Kumpi tulee ensin, parisuhteen malli vai partneri yksilönä?

[urpiainen]

Muissa suhteiluketjuissa lähinnä EveryWomanin ja Kreivittären kanssa vaihdetuista ajatuksista mieleeni juolahti avata oma ketju asialle, josta minua kiinnostaisi kuulla muidenkin mielipiteitä.

Joissain kyselyissä on tullut esiin, että aika monilla on selkeä käsitys siitä, minkälaiset häät haluavat, kuinka kosinnan tulee tapahtua ja minkälaisen parisuhteen haluavat, miten ja missä tulee asua jne. jopa ennen kuin ovat löytäneet sen ihmisen, jonka kanssa haluavat parisuhteen muodostaa. Jos potentiaalinen partneri tosiaan ajattelisi näin, kokisin sen jopa loukkaavana. Minua häiritsisi suuresti se, että toisella olisi valmiina mielessään malli, johon minun tulee asettua. Parisuhteen ainutkertaisuus ja ainutlaatuisuus tuntuisi menetetyltä.

Eikö asian pitäisi olla kokonaan toisinpäin - jos tapaa kiinnostavan yksilön, tulee miettiä, minkälaisen suhteen tämän kanssa haluaa muodostaa. Ymmärrän, että koiraa tai muuta lemmikkiä hankittaessa suhde ei voi olla aidosti tasa-arvoinen, vaan omistajan tulee päättää, mihin malliin muokkaa lemmikkiään. Mutta eikö ole aika alentavaa ajatella näin partnerista, jonka kai pitäisi olla tasaveroinen kumppani? Minulle on ainakin täysin mahdotonta ajatella, millaiset häät mahdollisesti haluaisin tai miten haluaisin mahdollisen perheeni asumisen järjestää tietämättä kenen kanssa suhdetta rakennan.

[ninnithequeen]

Valitettavasti juuri ne, joilla on selkeä käsitys esim. häistä ja kosinnasta jne. joutuvat useimmiten pettymään. Minusta pitää vaan ottaa vastaan se mitä elämä tullessaan tuo. Ennakkoon suunnittelu kun tuppaa aina menemään pieleen, tavalla tahi toisella.

Muokata partneria? Ei, vaikka kyllä löytyisi pikkujuttuja jotka haluaisin muuttaa. Ja jos ne likaiset kalsarit ovat keskellä lattiaa viidennentoistatuhannennen kerran, niin lasketaan kymmeneen ja laitetaan itse pesukoneeseen. Elämä on.

[PerttiMakimaa]

...

Hys hys.

Nimeltä mainitsemasi arvon leidithän haluavat joka käänteessä korostaa sitä miten täysin riippumattomia he ovat partnereistaan. Ja sitä, että eläisivät täysin yksin ellei juuri siihen unelmamuottiin tipahtanutta kumppania olisi löytynyt.

Eli vastaushan on: Heidän ainutkertainen kumppaninsa vaan sattuu olemaan juuri haetunlainen. Näin simppeliä se ilmeisesti on?!

[Exsat]

Varmaan jokaisella on olemassa jonkinlaisia ennakko-oletuksia elämää ja tulevaisuutta koskien noin yleisesti. Ympäristöstä opitut arvot ja normit järjestäytyvät mielessä tietyksi ihannemalliksi, jonka perusteella ihminen tekee valintoja elämässään, joko tietoisesti tai tiedostamatta. Eri asia taas on, miten orjallisesti tätä ihannemalliaan pyrkii noudattamaan.

Kumppanin kanssa näitä tulevaisuuden suunitelmia pitäisi saada jotenkin soviteltua yhteen. Toiselle joku asia on tärkeämpi kuin toiselle, vähemmän merkittävistä joustetaan puolin ja toisin. Jos minulle olisi ehdottoman tärkeää saada suuret kirkkohäät, niin pyrkisin todennäköisesti valikoimaan sellaisen kumppanin, joka tätä toivettani ei ainakaan kovin voimallisesti vastustaisi.

[gullible]

Mä hei komppaan tätä.

Uskon, että tuollainen "Mun häissä pääasia on se, että kavereilla kivaa ja että en ikinä voisi seukata tyypin kanssa, jolla on epäsymmetriset kasvot"-ajattelu on keskeinen vaikuttaja sille, että ko. henkilö elää sinkkuna.

Tilanne ei kuitenkaan ole näin paha: tosielämässä nämä särmät ja ehdottomuudet hioutuvat monesti pois ihan itsestään. Parisuhde (rakkaus?) kun pruukaa muuttamaan ihmistä niin, että kumppanin mielipiteille annetaan enemmän arvoa kuin silloin kun kumppanista ei vielä ole tietoakaan. Esimerkkinä nyt vaikkapa häätouhotus, joka monelle Miehelle on tosiasiassa aika yhdentekevää (onko hääkarkissa nyt valkoinen vai vaaleanpunainen kääre), mutta morsiamen tahtotilan vuoksi sulho silti mukisematta pelaa mukana.

[Aito_Johanna]

Eikö asian pitäisi olla kokonaan toisinpäin - jos tapaa kiinnostavan yksilön, tulee miettiä, minkälaisen suhteen tämän kanssa haluaa muodostaa. - - Minulle on ainakin täysin mahdotonta ajatella, millaiset häät mahdollisesti haluaisin tai miten haluaisin mahdollisen perheeni asumisen järjestää tietämättä kenen kanssa suhdetta rakennan.

Hieman kärjistäen tästä tulee mieleen kameleontti, jolla ei ole omaa persoonallisuutta ollenkaan vaan joka muuttuu sen mukaan, millaisen kumppanin löytää tai sattuu saamaan: kumppani on pullantuoksuinen perheenperustaja --> sinäkin haluat omakotitalon ja ydinperheen; kumppani on levoton urbaani citysielu --> sinäkin haluat suhteen, jossa asutaan keskustassa tai ehkä ulkomailla eikä hankita lapsia; kumppani on vapaamielinen boheemi --> ryhdyt hänen kanssaan avoimeen suhteeseen; kumppani on harras kristitty --> suunnittelette kirkkohäitä. Eli itse asiassa sinun laillasi ajattelevassa juuri olisi potentiaalia toiveensa tarkoin kaavoittaneelle naiselle!

Ei se, että tietää, mitä tahtoo, tarkoita, että haluaisi väkisin muokata toisen ihmisen samaan muottiin. Osa kumppanin kiinnostavuudestahan tulee juuri siitä, että tämä haluaa samantapaisia asioita kuin minä.

[WanhaPervo]

Ei se, että tietää, mitä tahtoo, tarkoita, että haluaisi väkisin muokata toisen ihmisen samaan muottiin. Osa kumppanin kiinnostavuudestahan tulee juuri siitä, että tämä haluaa samantapaisia asioita kuin minä.

Minkä kumppanin?

*pyydän anteeksi, 34 000e:n mätkyt vituttavat*

[PerttiMakimaa]

Hieman kärjistäen tästä tulee mieleen kameleontti, jolla ei ole omaa persoonallisuutta ollenkaan vaan joka muuttuu sen mukaan, millaisen kumppanin löytää tai sattuu saamaan:...

Epäilen kyllä sinunkin, arvon neiti, muuttuvan heti pullaa paistavaksi perheenäidiksi jolle Puuha Peten tunnarin laulaminen suihkussa käydessä on korkein tarvittava kulttuurin muoto kunhan tapaat sen miehen joka vie jalat alta.

[urpiainen]

...

tästä tulee mieleen kameleontti, jolla ei ole omaa persoonallisuutta ollenkaan vaan joka muuttuu sen mukaan, millaisen kumppanin löytää tai sattuu saamaan

Tärkeä tarkennus! Jälleen aiempia keskusteluja lukemalla - jos ei ihan elävästä elämästä ja omasta kokemuksesta - kaikille lienee käynyt selväksi, että niin miehet kuin naisetkin pitävät todellisena turn offina sitä, jos potentiaalisella kumppanilla ei ole omaa tahtoa, vaan hän vain aina myötäilee toisen haluja "ihan sama, päätä sä"-tyyliin.

Tätä en toki tarkoittanut. Mielessäni oli pikemminkin, että jos haluaa luoda aidosti tasavertaista kahden aikuisen parisuhdetta, eikö varsin keskeistä ole se, että molemmat tuovat esiin omat toiveensa ja haaveensa, joiden pohjalta sitten muokataan uniikki kompromissi - juuri meidän ratkaisu.

Tämähän nimenomaan ei onnistu, jos jompikumpi on persoonaton kameleontti. Mutta silti väittäisin, että tarkoittamani ajatuskuvio on voimakkaastti ristiriidassa sellaisen lapsellisen prinsessaunelma-ajattelun kanssa, jossa tiedetään tarkkaan, miten asiat tulee järjestää - ja vastaavasti ei etsitä tasavertaista parisuhdetta ja kiinnostavaa vahvaa yksilöä, vaan ketä tahansa, joka tähän valmiiseen muottiin on valmis asettumaan.

Ei se, että tietää, mitä tahtoo, tarkoita, että haluaisi väkisin muokata toisen ihmisen samaan muottiin. Osa kumppanin kiinnostavuudestahan tulee juuri siitä, että tämä haluaa samantapaisia asioita kuin minä.

No tästä minä olen kyllä samaa mieltä - enkä vieläkään näe, miten tämä olisi ristiriidassa esittämäni kanssa.

[Filovirus]

Kai sitä jokaisella jonkinlainen "lista" on millainen toisen pitäisi olla, joillakin ihan pikku asioista lähtien. Mutta se pitääkö se sitten oikeassa elämässä paikkansa onkin täysin eriasia, jos tuijottaa vain sitä "listaansa", niin sinkkuus voipi kolkutella ovella tasaiseen tahtiin.
Kun ihastuu ja sitten palavasti raksuuntuu niin ei siinä edes "listat" mielessä käy.

Häistä vielä ( nyt saatan astua jonkun varpaille, mutta elämä on ) sen verran, että en kertakaikkiaan voi sille mitään, että mun korvaani särähtää ikävästi kun kuuntelen ihmisten "pakko päästä naimisiin, tämmöset ja tämmöset häät aion pitää"- puheita kun ei ole vielä sitä kumppaniakaan löydetty. Onko naimisiinmeno jonkin asteinen itseisarvo? Onko pääasiana vaan päästä naimisiin/ pitää isot kemut vai onko takana ajatus siitä, että löydät ihmisen, jonka kanssa voit kuvitella viettäväsi loppuelämäsi ja haluat symbolisoida rakkauden (valat) ? Pakko sanoa, että yleensä puheista korostuu nimenomaan tämä naimisiinmeno juhlana ja "arvona" ei niinkään rakkauden symbolina.

Tuossa on muutamat isot häät läpi lähiaikoina käyty ja on ollut omalla tavallaan ahdistava kokemus kun vieraslistassa yli 100 nimeä, niin paljon immeisiä, tuttujen tuttuja, juhlat sukulaisille ja kavereille, morsian saa viettää päivän prinsessana ja sulhaselle pukkaa stressiä. Mutta, jos itse tykkää niin mikäs siinä ( itse vaan huokasin helpotuksesta, että omat häämme vietettiin mieheni kanssa kaksin, eikä ulkopuolelta tullut paineita isojen häiden järjestämiseen, ois herrrrmot mennyt).

[urpiainen]

...

Eli itse asiassa sinun laillasi ajattelevassa juuri olisi potentiaalia toiveensa tarkoin kaavoittaneelle naiselle!

Enpä ensimmäisellä lukemalla huomannut, mutta nyt pisti silmään: Ne muutamat viestit, joita olen Kityyn kirjoittanut, olen parhaan taitoni mukaan kirjoittanut sukupuolettomasti. Siis siinä mielessä, että oma sukupuoleni tai minua parisuhdemielessä kiinnostava sukupuoli ei tulisi ainakaan eksplisiittisesti esiin missään kirjoituksessani. Mutta ainakin AitoJohanna tuntuu vailla epäilyn häivää luokitelleen minut naisista kiinnostuneeksi mieheksi. Nyt kiinnostaisikin kovasti tietää, mikä kirjoituksessani poisti kaiken epäilyn?

[Kreivitar]

...

Hys hys.

Nimeltä mainitsemasi arvon leidithän haluavat joka käänteessä korostaa sitä miten täysin riippumattomia he ovat partnereistaan. Ja sitä, että eläisivät täysin yksin ellei juuri siihen unelmamuottiin tipahtanutta kumppania olisi löytynyt.

Eli vastaushan on: Heidän ainutkertainen kumppaninsa vaan sattuu olemaan juuri haetunlainen. Näin simppeliä se ilmeisesti on?!

Minulla ole koskaan ollut mielikuvaa siitä, millaisen ihmisen kanssa haluan jakaa elämäni (kuten ei ole ehtoja sillekään, millaisia ystäviä haluan tuntea ja jakaa heidän kanssa asioita/ajatuksia: ehkä siinä mielessä voin olla ristiriitainen, että tiettyä moraalisuutta [siis minun näkökulmasta moraalisuutta] ja nuhteettomuutta odotan toiselta voidaksemme tulla toimeen). Johtunee siitä, että se parisuhde sinänsä ei ole minulle arvo.

Onko tosiaan niin hankala ymmärtää, etteivät kaikki koe parisuhdetta mielekkään elämisen ehtona (tulee taas mieleen tämä ikuisuusasia, että ihan kuin pitäisi haluta niitä lapsiakin voidakseen olla sitä ja tätä ja ettei olisi jonkun henkilön X mielestä itsekäs jne)?

Parisuhde on höystö, joka toteutessaan muuttaa jollakin tavalla elämää tuoden siihen oman lisänsä - ihan siinä missä työ, harrastus tai muut elämän OSA-ALUEET.

Kokeilehan vaikka joskus ajatella asioita yli omien asenteittesi ja huomaa, että ihmiset ajattelevat ja arvottavat asioita eri tavalla eikä se sinun tapasi - yllätys yllätys - ihan oikeasti ole ainoa (vaikka hys hys - haluat sitä joka käänteessä korostaa) (Sori, oli ihan pakko. Mutta samalla tavalla ehkä itse korostat omia arvoasi kuin muut omiaan... Mikäs sinua siinä riepoo, etteivät kaikki näe parisuhdetta samassa arvossa kuin sinä?)

[killkill]

Kyllähän sitä ihmisellä saa haaveita ja unelmia olla. Jotkut pystyvät toki toteuttamaan unelmahäänsä - ja maksavat siitä setelirahan lisäksi kovan hinnan parin vuoden stressinä ja ahistuksena. Pahimmassa tapauksessa juhlakalut ovat niin rättipoikki hääpäivän iltana, että kaatuvat sänkyyn kuin karjalan mänty.

Tärkeä osa parisuhdetta on "palasten yhteensovittelu" ja kompromissien tekeminen. Jos oikeasti haluaa olla toisen kanssa, on vähän tulemaan vastaankin eikä lobbaa nyrkkiä pöytään lyömällä joka ikistä päänväkevyyttään niistä pätkääkään tinkimättä.

Itse kerran alttarilla seisseenä olen kohtuullisen varma, ettei kokemus kohdallani tule uusiutumaan. En pysty kertakaikkiaan näkemään koko hullunmyllyä hintansa ja vaivansa arvoiseksi.

[urpiainen]

...

Hys hys.

Nimeltä mainitsemasi arvon leidithän haluavat joka käänteessä korostaa sitä miten täysin riippumattomia he ovat partnereistaan.

Minulla ole koskaan ollut mielikuvaa siitä, millaisen ihmisen kanssa haluan jakaa elämäni (...) Johtunee siitä, että se parisuhde sinänsä ei ole minulle arvo.

Minäkin hämmennyin Pertin kommentista, sillä mainitsin nämä kyseiset kirjoittajat juuri sen vuoksi, että koen heidän ajattelevan aika samalla lailla kuin aloituskirjoituksessani oman kantani muotoilin. Eli ei oteta annettuna, että tietynlainen parisuhde on muodostettava, vaan mennään sen mukaan, millaisia ihmisiä tulee vastaan. Pertti taas tuntuu vihjaavan, että K & E-W edustaisivat päinvastoin vieroksumaani ajattelumallia?

[Filovirus]

Tärkeä osa parisuhdetta on "palasten yhteensovittelu" ja kompromissien tekeminen. Jos oikeasti haluaa olla toisen kanssa, on vähän tulemaan vastaankin eikä lobbaa nyrkkiä pöytään lyömällä joka ikistä päänväkevyyttään niistä pätkääkään tinkimättä.

Mun on ihan pakko koNpata (takaapäin ilman dildoa tosin).

[Lilo]

Joissain kyselyissä on tullut esiin, että aika monilla on selkeä käsitys siitä, minkälaiset häät haluavat, kuinka kosinnan tulee tapahtua ja minkälaisen parisuhteen haluavat, miten ja missä tulee asua jne. jopa ennen kuin ovat löytäneet sen ihmisen, jonka kanssa haluavat parisuhteen muodostaa. Jos potentiaalinen partneri tosiaan ajattelisi näin, kokisin sen jopa loukkaavana. Minua häiritsisi suuresti se, että toisella olisi valmiina mielessään malli, johon minun tulee asettua. Parisuhteen ainutkertaisuus ja ainutlaatuisuus tuntuisi menetetyltä.

Tuskin tällaisia listauksia kannattaa ottaa kovin vakavasti. Siinähän vain tuodaan esiin se mikä voisi olla kivaa, mistä haaveillaan, mikä olisi ehkä omasta mielestä ideaalia? Tositilanteessa (tm) voidaan varmaankin tehdä kompromisseja.

Toisaalta, vaikka joka tilanteeseen olisi periaatteessa valmis käsikirjoitus, toiset asiat nyt vain painavat vaakakupissa enemmän kuin toiset. Niiden tärkeimpien juttujen kohdalla ei ryhdytä kompromisseihin, kaikesta muusta voidaan neuvotella. Jos jonkun elämässä on tärkeintä saada kivat prinsessahäät, niin hän tuskin juuri siitä tinkii.

Ei kummankaan tarvitse parisuhteessa mielestäni asettua valmiiseen muottiin; molempien tulee asettua toistensa muotteihin tietyssä määrin ja muokata samalla sitä omaansa.

[Edith]

Nojoo, mähän ajattelen just niinku urpianen ja aina oon sinkkuna elänyt. Joku näsäviisas vois nyt selittää sitten tämänkin. Oma selitykseni on, että valmiit kaavat viehättävät niin monia, että niiden ulkopuolellahan sitten helpommin yksin jääkin. Tai, no, on mulla muitakin syitä. Ja joku näsäviisas vois sitten kerrata nekin varmaan tähän.

[Aito_Johanna]

Epäilen kyllä sinunkin, arvon neiti, muuttuvan heti pullaa paistavaksi perheenäidiksi jolle Puuha Peten tunnarin laulaminen suihkussa käydessä on korkein tarvittava kulttuurin muoto kunhan tapaat sen miehen joka vie jalat alta.

Häh? Tuossa alussa ei ole mitään uutta; leivon pullaa jo nyt, eikä ole mikään salaisuus, että toivon joskus saavani lapsia --> pullaa paistava perheenäitiys ei ole mitenkään persoonallisuudelleni vierasta.
Sen jälkeen menetkin metsään. Tarkoitat, että kun löydän miehen, en enää välittäisi kirjallisuudesta, teatterista, musiikista tai taiteesta? Millä ihmeen perusteella?

[Aito_Johanna]

Ei se, että tietää, mitä tahtoo, tarkoita, että haluaisi väkisin muokata toisen ihmisen samaan muottiin. Osa kumppanin kiinnostavuudestahan tulee juuri siitä, että tämä haluaa samantapaisia asioita kuin minä.

Minkä kumppanin?

*pyydän anteeksi, 34 000e:n mätkyt vituttavat*

Potentiaalisen kumppanin, tollo.

Mullepa tuleekin veronpalautusta 400 euroa!

[Edith]

Tarkoitat, että kun löydän miehen, en enää välittäisi kirjallisuudesta, teatterista, musiikista tai taiteesta? Millä ihmeen perusteella?

Mun äitini haikailee joskus sinkkuaikojaan ja varoittaa minua avioitumasta juuri siksi, että hän tuli parisuhteessa jättäneeksi lukemisen paljon vähemmälle ja jämähtäneeksi paljolti paikoilleen pyörimään ympyrää. En kyllä sinänsä ymmärrä miksi, koska isäni ehtii kyllä lukea edelleenkin (tai nykyään lähinnä kesäisin kun on riittävän valoisaa ja käy jo ihminen vanhaksi). Tämä nyt kyllä liittynyt yhtään mihinkään.

[HellBell]

.. Mielessäni oli pikemminkin, että jos haluaa luoda aidosti tasavertaista kahden aikuisen parisuhdetta, eikö varsin keskeistä ole se, että molemmat tuovat esiin omat toiveensa ja haaveensa, joiden pohjalta sitten muokataan uniikki kompromissi - juuri meidän ratkaisu.

Tämähän nimenomaan ei onnistu, jos jompikumpi on persoonaton kameleontti. Mutta silti väittäisin, että tarkoittamani ajatuskuvio on voimakkaastti ristiriidassa sellaisen lapsellisen prinsessaunelma-ajattelun kanssa, jossa tiedetään tarkkaan, miten asiat tulee järjestää - ja vastaavasti ei etsitä tasavertaista parisuhdetta ja kiinnostavaa vahvaa yksilöä, vaan ketä tahansa, joka tähän valmiiseen muottiin on valmis asettumaan.
..

Sellainen tapaus joka etsii 'ketä tahansa' vain saadakseen mieleisensä häät, on nostanut häät (kuten jotkut nostavat suhteen..) itseisarvoksi suhteessa ja ilmeisesti tällaiselle tapaukselle olisi siten aika yhdentekevää vaikka ero tulisi samaan hengenvetoon, kunhan häät vain olisvat olleet oikeanmalliset.. sulhasesta/morsiamesta viis.

Avioon aikovat järjestävät häänsä siten kuin järjestävät; jotkut suunnittelevat jutut yhdessä ja paneutuvat asioihin samanmääräisesti ja toiset taasen erimääräisesti, kolmansilla saatetaan edetä toisen mielihalujen mukaan enemmän kuin toisen ja asioiden järjestely on aika yksipuolista - häät tuskin muodostuvat kynnyskysymykseksi silloin kun ollaan menossa naimisiin sen ihmisen kanssa, joka koetaan Oikeaksi.

[Aito_Johanna]

Enpä ensimmäisellä lukemalla huomannut, mutta nyt pisti silmään: Ne muutamat viestit, joita olen Kityyn kirjoittanut, olen parhaan taitoni mukaan kirjoittanut sukupuolettomasti. Siis siinä mielessä, että oma sukupuoleni tai minua parisuhdemielessä kiinnostava sukupuoli ei tulisi ainakaan eksplisiittisesti esiin missään kirjoituksessani. Mutta ainakin AitoJohanna tuntuu vailla epäilyn häivää luokitelleen minut naisista kiinnostuneeksi mieheksi. Nyt kiinnostaisikin kovasti tietää, mikä kirjoituksessani poisti kaiken epäilyn?

Hyvä kysymys. Olet niin uusi kityilijä, että minulle ei ollut vielä muodostunut sinusta mitään ennakkokuvaa (joko tämä oli ensimmäinen sinun kirjoittamasi viesti, jonka luin, tai en ole kiinnittänyt huomiota kirjoittajaan).
Katsotaanpa:

Joissain kyselyissä on tullut esiin, että aika monilla on selkeä käsitys siitä, minkälaiset häät haluavat, kuinka kosinnan tulee tapahtua ja minkälaisen parisuhteen haluavat, miten ja missä tulee asua jne. jopa ennen kuin ovat löytäneet sen ihmisen, jonka kanssa haluavat parisuhteen muodostaa. Jos potentiaalinen partneri tosiaan ajattelisi näin, kokisin sen jopa loukkaavana. Minua häiritsisi suuresti se, että toisella olisi valmiina mielessään malli, johon minun tulee asettua. Parisuhteen ainutkertaisuus ja ainutlaatuisuus tuntuisi menetetyltä.

Nuo hääjutut ja se, kuinka kosinnan tulee tapahtua, ovat tyypillisesti naisten toiveita (on niitä miehilläkin - uskokaa tai älkää, olen nähnyt deittipalstalla ilmoja, joissa mies kertoo haluavansa isot kirkkohäät - mutta kai ne ovat poikkeuksia). Koska asetut viestissäsi puolustuskannalle noita häähaaveilijoita vastaan, mielsin sinut mieheksi, joka pitää naisista. (Miksei sitten yhtä hyvin naiseksi, joka pitää naisista? No, koska sekin on... poikkeus.)
Tulkintahan ilmeisesti osui oikeaan?

[Enthu]

Mulla ei ole mtn odotuksia kosinnan,häiden yms suhteen...kolahtaa sitten
kun kolahtaa... oikeastaan mä tykkään sinkkuudesta saa tulla ja mennä just niinkun huvittaa... en ehkä edes ole vielä kypsä "vakavaan seukkaamiseen"

[HellBell]

Epäilen kyllä sinunkin, arvon neiti, muuttuvan heti pullaa paistavaksi perheenäidiksi jolle Puuha Peten tunnarin laulaminen suihkussa käydessä on korkein tarvittava kulttuurin muoto kunhan tapaat sen miehen joka vie jalat alta.

.. Millä ihmeen perusteella?

Olisi tosiaan hauska tietää, vitsaileeko Pertti nyt kanssamme vai ihan vakavalla naamallako noita juttuja tuossa on suollettu..

[PerttiMakimaa]

Minulla ole koskaan ollut mielikuvaa siitä, millaisen ihmisen kanssa haluan jakaa elämäni (...) Johtunee siitä, että se parisuhde sinänsä ei ole minulle arvo.

Minäkin hämmennyin Pertin kommentista, sillä mainitsin nämä kyseiset kirjoittajat juuri sen vuoksi, että koen heidän ajattelevan aika samalla lailla kuin aloituskirjoituksessani oman kantani muotoilin. Eli ei oteta annettuna, että tietynlainen parisuhde on muodostettava, vaan mennään sen mukaan, millaisia ihmisiä tulee vastaan. Pertti taas tuntuu vihjaavan, että K & E-W edustaisivat päinvastoin vieroksumaani ajattelumallia?

Olen vain ollut aina haistelevinani tässä asenteessa reipasta itsepetosta.

Olenko tosiaan ainoa, joka näkee vain ja ainoastaan tämän "seurustelen kyllä, mutta en kyllä tarvitse toista ihmistä oikeastaan mihinkään".

No, mielipiteet ovat kuin ulostamiseen käytetyt ruumiinaukot. Koetan lieventää kantojani tai ainakin yrittää pitää ne omana tietonani.