Vain miehet kärsivät kumppanin puutteesta - miksi?

[AarneAnkka]

Ihmissuhdekeskusteluja ja kirjoituksia seuranneena olen alkanut hieman ihmetellä yhtä vallitsevaa asianlaitaa.

Yleistäen (poikkeuksiakin toki on) voidaan sanoa, että miehet usein suorastaan kärsivät kumppanin puutteesta. Heidän elämänsä on kurjaa ilman naista. Naisia ei taas tunnu yksinäisyys haittaavan, ilmankin pärjää. Miehen valinta tuntuu paljon helpommin olevan "mieluummin huonossakin suhteessa kuin ilman", kun taas naisen valinta on yleensä "mieluummin ilman kuin huonossa suhteessa".

Nettideiteissä vonkhaajat ovat lähes poikkeuksetta miehiä. Naiset saavat miehiltä läjäpäin vastauksia, miehet naisilta hyvin vähän.

Miehistä paljon suurempi osa on "ihme hyypiöitä" kuin naisista. Naispuolisiin hyypiöihin törmää korkeintaan EuroSinkkujen city-illassa.

Mietin vaan, mistä tämä epäsuhta oikein johtuu? Miehiä ja naisia on suunnilleen yhtä paljon. Miksi miehet ajautuvat herkemmin epätoivoon kuin naiset? Miksi miehet eivät kestä olla ilman kumppania? Miksi miehet ovat useimmiten aloitteentekijän, tai peräti kerjääjän, vonkaajan, anelijan, altavastaajan asemassa? Miksi mieshyypiöitä on enemmän kuin naishyypiöitä?

Huomatkaa että yllä on paljon yleistyksiä. Puhun todennäköisyyskentistä, en yksilöistä.

[KGrilli]

Ihmissuhdekeskusteluja ja kirjoituksia seuranneena olen alkanut hieman ihmetellä yhtä vallitsevaa asianlaitaa.

Yleistäen (poikkeuksiakin toki on) voidaan sanoa, että miehet usein suorastaan kärsivät kumppanin puutteesta. Heidän elämänsä on kurjaa ilman naista. Naisia ei taas tunnu yksinäisyys haittaavan, ilmankin pärjää. Miehen valinta tuntuu useammin olevan "mieluummin huonossakin suhteessa kuin ilman", kun taas naisen valinta on yleensä "mieluummin ilman kuin huonossa suhteessa".

Nettideiteissä vonkhaajat ovat lähes poikkeuksetta miehiä. Naiset saavat miehiltä läjäpäin vastauksia, miehet naisilta hyvin vähän.

Miehistä paljon suurempi osa on "ihme hyypiöitä" kuin naisista. Naispuolisiin hyypiöihin törmää korkeintaan EuroSinkkujen city-illassa.

Mietin vaan, mistä tämä epäsuhta oikein johtuu? Miehiä ja naisia on suunnilleen yhtä paljon. Miksi miehet ajautuvat herkemmin epätoivoon kuin naiset? Miksi miehet eivät kestä olla ilman kumppania? Miksi miehet ovat useimmiten aloitteentekijän, tai peräti kerjääjän, vonkaajan, anelijan, altavastaajan asemassa? Miksi mieshyypiöitä on enemmän kuin naishyypiöitä?

Huomatkaa että yllä on paljon yleistyksiä. Puhun todennäköisyyskentistä, en yksilöistä.

miehet eivät yksinkertaisesti "pärjää" ilman naista. he haluavat jonkun passaamaan, laittamaan ruokaa, siivoamaan, synnyttämään heille jälkikasvua ja pitämään kulissia kunnossa. miehinen mieli ei ole evoluution aikana päässyt kehittymään sille tasolle että hän olisi tyytyväinen ja onnellinen omana itsenään. onnellisuuden saavuttamiseksi mies tarvitsee naista, bemaria tai rahaa. mieluiten näitä kaikkia.

miehelle tärkeintä naisessa on ulkonäkö, hyvä perse ja kipakat tissit. jos ei kovin tyhmäkään olisi niin se on plussaa. kunhan siivoaa ja tiskaa kiltisti. työssäkäynti on esiäitiemme taistelujen takia jo jossain määrin suvaittua, mutta mieluiten nainen saisi edelleen olla asemaltaan ja statukseltaan miehen alapuolella.

mies siis täyttää naisella, huonommallakin sellaisella tyhjiötä. sitä tyhjiötä joka syntyy puutteellisen itsetuntemuksen ja reflektiokyvyn aiheuttamana. onnellisuus kun tuntuu miehelle olevan yleensä ulkoisten asoiden summa ja mielellään muiden aikaansaannosta.

[AarneAnkka]

miehinen mieli ei ole evoluution aikana päässyt kehittymään

Ou diö, sieltä tuli taas toi taikasana. Toivottavasti G & HB -akseli ei kuitenkaan käynnistä EP-pyörremyrskyä tässä ketjussa...

[Mylwin]

he haluavat jonkun passaamaan, laittamaan ruokaa, siivoamaan, synnyttämään heille jälkikasvua ja pitämään kulissia kunnossa.

Hassua, mie olen aina ajatellut että mie tarvitsen jonkun jota passaan, jolle laitan ruokaa, siivoan jos on likaista ja siitän tarvittaessa jälkikasvua.
Kulissejakin pitelen jos on tarvetta. Harvemmin on ollut.
Miksikö? Siitä tulee hyvä mieli kun saa aikaiseksi hyvän mielen. Silloin saa vastineeksikin jotain sellaista mistä itselle tulee hyvä mieli.
Mutta ehkä se sittenkin on niinkuin sie sanoit, naisena kun tiedät paremmin.

[martza]

miehet eivät yksinkertaisesti "pärjää" ilman naista. he haluavat jonkun passaamaan, laittamaan ruokaa, siivoamaan, synnyttämään heille jälkikasvua ja pitämään kulissia kunnossa
miehinen mieli ei ole evoluution aikana päässyt kehittymään sille tasolle että hän olisi tyytyväinen ja onnellinen omana itsenään. onnellisuuden saavuttamiseksi mies tarvitsee naista, bemaria tai rahaa. mieluiten näitä kaikkia.

miehelle tärkeintä naisessa on ulkonäkö, hyvä perse ja kipakat tissit. jos ei kovin tyhmäkään olisi niin se on plussaa. kunhan siivoaa ja tiskaa kiltisti. työssäkäynti on esiäitiemme taistelujen takia jo jossain määrin suvaittua, mutta mieluiten nainen saisi edelleen olla asemaltaan ja statukseltaan miehen alapuolella.

mies siis täyttää naisella, huonommallakin sellaisella tyhjiötä. sitä tyhjiötä joka syntyy puutteellisen itsetuntemuksen ja reflektiokyvyn aiheuttamana. onnellisuus kun tuntuu miehelle olevan yleensä ulkoisten asoiden summa ja mielellään muiden aikaansaannosta.

Miehet ovat tavallaan enemmän läheisriippuvaisia kuin naiset. Olen kuitenkin täysin erimieltä, että miehet eivät pärjää ilman naista. Miehet pärjäävät erittäin hyvin ilma naista. Tästähän ollaan jossain aiheessa jo kirjoiteltu. "Tarvitseeko mies naista mihinkään". Itse en tarvitse naista mihinkään, mutta kuitenkin olen parisuhteessa. Tämä ei tarkoita sitä, ettäkö en pärjäisi ilman naista. Nämä asiat ovat enemminkin tuolla henkisellä puolella.

Tärkeintä naisessa ei ole ulkonäkö, eikä hyvä perse eikä kipakat tissit. Tärkeintä on, että nainen on Nainen eikä mikään tytön hupakko. Totta kai nämä naisten avut ovat aina plussaa, mutta eivät ne ole pääasia. Sama se on varmaan miestenkin suhteen. mitä naiset ajattelevat meistä.

Eri meiltä olen myös tuosta puutteellisesta itsetuntemuksesta tai onnellisuudesta, joka olisi vain ulkoisten asioiden summa.
Nämä samat asiat voisivat todella hyvin myös yhdistää naisiin. Harvassa ovat ne todelliset naiset, joita miehet voisivat arvostaa, kunnioittaa ja palvoa. Joten naistenkin olisi hyvä syy katsoa ensiksi peiliin ennen kuin annetaan miehistä tuollainen arvio.
Samoin kuin todellisia miehiä on harvassa, joita naiset voisivat rakastaa kunnioittaa ja palvoa.
Onneksi tällaisia miehiä ja naisia vielä on olemassa ja kun tällaiset parit kohtaavat toisensa niin uskon, että rakkaus, kunnioitus, palvominen on näissä suhteisssa kunnossa.

[KGrilli]

Onneksi tällaisia miehiä ja naisia vielä on olemassa ja kun tällaiset parit kohtaavat toisensa niin uskon, että rakkaus, kunnioitus, palvominen on näissä suhteisssa kunnossa.

rakkauden ja kunnioituksen mä kyllä ymmärrän, mutta toi palvominen on jo vähän paksua. mä en ikinä haluaisi olla millään jalustalla, palvottavana. tai toisaalta asettaa mieheeni sellaisia odotuksia, joiden johdosta suhtautumiseni häneen olisi palvova.

en vain usko, että mies osaa luoda itselleen elämän ilman naista. ovat olleet niin äitinsä hoivassa, kasvaneet avuttomiksi. tytöt ja naiset sen sijaan ovat taistelleet koko elämänsä, oppineet itsenäisiksi ja luomaan itselleen onnellisuutta ja elämää "tyhjästä".

[marialina]

hyviä kysymyksiä

Mä nyt en ihan evoluutioon asti tässä menisi, mutta noin yleisesti historiasta on jäänyt sellainen käsitys, että suurimman osan aikaa on ollut huomattavasti suvaitumpaa olla poikamies kuin vanhapiika. Nainen on ollut se, jolle on elämänlaadun kannalta tärkeämpää solmia se avioliitto, ja niinpä se, jonka pitää "kelvata" jollekulle. Miehen taas on ollut jossain määrin helpompaa elää yksin, ja näin ollen yksinolo on voinut olla useammin oma valinta. Olettaisin että asiaan vaikuttavat yhäkin nämä asenteet, ehkä nykyään vain hiukan muuttuneessa muodossa.

On siis naiselle tärkeämpää korostaa "yksinäisyys on oma valintani". Totuus voi silti olla toinen. Kyse on imagosta, siitä kuvasta joka halutaan muille (ja ehkä myös itselle!) välittää. Sillä millainen überluuseri olisikaan nainen, joka yllä kuvaamasi kaltaisessa maailmassa sanoisi "en vain kelpaa kenellekään"! Asiaintila on siis ehkä vain itseään ruokkiva prosessi, jossa asenneilmapiiri sanelee, miten sukupuolet tässäkin tilanteessa käyttäytyvät.

Pointtina siis: epätoivoisia naisia on ehkä ihan yhtä paljon kuin epätoivoisia miehiä, on vain vielä säälittävämpää olla epätoivoinen ja nainen. Siksipä pidetään yllä mielikuvaa "kelpaisin kyllä, en vain itse halua", joka edelleen vahvistaa vallitsevaa stereotypiaa.

Ajatuskuviona vain näin...

[MGandhi]

en vain usko, että mies osaa luoda itselleen elämän ilman naista. ovat olleet niin äitinsä hoivassa, kasvaneet avuttomiksi. tytöt ja naiset sen sijaan ovat taistelleet koko elämänsä, oppineet itsenäisiksi ja luomaan itselleen onnellisuutta ja elämää "tyhjästä".

Aikamoista bullshittiä... Mites tuo pätee meihin, jotka ovat kasvaneet ilman äitiä? Myös kiinnostaa tuo tyttöjen sikiövaiheesta alkava taistelu verrattuna poikien leppoisaan ja helppoon elämään. Voisitko valaista tätä näkemystäsi vaikka muutamalla esimerkillä?

[Feiz]

Ihmissuhdekeskusteluja ja kirjoituksia seuranneena olen alkanut hieman ihmetellä yhtä vallitsevaa asianlaitaa.

Yleistäen (poikkeuksiakin toki on) voidaan sanoa, että miehet usein suorastaan kärsivät kumppanin puutteesta. Heidän elämänsä on kurjaa ilman naista. Naisia ei taas tunnu yksinäisyys haittaavan, ilmankin pärjää. Miehen valinta tuntuu paljon helpommin olevan "mieluummin huonossakin suhteessa kuin ilman", kun taas naisen valinta on yleensä "mieluummin ilman kuin huonossa suhteessa".

Nettideiteissä vonkhaajat ovat lähes poikkeuksetta miehiä. Naiset saavat miehiltä läjäpäin vastauksia, miehet naisilta hyvin vähän.

Miehistä paljon suurempi osa on "ihme hyypiöitä" kuin naisista. Naispuolisiin hyypiöihin törmää korkeintaan EuroSinkkujen city-illassa.

Mietin vaan, mistä tämä epäsuhta oikein johtuu? Miehiä ja naisia on suunnilleen yhtä paljon. Miksi miehet ajautuvat herkemmin epätoivoon kuin naiset? Miksi miehet eivät kestä olla ilman kumppania? Miksi miehet ovat useimmiten aloitteentekijän, tai peräti kerjääjän, vonkaajan, anelijan, altavastaajan asemassa? Miksi mieshyypiöitä on enemmän kuin naishyypiöitä?

Huomatkaa että yllä on paljon yleistyksiä. Puhun todennäköisyyskentistä, en yksilöistä.

Niin paljon jauhoit tuossa postauksessa paskaa jo miehistä. Joo joo yleistit jne, mutta tämän palstan perusteella on turha tehdä johtopäätöksiä "miehistä".
Täällä KAIKKI ruinaa pillua kun livenä sitä ei näytä monille napsuvan.

Itse asiaan:
Yhteiskunta määrittelee, että mies ilman naista tai pillua on luuseri, nörtti, saamaton, paskahousu jne.

Naisilla on taas parikin vaihtoehtoa: 1) Olla parisuhteessa mikä on naisten mielestä OK.
2) Olla "elämästään nauttiva sinkku" eli MUNAHAUKKA. Sekin on naisten mielestä OK, koska saahan nainen nauttia seksistä siinä missä mieskin.
3) Olla telaketju femakko JOKA EI MIESTÄ KAIPAA. Tällä verukkeella voi myös elää ilman miestä ja perustella omat puutteensa sillä että miehet ovat paskoja.Tämäkin on naisten mielestä OK
4) VOi myöskin olla se neutraali sinkku. Ei käy missää, ei tee mitään muuta kuin töitä tai koulua. Ei tutustu miehiin. Miesten keskuudessa tämä olisi Nörtteyttä, saamattomuutta, mutta naisten keskuudessa tämä nainen on vain niin kiireinen ettei löydä miestä tai sitten vain nauttii omasta elämästään NIIIIN PALJON ilman miestä ettei viitsi edes asialle mitään tehdä.

[KGrilli]

en vain usko, että mies osaa luoda itselleen elämän ilman naista. ovat olleet niin äitinsä hoivassa, kasvaneet avuttomiksi. tytöt ja naiset sen sijaan ovat taistelleet koko elämänsä, oppineet itsenäisiksi ja luomaan itselleen onnellisuutta ja elämää "tyhjästä".

Aikamoista bullshittiä... Mites tuo pätee meihin, jotka ovat kasvaneet ilman äitiä? Myös kiinnostaa tuo tyttöjen sikiövaiheesta alkava taistelu verrattuna poikien leppoisaan ja helppoon elämään. Voisitko valaista tätä näkemystäsi vaikka muutamalla esimerkillä?

juu, kyllä eRakas.

äidit paapovat poikiaan, antavat kaikkensa poikiensa eteen, passaavat, lähtkökohtaisesti olettavat että poikien ei kuulu oppia siivoamaan, käymään ruokakaupassa, silittämään vaatteitaan tai erottelemaan pyykkiä värien mukaan. se tekee pojista (ja myöhemmin miehistä) avuttomia, passaamiseen tottuneita nyhveröitä, jotka tarvitsevat uuden "äidin" vaimon roolissa hoitamaan näitä ah-niin-kovin-vieraita käytännön asioita.

ja vaimohan on sitten vähän kuin "äiti", tuo turvallisuuden tunnetta. mitä siitä jos suhde nyt ei olekaan ihan kohdallaan, seksi puuttuu ja rakkauden kanssakin on vähän niin ja näin. mieluummin huonossa liitossa kuin yksin. kuka ne sukatkin sitten lajittelisi pareiksi?

tytöt sen sijaan opetetaan tuleeman toimeen, pyörittämään arkea ja taloutta pienestä pitäen. tytöille, ja myöhemmin naisille, turvallisuus ei muodostu muista ihmisistä, vaan näkemyksestä siitä että yksin selviytyy mistä tahansa. lisäksi kaiken tämän käytännöllisyyden lisäksi tytöt kasvavat ulkonäköpaineiden, seksiobjektiroolin, erilaisten käyttäytymiseen ja habitukseen liittyvien odotusten alaisena, jolloin yleensä oman minäkuvan kehittymiseen vaditaan työtä ja "tuskaakin".

näin olle nainen on ikäänkuin "valmiimpi yksilö". sisäinen rauha ja onnellisuus ei ole riippuvainen miehestä tai suhteesta, vaan ihan siitä mitä itse, yksin, ei kenestäkään muusta riippuvaisena on.

[martza]

rakkauden ja kunnioituksen mä kyllä ymmärrän, mutta toi palvominen on jo vähän paksua. mä en ikinä haluaisi olla millään jalustalla, palvottavana. tai toisaalta asettaa mieheeni sellaisia odotuksia, joiden johdosta suhtautumiseni häneen olisi palvova.

en vain usko, että mies osaa luoda itselleen elämän ilman naista. ovat olleet niin äitinsä hoivassa, kasvaneet avuttomiksi. tytöt ja naiset sen sijaan ovat taistelleet koko elämänsä, oppineet itsenäisiksi ja luomaan itselleen onnellisuutta ja elämää "tyhjästä".

Tuo sana palvominen ei tarkoita nyt ihan varsinaisesti palvomista. Se on kuitenkin paras sana kuvaamaan yhdessä oloa. Kumpaakaan ei nosteta jalustalle eikä kumpikaan ole toistaan alempana. Kuljetaan rinnakkain samaan suúntaan, samat tavoitteet, erillisin ajatusvivahtein, yksilöinä. Arvostetaan kummankin yksilöllisyyttä ja annetaan tilaa kummallekkin.
Tämä on mun mielestä ihanaa palvomista parisuhteessa.

Samalla lailla ne naisetkin ovat olleet äitinsä hoivissa, normaaleissa perheissä, ainaskin luulisin niin. Sulla on todella ihmeellinen mieskäsitys! Olet varmaan juuri tavannut tämän kaltaisia miehiä, kuten yllä kirjoitat meistä. Älä kuitenkaan yleistä asiaa kaikkiin miehiin. Paljon on ollut esillä nykyään näistä uusavuttomista naisista, jotka todellakaan eivät osaa mitään tehdä, ruokaa ym. Kyllä se avuttomuus on hyvin paljon naisten keskuudessa nykyään lisääntynyt ja kasvamaan päin koko ajan. Luulenpa, että miehet osaavat enemmän hoitaa näitä ruoka, siivous ym hommia kuin nykyajan tyttöset/naiset.

[KGrilli]

Luulenpa, että miehet osaavat enemmän hoitaa näitä ruoka, siivous ym hommia kuin nykyajan tyttöset/naiset.

hei, laita toi tonne vitsiketjuun. pliis.

lainaushan meni ihan vituiksi, joten taidan olla uusavuton nainen.

[martza]

hei, laita toi tonne vitsiketjuun. pliis.

Sulla on näköjään todella huono päivä tai viikonloppu on mennyt ilman miestä tai mies on jättänyt sut.
Otan osaan mielentilaasi.

[Mylwin]

Ihanaa yleistämistä!
Joku on tosiaan tainnut syödä ärrinmurrin-keksiä.
Oikeastaan sääli, että joku ajattelee (jos ajattelee) noin vastakkaisesta sukupuolesta. Pätee siis molempiin suuntiin.
Tietysti, jos hengaa idioottien kanssa niin idioottimaista käyttäytymistä voi odottaa. Ei idiotismin havaitseminen nyt niin vaikeaa ole.
Vai miksi mie en ole koskaan suhtessani/suhteissani törmännyt näihin stereotyyppisiin ihmisiin?
Koska en ole halunnut. Niin.

[KGrilli]

[quote="martza]
Sulla on näköjään todella huono päivä tai viikonloppu on mennyt ilman miestä tai mies on jättänyt sut.
Otan osaan mielentilaasi. [/quote]

kiitos, mutta tämä kuuluisi enemmänkin viikonpäiväketjuun... siitä huolimatta totean, että mä olen tällä hetkellä rakastunut ja elän sitä alkuhuumaa. ja kun nyt kysyit niin viikonloppu meni urheillessa ja ulkoillessa, oikein mukavaa oli.

mutta tietysti jos naisella ei voi olla mielipiteitä, ainakaan ihan sisäsyntyisesti mieleen tulleita ajatuksia, ilman että joku mies on kaltoin kohdellut tai jättänyt niin pääsemmekin asian ytimeen. luuletko että keskivertonaisen maailma menee suhteen päättyessä pirstaleiksi? että ainoa tapa käsitellä menetyksiä tai pettymyksiä on katkeroituminen, joka sitten heijastuu ehkä kipeinäkin mielipiteinä vastakkaisesta sukupuolesta?

tietysti, koska olet mies niin yhdistät tuon teille niin tyypillisen ajatuskuvion myös meihin naisiin.

[annepa]

No huhhuh, kaikkea sitä näkee ku vanhaksi elää, enkä vielä ole edes kovin vanha (joten odotan mielenkiinnolla tulevia vuosia).

miehet eivät yksinkertaisesti "pärjää" ilman naista. he haluavat jonkun passaamaan, laittamaan ruokaa, siivoamaan, synnyttämään heille jälkikasvua ja pitämään kulissia kunnossa. miehinen mieli ei ole evoluution aikana päässyt kehittymään sille tasolle että hän olisi tyytyväinen ja onnellinen omana itsenään. onnellisuuden saavuttamiseksi mies tarvitsee naista, bemaria tai rahaa. mieluiten näitä kaikkia.

En tiedä minkälaisessa ympäristössä olet elämäsi viettänyt ja vietät edelleen. En tunnista kuvauksesta yhtään tuntemaani miestä. Turha sanoa että "tunnet sitten varmaan vähän miehiä", nöynöy, miesvaltaisella alalla yhdistystoiminnassa tutustuu enemmän miehiin kuin naisiin. Kaikki tuntemani miehet "pärjäävät" ilman naista. He osaavat kaiken mainitsemasi paitsi synnytyksen. Passaamisesta kai jokainen tykkää, normaalissa parisuhteessa passataan vuorotellen tasapuolisesti. Ja mikä kulissi? Kaikkiko parisuhteessa elävät miehet ovat kulississa?

miehelle tärkeintä naisessa on ulkonäkö, hyvä perse ja kipakat tissit. jos ei kovin tyhmäkään olisi niin se on plussaa. kunhan siivoaa ja tiskaa kiltisti. työssäkäynti on esiäitiemme taistelujen takia jo jossain määrin suvaittua, mutta mieluiten nainen saisi edelleen olla asemaltaan ja statukseltaan miehen alapuolella.

Miehet eivät tietääkseni hae elämänkumppania pelkästään ulkonäön perusteella, sen kummemmin kuin naisetkaan. Jos näin olisi, olisin ollut koko ikäni sinkula ja olisin edelleenkin. Kaiken lisäksi kaikki tuntemani miehet haluavat tasa-arvoisen suhteen. Asemalla ja statuksella ei tunnu olevan suurtakaan merkitystä. Työtä arvostetaan ja se, että etenee urallaan on yhteinen ilon aihe.

mies siis täyttää naisella, huonommallakin sellaisella tyhjiötä. sitä tyhjiötä joka syntyy puutteellisen itsetuntemuksen ja reflektiokyvyn aiheuttamana. onnellisuus kun tuntuu miehelle olevan yleensä ulkoisten asoiden summa ja mielellään muiden aikaansaannosta.

Kukaan tuntemistani miehistä ei täytä mitään tyhjiöitä naisella. Nainen on yleensä vaan ihana lisä jo valmiiseen elämään (jonka tuntemani miehet ovat itse rakentaneet erilaisten kokemusten, koulutuksen ym kautta). Puuttellisista itsetuntemuksista en tiedä mitään, en ole miesten enkä muiden naistenkaan pään sisässä.

Ymmärrän toki että kaikki mainitsemasi asiat ovat yleistyksiä, mutta niin ovat minunkin. Minä yleistän kokemusteni perusteella, sinä omiesi. Kuinka huvittavaa, että yleistyksemme poikkeavat näin paljon!

[AarneAnkka]

mutta mieluiten nainen saisi edelleen olla asemaltaan ja statukseltaan miehen alapuolella

Tämä hieman oudoksuttaa, sillä usein naiset itse tahtovat asian olevan näin, eivät miehet. Miehen olisi mielellään oltava pidempi, painavampi, rikkaampi, älykkäämpi, korkeastatuksisempi ja spontttttaanimpi kuin nainen. Siis naisten itsensä mielestä. Muuten mies ei kelpaa.

Tämä jälleen yleistäen, keskusteluista ja deittineteistä saadun kuvan perusteella.

[AarneAnkka]

Pointtina siis: epätoivoisia naisia on ehkä ihan yhtä paljon kuin epätoivoisia miehiä, on vain vielä säälittävämpää olla epätoivoinen ja nainen. Siksipä pidetään yllä mielikuvaa "kelpaisin kyllä, en vain itse halua", joka edelleen vahvistaa vallitsevaa stereotypiaa.

Ajatuskuviona vain näin...

Hyvä pointti, tuo. Eli kyseessä on enemmänkin vallitseva asenne ja sen vaatiman kulissin ylläpitäminen kuin heijastus todellisesta tilanteesta.

[KGrilli]

oletteko kuulleet sanonnan:

"jokaisen menestyvän miehen takana on nainen"

tai miksi gallupeissa sairaanhoitaja on yleensä halutuin ammatti vaimoksi? eikö juuri sairaanhoitaja edusta kaikkia näitä edellä mainitsemiani "rooleja" joita mies naiseltaan toivoo... ?

[martza]

kiitos, mutta tämä kuuluisi enemmänkin viikonpäiväketjuun... siitä huolimatta totean, että mä olen tällä hetkellä rakastunut ja elän sitä alkuhuumaa. ja kun nyt kysyit niin viikonloppu meni urheillessa ja ulkoillessa, oikein mukavaa oli.

Sitä suuremmin ihmettelen, että olet miehen kanssa ja vielä rakastunut, jos miehet ovat sellaisia kuin kirjoitit.

mutta tietysti jos naisella ei voi olla mielipiteitä, ainakaan ihan sisäsyntyisesti mieleen tulleita ajatuksia, ilman että joku mies on kaltoin kohdellut tai jättänyt niin pääsemmekin asian ytimeen. luuletko että keskivertonaisen maailma menee suhteen päättyessä pirstaleiksi? että ainoa tapa käsitellä menetyksiä tai pettymyksiä on katkeroituminen, joka sitten heijastuu ehkä kipeinäkin mielipiteinä vastakkaisesta sukupuolesta?

Kyllä, samalla lailla menee keskiverto naisen maailma pirstaleiksi kuin miehilläkin, suhteen päättyessä. Sehän riippuu ihan kummoinen suhde on ollut, miten syvällinen, pitkäikäinen jne. Katkeroituminen eron jälkeen on yksi eroon liittyvvä prosessi sekä miehillä että naisilla. Kuten viha, itsesyytökset ym. Nämä kaikki tunteet kuuluvat eron jälkeiseen prosessiin, mutta ne on käytävä läpi, jotta kokoaa jälleen taas itsensä kokonaiseksi ihmiseksi. Jotkut eivät pääse erostaan yli ja se on sääli. Tässä ei ole eroa, onko mies vain nainen. Tunnen muutamia katkeroituneita eronneita naisia kuten miehiäkin.
Itse olen eronnut kolme vuotta sitten ja kävin kaikki nämä eroon liittyvät tunteet läpi. Olin josssain vaiheessa hyvinkin naisten vihaaja ym. En enään. Rakastan ja "palvon" uutta naistani.

[Faghag]

Sen sijaan, että haukuttaisiin eri sukupuolten ominaisuuksia tai kyvyttömyyttä, olisi katsottava yleiseen yhteiskunnalliseen tilanteeseen, jossa molemmat sukupuolet ovat entistä useampien elämäntapavalintojen edessä.

Pitää mennä perimmäisten kysymysten äärelle ja miettiä, miksi on olemassa miehiä ja naisia?

Jo aivotutkimus on todistanut, että miesten ja naisten aivot ovat erilaiset. Toki aivoissa on yksilöllistä muuntelua, joka luo erilaisia persoonallisuuksia ja tempperamenttityyppejä sukupuoleen katsomatta.

Miksi näitä eroja on olemassa? Ei siksi, että erilaisuus tekisi huonommaksi vaan että erilaisuudet täydentävät toisiaan ja luovat kokonaisuuksia.

Itse olen Feizin parjaama telaketjufemakko, mutta siitä huolimatta minulla ei ole tarvetta tehdä miehiä sukupuolena tai yksilöinä halventavia huomautuksia tai "vihata" heitä.

Tunnen monta itsenäistä miehistä miestä, jotka pyörittävät taloutensa ja elämänsä yksin ilman, että haluavat saada kotiinsa toimivaa kodinkonetta eli naista.

Miksi miesten ja naisten tulee sitten korostaa riippumattomuuttaan ja hampaat irvessä yksin pärjäämistään? Tosiasia on, että tiimit saavat enemmän aikaan. Kun puhalletaan yhteen hiileen, tulee enemmän tuloksia.

Kuten jossakin aikaisemmassa keskusteluketjussa olen joskus maininnut, koen miesten tarpeen olla yhteydessä naiseen liittyvän siihen, että nainen on miehen paras ystävä ja kumppani. Miehet kilpailevat usein keskenään ja on selvää, että kilpakumppanille ei paljasteta niitä haavoittuvia ja arkoja tunteita ja ajatuksia, joista voi keskustella naisen kanssa.

Naisiin ja naisellisiin ominaisuuksiin liitetään tuskastuttavan usein moraalinen ylemmyys suhteessa miehisiin ominaisuuksiin ja maskuliinisuutta pidetään asiana, jota miehet joutuvat joskus jopa anteeksi pyytelemään. Ihan kuin sukupuoli määräisi enemmän kuin yksilölliset erot niin älykkyyden, persoonallisuuden kuin moraalinkin suhteen.

Miesten ja naisten erot täydentävät yhteiskuntaa. KGrilli sanoi, että ei halua olla palvottavana tai palvoa ketään. Olen samaa mieltä, mutta peräänkuulutan enemmän molempien sukupuolien toisaan arvostavaa asennetta. En halua elää yhteiskunnassa, jossa ei ole miehiä tai miehille tilaa. En myöskään halua elää yhteiskunnassa, joka määrittelisi oman naisen roolini liian ahtaaksi ja ennaltamäärätyksi.

Aarne kyseli, miksi miehet niin usein valittavat kumppanin puutetta? Olisiko näin, että se johtuu miesten rohkeudesta olla haavoittuva ja tunnustaa se tosiasia, että he eivät halua elää yksin vaan hyvässä suhteessa naiseen. Se, että naiset korostavat jääräpäisesti yksin pärjäämistään johtuu luultavasti siitä, että naisen on vaikeampaa nykyaikana ilmaista heikkouttaan. Ikään kuin naiselle olisi häpeä tunnustaa tarvitsevuuttaan.

[Filovirus]

Jos mietin omaa elinympäristöäni ja sosiaalista verkostoa niin miehet siinä ovat hyvin itsenäisiä kaukana uusavuttomista, useimmat sinkkuja, koska kannattavat ihan toimivaa periaatetta; mieluummin yksin kuin missä tahansa merkityksettömässä suhteessa.

Naisystäviäni ajatellen taas tilanne on päinvastainen, liian monikin roikkuu huonossa suhteessa, koska miehiä tarvitaan milloin mihinkin, ei osata olla yksin.

[pertzi]

Pointtina siis: epätoivoisia naisia on ehkä ihan yhtä paljon kuin epätoivoisia miehiä, on vain vielä säälittävämpää olla epätoivoinen ja nainen. Siksipä pidetään yllä mielikuvaa "kelpaisin kyllä, en vain itse halua", joka edelleen vahvistaa vallitsevaa stereotypiaa.

Hyvin sanottu.

Edellä mainittujen pointtien lisäksi sanoisin, että netti vääristää pahasti tätä yksinäisyysjuttua. Kun mies on ujo ja yksinäinen, hän tulee nettiin, missä hän uskaltaa valittaa yksinäisyyttään. Kun nainen on ujo ja yksinäinen, hän käpertyy entistä enemmän itseensä eikä ajattelekaan mitään kauheaa nettiä. Näin ollen netissä ollessaan näyttää siltä, että yksinäisiä miehiä on enemmän kuin yksinäisiä naisia, vaikka vain keskimäärin yksinäinen mies tulee helpommin nettiin kuin yksinäinen nainen.

p.

[KGrilli]

kiitos, mutta tämä kuuluisi enemmänkin viikonpäiväketjuun... siitä huolimatta totean, että mä olen tällä hetkellä rakastunut ja elän sitä alkuhuumaa. ja kun nyt kysyit niin viikonloppu meni urheillessa ja ulkoillessa, oikein mukavaa oli.

Sitä suuremmin ihmettelen, että olet miehen kanssa ja vielä rakastunut, jos miehet ovat sellaisia kuin kirjoitit.

mutta tietysti jos naisella ei voi olla mielipiteitä, ainakaan ihan sisäsyntyisesti mieleen tulleita ajatuksia, ilman että joku mies on kaltoin kohdellut tai jättänyt niin pääsemmekin asian ytimeen. luuletko että keskivertonaisen maailma menee suhteen päättyessä pirstaleiksi? että ainoa tapa käsitellä menetyksiä tai pettymyksiä on katkeroituminen, joka sitten heijastuu ehkä kipeinäkin mielipiteinä vastakkaisesta sukupuolesta?

Kyllä, samalla lailla menee keskiverto naisen maailma pirstaleiksi kuin miehilläkin, suhteen päättyessä. Sehän riippuu ihan kummoinen suhde on ollut, miten syvällinen, pitkäikäinen jne. Katkeroituminen eron jälkeen on yksi eroon liittyvvä prosessi sekä miehillä että naisilla. Kuten viha, itsesyytökset ym. Nämä kaikki tunteet kuuluvat eron jälkeiseen prosessiin, mutta ne on käytävä läpi, jotta kokoaa jälleen taas itsensä kokonaiseksi ihmiseksi. Jotkut eivät pääse erostaan yli ja se on sääli. Tässä ei ole eroa, onko mies vain nainen. Tunnen muutamia katkeroituneita eronneita naisia kuten miehiäkin.
Itse olen eronnut kolme vuotta sitten ja kävin kaikki nämä eroon liittyvät tunteet läpi. Olin josssain vaiheessa hyvinkin naisten vihaaja ym. En enään. Rakastan ja "palvon" uutta naistani.

good for you, mutta kyllähän säkin tiedät että suuri osa eroavista miehistä siirtyy aina vain suoraan uuteen suhteeseen. uusi kumppani on jo valmiiksi katsottuna, odottamassa ja ottamassa vastaan että mies todellakin sitten uskaltaa irtautua ja erota. ja tämähän viittaa juuri siihen mistä alussa puhuin. kyvyttömyyteen kohdata oma itsensä ja elämä sellaisena kuin se on, ilman toisen ihmisen tuomaa sisältöä.

ja mitenkään nykyistä "suhdettani" (sen laatua sen enempää tässä määrittelemättä, niitäkin kun voi naisella olla niin monelaisia) kommentoimatta totean, että onhan noita itsenäisiä ja ei-läheisriippuvaisia, suhteellisen omatoimisiakin miehiä tullut kohdattua. vähemmistön oikeuden kuitenkin suotaisiin heillekin. sen verran harvinainen "minority" kun ovat.

[Lilo]

Aika hauska ketjunavaus. Ja ihanan stereotyyppisiä "naiset-nyt-on-vaan-niin-paljon-parempia-selviämään-kaikesta"-kommentteja Knkyltä. Puhumattakaan Feizin yhtä stereotyyppisestä "sinkkunaiset-on-jollain-tapaa-hulluja-ja vähintään-pettävät-itseään"-postauksesta.

Kuitenkin: mistä kumpuaa tässä yhteiskunnassa elävä käsitys häistä haaveilevista naisista ja sitoutumiskammoisista miehistä, jos asia on niin että pääasiallisesti vain miehet kaipaavat kumppania?