Isi, isä, isukki vai se paskiainen

Ihmissuhdeasiat ja lemmekkäät jutut
nastamuumio

Re: Isi, isä, isukki vai se paskiainen

Viesti Kirjoittaja nastamuumio »

... ja mä olen Espoosta ja isäni on syntynyt sota-aikana ja silti ihan puolihomo isänä! Ja kavereitten isistäkään ei kukaan vaikuttanut mun silmiin pelottavalta.

Toisessa ketjussa urpiaisen arveltiin porvarillistuneen. Mun mielestä urpiainen on muuten vaan muuttunut kummallisempaan suuntaan. Mitä sulle, urpiainen, on tapahtunut? Jaa se meidän kanssa.
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 16598
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Re: Isi, isä, isukki vai se paskiainen

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

prosessi kirjoitti:
urpiainen kirjoitti:Sittemmin olen tietysti tutustunut myös aika erilaisesta taustasta tuleviin ihmisiin, ja ylemmän keskiluokan rivi- ja omakotitaloalueiden lapsien isissä olen tavannut paljon enemmän perinteisiä, kylmiä ja ankaria isiä joiden rooli on olla lähinnä pelättyjä auktoriteettejä.
Minä olen taas viettänyt lapsuuteni rivi- ja omakotitaloalueella, mutten sielläkään ole törmännyt ensimmäiseenkään kylmään ja ankaraan isään, jonka rooli olisi ollut olla lähinnä pelätty auktoriteetti.
Joo. Luulen, että pohjoismaisen yhteiskunnan ja skandinaavisen kulttuurin parhaita puolia on juuri se, että perheet nyt voivat keskimäärin aika hyvin - ja erityisesti se, että miehille yleensä ja isille erityisesti on ollut sallittua omaksua pehmorooli. Kuten Georgina sanoi, ongelmatapaukset ovat onneksi yhä pääasiassa poikkeuksia. Siksi halusin vastustaa Pertin kerrostaloennakkoluuloa tuomalla esiin syitä ajatella toisin, tai ainakin tuoda kerrostalolapsuuden kokeneen henkilön perspektiivin mukaan. Viisainta on tietysti vältellä ennakkoluuloja. Vaikka toisaalta, juuri tuossa päivänä muutamana juttelin yhden hiljattain eläköityneen sotavuosina syntyneen entisen suuryrityksen toimitusjohtajan kanssa, joka sanoi työvuosiltaan katuvansa pääasiassa sitä, että otti oman verrokkiryhmänsä arvomaailman niin tarkasti huomioon, että ei esimerkiksi halunnut 70-luvulla mennä lastensa kanssa oman asuinalueensa puistoon, etteivät tutut vain näkisi tätä dynaamista leijonaa pehmoissa lastenhoitopuuhissa. Mutta kuten sanoin, yksittäistapauksia löytyy aina, eikä kannata pyrkiä rakentamaan yleistyksiä.

Edit:
nastamuumio kirjoitti:Toisessa ketjussa urpiaisen arveltiin porvarillistuneen. Mun mielestä urpiainen on muuten vaan muuttunut kummallisempaan suuntaan. Mitä sulle, urpiainen, on tapahtunut? Jaa se meidän kanssa.
En tiedä, osaanko itse arvioida oman henkisen tilani muutoksia. Ehkä tarvitsisimme gallupin ja keittiöpsykologisoinnin yhdistävän analyysiketjun. Mihin viittaat kummallistumisella? Onko kyse muustakin kuin näistä Espoo-postauksista?
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Avatar
Georgina
Kitisijä
Viestit: 3302
Liittynyt: 23.12.2005 22:36

Re: Isi, isä, isukki vai se paskiainen

Viesti Kirjoittaja Georgina »

Riemumieli kirjoitti:Eikös sitä sanota, että ihminen hakeutuu kaltaistensa seuraan?
Pystyn kyllä allekirjoittamaan tämän mutta miksi ja miten noin käy? Jos mä ystävystyn jonkun uuden ihmisen kanssa niin tiedän että se on mun mielestä hyvä tyyppi jo kauan ennenkuin tiedän millainen on hänen suhteensa isäänsä, äitiinsä, alkoholiin, uskontoon tai ihan mihin tahansa. Tai ei ihan mihin tahansa, asenne elämään on tärkeä. Ehkä traumatisoituneet ihmiset suhtautuvat elämään varovasti tai nuivasti mikä aiheuttaa sen että en tutustu heihin syvemmin?

Ja urpiainen, en ole varma väitinkö paskojen isien olevan poikkeuksia, jostain syystä niitä ei ole vaan sattunut minun lähipiiriini vaikka ollaankin kotoisin, kerrostalosta, rivarista, omakotitalosta, maalta ja kaupungista.

Pystyn katsomaan tätäkin aihetta ensisijaisesti vain omasta näkökulmastani, very sorry.
When my baby is good she is good, but when she is bad she's even better
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Isi, isä, isukki vai se paskiainen

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

Georgina kirjoitti:
Quinevere kirjoitti:Tunnenko jostain syystä vain ihmisiä, joilla on paskoja isiä, vai ovatko sotavuosien kieppeillä tai pian niiden jälkeen syntyneet isät keskimäärin yleensäkin tuollaisia?
Mun tuttavapiirissä on enimmäkseen 40-50 luvulla syntyneitä isiä joista oikein muistelemalla muistelen että yhdellä kaverilla isäsuhde on ollut jollain lailla ongelmallinen. Kolmella läheisimmällä ystävällä on kaikilla ihan loistoisä, miehen isä on tosi mukava ja kunnollinen, ollaan hänen kanssaan tekemisissä päivittäin. Oma isä todella läheinen ja tyyppinäkin niin hyvä että viihtyisin ja arvostaisin hänen seuraansa vaikka ei isä olisikaan.

Aika jännä että sulle on sattunut noin paljon paskiainen kokemuksia kohdalle.
Voi myös olla, että saavuttaessaan riittävän tiheyden vanhempien paskuus tulee helpommin esiin. Kun joku tilittää paskasta isästä/äidistä, toiset avautuvat helpommin omistaan. Jos taas paskoja vanhempia on hieman harvemmassa, efekti ei toimi samalla tavalla ja tilitykset voivat jäädä kokonaan tilittämättä :arrow: muodostuu mielikuva, että kaikilla on kaikki hyvin.

Omien tuttujeni isistä en suurimmasta osasta tiedä mitään, parhaat ystävät poislukien. Alkoholismia ei taida olla kenenkään ystävän perheessä, masennusta on yhden isällä. Pääasiassa ystävieni vanhempiinsa liittyvät murheet koskevat kuitenkin sitä, miten vanhemmat tulevat keskenään toimeen. Lapsuuden maisemissa yhden tuttavaperheen isä oli alkoholisoitunut ja väkivaltainen, toisessa isänä oli vaimoaan hakkaava ja vieraita naisia aviovuoteeseen (siis vaimon siellä nukkuessa!) tuova kusiainen. Kolmannessa perheessä isä ei suoranaisesti ollut väkivaltainen, muuten vain fasistinen ja tunnevammainen työnarkomaani, jonka mielestä hänen perheensä edusti jonkinlaista "yläluokkaisuutta". Lapset eivät saaneet leikkiä kaikkien muiden lasten kanssa jne. Esimerkkejä riittäisi, ja suurimmasta osasta minulla ei ole varsinaista asiatietoa, vaan enemmän muistoja siitä fiiliksestä, mikä niissä kodeissa vallitsi, miten lapset suhtautuivat kotiin menemiseen jne.

Omia vanhempiani kaverit kadehtivat lapsuusaikana avoimesti. Teinivuosina puntit kääntyivät toisin päin; kadehdin itse kavereiden vanhempia, jotka eivät olleet yhtä ylisuojelevia kuin omani. Muutettuani mitä pikimmiten pois kotoa, välit vanhempiin alkoivat taas parantua. Nykyisin heitä on taas oikein mukava tavata, vaikka suhdetta leimaakin sukupolvien ja ajattelutapojen välinen kuilu. Erityisen iloinen olen siitä, että isäni (joka on varsin valikoiva ihmissuhteissaan ja näkee paremmin ihmisten huonot puolet kuin hyvät) tulee varsin hyvin toimeen kumppanini kanssa, vaikka monessa mielessä he ovatkin toistensa vastakohdat.
Quinevere

Re: Isi, isä, isukki vai se paskiainen

Viesti Kirjoittaja Quinevere »

daddykillkill kirjoitti:Oma isäsuhde jossain määrin ongelmallinen, nykyisin onneksi vain hieman etäinen. Nythän tässä on tilaisuus asioiden "polviparantamiseen" kun itse on isä toiselle.
Onnea matkaan, eikä varmasti mitään syytä epäillä, ettetkö onnistuisi yrityksessäsi. Aika jännää silti tuo yleisesti todettu ilmiö, että usein ihmiset toistavat omassa vanhemmuudessaan juuri ne samat tökeryydet mistä itse saivat lapsina kärsiä, huolimatta siitä, että ehkä jopa päättivät, etteivät tuollaisiksi ainakaan tule.

Jännä juttu tuli esiin myös yhdellä luennolla hiljattain. Siinä viitattiin johonkin tutkimukseen, jota en nyt valitettavasti osaa tähän identifioida, mutta löydös oli seuraavanlainen: Antisosiaaliset (ts. väkivaltaiset, muista ihmisistä piittaamattomat) isät, jotka muodostivat uusioperheen, kohtelivat omia biologisia jälkeläisiään selvästi kovemmalla kädellä, ts. hakkasivat enemmän, kuin näitä "lapsia" jotka eivät olleet biologisesti omia. Selitys, joka tuossa tutkimuksessa saatiin asialle, oli se, että tämä hakkaaminen oli näiden isien mielestä sitä tosirakkautta.
Avatar
Niba
Kitisijä
Viestit: 18736
Liittynyt: 15.08.2005 3:14
Paikkakunta: Hell

Re: Isi, isä, isukki vai se paskiainen

Viesti Kirjoittaja Niba »

Oma isäni ihan kohtuullisen kiva paitsi että hyvin vanhoillinen, jäivät formulaurat kokematta, koska en päässyt pienenä ajamaan edes kokeeksi, tietokonetta ei minulle hankittu kun oli 9 jne. eli rahakkaat urat jäivät saavuttamatta..
Isäni ei myöskään kestä suuria muutoksia, ei kovaa ääntä ei kylmää, hän ei tykkää saunomisestakaan, kaikkien on pitänyt olla häntä kohtaan ymmärtäväisiä jne. mutta on itse välillä ollut hyvin äkkipikainen ellei suorastaan julma läheisiään kohtaan, kaiken on pitänyt mennä hänen pillinsä tahdissa. Kunnon alikersantti varmaan sotaväessä? Häntä voisi kuvata suureksi lapseksi, jolla kyllä on riittänyt tmmärrystä asioille taas muuten ollut ns. tunnekylmä ihminen.
Pyyhin Netikettiin..
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Isi, isä, isukki vai se paskiainen

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

Quinevere kirjoitti:Aika jännää silti tuo yleisesti todettu ilmiö, että usein ihmiset toistavat omassa vanhemmuudessaan juuri ne samat tökeryydet mistä itse saivat lapsina kärsiä, huolimatta siitä, että ehkä jopa päättivät, etteivät tuollaisiksi ainakaan tule.
Onkin paljon helpompaa tajuta, että toimintamalli on huono, kuin keksiä millä sen korvaisi. Ja vielä sitäkin vaikeampaa on soveltaa keksintöään käytäntöön, kun opitut mallit tulevat selkäytimestä.

Mahdollista se kuitenkin on.
Viimeksi muokannut EveryWoman, 04.11.2008 16:25. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Quinevere

Re: Isi, isä, isukki vai se paskiainen

Viesti Kirjoittaja Quinevere »

EveryWoman kirjoitti:
Georgina kirjoitti:Aika jännä että sulle on sattunut noin paljon paskiainen kokemuksia kohdalle.
Voi myös olla, että saavuttaessaan riittävän tiheyden vanhempien paskuus tulee helpommin esiin. Kun joku tilittää paskasta isästä/äidistä, toiset avautuvat helpommin omistaan. Jos taas paskoja vanhempia on hieman harvemmassa, efekti ei toimi samalla tavalla ja tilitykset voivat jäädä kokonaan tilittämättä :arrow: muodostuu mielikuva, että kaikilla on kaikki hyvin.
Osaselityksiä on varmaan useita. Ainakin olen tyyppiä, jolle ihmiset avautuvat. Harva kai noita surkeuksiaan kauheasti kadulla huutelee. Lisäksi suurin osa noista (ei kaikki) taitaa olla sitä pahamaineista Pertin mainitsemaa kerrostaloporukkaa. Lähes kaikilla esimerkkihenkilöistä on kuitenkin jostain syystä ollut ymmärtääkseni paljon keskimääräistä parempi äiti. Sille en ihan tähän hätään keksinyt selitystä. Lohdullista se, että näillä lapsilla, siis nykyään aikuisilla, tuntuu menevän noin keskimäärin suhteellisen hyvin nykyään kaikesta huolimatta.

Vielä EW:n vanhempien "ylihuolehtivuudesta". En tietysti tiedä minkä mittakaavan toimintaa sillä tarkoitat, mutta saattaa olla että se mitä pidämme ikään kuin ylihuolehtivuutena, voikin lapsen kannalta olla vain eduksi. Nimittäin jossain hiljattaisessa tutkimuksessa (olisiko ollut joku Helsinki cohort study tms.) on todettu, että hyvin pienillä keskoslapsilla (syntymäpaino alle 1.5 kg), jotka ovat kuitenkin raskausviikkoihin nähden olleet "normaalipainoisia" (ts. istukka on toiminut hyvin, ns, AGA-lapset) menee keskimäärin psykologisesti paremmin monessa mielessä kuin ei-keskosilla, jotka toimivat verrokkiryhmänä. Mittarit olivat joitain positiivisina pidettyjä persoonallisuuden piirteitä, joita en nyt juuri muista, mutta lähes kaikissa näissä piirteissä AGA-lapsilla meni paremmin. Selitykseksi ei keksitty oikein muuta, kuin että "ylihuolehtivuus" jonka kohteeksi keskoslapset verrokkeja useammin joutuivat saattaa sittenkin olla ihan sitä parasta huolehtimista?? Ainakin tietysti parempaa kuin "alihuolehtiminen".
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Isi, isä, isukki vai se paskiainen

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

Quinevere kirjoitti:Vielä EW:n vanhempien "ylihuolehtivuudesta".
No parin ekan vuoden osalta huolehtimisen merkitys on käsittääkseni suurimmillaan, eikä se mua lapsena kiusannutkaan - päin vastoin. Siinä vaiheessa alkoi kunnolla vituttaa, kun 18-vuotiaana yritettiin estää (vanhempienkin mielestä kunnollisen) poikaystävän luokse yöksi jääminen. Ja äidin reaktio, kun vastasin totuudenmukaisesti kysymykseen siitä, harrastammeko seksiä: "Olen pahoillani puolestasi". :roll: Kylläpä olikin syytä.

Oli tuon asenteen kehittymiseen osuutta itsellänikin, mm. epämääräisillä säätämisillä itseäni vanhempien miesten kanssa 15-vuotiaana (joista typeryyksissäni olin myös vanhemmille rehellinen, ei olisi kannattanut!). Ja kaupungilla/kotibileissä ympärikännissä pyöriminen 12-13 -vuotiaana. Tuolloin olin kuitenkin ollut "kunnolla" jo pidemmän aikaa ja se poika oli oikeasti hyvä ja tervehenkinen asia elämässäni, joten selkeän virheen siinä tekivät. En ole heille enää vihainen, mutta virhe se oli.
Alisuorittava G

Re: Isi, isä, isukki vai se paskiainen

Viesti Kirjoittaja Alisuorittava G »

Mun iskä on aina ollu vähän pihalla kaiken muun ku bisneksien suhteen. Mut ei mitään isoa pahaa oo koskaan perheelleen tehny ja on älyttömän rakastava ihminen, mitä nyt joskus ne bisnekset on vaan vieny kyvyn suoriutua kaikesta muusta. Suhtaudun ura-ihmisiin varauksella, fanitan "perhe-isejä".

Muistan teiniajoilta yhen keskustelun siskon kanssa. Puhuttiin siitä miten upee faija on kunhan kaikki menee sen tahdon mukaan, ei osattu kuvitellakaan muunlaista iskää mutta kumppaniksi molemmat halusivat aivan jotain muuta. Nostettiin mutsi ihan Pyhäks kun jaksoi elää niin vaativan ja erikoisen miehen kanssa. Näin jälkikäteen miettien mutsille kehitty vaan vuosien aikana tapoja selvitä arjesta, samoja mitä meille lapsillekin. Kaikesta ei faijan kuullen puhuttu ja asioita vääristeltiin vahingossakin sen korville sopiviks. Kaikki konfliktit haluttiin välttää, enkä oikein edes tiedä miksi (nykyään huomaan joskus oikein hakevani tappeluja, ehkä vanhuuttaan hieman pehmennyt mies ei enää niin pelota) koska fyysistä väkivaltaa meillä ei ole koskaan edes meinannut olla. Ja vaikka meitä kehuttiin mielettömästi, kannustettiin jutuissamme ja mielestäni huomioitiin kyllä - jos ei nyt ihan huonoimpina aikoina mut enimmäkseen - muutenkin niin miellyttämistarve skidien keskuudessa on säilynyt ihan tänne asti. Vieläkin kilpaillaan välillä faijan huomiosta, vaikka eipä sitä kyllä aiemmin oo tullu myönnettyä.

Kaverit oli kateellisia iskästäni ja ihmettelin tätä aika paljon. Myöhemmin tajusin aika monen frendin kohdalla, että niiden faijat ei osoittanu hellyyttä samalla tavalla. Niille ei ollu luontasta halata tytärtään koulupäivän jälkeen tai pussata poskelle diskoon jättäessään. Meillä se oli ihan automaattista. Ja faija on kyllä aina ollu hyvä seuramies, sen taito sopeutua laumaan ja eri tilanteisiin ihan huippua, se rakasti olla "se hauska faija" tyttärien kaveriporukassa. Mä taas kaipasin jotain isi-tytär -harrastusta meille mut ei koskaan kehitetty. Tosin kahdenkeskiset kalastusreissut on hyvässä muistissa mut niidenkin hohtoa vähän himmentää tieto, että samoille reissuille pääsi muutkin sisarukset. Ei saatu mitään omia jutskia!

Tiettyjä ominaisuuksiaan (rohkeus melkein kaiken mahdottomankin suhteen, kunnianhimo) oon aina hakenu miehistäni, tiettyjä (kovuus, ääretön tarve kilpailla ja etenkin voittaa, tahaton mutta varsin olemassa oleva ilkeys, vaativuus) vältelly parhaani mukaan. En oo kovin paras tasapainoilija koska oon aviomieheksikin valinnu tyypin, jolla on helkkarin iso kilpailuvietti yhdistettynä pienimuotoiseen työnarkkisteluun ja joka toinen kuukaus käydään keskustelua asiasta. Mut ne muut negajutut kyllä loistaa poissaolollaan, joten en vikise kuin sen keskusteluajan, yleensä.

Iskä on ollu aikuisiän kriiseissäni aika täysillä mukana ja mieletön tuki. Avioero muutti sitä kai aika paljon, lapsenlapset vielä enemmän. En oo kertaakaan tuntenu itteäni Huonoksi, en vaikka aika monesti ois saattanu olla syytä...

Gotta luv him. Gotta remove this soon (annan Manalalle aikaa psykoilla).
Avatar
Georgina
Kitisijä
Viestit: 3302
Liittynyt: 23.12.2005 22:36

Re: Isi, isä, isukki vai se paskiainen

Viesti Kirjoittaja Georgina »

Quinevere kirjoitti:
EveryWoman kirjoitti:
Georgina kirjoitti:Aika jännä että sulle on sattunut noin paljon paskiainen kokemuksia kohdalle.
Voi myös olla, että saavuttaessaan riittävän tiheyden vanhempien paskuus tulee helpommin esiin. Kun joku tilittää paskasta isästä/äidistä, toiset avautuvat helpommin omistaan. Jos taas paskoja vanhempia on hieman harvemmassa, efekti ei toimi samalla tavalla ja tilitykset voivat jäädä kokonaan tilittämättä :arrow: muodostuu mielikuva, että kaikilla on kaikki hyvin.
Osaselityksiä on varmaan useita. Ainakin olen tyyppiä, jolle ihmiset avautuvat. Harva kai noita surkeuksiaan kauheasti kadulla huutelee.
Ihan vain omalta osaltani tarkennuksena että nämä viisi isää joista puhun tunnen ihan henk. koht. kaikki ja jälkikasvunsa puhuu heistä positiiviseen sävyyn eri asiayhteyksissä. Hyvänpäivän tuttujen kanssa ei olla isäsuhteista puhuttu, joten paskojen isien esiintymistiheys perustuu aika pieneen otokseen. Itse asiassa kaikilla näistä verrokkiryhmäläisistä on paljon lämpimämpi isä kuin äitisuhde, itseni mukaanlukien. Ei sillä että äideissä mitään vikaa olisi, elävät jotenkin vain niin eri maailmoissa.
When my baby is good she is good, but when she is bad she's even better
Quinevere

Re: Isi, isä, isukki vai se paskiainen

Viesti Kirjoittaja Quinevere »

EveryWoman kirjoitti:Siinä vaiheessa alkoi kunnolla vituttaa, kun 18-vuotiaana yritettiin estää (vanhempienkin mielestä kunnollisen) poikaystävän luokse yöksi jääminen.
Ok, olen erittäin valmis allekirjoittamaan ylihuolehtimisen tämän perusteella :)
Chap

Re: Isi, isä, isukki vai se paskiainen

Viesti Kirjoittaja Chap »

EveryWoman kirjoitti:olin myös vanhemmille rehellinen, ei olisi kannattanut!
Tuota noin, tuollaisesta asenteesta kannattaa pyrkiä eroon - rehellisyys on avain hyviin ihmissuhteisiin!
Quinevere

Re: Isi, isä, isukki vai se paskiainen

Viesti Kirjoittaja Quinevere »

EveryWoman kirjoitti:Ja kaupungilla/kotibileissä ympärikännissä pyöriminen 12-13 -vuotiaana.
:shock: Siis sinä? Miksi, jos saa kysyä? (Vai onko Turku maaseutua?)
daddykillkill

Re: Isi, isä, isukki vai se paskiainen

Viesti Kirjoittaja daddykillkill »

Quinevere kirjoitti:usein ihmiset toistavat omassa vanhemmuudessaan juuri ne samat tökeryydet mistä itse saivat lapsina kärsiä, huolimatta siitä, että ehkä jopa päättivät, etteivät tuollaisiksi ainakaan tule.
Tänks. Tämä ilmiö on juu tiedossa. Pieni pelko persiissä, että jäbän tultua murrosikään meilläkin seinät menee rikki ja ihmisiä nostellaan seinille..
Alisuorittava G

Re: Isi, isä, isukki vai se paskiainen

Viesti Kirjoittaja Alisuorittava G »

^ TAI sisäistetään parempi vaihtoehto toiminnalle niin hyvin, riittävästi, ja oma käytös on aivan muuta, ellei jopa ääripää. Psykoni kertoi, on siinä muutakin kuin sillä hetkellä kaipaamaani lohdutustsemppiä...

(Tökerö vertaus; kaikilla alkoholistien luona lapsuutensa viettäneillä kavereillani on on-off-suhtautuminen viinaan. He joko juovat tosissaan paljon tai ovat absolutisteja. Ns. ok-käyttäjä ei ole - suppeasta porukastani - yksikään!)
Rouva Pupu

Re: Isi, isä, isukki vai se paskiainen

Viesti Kirjoittaja Rouva Pupu »

Noin on muuten omassa suppeassa piirissäni myös, tosin niitä alkkisvanhempia ei kovin montaa löydy, mutta kuitenkin. Sama koskee väkivaltaa, jos puhutaan kumppaneista. Toinen oli isänsä kopio ja toinen erittäin suvaitsematon parisuhteessa tapahtuvaa "pienintäkin"väkivaltaa kohtaan (ei naistenkaan suorittamana).

Edit: antaa olla korjailu kun vituksi menee ja kunnolla!
slam
Kitinäaddikti
Viestit: 56
Liittynyt: 24.09.2008 11:42

Re: Isi, isä, isukki vai se paskiainen

Viesti Kirjoittaja slam »

Isäni synt. -33. Hyvin kasvatti ja oli asiallinen, vaikka hieman ehkä olisi saanut olla kannustavampi, mutta erakkoluontoinen kait minäkin, että en häntä syytä. Mitäpä luonteelleen kovin kummia jaksaa tehdä, vaikka eteenpäin menon vuoksi joutuu vähän ponnistelemaan.

Semmosta sanailua, en jaksa kirjoittaa hienompaan muotoon ja kaippa minäkin isästä kävisin, mutta toivon siihen hommaan parempaa ihmistä, että tämä paskahousu saa olla omissa sonnissaan. Kaippa muut immeiset on viksumpia. Täytyy ny kattoo mitä tapahtuu. Eiköhän asiat yleensä omalla painollaan suttaannu kondikseen.

Semmosta. Palaan vireon pariin. ->
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 16598
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Re: Isi, isä, isukki vai se paskiainen

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

urpiainen kirjoitti:
Frederik Krueger kirjoitti:Varmasti? Lupaatko?
Mutta tämä on tietenkin yksittäistapaus mikä ei millään tavoin sovellu laajempien stereotypioiden kumoamiseen
Joo, minun ei olisi pitänyt kirjoittaa noin. Mitään kuritustilastoja minulla ei ole esittää, mutta siitä kyllä on näyttöä, miten sotakokemus traumauttaa ja siirtyy aika helposti ongelmiksi ja etäisyydeksi perhesuhteissa.
No niin, kuka teistä kirjoittaa Suomen Kuvalehteen? Tai siis tässä pääsi käymään niin, että olin yksi niistä täälläkin kai uutisissa aika taajaan esiintyneistä onnettomista/onnekkaista, joiden Thaimaanloma pidentyi ennakoimattomasti, kun protestiveijarit valtasivat Bangkokin kansainvälisen lentokentän. Kun sitten vihdoin pääsin Suomeen, odotti eteisen lattialla vino pino Kuvalehtiä. Siksi pääsen kummastelemaan tätä vasta nyt. Mutta siis: marraskuun alkupuolella kirjoittelin tänne, miten sotakokemus ja -traumat ovat vavisuttaneet suomalaisten perhe-elämää aika synkkään suuntaan. Erityisesti miehen ja isän rooli on ollut tätä kautta aika hakusessa verrattuna vaikkapa pullamössöruotsalaisiin. Tämä näkemykseni kyseenalaistettiin, enkä sitten siihen hätään jaksanut/osannut kaivaa tutkimustietoa kantani tueksi. No, 21.11. numerossaan SK sitten julkaisee laajahkon jutun siitä, miten sotilaiden lapset kärsivät vanhempiensa sotakokemuksesta. Erityisesti korostetaan sitä, miten yleinen kovuus ja väkivalta ovat ihmisten psyykettä myrkyttäneet ja miten asiasta on tutkimustietoa vähän ja lähinnä vasta aivan viime vuosilta. Mitä Kitinä edellä, sitä SK perässä.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Duck

Re: Isi, isä, isukki vai se paskiainen

Viesti Kirjoittaja Duck »

Päätin sulkea rahahanat enkä enää lainaa rahaa isälleni. Oppikoon pitämään vaimonsa kyltymättömät shoppailuhalut ensin kurissa. Muutenkin hän on masentuvainen ja estoinen guilt-trippaaja (yksi esimerkkimeemeistä on vääntää naama mustanpuhuville ukkospilvilukemille ja sanoa hiljaa "tee miten parhaaksi katsot."), mutta yleisellä tasolla ei valittamista. Vois olla paljon, paljon pahempikin.
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Isi, isä, isukki vai se paskiainen

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

Chap kirjoitti:
EveryWoman kirjoitti:olin myös vanhemmille rehellinen, ei olisi kannattanut!
Tuota noin, tuollaisesta asenteesta kannattaa pyrkiä eroon - rehellisyys on avain hyviin ihmissuhteisiin!
Valitettavasti vanhempani (/sukulaiseni) muodostavat poikkeuksen rehellisyysperiaatteessani. Yritin kyllä muutamaan kertaan noudattaa sitä heidänkin osaltaan, mutta paskan karahdettua useamman kerran tuulettimeen, totesin että he vain eivät kestä tietää totuutta tyttärestään. Ja juurikin tästä syystä välimme eivät olekaan yhtä läheiset kuin minulla on läheisiin ystäviini ja kumppaniini. En kyllä halua edes kuvitella, miltä elämä tuntuisi jos vaikkapa kumppanille en voisi olla itsestäni avoin ja rehellinen.
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Isi, isä, isukki vai se paskiainen

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

Quinevere kirjoitti:
EveryWoman kirjoitti:Ja kaupungilla/kotibileissä ympärikännissä pyöriminen 12-13 -vuotiaana.
:shock: Siis sinä? Miksi, jos saa kysyä? (Vai onko Turku maaseutua?)
Suomen perseessä en tunnusta käyneeni kuin luokkaretkellä 7. luokalla, jolloin ryypiskely ei enää kiinnostanut.

Humaltuminen tuntui siihen aikaan hauskalta harrastukselta. Varmaan kaveripiirillä oli asiaan jonkin verran vaikutusta, vaikka muistan myös pari kertaa yksin ollessani maistelleeni vanhempien viinaksia. Jälkikäteen ajatellen ehkä eniten vaikutusta saattoi olla itseäni kiinnostavan tekemisen puutteella. Läksyjä en viitsinyt tehdä juuri koskaan, harrastuksetkin veivät vain rajallisen määrän tunteja vuorokaudesta, eikä elämässäni tuolloin ollut vielä yhtäkään sellaista ihmistä, jonka kanssa olisin voinut kommunikoida itseäni kiinnostavalla tavalla kiinnostavista asioista. Elämässäni oli eräänlainen tyhjiö, vaikka eihän sitä silloin niin ajatellut kun ei vaihtoehdoista mitään tiennyt.

Nyt kun elämässäni on kaikenlaista mielekäältä tuntuvaa tekemistä ja ihmiskontaktia, tuntuisi aivan typerältä oma-aloitteisesti saattaa tajuntansa sellaiseen sumeuden tilaan, jossa näitä ei voisi kokea mahdollisimman kirkkaasti. Hetkeäkään en halua hukata.
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: Isi, isä, isukki vai se paskiainen

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

urpiainen kirjoitti:No niin, kuka teistä kirjoittaa Suomen Kuvalehteen?
Ei, kun oikea kysymys kuuluu: eikö sinulle tuota minkäänlaista häpeää tunnustaa tilaavasi Suomen Kuvalehteä? Aika kovanaama!
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 16598
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Re: Isi, isä, isukki vai se paskiainen

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

EveryWoman kirjoitti:
urpiainen kirjoitti:No niin, kuka teistä kirjoittaa Suomen Kuvalehteen?
Ei, kun oikea kysymys kuuluu: eikö sinulle tuota minkäänlaista häpeää tunnustaa tilaavasi Suomen Kuvalehteä? Aika kovanaama!
No Suomen Kuvalehti on vähän kuin Hesari: saa (ja jopa pitää) siitä purnata ja mussuttaa (oma suosikkiaiheeni on SK:n päätoimittajasta urputtaminen), mutta eipä lehdelle Suomessa ole vaihtoehtoa. Lue tai ole pihalla siitä, mistä kokousten kahvitauoilla puhutaan. Briteissä asuessani saatoin sentään vaihtaa Economistin New Statesmaniin tasaisin väliajoin.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Avatar
Gat
Kitisijä
Viestit: 9259
Liittynyt: 04.11.2007 2:11
Paikkakunta: Aergistal

Re: Isi, isä, isukki vai se paskiainen

Viesti Kirjoittaja Gat »

:roll: Minä kerran sain yleisönosastojuttuni julkaistuna Suomen Kuvalehteen. Koska se oli Mauno Koiviston Baltia-lausuntoja vastaan, ja samaan aikaan lähetin "Häpeä Quisling" -sähkeen presidentin kansliaan... olen aika varma että Supo kuunteli puhelintani (katkeili kummasti) ja kytät kävivät tonkimassa opiskelijasoluni. (Palattuani kotoota "joku" oli taitellut kaapin alahyllyn teinipornolehtieni näkösuojana olleen muovisäkin siististi ylemmälle hyllylle. )
This house is as old as I am.
This house knows all I have done.
This house is full of m-m-my mess.
This house is full of m-m-mistakes
This house is full of m-m-madness.
This house is full of, full of, full of fight!
-KB
Vastaa Viestiin