Eräässä myöhemmässä postauksessani, vähemmässä kiihkossa kirjoitetussa, myönsin, että monet eksäni puolet olivat varmaan sidoksissa ajattelemattomuuteen, ei niinkään ilkeyteen. Ja jopa minäkin tajuan sen, että osa saattoi johtua siitä, ettei hän halunnut minua yhtä paljon kuin minä häntä. Siitä taitaa johtua myös lievä vitutukseni häntä kohtaan... Vaikka en häntä enää takaisin haluakaan.
Enkä hauku.
Ei sillä, etten varmasti keksisi jotain pahaa sanottavaa, en vain koe tarvetta.
Tunnevammaisuuteni pyrkii taas näköjään pintaan... Enhän ole normaali ihminen jos en halua heittää lokaa exien päälle
Monesti sitä ajattelee leikkivänsä hengellään. Pitäisi aina pitää mielessä, että siinä touhussa saattaakin leikkiäkin terveydellään, ja se on jo ihan toinen juttu...
Keikaus kirjoitti:Olet niin rationaalinen että pyörryttää.
Onko muitakin keinoja hallita elämäänsä? Itse en kykenisi toimimaan pelkästään tunteiden viemänä ellen näkisi toiminnalle samaan aikaan myös järkisyitä. Ja ei kai tunteidensa huomioiminen kuitenkaan sitä tarkoittane, etteikö samalla voisi toteuttaa arvostelukykyään.
"A conscience is like a boat or a car. If you feel you need one, rent it." -J.R. Ewing
