The ones that got away

Ihmissuhdeasiat ja lemmekkäät jutut
Avatar
Vesper
Kitisijä
Viestit: 11447
Liittynyt: 08.01.2009 22:53

Re: The ones that got away

Viesti Kirjoittaja Vesper »

EveryWoman kirjoitti:Aww! :h:
Itse taas en missään nimessä toivo itselleni vanhempieni liiton kaltaista avioliittoa, vaikka ovat olleet naimisissa yli 40 vuotta. Ei väkivaltaa, alkoholismia eikä kyllä juuri mitään muutakaan... Tunteeton tapettiavioliitto, jota seuraamalla on kai itsestänikin tullut huono tunteideni osoittaja.
When I drink alcohol, everyone says I'm an alcoholic. When I drink Fanta, no one says I'm fantastic.
Ylermi Ylihankala
Kitisijä
Viestit: 14928
Liittynyt: 22.09.2008 13:03

Re: The ones that got away

Viesti Kirjoittaja Ylermi Ylihankala »

Vesper kirjoitti:...naimisissa yli 40 vuotta. Ei väkivaltaa, alkoholismia eikä kyllä juuri mitään muutakaan... Tunteeton tapettiavioliitto...
Luulisin, että suurin osa pitkistä liitoista on pitkälti vain kumppanuutta (jos sitäkään)... ollaan tottumuksesta ja pelosta ottaa riski johonkin muuhun.
Mulla on se onni, että olen löytänyt itseni ja toivon muillekin ihmisille sitä. Että tällainen ihminen on tarkoitettu tänne, me ei olla sattumaa.
Avatar
Vesper
Kitisijä
Viestit: 11447
Liittynyt: 08.01.2009 22:53

Re: The ones that got away

Viesti Kirjoittaja Vesper »

Ylermi Ylihankala kirjoitti:Luulisin, että suurin osa pitkistä liitoista on pitkälti vain kumppanuutta (jos sitäkään)... ollaan tottumuksesta ja pelosta ottaa riski johonkin muuhun.
Juurikin näin. Ei ole edes yhteisiä harrastuksia, ei ole koskaan ollutkaan. Suurimman osan ajasta mutsi nalkuttaa ja faija pysyttelee poissa silmistä. Tai ramppaa naisissa. Nyt taitaa olla jo liian vanha siihenkin...
When I drink alcohol, everyone says I'm an alcoholic. When I drink Fanta, no one says I'm fantastic.
RP

Re: The ones that got away

Viesti Kirjoittaja RP »

Mun mielestä on jotenkin surullista, että jotenkin luullaan, että suhteeseen tyytymätön ei kestä taikka ei osaa elää "tavallista arkea". Että se ihminen tavoittelee jotain massiivista satutarinaa kun ei tyhmä osaa ymmärtää ja tajuta että aina se sitä on, kumppanista riippumatta, tylsää inhottavaa arkea. Kasva nyt jo aikuiseksi, niinku.

Tässä kirjoittelen kitinään, pätkis pussi vieressä, telkussa pauhaa csi, Törkytehdas odottaa vieressä lukemista. Mies istuu koneellaan ja kuuntelee miten välillä tuhahdan jotain "tyhmistä ruottalaisista", välillä se voivottelee uuden näppäimistönsä paskuutta, kun ei tunnu silleen oikeelta sormien alla. Pyykit pitää hakea koneesta, huomenna vois tiskata.

Ja tässä välissä pääsin pohtimasta sitä kuinka hitsin häpi olen ja elämä skulaa just silleen kun sen pitääkin.

Olen myös ollut suhteessa jossa olen kirjoittanut kitinään, pätkis pussi vieressä, katsellen jotain telkkusarjaa, funtsien lukemista ja pyykkäämistä ja kokenut niin kovaa halua painua helvettiin siitä ahdistavasta suhteesta, koska se henkilö ei vaan ole ollut se mun juttu.

Väärä ihminen, samanlainen arki, eri fiilikset. IMO, aika surullista jos luulee tuon kakkosen olevan ainoa vaihtoehto kun ei jotain "luxus satuihkupihku" suhteita ole olemassakaan. Ei ehkä ole, mutta ykkösvaihtoehto on.

Mun mielestä tää on niin helvetin yksinkertaista, siksi mä en oikein snaijaa miksi se ei ole sitä muille. Näköjään.
Avatar
saira
Kitisijä
Viestit: 3388
Liittynyt: 14.08.2005 19:47
Paikkakunta: Tampere

Re: The ones that got away

Viesti Kirjoittaja saira »

Ylermi Ylihankala kirjoitti:
Vesper kirjoitti:...naimisissa yli 40 vuotta. Ei väkivaltaa, alkoholismia eikä kyllä juuri mitään muutakaan... Tunteeton tapettiavioliitto...
Luulisin, että suurin osa pitkistä liitoista on pitkälti vain kumppanuutta (jos sitäkään)... ollaan tottumuksesta ja pelosta ottaa riski johonkin muuhun.
No joo, meillä isä "läpsii" 33 vuoden jälkeen äitiä pepulle, ja haleja ja pusuja ollaan aina nähty. Välillä tempperamentti kuohahtaa toiseenkin suuntaan (eli äiti suuttuu ja isä kulkee seiniä pitkin...), mut kyl se Rakkaus edelleenkin näkyy. Kaikessa. Samoin oli isovanhemmillani, siihen saakka kunnes ukki kuoli, eli vajaa 50 vuotta olivat yhdessä. Eli ei se suhteen pituuskaan aina mitään kerro...

Periaatteessa vaikea ajatella edes pääsevänsä samaan, mut ehkä antaa toivoa sen suhteen, että on mahdollista saada pidettyä kipinä toista kohtaan noinkin kauan. Esimerkkinä hyvä, kunhan ei automaattisesti odota sitä samaa.
"The only reason for time is so that everything doesn't happen at once."
~Albert Einstein
Avatar
Kreitsu
Kitisijä
Viestit: 5039
Liittynyt: 09.05.2006 8:45
Paikkakunta: Brexitland

Re: The ones that got away

Viesti Kirjoittaja Kreitsu »

RP kirjoitti:...asiatekstiä...
Amen joka sanallesi.
Charles Caldwell

Re: The ones that got away

Viesti Kirjoittaja Charles Caldwell »

Kreitsu kirjoitti:
RP kirjoitti:...asiatekstiä...
Amen joka sanallesi.
Yhdyn rajusti teihin molempiin.
Avatar
RolloTomasi
Kitisijä
Viestit: 2360
Liittynyt: 06.09.2006 7:50
Paikkakunta: Maa

Re: The ones that got away

Viesti Kirjoittaja RolloTomasi »

Rakkaus on myytti, joka estää ihmisiä hyppäämästä ikkunasta.
Since I cannot prove a lover, to entertain these fair well-spoken days, I am determined to prove a villain and hate the idle pleasures of these days.
elco

Re: The ones that got away

Viesti Kirjoittaja elco »

Minullahan ei tietenkään lapsia ole, mutta eiköhän vanhempien onnellisuus ja elämän laatu aika pitkälle määritä lastenkin onnellisuutta ja elämän laatua. Jos on vahva syy olettaa, että nuo kasvavat eron myötä niin silloin ei liene syytä kituuttaa yhdessä.

Tässä pitää nyt ymmärtää, että masan päivän teema on ikuinen avioliitto.
masa

Re: The ones that got away

Viesti Kirjoittaja masa »

elco kirjoitti:Tässä pitää nyt ymmärtää, että masan päivän teema on ikuinen avioliitto.
Masan päivän teema on se, että perhe on eriasia kuin parisuhde. Se alkuaikojen huuma ja kiima vaihtuu joksikin muuksi ja tilalle tulee vastuu lapsista ja niiden hyvinvoinnista.

Edit:

Olen minäkin nähnyt noita paremman puolison metsästäjiä omassa kaveripiirissäni tarpeeksi. Alussa aina kaikki on ihanaa ja ruusuista, mutta kun arki tulee vastaan aletaan haihattelemaan paremmasta puolisosta. Sitten taas mennään uutta rinkiä kunnes taas kyllästytään ja kaikki alkaa alusta.

Sitten on niitä miehiä jotka ovat mulkku ojossa joka kerta kun viihteelle päästään. Kotona on kaunis vaimo, hyvä äiti ja täydellinen kumppani. Silti ukko on mulkku ojossa kapakassa jonkun kurahaaran perässä vaan sen takia, että on niin kiva taaa tuntea itsensä halutuksi ja sonniksi.

Mä en vaan tajua, että tuollaisia haluja ei saa painettua mielestä pois. Mä en millään usko että täydellistä kumppania on olemassa, vaan kaikissa on aina jotain parannettavaa. Ja kun niitä asioita oikeen miettii ja väkisin kaivelee, saa kaikista parisuhteista huonoja ja epätyydyttäviä. - Mutta kun pitäisi tehdä päinvastoin. Ei se perheen jyräämä parisuhde ole mikään itsestäänselvyys, vaan sen eteen pitää tehdä töitä. Järjestää yhteistä vapaa-aikaa, mennä pois tutuista kuvioista ja tehdä parisuhteesta sitä mitä haluaisi sen olevan. Omissa ympyröissä ja tutuissa kuvioissa mököttäminen ja virheiden suurentelu ei taatusti saa mitään positiivista aikaan suhteelle.



Ja totta munassa hyväksyn eron silloin kun se on ainut mahdollisuus. Tässä tapauksessa vaan käsittääkseni ei olla vielä niin pitkällä, että mitään ei olisi tehtävissä?







Pertin vaaleanpunaisista horinosta en tajunnut taaskaan yhtikäs mitään, joten en edes yritä vastata.
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: The ones that got away

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

Vesper kirjoitti:
Ylermi Ylihankala kirjoitti:Luulisin, että suurin osa pitkistä liitoista on pitkälti vain kumppanuutta (jos sitäkään)... ollaan tottumuksesta ja pelosta ottaa riski johonkin muuhun.
Juurikin näin. Ei ole edes yhteisiä harrastuksia, ei ole koskaan ollutkaan. Suurimman osan ajasta mutsi nalkuttaa ja faija pysyttelee poissa silmistä. Tai ramppaa naisissa. Nyt taitaa olla jo liian vanha siihenkin...
Mä luulen, että tuo on vähän sukupolvikysymyskin.

Ainakin mun vanhempien vanhemmille seksi on ollut niin kerta kaikkiaan vaikea asia, että julkiset hellyydenosoitukset ovat olleet ihan täysin off limits. Samoin omilla vanhemmillani on vielä havaittavissa aikamoista aristelua ja venkoilua (siitä huolimatta että olivat nuoria 70-luvulla) - eivät vain osaa pitää rakkauden fyysistä ulottuvuutta luonnollisena ja kivana juttuna, jonka olemassaolon voi jollain tavoin antaa näkyä myös ulospäin. Ja kun fyysinen läheisyys jää pois lasten syntyessä, suhde muuttuu lopulta muutenkin etäiseksi ystävyys/kaverisuhteeksi.

Meidän sukupolvi on tässä asiassa ihan erilaista. Enkä usko meidän niin älyttömästi muuttuvan vanhemmiksi tullessammekaan. Esim. meillä pussailut ja käpistelyt jatkuvat nyt kahdeksatta vuotta. Suhteessa on ollut viileämpiä vaiheita, jolloin hiertävät asiat on selvitetty jotta pussailu on voinut jatkua. Niin uskon meidän toimivan jatkossakin.

Mua jonkun verran ärsyttää sen vanhempien ihmisten toistelema mantra siitä, millainen ihminen minkäkin ikäisenä "on", ja millaisin vaihein parisuhteet kehittyvät. Ne jutut kun sellaisinaan koskevat lähinnä heidän omaa sukupolveaan. Ihan turha väittää, että me eläisimme elämämme täsmälleen samalla tavalla - erot ovat jo nyt silmiinpistäviä.
Leevi
Kitinän uhri
Viestit: 659
Liittynyt: 25.10.2007 16:15

Re: The ones that got away

Viesti Kirjoittaja Leevi »

Vesper kirjoitti:... on kai itsestänikin tullut huono tunteideni osoittaja.
Kyl sä osaat.
Leevi
Kitinän uhri
Viestit: 659
Liittynyt: 25.10.2007 16:15

Re: The ones that got away

Viesti Kirjoittaja Leevi »

Maniksella oli ihan asiaa.
En myös ota kantaa Suvisen (tai oikeastaan kenenkään muun) suhteiluun mitä kulloinkin pitäisi tehdä. Kuulostaa kinkkiseltä tai jotenki pulmalliselta. Kaikenlaisia kuvioita maailmassa on ja niistä tiedä erkkikään mikä on oikein, väärin jne.
Toivottavasti saa menemään parhaimmalla tavalla kuin itse harkitsee tai harkitsevat. Eihän siinä ulkopuoliset ole mukana.
masa

Re: The ones that got away

Viesti Kirjoittaja masa »

Vaola kirjoitti: Kyllä mun mielestä kannattaa mieluummin kiittää niitä läpimätiä suhteen osapuolia.

No ennen kaikkea niitä toki.

Kaverini käytännössä menetti esikoisensa melkoisen dramaattisten vaiheiden jälkeen. Jannu oli työmatkalla kun sosiaalitantta soitti sille. Tantta oli hoitanut puhelun suunnilleeen näin:

tantta: sjoen sosiaali* päivää
jannu: päivää????
tantta: ny kuule kuuntelet tarkkaan tai et ikinä enää saa tavata lastasi!
jannu: mitä mitä, mitä on tapahtunut???!
tantta: olen jutellut avovaimosi kanssa ja on ihan selvää, että sulla on nyt hyvin pienet mahdollisuudet tavata poikaasi. Tulet tänne konttorille silloin ja silloin niin käydään asia läpi!
jannu: kyllä kyllä??!?
tantta: klik. tuut tuut tuut.


Avokki oli soittanut tantoille, haukkunut jannun, valehdellut tämän olevan alkoholisti, väkivaltainen ja kaikkea muuta mitä vaan oli keksinyt. Kaikki se oli täyttä valetta.

Tapaamisessa jannulla ei ollut mitään mahdollisuuksia sanoa sanaakaan vastaan, vaan pelokkaana suostui kaikkiin avokin ja tantan vaatimuksiin, että saisi vielä tavata poikaansa.
Ei tullut yhteishuoltajutta ei mitään. Tuli vain tilinumero ja vaatimuksia. Avokki muutti toiselle paikkakunnalle ja vei pojan mennessään. Jannu tapasi poikaansa pari kertaa vuodessa ja sai maksajan roolin.

Elämä on jatkunut samanlaisena viimeiset 15 vuotta. Tuo ex-avokki on eronnut ja muuttanut kymmeniä kertoja muista suhteista sen jälkeen. Mikään ei ole ollut hänen arvoisensa. Poika taas on käytännössä varttunut muuttokuormassa ja joutunut aina aloittamaan kaveripiirinsä hankinnan alusta, kun vanha on menetetty. Ei mikään paras mahdollinen lapsuus todellakaan.


Jannulla on uusi perhe ja kaksi lasta ja kaikki rullaa tasaisesti eteenpäin.. Harmi että esikoinen ei saanut elää lapsuuttaan isänsä kanssa. Olisi ollut taatusti paljon parempi lapsuus.
EveryWoman
Kitisijä
Viestit: 5729
Liittynyt: 15.08.2005 21:45

Re: The ones that got away

Viesti Kirjoittaja EveryWoman »

^Voihan *ttu.
Avatar
Pulkannaru
Kitisijä
Viestit: 4952
Liittynyt: 28.07.2008 22:31
Paikkakunta: Jäässä

Re: The ones that got away

Viesti Kirjoittaja Pulkannaru »

masa kirjoitti:Kaverini käytännössä menetti esikoisensa melkoisen dramaattisten vaiheiden jälkeen. Jannu oli työmatkalla kun sosiaalitantta soitti sille. Tantta oli hoitanut puhelun suunnilleeen näin: ...
Mulla on myös pari jokseenkin tollasen kohtalon kokenutta kaveria. Ja yksi joka näki tilanteen ennalta ja piti sanelukoneen päällä oikeina aikoina ja mm kuvasi pari kertaa kotiin niiden toisen lapsen kanssa jääneen ja sammuneen + alle laskeneen silloisen vaimonsa. Siitä huolimatta exän mielestä kaikki vika oli kaverissani joka ei ollut hänen arvoisensa. Kaveri sai lapset itselleen.
Sonni, porsas sekä apina.
-
Rauno Räsänen:
Olen perehtynyt melkein kaikkiin asioihin ja ymmärrän niitä, jos vain haluan. Ainoastaan omat tekoni, tunteeni ja naisen logiikka ovat jääneet minulle mysteereiksi.
Leevi
Kitinän uhri
Viestit: 659
Liittynyt: 25.10.2007 16:15

Re: The ones that got away

Viesti Kirjoittaja Leevi »

masa kirjoitti:
Vaola kirjoitti: Kyllä mun mielestä kannattaa mieluummin kiittää niitä läpimätiä suhteen osapuolia.

No ennen kaikkea niitä toki.

Kaverini käytännössä menetti esikoisensa melkoisen dramaattisten vaiheiden jälkeen. Jannu oli työmatkalla kun sosiaalitantta soitti sille. Tantta oli hoitanut puhelun suunnilleeen näin:

tantta: sjoen sosiaali* päivää
jannu: päivää????
tantta: ny kuule kuuntelet tarkkaan tai et ikinä enää saa tavata lastasi!
jannu: mitä mitä, mitä on tapahtunut???!
tantta: olen jutellut avovaimosi kanssa ja on ihan selvää, että sulla on nyt hyvin pienet mahdollisuudet tavata poikaasi. Tulet tänne konttorille silloin ja silloin niin käydään asia läpi!
jannu: kyllä kyllä??!?
tantta: klik. tuut tuut tuut.


Avokki oli soittanut tantoille, haukkunut jannun, valehdellut tämän olevan alkoholisti, väkivaltainen ja kaikkea muuta mitä vaan oli keksinyt. Kaikki se oli täyttä valetta.

Tapaamisessa jannulla ei ollut mitään mahdollisuuksia sanoa sanaakaan vastaan, vaan pelokkaana suostui kaikkiin avokin ja tantan vaatimuksiin, että saisi vielä tavata poikaansa.
Ei tullut yhteishuoltajutta ei mitään. Tuli vain tilinumero ja vaatimuksia. Avokki muutti toiselle paikkakunnalle ja vei pojan mennessään. Jannu tapasi poikaansa pari kertaa vuodessa ja sai maksajan roolin.

Elämä on jatkunut samanlaisena viimeiset 15 vuotta. Tuo ex-avokki on eronnut ja muuttanut kymmeniä kertoja muista suhteista sen jälkeen. Mikään ei ole ollut hänen arvoisensa. Poika taas on käytännössä varttunut muuttokuormassa ja joutunut aina aloittamaan kaveripiirinsä hankinnan alusta, kun vanha on menetetty. Ei mikään paras mahdollinen lapsuus todellakaan.


Jannulla on uusi perhe ja kaksi lasta ja kaikki rullaa tasaisesti eteenpäin.. Harmi että esikoinen ei saanut elää lapsuuttaan isänsä kanssa. Olisi ollut taatusti paljon parempi lapsuus.
Tällaisiakin tarinoita on varmaan paljon ...
Aika perseestä.
Avatar
Riemumieli
Kitisijä
Viestit: 6023
Liittynyt: 20.08.2005 23:12
Paikkakunta: Vantaa

Re: The ones that got away

Viesti Kirjoittaja Riemumieli »

On se Suomi kumma yhteiskunta, kun sosiaalitanttaa pitää pelätä. Jonkinlainen alkeellinen yhteiskuntatietoisuus tekisi itse kullekin hyvää. Ja lakitietoa saa myös kaupasta, kaikkeen ei tarvitse suostua.

Ymmärrän kyllä, että viranomaismaailma on asiaan perehtymättömälle pelottava asia, mutta missä sisu?
Paras päivä ikinä.
masa

Re: The ones that got away

Viesti Kirjoittaja masa »

Riemumieli kirjoitti:On se Suomi kumma yhteiskunta, kun sosiaalitanttaa pitää pelätä. Jonkinlainen alkeellinen yhteiskuntatietoisuus tekisi itse kullekin hyvää. Ja lakitietoa saa myös kaupasta, kaikkeen ei tarvitse suostua.

Ymmärrän kyllä, että viranomaismaailma on asiaan perehtymättömälle pelottava asia, mutta missä sisu?
No, kaveri oli tavan tallaaja, simppeli maalaispoika joka ajelee rahtia työkseen. Sellaista kaveria on taatusti helpompi viedä kuin vaikkapa sinua.


Sisun puuttuminen asiassa ei varmastikkaan ollut ongelma. Jannu luovutti osittain senkin takia, että näki homman muuttuvan pojan kannalta vielä vaikeammaksi, jos hän olisi lähtenyt tekemään asioita monimutkaisemmaksi.


Mutta näitä vastaavia tarinoitahan on netti täynnä. Googlaa vaikka.
Charles Caldwell

Re: The ones that got away

Viesti Kirjoittaja Charles Caldwell »

Mutta hei. Ollaan välillä iloisia. Pojan äidin hyvän yhteistyön myötä olen saamassa juridisesti pitävän huoltajuussuhteen tuohon poikaan. Joskus täällä näinkin päin :) Ja teinixi on onnellisempi kuin koskaan :) :) Pääasia että ne suhteet lapsiin toimii.
Avatar
Lolita
Kitisijä
Viestit: 8599
Liittynyt: 14.08.2005 18:46
Paikkakunta: Vantaa

Re: The ones that got away

Viesti Kirjoittaja Lolita »

Charles Caldwell kirjoitti:Pojan äidin hyvän yhteistyön myötä olen saamassa juridisesti pitävän huoltajuussuhteen tuohon poikaan. Joskus täällä näinkin päin :)
Hienoa! :cheer:
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
Avatar
saira
Kitisijä
Viestit: 3388
Liittynyt: 14.08.2005 19:47
Paikkakunta: Tampere

Re: The ones that got away

Viesti Kirjoittaja saira »

Charles Caldwell kirjoitti:Mutta hei. Ollaan välillä iloisia. Pojan äidin hyvän yhteistyön myötä olen saamassa juridisesti pitävän huoltajuussuhteen tuohon poikaan. Joskus täällä näinkin päin :) Ja teinixi on onnellisempi kuin koskaan :) :) Pääasia että ne suhteet lapsiin toimii.
:jee: Loistavaa!
"The only reason for time is so that everything doesn't happen at once."
~Albert Einstein
NuoriD

Re: The ones that got away

Viesti Kirjoittaja NuoriD »

Haluan kertoa, että tässä on hirveän monta sivua, jotka mun pitäisi lukea, mutta en nyt ehdi.
masa

Re: The ones that got away

Viesti Kirjoittaja masa »

exPertti kirjoitti:
Ei kai tämä juttu muuten tähän liity, mutta itselle tuli vähän kehno olo tuosta Masan "kun on lapsi ollaan sitten yhdessä vaikka hampaat irvessä loppuikä".

.

Huoh. Mitäpä jos lukisit kirjoitukseni uudelleen ja tällä kertaa hieman hitaammin.
masa

Re: The ones that got away

Viesti Kirjoittaja masa »

Asian sivusta. Jä tämä jatko ei todellakaan ole kohdistettu Suviselle.

http://www.eroperhe.net/?core=isalahina
Yhteishuoltajalla ei ole oikeutta muuttaa lasten kanssa yhteisestä kodista ilman toisen vanhemman suostumusta, mutta useinhan on pakko muuttaa turvallisuuden vuoksi.
Heh. "Kyseenalaista turvallisuus, niin saat lähteä."
Vastaa Viestiin