Oletko joskus ollut huumaantuneen rakastunut?

Dave · Viesti Kirjoittaja **Dave** » 15.04.2011 8:49

Alustusta:

http://kitina.net/viewtopic.php?t=7380& ... highlight=

Kuten sanoin, mä ymmärrän huumantuneen rakastuneena olemisella jotain tällaista:

Kävellään päin lyhtypylväitä ja linnut laulavat korvissa ja ruusunlehtiä leijailee ilmassa jne. Leijutaan koko ajan muutaman sentin ilmassa ja elämä on ihanaa.

Dave · Viesti Kirjoittaja **Dave** » 15.04.2011 8:51

Kyllä mä olen rakastunut vaimooni tälläkin hetkellä.

Mutta en ole kuunaan ollut hullaantuneen rakastunut

Pallotin EN, mutta olisin ehkä voinut pallottaa EOS myös.

Muistelisin, että joskus 18w olin aika hullaantunut silloiseen tyttöystäväni.

Vesper · Viesti Kirjoittaja **Vesper** » 15.04.2011 8:51

Useita kertoja

Ylermi Ylihankala · Viesti Kirjoittaja **Ylermi Ylihankala** » 15.04.2011 8:53

Dave kirjoitti:Muistelisin, että joskus 18w olin aika hullaantunut silloiseen tyttöystäväni.

Kun oikein pinnistän, niin teininä jotkut yksipuoliset otti mahanpohjasta, enkä kyennyt oikein muuta ajattelemaan. Kuitenkaan aikuisiällä näin ei ole käynyt. Toki olen ihastunut monestikin, mutta en mitenkään erityisen huumaantuneesti.

Gat · Viesti Kirjoittaja **Gat** » 15.04.2011 9:02

Kyllä, parikin kertaa, jos toivottomat ihastukset lasketaan. Irstaudestani huolimatta olen yltiöromanttinen luonne. Nuorempana kai se uutuus, että voisiko oikeasti käydä näin, sai aikaan virtuaalista tähtisadetta ja taivaalla kieppui palavia viuluja. Romanttiset elokuvat ja imelät biisit suorastaan itketti. Ikävä kyllä tunteen voimakkuus yhdistettynä arkuuteeni esti kaiken käytännön ilmaisun yrittää oikeasti vihjata mitään kiinnostusta vastakappaleelle itselleen.

elco · Viesti Kirjoittaja **elco** » 15.04.2011 9:23

Meisselini ainakin on. Kai mäkin oon.

Dumis · Viesti Kirjoittaja **Dumis** » 15.04.2011 9:30

Ihastunut ainakin oon, mutta suheet ei paljoa yli vuotta yleensä ole kestäneet, joten tuskinpa rakastunut.

Elppis · Viesti Kirjoittaja **Elppis** » 15.04.2011 9:36

No käsitys rakastuneesta on niin väljä, että voin sanoa joo. Ja olen edelleenkin - tosin oon kyllä jo laskeutunut maan pinnalle

AngryBird · Viesti Kirjoittaja **AngryBird** » 15.04.2011 9:39

Ehkä joskus lukioikäisenä olen luullut olevani mutta luultavasti en. En ainakaan sen jälkeen.
Ei ole kylläkään estänyt tekemästä umpityhmiä ratkaisuja...

Gat · Viesti Kirjoittaja **Gat** » 15.04.2011 9:40

elco kirjoitti:Meisselini ainakin on. Kai mäkin oon.

Ehkä ne on sama asia. Sain parhaan runkkiorkkuni 80-luvulla ilman pornostimulanssia, kun ajattelin ihastumaani eläinfysiologian työpariani (jolle en uskaltanut vihjata, vaikka pari kuukautta kuusi tuntia päivässä yhdessä elukoita silputtiin). Ajattelin hiplatessani, että minä vielä työnnän tämän Marjan pilluun. Ja aah sitä orkkua!!

Gat · Viesti Kirjoittaja **Gat** » 15.04.2011 9:45

exPertti kirjoitti:
Gat kirjoitti:Marjan
Kas kun ei Marja-Leenan...

Olen minä yhtä Marja-Leenaakin ihastellut. Tunnetko?
Tämä Marja kumminkin oli tumma, pitkähiuksinen, 166 pitkä, hoikka, hyvät tisut sikäli kun työtakin alta näki, timmi pyöreä farkkupeppu.

RP · Viesti Kirjoittaja RP » 15.04.2011 12:10

Kerran olen ollut, yllättävää ei. Mies vei jalat niin totaalisesti alta ettei ollut jälkeäkään itse kontrollista. Silloin mentiin eikä ihmetelty. Kuten muutto yhteen asap, naikkariin meno melkein heti jne. Se oli ehkä maailman ihanin fiilis, mutta samalla ehkä näännyttävintä ikinä. Mutta kiva että sain kokea. Erittäin kiva.

Ps. pillulla huumaantumisia on sitten ollut enemmän. Mä olen aina ollut parempi tuntemaan pillullani kuin sydämelläni. Eli muutamia seiniä kaatavia kiimatuksiakin on tullut koettua.

küllküll · Viesti Kirjoittaja **küllküll** » 15.04.2011 13:59

Aikuisiässä tasan yhden kerran. Rakettimainen nousu taivaisiin ja yhtä lujaa tonttiin. Niin tyhmä olin, että vuoden päästä se piti kokeilla uudelleen - yhtä huonoin tuloksin. Siitä parin vuoden päästä mimmi otti vielä yhteyttä, mutta siitä ei onneksi enää kehkeytynyt mitään.

Akka oli yhtä aikaa jägermeisterkuorrutteista kissanminttua ja antimateriaa + kryptoniittia. Käsittämätön paketti. Aivan uskomattoman hyvän näköinenkin ja kroppa josta kirjoitetaan sonetteja. Lisäksi sekaisin kuin seinäkello. Sellaista Lilith-ainesta, joka saa miehet kävelemään vihellellen helvettiin ja takaisin yhdellä katseella.

Pulkannaru · Viesti Kirjoittaja **Pulkannaru** » 15.04.2011 14:07

Bruce Willisika · Viesti Kirjoittaja **Bruce Willisika** » 15.04.2011 22:45

Monestikin nuorempana, viime vuosina ollut hiljaisempaa. Viimeisin hullaantuminen, omaan itseeni, on pieniä alamäkiä lukuunottamatta ollut kestävintä sorttia.

nowaysis · Viesti Kirjoittaja **nowaysis** » 16.04.2011 12:42

Ehkä kolmisen kertaa olen yltiörakastunut, ja pari kertaa meinannut mutta en sitten silleen yhtä kovasti kuin nuo kaksi-kolme kertaa. Nykyään en edes moista kaipaa, hankala keskittyä mihinkään muuhun jos on hirviän rakastumishuumainen.

Rakastaminen toki sopii tämmöiselle kypsemmälle henkilölle, ja luulen Davenkin tarkoittavan sitä, että rakastat vaimoasi. Rakastuneena et viettäisi viikonloppuja toimistolla kitinöiden

Manaaja · Viesti Kirjoittaja **Manaaja** » 16.04.2011 20:53

Olen kyllä, yritän vähentää.

Sola · Viesti Kirjoittaja **Sola** » 16.04.2011 20:55

Olen. Kaksi kertaa.

mustaenkeli · Viesti Kirjoittaja **mustaenkeli** » 19.04.2011 22:58

Mirkku · Viesti Kirjoittaja **Mirkku** » 19.04.2011 23:04

Joo. Hullaantuneen rakastunut niin, etta toisen nakeminen saa perhosia vatsaan. Toisen suuteleminen saa paan sekaisin. Toisen kosketus saa jalat vetelaksi... ja sen menettaminen koskee kovaa

Manaaja · Viesti Kirjoittaja **Manaaja** » 20.04.2011 1:34

Mirkku kirjoitti:Joo. Hullaantuneen rakastunut niin, etta toisen nakeminen saa perhosia vatsaan. Toisen suuteleminen saa paan sekaisin. Toisen kosketus saa jalat vetelaksi...

Vielä kun noi saisi samassa henkilössä.

Noppaelain · Viesti Kirjoittaja **Noppaelain** » 20.04.2011 2:08

AngryBird kirjoitti:Ehkä joskus lukioikäisenä olen luullut olevani mutta luultavasti en.

Tällä perusteella voisin sanoa että en. Lukiossa kuitenkin tein itsestäni
täysin idiootin jälkeenpäin ajatellen.

par-sky · Viesti Kirjoittaja **par-sky** » 24.04.2011 13:50

Olen. Tähän vielä yhdistettynä ensisilmäyksellä huumaantuminen. Näin toisen turun terminaalin toisella laidalla. Ei ollut edes vaihtoehto etten heti menisi luokse.

Dave · Viesti Kirjoittaja **Dave** » 24.04.2011 14:47

par-sky kirjoitti:Olen. Tähän vielä yhdistettynä ensisilmäyksellä huumaantuminen. Näin toisen turun terminaalin toisella laidalla. Ei ollut edes vaihtoehto etten heti menisi luokse.

Hassua. Luulin, ettei tollaista tapahdu oikeasti.

Gat · Viesti Kirjoittaja **Gat** » 24.04.2011 17:51

Dave kirjoitti:
par-sky kirjoitti:Olen. Tähän vielä yhdistettynä ensisilmäyksellä huumaantuminen. Näin toisen turun terminaalin toisella laidalla. Ei ollut edes vaihtoehto etten heti menisi luokse.
Hassua. Luulin, ettei tollaista tapahdu oikeasti.

Leffamatskua. Johtaako yleensä mihinkään. Tai entäs jos ei uskallakaan toimia kuten pärsky toimi?

Tietysti panomiehillä noin. Muistanpa kun olin Joudenin kanssa yökerhossa. Kesken kaiken Jouden sanoi: "Minua kutsutaan tuonne", ja meni jutskaamaan jonkun misun kanssa, Ilmeisesti öögaa oli heitetty. Rubiininpunaisen käyttö estyi, koska minä sabotoin, heh.

En olekaan vielä kertonut sitä kaikkein surkeinta "Naisjuttuani". Niitähän siis on ollut noin neljän vuoden välein, potentiaalisiakaan. Aiempi oli neljä vuotta aikaisemmin eläinfysiologian harjoitusten työparini Marja, jonka kanssa siis tapoimme elukoita ja tongimme niiden sisälmyksiä.

Tämä oli siitä neljä vuotta. Opiskelin historiaa, ja hain alkumerkintää jostain luentosarjasta. Olin aiemminkin huomannut blondin, joka muistutti elävästi TV-sarja "Taisteluparin" Makepeacea. Olin päätellyt, että on "tasoni" yläpuolella. Nimensä oli Tuija. No nytten laiskasti silmäilin alkumerkinnän hakijoiden jonoa. Silmäni pysähtyivät siihen blondiin. Hää kahtoi minua silmiin. Minä häntä, pitkään.

Seuraavilla luennoilla joskus vilkuiltiin puolin sun toisin. Hymyiltiin. Mutta tietenkään en uskaltanut puhutella ollenkaan!! Tuntui kiusalliselta.

Taisi turhautua. Jonnekin muulle luennolle mennessä oltiin ovella peräkkäin ja hän jo kysyi, käynkö sillä luennolla. Sanoin että joo, Hannu Soikkanen tämä. Ilmeisesti vaikutin jo stalkkerilta!

Kerran joku luento olikin peruttu. Silti taas Yliopiston vanhan puolen salille yhtä aikaa. Sali oli tyhjä. Poistuessamme käveli edellä ja perkele vielä keikutti persettään ihan vittuillakseen. Silloin viimeistään olisi pitänyt pyytää kahville tai jotain, mutten uskaltanut. Siitä edespäin vältin katsekontaktia.

Siis minulla on rakkauselämän surkeuden maailmanennätys!!

Kitinä