Nowan eroketju

[Dave]

Mikäs Järvenpään oraakkeli susta on tullu

HäH?!

No vauvan kanssa tietenkin. Daah*!

Ei miehet oo vauvoja11

[Boner]

Mikäs Järvenpään oraakkeli susta on tullu

HäH?!

No vauvan kanssa tietenkin. Daah*!

Ei miehet oo vauvoja11

Kuka nainen muka miestä tarvii kun sillä on vauva?

[RP]

Ei sitä vauvaa olis ilman miestä, eli jollei rakkaudesta niin ainakin kiitollisuudesta voi esittää tarvitsevansa ;D

[Boner]

Ei sitä vauvaa olis ilman miestä, eli jollei rakkaudesta niin ainakin kiitollisuudesta voi esittää tarvitsevansa ;D

Höpöhöpö. hommaatte seuraavaksi kissan ja mies putoaa hierarkiassa sen kissankin alle! Kysy vaikka DAvelta.

[Dave]

Ei sitä vauvaa olis ilman miestä, eli jollei rakkaudesta niin ainakin kiitollisuudesta voi esittää tarvitsevansa ;D

Höpöhöpö. hommaatte seuraavaksi kissan ja mies putoaa hierarkiassa sen kissankin alle! Kysy vaikka DAvelta.

En tiedä, kun meillä ei oo kissaan. kaksi chihua kyllä.

[Niba]

Eipä oo paljoa sanomista, life sucks!

Mutta..
Iteltä poikkasi kerran kymmenvuotinen suhde, joten osaan arvata, vaikkei mulla niitä kaikkia naisen hormoneja olekaan jotka kuulemma jonkun mukaan saa naiset tuntemaan vielä voimakkaammin rakkautta sun muuta?

Kai pärjäät?
Naisilla on kuitenkin parempi arsenaali ratkoa tollasia juttuja kuulemma ihan yleisesti hyväksyttyjen lähteidenkin mukaan..
Et sulla on tiedettä tukena eikä pelkästään horoskooppeja..
Mun jutuista on ihan helppo suuttua mut tee mitä haluat ja niihän sä teetkin!
Huomenna tuntuu jo paremmalta..

Ja varatamponi Manalakin vois' pitää turpansa kii..

[Manaaja]

Ei sitä vauvaa olis ilman miestä, eli jollei rakkaudesta niin ainakin kiitollisuudesta voi esittää tarvitsevansa ;D

Höpöhöpö. hommaatte seuraavaksi kissan ja mies putoaa hierarkiassa sen kissankin alle! Kysy vaikka DAvelta.

En tiedä, kun meillä ei oo kissaan. kaksi chihua kyllä.

Miten niiden kanssa on käynyt?

[Dave]

Höpöhöpö. hommaatte seuraavaksi kissan ja mies putoaa hierarkiassa sen kissankin alle! Kysy vaikka DAvelta.

En tiedä, kun meillä ei oo kissaan. kaksi chihua kyllä.

Miten niiden kanssa on käynyt?

Kyllä mä koen olevani niiden pomo

[Elppis]

Jaksuja Nowa, ja tsemppiä!!

Enpä osaa mitään fiksua elämänneuvoa tähän tunkaista, etköhän sä itse tiedä mikä on sulle ja pikkumiehelle parasta milloinkin

[nexie]

Perskuta, tsempit ja empatiat täältä reissun päältä. Himassa pe, silloin tarjolla olkapäätä / igorin apuja tarvittaessa!

[Nergal]

Voi paska, toivon voimia ja ilosta mieltä.

T: Se hyypiö jonka kanssa olit aikoinaan Vakoilu Museossa ja syömässä parin muun hyypiön kanssa.

[RahkaPussukka]

Ei sitä vauvaa olis ilman miestä, eli jollei rakkaudesta niin ainakin kiitollisuudesta voi esittää tarvitsevansa ;D

Höpöhöpö. hommaatte seuraavaksi kissan ja mies putoaa hierarkiassa sen kissankin alle! Kysy vaikka DAvelta.

Komppaan tätä! Karvaisen kollin hyristessä joka ilta vieressäni en voi muuta kuin ihmetellä, että ennen korvasin tämänkin onnen karvattomampien urosten kanssa

[nowaysis]

Tulihan se paska olokin sieltä eilen, ihmeen kautta juuri äidiltä tulleen rakkaus, ero ja aivot -linkin luettuani. No, sen kun tietää että tommosia vajoamisia tulee ja eivät kuitenkaan kestä yleensä tuntiakaan, tietää pärjäävänsä. Varasin myös ajan YTHS:n pääosastolle, koska parempi käsitellä tämä asia nyt, kun kroppakin sitä tuntuu vaativan. Toissayönä heräilin pahimmillaan vartin välein ja murehdin lähinnä seuraavan päivän väsymystä, en eroa. Tavoitteena myös välttyä vastaanvanlaisilta keisseiltä tulevaisuudessa. Ja siltä yhteenpalaamiselta.

Sovittiin myös, että jutellaan puhelimitse tästä joskus ensi viikolla, mikäli se tuntuu silloin vielä hyvältä idealta. Tapaamiselle ei ole tarvetta, mutta perinteisesti en ole maton alle lakaisevaa koulukuntaa, eli haluan käsitellä asiat jos siltä tuntuu. Uudesta (oletetusta) suhteestaan en halua kuulla mitään, ehkä vaan tuntuu paremmalta saada jonkunlainen closure jutulle. Sen jälkeen ei sitten olekaan mitään syytä sopia yhteydenpidosta ja tuskin muutenkaan haluan olla elämässään pitkään aikaan, liian ristiriitaista.

Onneksi sain kouluhommat eilen ihan ok vaiheeseen, ehkä en joudu pyytämään lisäaikaa vaan saan ne perjantaiksi valmiiksi.

--
Itse taas olen sitä tyyppiä, jolle vauva ja eläimet eivät oikein toimi miehenkorvikkeina. Tottakai lapseni on mulle maailman tärkein asia, ja ehkä näin tulee olemaan aina(olen 100% vastuussa lapsestani, miehistä en), mutta en jotenkin usko että saisin koskaan sitä samanlaista henkistä tyydytystä työstä tai edes hyväntekeväisyydestä kuin hyvästä parisuhteesta. Sitten joskus kun sellaisen onnistun löytämään, toivoa ei ehkä kannata vielä tässä iässä menettää, vaikka joskus mieli tekiskin.

Näin tänään.

[Manaaja]

^ Käytännön kysymys. Ootte ollu aika kauan yhdessä, niin eikö tavaroitakin ole ehtinyt toiselta osapuolelta nurkkiin kertyä? Mietin vaan sitä että eikö sellanen tapaaminen oo melkeen pakollistakin tollasessa tilanteessa, jos osa omasta omaisuudesta on toisen luona?

[nowaysis]

Edellisen, viikon kestäneen eron jälkeen just tuon kohtalokkaan tavaroiden kuskaamisen yhteydessä tapahtui se klassinen yhteenpaluu, jolta tässä halutaan/ainakin minä haluan välttyä. Eli vastaus on ei, roskiin menevät partakoneenterät ja hammasharjat ym. No biggie.

[Riemumieli]

Hirveän fiksusti ja "normaalisti" sä tunnut elävän tätä asiaa. Jatka sitkeästi valitsemallasi tiellä!

No shokkivaihe kestää oman aikansa ja raivotakin kannattaa, koska onhan siihen aihetta. Tunteiden patoaminen ei ole viivasta, vaikka sitä suomalaisilta odotetaankin.

[nowaysis]

Nääh, sen verran olen kuitenkin alan asiantuntija ettei tää nyt mikään shokkivaihe enää ole. Paska olo tulee välillä pintaan, välillä ei. Oman parisuhdehistoriani tuntevana sanon myös, että jokainen päivä on kuitenkin pääsääntöisesti kohti parempaa. Vaikka takapakkeja tulee, ei tässä kuitenkaan ole kyse mistään kieltämisestä tai siitä, etten tajuaisi tilannetta. Tämä on vain yksi tapa selvitä ja käsitellä asiaa. Vihaa ja raivoa olen tuohon ihmiseen kuluttanut niin paljon, ja pettynyt niin monia kertoja, että nyt niiden tilalla lähinnä on puhdasta surua ja irtipäästämisen tuskaa.

Raivo ja viha on tunteina hirveän paljon kuluttavampia kuin suru. Asiat vaan meni näin. Ois toki pitäny oppia jo viime erosta, mutta toisaalta tähän loppuun liittyy paljon hyviä muistoja, jotka ois siinä tapauksessa jääneet saamatta. You live, you learn.

[nowaysis]

Riemikselle kysymys, johon toki saa olla vastaamatta, mutta oletteko te eronneet lapsesi äidin kanssa? Jotenkin olen rivien välistä tällaista vibaa poiminut..

[Riemumieli]

Riemikselle kysymys, johon toki saa olla vastaamatta, mutta oletteko te eronneet lapsesi äidin kanssa? Jotenkin olen rivien välistä tällaista vibaa poiminut..

Ei ole ollut sellaisia suunnitelmia, ainakaan vakavasti otettavia. Erinäisistä asioista johtuen nyt on jopa mukavan rauhallista.

[Dave]

Nääh, sen verran olen kuitenkin alan asiantuntija ettei tää nyt mikään shokkivaihe enää ole.

Koska tarkalleen sait ko viestin? Siitähän on jo joitain päiviä aikaa, kun tuolla shrinkissä kirjoitit, että olisi kirjoitettavaa.

[nowaysis]

Väliaikanen kiukku tai viha kyllä usein auttaa lopullisessa eroon pääsyssä.

No, se tulee jos on tullakseen. Ei mulla oo kyllä mitään sellasia fiiliksiä kuin lapsen isästä erotessa, että miten se sika kehtas tehdä mulle näin. Ja toisaalta, tähän ketjuun päätyy vaan tietty osa suhteemme kiemuroista. Mikäli olisin eronut viidettä vuotta kestäneestä auvoisasta ja "helposta" suhteesta tuolla tapaa, olisi kriisi varmasti paljon suurempi.

[nowaysis]

Nääh, sen verran olen kuitenkin alan asiantuntija ettei tää nyt mikään shokkivaihe enää ole.

Koska tarkalleen sait ko viestin? Siitähän on jo joitain päiviä aikaa, kun tuolla shrinkissä kirjoitit, että olisi kirjoitettavaa.

Ei oo se, se liitty lapsen ja isänsä suhteeseen. Tämä kosahti maanantai-iltana kello 17. Katson olevani aika tukevasti jo reaktiovaiheessa

[nowaysis]

Jo toinen päivä peräkkäin, ettei paskaoloja ole tullut. Katotaan nyt, varmaan niitä vielä jossain vaiheessa tulee, mut silti olennaisesti parempaa kohti ilmeisesti rintamasuunta on. Sietää ollakin Kevätaurinko ei varmaan haittaa yhtään.

[Manaaja]

*hali*

Mäkin olen ollut jotenkin yllättävän välinpitämätön, vaikka luulin jo hetken että tää on lööv of my life.

Musta on tullut vanha ja kyyninen. Ajattelen naisia kiikkustuolikeskustelukumppaneina enkä narsistisen seksuaalisen omistussuhteen kohteina.

[RahkaPussukka]

Musta on tullut vanha ja kyyninen. Ajattelen naisia kiikkustuolikeskustelukumppaneina enkä narsistisen seksuaalisen omistussuhteen kohteina.

Nii-i ja siitä seuraa se, että sä et enää halua niitä. Kun lakkasin käyttämästä miehiä objekteina ja tutustuin heihin ihmisinä, totesin, että naiset ovat mielestäni fiksumpaa jutusteluseuraa. Tai ainakin mulla on enemmän naisten kanssa yhteistä (toimittajan huomautus: vain henkisesti/biologisesti, ei seksuaalisesti).

Mutta mitä mä tiedän, tälläinen kohta menopaussissa kärvistelevä erakkotäti, jonka suhde seksuaalisuuteen on aina ollut perverssi ja parisuhteellisuuteen vieläkin kieroutuneempi.