gullible kirjoitti:
Evoluutiopsykologinen ymmärrykseni on vielä rajattua, mutta uskoisin, että tämä on vähän sama asia kuin se, että naiset haluavat mieheltä lahjoja. .
Naiset haluavat mieheltä lahjoja? En ole tähän mennessä tavannut vielä yhtäkään ihmistä, joka ei pitäisi lahjojen saamisista. Toisaalta en usko kuin vain hyvin pinnallisten ihmisten pitävän itseensä kohdistuvasta pelkästä 'lahjomisesta'. Mitä nainen haluaa? Mitä mies haluaa? Miten nainen ja mies osoittavat sen mitä haluavat ja miten paljon sukupuoliroolitukset vaikuttavat asiaan.. niin.
.. Ympäristössä, jossa ihmisen (mistä ihmisyys alkaa ja apinuus päättyy on tietty vähän liukuva) evoluutio tapahtui nainen oli riippuvainen metsällä käyvästä miehestään. Nainen halusi lahjoja ensinnäkin syödäkseen (lihaa) ja toisekseen kiinnostuksen osoituksena. Kiinnostuksen osoituksena siksi, että ilman miestään naisen tilanne heikkeni dramaattisesti ja ilman kiinnostusta riski joutua miehen hylkäämäksi kasvoi. On myös luultavaa, että nainen vaihtoi lahjoja seksiin; ts. kun ukko toi jotain kivaa duunimatkalta kotiin niin herui helpommin. Miehen edun mukaista oli tuoda lahjoja, paitsi koska se auttoi heruttamisessa niin koska ilman lahjuksia naiselta saattoi herua muille. .
Ympäristössä jossa ihmisen evoluutio tapahtui.. Siis eräässä ympäristössä erään kivikautisen yhteisön puitteissa käyneessä eräässä evolutiivisessa vaiheessa oli niin, että miehen fyys.voimavarat kääntyivät edukseen ravinnon hankinnassa (myös naiset metsästäneet mutta vähemmissä määrin käsittääkseni) ja työnjako pisti miehen metsälle ja naisen ns. kytikseen kodin tms äärelle. Tämän elämäntavan voi nähdä siihen aikakauteen ja niihin olosuhteisiin nähden parhaimpana mahdollisena tapana elää ja selviytyä. Metsästyssaaliiden vaihto seksiin antaa senaikaisten ihmisten suhde-elämisestä aika prostituutiomaisen kuvan.. En väitä etteikö näin olisi voinut olla, mutta tuon vain esille ettei asiaa tarvitse pakosti nähdä siten vaan aivan normaalina suhde-elämisenä, jossa rakastetaan toista ja harrastetaan seksiä, kuin siltä tuntuu vailla pakotuksenomaisia paineita seksin tarjoamiseen vastineena muunlaisista suorituksista.
Ennen metsästyskautta ihminen pärjäsi varsin hyvin myös keräilijänä - nainen ja mies olivat tällä aikakaudella käsittääkseni samahkoissa asemissa. Eiköhän nainen metsästyksen kaudellakin olisi voinut jättää dorkamaisen (jos olisi tämänluonteisen/täten käyttäytyvän miehen kanssa jotenkin päätynyt yhteen) miehensä ja siirtyä järsimään niitä itse keräilemiään + metsästämiään antimia, ei nainen nyt niin avuton ole silloinkaan ollut etteikö olisi osannut selviytyä itsekin, vaikka toki paremmin olisi pärjännytkin voimakkaamman miehen avulla.
Joskus ihminen ei vain ajattele pelkän hyötynäkökulman kautta ("kestän mitä vaan saadakseni l i h a a..") vaan tekee moraalisia ratkaisuja taloudellisten edestä ja haistattaa mahdollisesti pitkät dorkan tuomille lihanpaloille, ottaa hatkat ja kestää mahdollisesti taloudellisesti niukemmat ja riskialttiimmat olosuhteet, koska se tuntuu oikeammalta ratkaisulta kuin eläminen yhdessä miehen kanssa, jota ei siedä.
En tiedä miten naiset silloin toimivat, ottivatko he hatkoja ja lähtivät elelemään itseksensä vai erosivatko he miehestään jääden silti johonkin yhteiseen heimoon vai lähtivätkö etsimään uutta heimoa ja mikä heidän tilansa siinä sitten oli. Kuinka alisteinen naisen asema oli silloin.. Olivatko he heimon jotain 'omaisuutta' ja hatkat ottaneina siten 'karannutta riistaa' joka piti ottaa kiinni ja taas palauttaa ruotuun? Joistain biol.dokumenteista jäänyt tällainen mielikuva.
Ikävät ajat naisille jos niikseen oli. Hyvin ikävät. En nostalgisoi.
.. Evoluutio ei ole sisäisesti muuttumaton prosessi, ei se ole mikään sellainen lukkiutunut jana, jonka alkupisteen voisi jäljittää juuri metsästyksen aikakaudelle ja jättää sitten tulevan janankin pään sinne.
Miksei ajatella evoluutiota vaiheittaisena, avoimempana janana eikä minään determistisenä 'näin se on'-pötkönä.
.. Romantiikkaan liittyy keskeisesti lahjonta, jollei suoranainen niin ainakin välillinen; ja jollei lahjonta niin sitten ainakin uhrautuminen: kynttilät pitää hakea kaupasta, kukkia ostaa, ruokaa tarjota, mies laittaa takkinsa lätäkköön naisen kävellä, mies pörhistelee kilpakosijalle tai mies polvistuu ja kaivaa taskustaan sormuksen..
Joo, mutta toi kuulostaa vähän mekaaniselta - ikään kuin romantiikalle olisi olemassa jokin kaava jota noudattamalla saa lahjoitusten kautta itse pääpalkinnon omakseen. Kyllähän nainenkin tekee romanttisia eleitä miehelleen.. Romanttisia juttuja saatetaan tehdä, koska niitä halutaan tehdä eikä niitä tarvitse miettiä 'romanttisiksi' eleiksi vaan ne tulevat itsestään, jos on toiseen tosissaan tykästynyt. Tyhjänpäiväiset romantiikan osoitukset eli ns. valloittamistarkoituksessa (*ilman todellista tunnetta rakkaudesta) tehdyt kukka-kynttilä-illallinen-päläpälä-imartelut ovat tekoromantikkaa, *paitsi jos tapahtuvat todellisesta tunteesta.
Aito kumpuaa aidosta tunteesta ja ilmenee vaikka miten. Tyyppi voi olla romanttinen ostamalla sulle kaulaliinan ja pukemalla sen sun päälle aina kunnolla taitellusti (en vieläkään osaa joo) ja sitä voi itse olla romanttinen tavoin, joita ei edes tunnista romanttisiksi mutta toinen ne sellaisiksi näkee/kokee.
Jos romanttisille eleille aletaan pistää sukupuolirajoituksia, ollaan rajoittamassa jotain mitä ei voi rajoittaa. Ei rakkautta (ja sen osoittamista) voi alkaa estämään.. jos niin tehdään, ei missään ole mieltä. Ne rakkaudenosoitukset jotka tulevat luonnostaan tai muuten haluttuina eleinä - anti tulla vaan. Tarkoitan tällä sitä, että olisi sääli esimerkiksi ajtella miehen tehtäväksi jonkin runon kirjoittamisen tai muun tietyn romanttisen eleen tekemisen, jos se ei mieheltä luonnistu eikä hän halua niin tehdä (vaikka haluaisikin muuten olla romanttinen) ja nainen taas väen vängällä haluaa kirjoittaa miehelle runon tms, koska niin hän vain haluaa tehdä.. niin anti mennä vaan. Se mikä kultakin ihmiseltä luonnistuu, niin se sallittakoon tehtävän ja vaikkei luonnistuisikaan, mutta jos ihminen haluaa niin tehdä, niin tehköön.
Mies - romanttiikka - nainen = kaksisuuntainen yhtälö elleivät molemmat tai jompi kumpi (sääli jälkim.tapauksessa, peräti tolkutonta) halua sen olevan yksisuuntaista.
.. On päivänselvää, että naiset odottavat keskimäärin enemmän yllätyksiä ja romantiikkaa kuin miehet - tarvitseeko tätä muka edes perustella? Tai jos sellainen tarvitaan niin onko kirjoitettu historia ja taide riittävä perustelu..
Minusta se ei ole päivänselvää. Empiiristen omien kokemusteni pohjalta sanoisin että tämä ei ole lainkaan päivänselvää tai sitten olen vain tutustunut miehiin, joille romantiikka (jolla tarkoitan tässä pitämisen osoittamista ja ylipäätään suhtautumista elämään tunteellaKin) on merkinnyt.
Kirjoitettu historia ja taide.. Patriarkaalisen kirjoitus+taidemaailman kautta romantiikan tulkinta kääntyy naisen kaipuuksi ja mystifioinniksi (törkeä yleistys, kyllä) joskin esimerkiksi antiikin taiteissa, esimerkiksi veistoksissa ja runoudessa voidaan havaita miestaitelijoiden romantiikan nälän kohdentumista nuoriin kauniisiin miehiin..
Taiteellisia romantiikan osoituksia miehille naisten tahoilta, niin, no nykyään niitäkin alkaa tulla enemmän - ajat vaikuttavat.
