The ones that got away

Ihmissuhdeasiat ja lemmekkäät jutut
masa

Re: The ones that got away

Viesti Kirjoittaja masa »

Suvinen kirjoitti: Vahva veikkaukseni on, että ero tulee sitten kymmenen vuoden päästä, j
Ehkä se tulee, mutta kannattaako sitä ihan oikesti miettiä etukäteen?

Hommahan on vähän kuin hammaslääkäriin menemistä. Tulee kipeää, kipeää, paniikki, vielä kipeämpää, sattuu sattuu.... - hö, eipä sattunutkaan.

Suvinen kirjoitti:, että pelkää menettävänsä tytön.
Olisitko itse valmis eroamaan, jos tyttö jäisi isälleen?
Viimeksi muokannut masa, 20.09.2010 15:11. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 16598
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Re: The ones that got away

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

Zeb kirjoitti:
masa kirjoitti:
Zeb kirjoitti:Mutta toisaalta tunteitaan ei kukaan voi pakottaa.
Ehkä ei, mutta itseään voi helposti johdatella ihan mihin tahansa suuntaan vaikka millaisilla tekosyillä ja ajatuksilla.
Eräänlaista itsesuggestiota sekin..
Totta tuokin. Ihastukselle ei voi mitään, mutta voi esimerkiksi päättää olla tapaamatta ihastusta, jolloin se yleensä menee ohi. Mutta jostain sekin kai johtuu jos niitä ihastuksia aina vaan tulee.
Mun mielestä Zeb ja varsinkin Masa ovat raikkaan oikeassa ottaessaan etäisyyttä jonkinlaiseen saksalaisen romantiikan tunnekäsitykseen, jossa tunteet vain tulevat kuin salama kirkkaalta taivaalta ja heittelevät ihmispoloa. Tulkitsen heidän juttujaan niin, että vaikka tunteet eivät olekaan voluntaarisia ihan samassa mielessä kuin harkitut teot, niin jossain mielessä ihminen on kyllä vastuussa tunne-elämänsä suuntautuneisuudesta ja siitä, mihin suuntaan sitä vie. Yltiörationalistina kannatan jonkinlaista rationaalista ja kognitiivista tunneteoriaa - ja oikeasti minusta tässä on jotain tuntieden heittely -romantiikan ylittävää vahvempaa romantiikkaa: valitsee toisen valiten tehdä myös töitä tunteidensa ja suhteen eteen.

Mitä taas en ymmärrä, on Masan tyrmistys Suvisen juttujen edessä: eikö Suvinen nimenomaan ota sekä tunteidensa kehityksen että omien valintojensa vaikutuksen niihin hyvinkin vakavasti ja vastuullisesti? Hän reflektoi ja arvioi tilannetta ja mahdollisia kehtiyskulkuja, eikä vain ajaudu jonnekin?
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Manaaja

Re: The ones that got away

Viesti Kirjoittaja Manaaja »

Nojoo, oon kyllä taipuvainen myös tähän malliin, että perheen eteen tehdään kaikkensa, sen oman onnen ja valintojen supistamisen kustannuksella. En ota mitään kantaa nyt Suvisen tilanteeseen koska en sitä juuri mitään muuta tiedä kuin yksipuolisen pintaraapaisun jonkun keskustelupalstan välityksellä, mutta noin muuten mitä porukkaa nykyään katsoo, niin jengi eroaa todella itsekkäiden ja hetkellisten mielihalujen vuoksi. Riittää että on vähän epämukavuudentunnetta ja "huoh kun ois jotain muuta ku aina tätä rutiinia", niin lähetään jo laskemaan itseä yhtälöstä ulos.

En vaan tajua miten porukka ei saa nykyään minkäännäköistä tyydytystä ja onnentunnetta siitä, että saavuttaa pitkäjännitteisellä yrittämisellä ja itsensä likoonpanemisella jotain. Ainoa mikä merkitsee, on hetkelliset mielihalut ja omien impulsiivisuuksiensa toteuttaminen. Sitten ollaan vielä ylpeitä siitä että ollaan muka niin helvetin riippumattomia, itsetietoisia ja omanarvontuntoisia kun todellisuudessa ollaan ainoastaan itsekkäitä, omahyväisiä ja vastuuntunnottomia.

Ja joo, jos parisuhteessa on väkivaltaa tai muuta vastaavaa, niin ulos vaan. Mutta jos ainoa syy erota on se että "no ei tää nyt ehkä niin kivaa ollukaan tän tyypin kanssa ku mitä ajattelin siinä lastentekovaiheessa", niin tough luck. Oma mokas. Kärsi seuraukset äläkä pakene vastuuta siitä mitä olet tilannut.
masa

Re: The ones that got away

Viesti Kirjoittaja masa »

urpiainen kirjoitti:
Mitä taas en ymmärrä, on Masan tyrmistys Suvisen juttujen edessä: eikö Suvinen nimenomaan ota sekä tunteidensa kehityksen että omien valintojensa vaikutuksen niihin hyvinkin vakavasti ja vastuullisesti?

Minusta Suvisen hoopoilu asian tiimoilta kuulostaa samalta kuin Ninnin hoopoilu ennen UK:n aikaan. Omat meilihalut ja itsekkyys menevät lapsen ja ennen kaikkea perheen edelle.

Ehkä reagoin liikavoimakkaasti ja ehkä en ole kärryillä asian tiimoilta niin hyvin kuin pitäisi, mutta silti en halua olla se taho, joka syöttäisi Suvisen liekkiin lisää bensaa.
masa

Re: The ones that got away

Viesti Kirjoittaja masa »

Suvinen kirjoitti: Toisaalta muistan myös kaverin perheen, jossa isä ja äiti nauroivat, halailivat ja pussailivat koko ajan.

Niin minäkin muistan. Muistan jopa sen kuinka kadehdin noita kaverini vanhempia. Halusin niin kovasti vaihtaa omat jurot kalkkikset vanhempani noihin elämäniloisiin ja mukaaviin vanhempiin.

Tänä päivänä he ovat ollet erossa jo 10 vuotta. Perheen äiti sai nyrkkiä mennen tullen, kärsi alkoholismista ja faija on juonut kaiken omaisuutensa moneen kertaan jättämättä lapsilleen mitään.

Minun vanhempani jatkavat siitä, missä olivat 30 vuotta sitten, ja toimivat hyvänä mummona ja paappana lapsilleni.
Viimeksi muokannut masa, 20.09.2010 15:19. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Manaaja

Re: The ones that got away

Viesti Kirjoittaja Manaaja »

Suvinen kirjoitti:en tiedä kestäisinkö sitä, että lapsi saattaisi ajatella minun jotenkin hyljänneen hänet. Siltä se varmaan tuntuisi lapsesta.
Ymmärrät varmaan että tämän ajatuksen kanssa aika moni pihalle potkittu isukkikin joutuu painimaan? Tuollaista ei ihan helposti selitetä lapselle ilman että siitä muodostuu jotain toisen vanhemman mustamaalauskeissiä. Ei lapsi vaan hirveen helpolla suostu ymmärtämään miksi toinen tärkeimmistä vaan lähtee pois.
RP

Re: The ones that got away

Viesti Kirjoittaja RP »

Kyllä ne isukit lähtevät ihan ilman potkimistakin perheensä luota pois, joten suht turha vetää mitään "aina ämmät lemppaa ja kakrut jää"-shittiä.

Kyllä, musta on silti ihan vitun väärin ettei miehellä juur ole sanavaltaa lapseen kun ero tulee. On sitä omassakin lähipiirissä tapaus jossa lapset jäi vastuuttomalle äidille eikä isä saanut huollettavakseen oikeudessa, koska "lapsen paikka äidin luona". Nyt kun katsoo näitä lapsia teini-iässä, vaikeeta. Asuvat mummonsa luona, äitee on aika ulalla jossain.

Vai tiedättekö te vaan tapauksia joissa äitee on lähtenyt uuden pippelin perään?
Manaaja

Re: The ones that got away

Viesti Kirjoittaja Manaaja »

Suvinen kirjoitti:Hommahan karahti Ninnillä siihen, että tuli vahinkoraskaaksi hullulle skitsofreenikolle eikä pääse siitä nyt kirveelläkään eroon, ja lisäksi Ninni haluaa ukkonsa takaisin.
Eri mieltä. Kyllä homma vedettiin pipariksi jo siinä vaiheessa kun lähdettiin rekkiksen matkaan, ja ylipäätään annettiin itselle moraalinen oikeus lähteä perheen luota panemaan jotain väkivaltasta tapajuoppoa, jonka menneisyys oli hyvin tiedossa.

Vahinkoraskaus (kuudes sellainen, vai mitä niitä oli?) nyt oli ainoastaan odotettavissaoleva seuraamus siitä kun isänmaan toivot alkaa hieromaan pissavehkeitään yhteen jossain scanian hytissä.
masa

Re: The ones that got away

Viesti Kirjoittaja masa »

RP kirjoitti: Vai tiedättekö te vaan tapauksia joissa äitee on lähtenyt uuden pippelin perään?
En todellakaan ole väittänyt tätä. Totesin vaan, että erotilanteessa miehellä jää lähes aina Musta Pekka käteen.

Siitä saamme kiittää suomalaista sosiaalitanttamafiaa.
Manaaja

Re: The ones that got away

Viesti Kirjoittaja Manaaja »

RP kirjoitti:Kyllä ne isukit lähtevät ihan ilman potkimistakin perheensä luota pois, joten suht turha vetää mitään "aina ämmät lemppaa ja kakrut jää"-shittiä.
Lähtee joo, mutta useimmat sluibarit taitaa tehdä sen jo raskausvaiheessa. Suurin osa niistä tapauksista mitä henkilökohtaisesti tiedän ja mitkä ovat päätyneet eroon kesken lapsen kasvatuksen, on nainen "jättänyt sen sian".

Kumpaakin tapahtuu, onhan se ihan selvä, mutta ainoastaan toisessa tapauksessa lopputulos on traaginen ja epäreilu miehen kannalta. Jos itse lähtee karkuun, ei meikäläiseltä paljoa sympatiaa heru. Sen sijaan jos potkitaan pois perheestä sen vuoksi että emäntä kaipaa vähän uusia tuulia, se menee mun kirjoissani jo aika kovien moraalisien rikosnimikkeiden alle.
masa

Re: The ones that got away

Viesti Kirjoittaja masa »

Suvinen kirjoitti:Isä on äärimmäisen vastuullinen, hieno ihminen joka lellisi lapsen piloille jos en olisi vahtimassa, mutta silti. .
Siis hetkinen. Sulla on lapsesi näkökulmasta unelmien faija koukussa ja silti haaveilet paremmasta?

Olisko ihan oikeasti aika miettiä omia intressejään hieman tarkemmin ja katsoa josko omat haaveet ja vaatimukset ovatkin hieman liian mahdottomia?
Avatar
Kreitsu
Kitisijä
Viestit: 5039
Liittynyt: 09.05.2006 8:45
Paikkakunta: Brexitland

Re: The ones that got away

Viesti Kirjoittaja Kreitsu »

Yleistä pohdintaa aiheeseen:

Ei voi pakottaa itseään rakastamaan jotakin henkilöä vain siksi, että se olisi ehkä järkevää. Tunteita ei voi pakottaa.

Vanhempien avioero on kamala koettelemus lapsille, mutta on siitä ennenkin selvitty. Riippuu paljon, miten se eroaminen ym. hoidetaan. Riiteleminen ja kireä ilmapiiri kotona on huomattavasti paskempi juttu IMO.
Avatar
Lolita
Kitisijä
Viestit: 8599
Liittynyt: 14.08.2005 18:46
Paikkakunta: Vantaa

Re: The ones that got away

Viesti Kirjoittaja Lolita »

Ei se tee mitään paskaäitiä, että lapset eron sattuessa jäävät isälle. Kai se on sitä, että äiti on lapsen ensimmäisinä vuosina niin paljon fyysisesti läheisempi, että jotenkin mielletään äiti ensisijaiseksi huoltajaksi. Puppua sanon minä.

Toinen lusikkani soppaan on, että en Suvinen usko, että sinun ja miehesi suhde pahemmin poikkeaa perusparisuhteesta. Olette todella hyvät ja läheiset ystävät, välitätte ja rakastatte toisianne omalla tavallanne ja elämä yhdessä on ihan sitä aitoa oikeaa lapsiperheen arkea. Ei ruoho aidan toisella puolella ole välttämättä sen vihreämpää, täydellistä miestä ei olekaan, ei edes just sinulle täydellistä, on vaan mahdollisimman hyviä. Jos ei yrityksestä huolimatta voi olla onnellinen ja tyytyväinen yhdessä, niin sitten laitetaan kantapäät vastakkain, mut niinhän te jo teettekin. Mä toivon, että te pysytte yhdessä ja suhde asettuu sopiviin uomiinsa.
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
masa

Re: The ones that got away

Viesti Kirjoittaja masa »

Lolita kirjoitti:en Suvinen usko, että sinun ja miehesi suhde pahemmin poikkeaa perusparisuhteesta. Olette todella hyvät ja läheiset ystävät, välitätte ja rakastatte toisianne omalla tavallanne ja elämä yhdessä on ihan sitä aitoa oikeaa lapsiperheen arkea. Ei ruoho aidan toisella puolella ole välttämättä sen vihreämpää, täydellistä miestä ei olekaan, ei edes just sinulle täydellistä, on vaan mahdollisimman hyviä.
:komp:
Charles Caldwell

Re: The ones that got away

Viesti Kirjoittaja Charles Caldwell »

masa kirjoitti:On aina helpompi luovuttaa, kun koettaa ratkaista ongelmia.
Ja sitten kun kaikki keinot on käytetty, niin sitten ollaan vaan ja vammautetaan kaikkien osallisten elämä? Sen sijaan, että jos onni on myötä, niin lapsella saattaa olla jopa kaksi hyvän ja toimivan perheen mallia.
masa

Re: The ones that got away

Viesti Kirjoittaja masa »

Charles Caldwell kirjoitti: Ja sitten kun kaikki keinot on käytetty, niin sitten ollaan vaan ja vammautetaan kaikkien osallisten elämä? [/u] mallia.
Taidat nyt juosta asioiden edelle.
Avatar
Kreitsu
Kitisijä
Viestit: 5039
Liittynyt: 09.05.2006 8:45
Paikkakunta: Brexitland

Re: The ones that got away

Viesti Kirjoittaja Kreitsu »

Mä ymmärsin, ettei Suvinen rakasta miestään. Ei se ole sama asia kuin olla etsimässä täydellistä kumppania itselleen.

Kullakin on tietty syynsä seurustella jne. mutta minun olisi vaikea kuvitella olevani avioliitossa/seurustelevani ihmisen kanssa, jota kohtaan minulla ei ole rakkaudellisia tunteita, vaikka hän olisi kuinka hauska ja läheinen ystävä.

Tai ehkä muut sitten seurustelee ja avioituu ystäviensä kanssa ja ovat tyytyväisiä elämäänsä. Whatever.
masa

Re: The ones that got away

Viesti Kirjoittaja masa »

Suvinen kirjoitti:Sen sijaan mulla ei ehkä ole sitä kumppania joka olisi optimaalisin..
No ei mullakaan ole, ja vielä vähemmän mun eukollani on. :lol:

Ja puspus rakkaani. Kuitenkin luet kotona tätä. Lähen nyt kotiin :wink:
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: The ones that got away

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

masa kirjoitti:Ne vieraan mielihalut, pettämiset yms epävalidi toiminta tungetaan jonnekin sielun ja mielen syvimpään persereikään ja pidetään siellä.
Mielihalu on aivan eri asia kuin toiminta. Ei kannata niputtaa noita yhteen.
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: The ones that got away

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

Zeb kirjoitti:
masa kirjoitti:
Zeb kirjoitti:Mutta toisaalta tunteitaan ei kukaan voi pakottaa.
Ehkä ei, mutta itseään voi helposti johdatella ihan mihin tahansa suuntaan vaikka millaisilla tekosyillä ja ajatuksilla.

Eräänlaista itsesuggestiota sekin..
Totta tuokin. Ihastukselle ei voi mitään, mutta voi esimerkiksi päättää olla tapaamatta ihastusta, jolloin se yleensä menee ohi. Mutta jostain sekin kai johtuu jos niitä ihastuksia aina vaan tulee.
Olen kyllä samaa mieltä siitä, että itsesuggestiolla ja omalla toiminnalla voi vaikuttaa merkitsevästikin tunteisiin ja siihen, mihin suuntaan elämä vie.

Itselläni tilanne, jossa olen ihastunut, menee kuitenkin ohi kaikkein parhaiten siten, että tutustun ihastuksen kohteeseen paremmin. Sillä tavalla estän mielikuvitustani lähtemästä laukkaamaan liian lujaa - kaikissa ihmisissä kun kuitenkin on myös ikäviä puolia, ja niitä ei näe jos ei tutustu ihmiseen. Jos en tutustu, ihmisestä kehkeytyy mielessäni sen tason haaveiden prinssi, että kukaan todellinen henkilö ei vedä sille haavekuvalle vertoja. Silloin oma parisuhteeni on vähintäänkin teoreettisessa vaarassa, ja jos sattuu olemaan kriisivaihe päällä, vaara voi ääritapauksessa olla jopa konkreettinen. Ei siksi että olisin sitä tyyppiä joka vain yhtäkkiä päättää vaihtaa kumppania, vaan siksi että tuollainen tilanne vaikuttaa pitkällä aikavälillä suhdetta heikentävästi - tavoilla joita ei itsekään tajua ennen kuin on liian myöhäistä. Jokusen vuoden kuluttua suhde saattaisi lopulta osoittautua loppuun kulutetuksi. Tutustumisvaihtoehdossa tätä vaaraa puolestaan ei ole, koska rakkaus voittaa minun maailmassani ihastumisen 6-0, ja ihastuksen kanssa (silloin kun se pysyy realistisella tasolla eikä paisu 'unelmien prinssi' -skaalaan) ei voi syntyä vastaavaa rakkautta mitä minulla on kumppanini kanssa monivuotisen yhdessäolon tuloksena.

Suvisen tilanteesta en pysty sanomaan, enkä omallakaan kohdallani tiedä toimisiko homma yhtä hyvin jos en rakastaisi kumppaniani.

En kyllä näe mitään suurempaa syytä lähteä Suvista ihastumisesta ja asiaan liittyvistä pohdinnoista viemään teuraalle. Ongelmien ratkaiseminen aikuismaisesti ja yhteisymmärryksessä kaikkien osapuolien kanssa on paras mahdollinen malli, minkä lapsi voi vanhemmiltaan saada. En usko sen, että biologiset vanhemmat eivät asu yhdessä, olevan mikään elämän ja kuoleman kysymys lapselle. Riitainen koti, vastuuttomat vanhemmat jne. puolestaan vaikuttavat ikävämmin. En näe Suvisella olevan riskiä päätyä tuollaiseen tilaan, parisuhteensa tulevaisuudesta riippumatta.
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: The ones that got away

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

masa kirjoitti:No ei mullakaan ole, ja vielä vähemmän mun eukollani on. :lol:
Jo se, että pystyt sanomaan noin, kertoo aika paljon suhteenne laadusta (huonossa suhteessa noin ei voisi sanoa). En usko, että Suvisenkaan suhde varsinaisesti huono on, mutta käsittääkseni siinä se "epäoptimaalisuus" on kuitenkin eri tasolla kuin teillä.

Mun mielestä on ihan tervettä miettiä tulevaisuuttaan sellaisessa tilanteessa. Miettiminen kun ei vielä merkitse sitä, että siinä ero tulisi. Mietinnän tuloksena voi päin vastoin päätyä yrittämään entistä kovemmin. Mutta yrittämisen motivaation täytyy tulla itsestä sisältä; muuten se ei johda mihinkään hyvään. Mieti vaikka itseäsi muutama vuosi sitten, ennen nykyisen kumppanisi tapaamista ja lapsen saamista. Jos joku olisi yrittänyt pakottaa sua perheenisäksi, lopputulos ei varmaan olisi ollut paras mahdollinen.
Avatar
huima
Kitisijä
Viestit: 4217
Liittynyt: 17.04.2007 11:39

Re: The ones that got away

Viesti Kirjoittaja huima »

Multakin sympatiaa Suviselle kaiken tän vasemmalta ja oikealta läpsimisen keskellä.

Rakkautta ja rakastamista ei voi pakottaa syntymään, eikä sen leikkiminenkään ole välttämättä reilua -- kummallekaan. Yhdessäolo ja parisuhde voi toki toimia rakkaudettomastikin - ja lapsi saada ihan hyvät eväät elämään, turvallisen kodin ja muut herkut, joita masa ja manaaja -- nuo perinteisen perheyksikön puolestapuhujat -- täällä ovat peräänkuuluttaneet.

On lopulta kokonaan oma kysymyksensä, löytyisikö koskaan sitä rakkaudellista suhdetta ja kumppania, jonka kanssa se rakkaus kestäisi vuosikymmenien ajan. Kuten kyyniset kommentit jo aiemmin ovat sanoneet, teidän suhteenne saattaa olla jonkinlainen tämän murheellisen maan parisuhteen arkkityyppi.

Mutta toisaalta, mitä sinulla Suvinen tarkoittaa rakastaminen? Mistä tiedät ja miten tunnet, että et rakasta sitä kumppaniasi? Mikä määrittelee sinulle sen, että rakkautta on tai ei ole? Voisitko oppia rakastamaan tai rakastua mieheen, jonka kanssa olet? Mikä estää sen?

Kysymys on vaikea, koska en itsekään osaisi sitä eksplikoida tarkasti. Omalla kohdallani sen on vain tuntenut, kun se on olemassa - ja jos sellaista tunnetta ei pohjalla ole, on ollut turha edes aloittaa mitään yhdessä, koska ihan kivat jutut ovat hyvin usein sitten pysyneet vain ihan kivoina juttuina. Kaiken pitäisi olla kunnossa ja järkevästi olla juuri niin kuin pitää, mutta se ei vain tunnu oikealta. Toisaalta sitten on se, kun aluksi on voimakas tunne ja sen ympärille rakentuu sitten järkisuhde, jos on rakentuakseen. Tähän mennessä se tunnekaan ei ole kadonnut minnekään, kun se on kerran ollut olemassa ja sitä on pidetty elossa.

Minä en osaisi elää "Ihan kiva"-järkisuhdetta, jossa ei olisi mukana sitä rakastumisen ja intohimon tunnetta. Ei että arki olisi jotain ihmeellistä koko ajan, mutta sitä että kumpikin osapuoli on siinä mukana intohimoisesti ja rakkaudella. Sellainenkin suhde voi toki horjahtaa raiteeltaan ihan kivaksi, ilman huolenpitoa - mutta kokemuksen ja esimerkkien perusteella uskon, että sellaisen suhteen intohimon myös pystyy sytyttämään uudestaankin helpommin kuin täysin tyhjästä kehittää rakkaudellisia tuntemuksia.

Tää oli nyt tällaista kauheaa diipadaapaa, mutta pointti lienee että olet itse vastuussa omasta onnellisuudestasi itsellesi ja teidän perheyksikön onnellisuudesta teille kolmelle. Päätohtorit ja terapeutit saattavat oikeasti olla avuksi omien ajatusten ja tunteiden ymmärtämisen suhteen, kuten myös sen kanssa että miten teidän oikeasti kannattaisi edetä. Älä luota internetin urpojen sanoihin, vaan keskustele mieluummin sellaisten ihmisten kanssa, jotka työkseen joutuvat ja saavat auttaa ihmisiä tällaisten asioiden kanssa.
Manaaja

Re: The ones that got away

Viesti Kirjoittaja Manaaja »

huima kirjoitti:määrittele rakkaus
Kuva
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: The ones that got away

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

masa kirjoitti:
Suvinen kirjoitti: Toisaalta muistan myös kaverin perheen, jossa isä ja äiti nauroivat, halailivat ja pussailivat koko ajan.
Niin minäkin muistan. Muistan jopa sen kuinka kadehdin noita kaverini vanhempia. Halusin niin kovasti vaihtaa omat jurot kalkkikset vanhempani noihin elämäniloisiin ja mukaaviin vanhempiin.

Tänä päivänä he ovat ollet erossa jo 10 vuotta. Perheen äiti sai nyrkkiä mennen tullen, kärsi alkoholismista ja faija on juonut kaiken omaisuutensa moneen kertaan jättämättä lapsilleen mitään.

Minun vanhempani jatkavat siitä, missä olivat 30 vuotta sitten, ja toimivat hyvänä mummona ja paappana lapsilleni.
Aww! :h:

Omatkaan vanhempani eivät lasten nähden (ja tuskin muutenkaan) kuherrelleet. Eivätkä myöskään kenenkään kaverini vanhemmat. Tajusin ekan kerran vasta tässä pari-kolme vuotta sitten, että sellainenkin olemisen tapa on lapsen saaneille ihmisille mahdollinen. Ajatus siitä, että itse seuraisin vanhempieni viitoittamaa tietä, on aika kylmäävä. Tuntuu, että en ikinä pystyisi elämään niin. Toivoa sopii, etten jonakin päivänä havahdu siihen, että olen 45 v. enkä muista milloin olen viimeksi halannut kumppaniani.

Anyway, Suvisen keissistä vielä sen verran, että mä uskon rakkauden voivan syntyä myös ilman alkuihastumisvaihetta. Ihastuminen kyllä helpottaa parisuhteessa elämistä ja toisen huomioon ottamista, mutta siinä on mahdollista onnistua ilman ihastumistakin. Ja vuosien mittaan juuri se toisen huomioiminen ja käytännön rakastaminen johtavat rakkauden tunteeseen. Ehkäpä siis Suvinenkin jo lapsensa ollessa 10-vuotias kuhertelee miehensä kanssa kuin vastarakastunut!
Avatar
huima
Kitisijä
Viestit: 4217
Liittynyt: 17.04.2007 11:39

Re: The ones that got away

Viesti Kirjoittaja huima »

Manaaja kirjoitti:
huima kirjoitti:määrittele rakkaus
Kuva
Mulla on toi paita.

Ville Valollakin on.

Kyllä lohkee.
Vastaa Viestiin