Tai itseasiassa miehet nauttii vaimon tulevasta teosta kaikkeinpyhinpänsä kanssa tulevana iltana, tai ainakin ajatuksesta moisesta tapahtumasta.

Vaimon reaktiosta? Kiinnostaisi kyllä millainen reaktio mahtaa olla kyseessä. Jos seksiä saa (tai saa ajatella!) ainoastaan silloin kun on suostunut toista miellyttääkseen suorittamaan jonkin velvollisuudeksi määrittelemänsä teon, joka muuten ei voisi vähempää kiinnostaa, niin eikö sellainen johda aika velvollisuuksien täyttämään tai vaihtoehtoisesti aika seksittömään elämään? Tai sekä että?

Ei kai tuossa mitään niin kauan kuin suhde on muuten hyvissä kantimissa ja yhdessäolo vielä kiinnostaa. Mutta miten olette ajatelleet kuvion toimivan siinä vaiheessa, kun elämä alkaa heitellä? Jos takaraivoon on jo valmiiksi ohjelmoituna seuraavat tiedot:

• - minun kiinnostuksenkohteeni ja niihin liittyvät ajatukseni eivät varsinaisesti kiinnosta toista,
  - se, mikä minusta on hauskaa, on toisesta tylsää ja vaatii uhrautumista,
  - saan seksiä vastapalveluksena omasta uhrautumisestani, sen sijaan että toinen haluaisi minua tekemisistäni ja menemisistäni riippumatta,

niin mihin suhteessa voi tukeutua vaikeina aikoina? Niinä hetkinä kun on niin väsynyt ja rikki että ei kerta kaikkiaan jaksa uhrautua toisen puolesta saadakseen häneltä läheisyyttä. Tai sinä päivänä, kun toinen tapaa jonkun uuden ihanan ihmisen, jonka jutut ja harrastukset kiinnostavat häntä oikeasti. Mikä on se pohja, jolle tällainen En oikeastaan ole niin kovin kiinnostunut juuri sinusta, kunhan hengaan mukana saadakseni seksiä -henkinen suhde rakennetaan? Silkka velvollisuus? Minkälainen ihminen sitoo itsensä vapaaehtoisesti tällaiseen velvollisuusryppääseen loppuelämäkseen ja miksi? Ja millä perusteella hän arvelee, ettei mielipide päätöksen järkevyydestä ala vuosien saatossa muuttua?

No joo. Pointtina tässä lienee lähinnä se, että vaikka se onkin kovasti miehekästä olla olematta kiinnostunut "naisten hömpötyksistä" (ja päin vastoin), niin voisi kannattaa miettiä mihin moista oman sukupuolen korostusta oikeasti tarvitaan, vai killuisivatko ne vehkeet oikealla paikallaan ilmankin sitä. Jos vuosia vetää roolia, jossa tietyt jutut eivät voisi vähempää kiinnostaa, niin kumppania voi olla vaikea saada uskomaan päinvastaista tiukan paikan tullen. Siinäkään tapauksessa että itse on menetyksen uhan alla tajunnut olleensa sittenkin ihan oikeasti kiinnostunut. Ainakin yksi omien keski-ikäisten tuttujeni perheriitojen kestoaiheista on nimenomaan tämä: "Mutta eihän sua ole koskaan kiinnostanut".

[NuoriDaavid]

^Mielestäni suhteen kynnyskysymys ei ole se, kiinnostaako miestä Plantagenissa käynti vai ei. Oleellista on se, rakastavatko osapuolet toisiaan.

Se, että puutarhanhoitoa ei mua kiinnosta, ei ole mitään miehisyyteni korostusta. Se nyt ei vain kiinnosta.

Käyn kuitenkin Plantagenissa, koska haluan ilahduttaa vaimoani. En kuitenkaan teeskentele pitäväni siitä, koska en teeskentele pitäväni siitä.

[EveryWoman]

^Mielestäni suhteen kynnyskysymys ei ole se, kiinnostaako miestä Plantagenissa käynti vai ei. Oleellista on se, rakastavatko osapuolet toisiaan.

Se, että puutarhanhoitoa ei mua kiinnosta, ei ole mitään miehisyyteni korostusta. Se nyt ei vain kiinnosta.

Käyn kuitenkin Plantagenissa, koska haluan ilahduttaa vaimoani. En kuitenkaan teeskentele pitäväni siitä, koska en teeskentele pitäväni siitä.

Isot asiat koostuvat useista pienistä asioista. Toki on mahdollista, että joissakin parisuhteissa näiden ikävien velvollisuuksien kategoriassa on vain pari pientä ja vähäpätöistä juttua, eli ne eivät määritä suhteen luonnetta yleisesti ottaen. Mutta jos näin on, siis jos jutut ovat pieniä, vähälukuisia ja merkityksettömiä, niin miksei niistä voisi yhtä hyvin luopua?

Et vielä kertonut, mikä vaimoasi ilahduttaa siinä kun teet jotakin mistä et pidä, ja voidaksesi tehdä sen muutut erilaiseksi ihmiseksi (kuvailujesi perusteella tuskin ainakaan hauskemmaksi tai mielenkiintoisemmaksi). Mun näkökulmasta moinen tapa ilahtua ja ilahduttaa vaikuttaa vähän kieroutuneelta.