Kitinä

Tilaisuus tuskin toistuu ja vielä erotiikka-ketjun pääsen avaamaan.

Lueskellesani kesäkuukausina tätä Kity-aihetta, olen miettinyt, että elääkö tämä joukko jonkilaista uusmoralismin aikaa. Omalla kultakaudellani viime vuosituhannella sentään harrastettiin yhtä sun toista iloista toimintaa, mutta nyt suurin osa vannoo yksiavioisuuden, ikuisen pettämmättömyyden, mustasukkaisuuden ym nimiin.

Muutama ansiokas väriläiskä tietysti on kuten G &K mutta yleisesti aika kilttiä. Eikö kukaan enää tee mitään ns tuhmaa?

No OK. Jos nyt jonkun piti ehtiä ensin niin oikea henkilö se oli.

BrianW kirjoitti:No OK. Jos nyt jonkun piti ehtiä ensin niin oikea henkilö se oli.

Thanks. Mutta vanhalla topicilla alotin, pisteet nyt sulle. xD
Kyllä tekee tuhmaa monikin, mutta jostain syystä (itse veikkaan sitä, että suurin osa keskenään kavereita myös irl) eivät täällä juurikaan innostu jutuista avautumaan.

Vannotaan ja vannotaan. Käytäntö on toinen.

Ei luonnolliselle vietillä voi mitään sit mennään kun siltä tuntuu...

Mikä on ihmisen ja eläimen ero?

Noita vannomisia voi tarpeen tullen muuttaa.

Oikeastaan ihan hyvä kysymys.
Minä olen estollinen. En usko irtosuhteisiin. Moni sanoisi, että helppohan sinun on sanoa, koska olen seurustellut piiiiiiiitkään.
Tuomitsen suhteeen ulkopuoliset sekoilut. Kimppakivaa en harrasta, enkä lepsoilustakaan innostu. Ehkä olen siis rajoittunut, mutta tämän olen kokenut omimmakseni.
En osaa sanoa, minkälainen olisin, jos sinkkuna liihottaisin, mutta luulen, että irtoseksiä, en silti harrastaisi. Ajatus TÄYSIN tuntemattoman henkilön kanssa sekstaamisesta on jotenkin minulle vastenmielinen. Pokata nyt joku vaan baarista, ja toivoa, että sitä ei tarvitse nähdä enään koskaan. Ikävää...
Yritän olla tuomitsematta sitä, että muut sitä kuitekin harrastavat. Oma valinta. Tuntuu vaan ihmisarvoa alentavalta ajatella jotakin ihmistä vain pilluna tai mulkkuna (tai jopa puhua ihmisestä pilluna tai mulkkuna). Välillä nuttura kiristää päätäni, mutta pahoittelen silloin huonoa käytöstäni.

BrianW kirjoitti: Eikö kukaan enää tee mitään ns tuhmaa?

Ehkä olen tylsä ja mielikuvitukseton, mutta en voi sanoa kaipaavani erotiikan tarhan kokeiluja kenenkään satunnaisen ihmisen kanssa enää koskaan. Suhteesta taas ei niin välitä kertoa, seksiä tärkeän ihmisen kanssa pidän yksityisasiana enkä palstaviihteenä. Toki joskus iltaisin viskilasin kanssa pimeyteen tuijotellessa mieleen nousevat menneet seikkailut, joukossa hyviäkin tarinoita. Menneitä nyt vaan on turha kaivella, edes huomioarvon vuoksi.

Mutta tee toki poikkeus Brian, lohkesiko lovea miten ja milloin viimeksi?

BrianW kirjoitti:.. mutta nyt suurin osa vannoo yksiavioisuuden, ikuisen pettämmättömyyden, mustasukkaisuuden ym nimiin

Luonnollinen vastareaktio sille, että erotiikkaa ja pornoa tyrkytetään joka tuutista. Jos joka päivä on karkkipäivä, alkaa porkkanaraastetta kaipaamaan.

Laajemmin tarkisteltuna tuo arvomaailman vaihtelu on luonnollinen ilmiö kaikkialla maailmassa. Rietastelua ja retostelua seuraa yleensä moralismi.

Ois se pitkän päälle ja no oikeastaan ennen aloittamistakaan aika tylsää jos tuhmuuteen, iloiseen ja irstaaseen toimintaan vaadittaisi aina uusi ihminen, pettäminen, avoin suhde tjmv.

Mutta kukin tyylillään.

Ihan toisen kunnioituksesta en viitsi irstailujani tänne yksityiskohtaisesti kirjoitella. Muuten kertoisin kaiken

Melnais kirjoitti: Suhteesta taas ei niin välitä kertoa, seksiä tärkeän ihmisen kanssa pidän yksityisasiana enkä palstaviihteenä.

Komppaan tätä - seksielämäni yksityiskohdista kertominen ja niillä boustailu tuntuisivat jopa suhdettani halventavilta.

Vapaina olevat ihmiset ovat vapaita naimaan ja/tai rakastelemaan taikka olemaan naimatta ja/tai rakastelematta muita vapaina olevia ihmisiä - se on lähinnä ihmisestä itsestä kiinni, mitä hän milloinkin katsoo, tuntee ja tietää voivansa tehdä ja mitä taasen ei.
En ole sillä kannalla, että kenenkään kuuluisi odotella intohimon hetkiä tapahtuvaksi vasta avioliitossa (ellei joku näin sitten tahtoisi) - kannatan sellaista näkemystä joka pitää hetket avoinna elämiselle niin ilman ihmistä liikaa vangitsevia (ja sinällään mielestäni täysin turhia) ulkotapaisia sääntöjä kuin myös kera ihmistä sisältäpäin sitovien omien aattein kietoutettuna sen peruspointin ympärille ettei toisia ihmisiä satuteta omien hetkissä elämisten edestä. Pikemminkin hetket jaetaan toisen kanssa.
Seksiä voi olla ilman Rakkautta mutta seksiä ei voi olla ilman Halua, ellei sitten Haluun sisälly vaatimus Rakkauden olemassaolosta.
Toisaalta ehkä vaatimus Rakkaudesta on vain jotain mikä itsessään tekee estyneeksi antaa jonkin muun kuin elämää suuremman rakkauden viedä - mielestäni oman elämisensä kannalta on parempi antaa _itsensä_ viedä ja antaa Intohimolle oma sanansijansa siinä viemisessä.
Siveä eläminen ei ole minulle henkilökohtaisesti mikään itseisarvo, jotain johon pyrkisin ja jota koittaisin kaikin keinoin ylläpitää, olen vain lähinnä löytänyt itseni tästä seksittömästä luupista, hohoo, mutta se ei sinällään vielä tarkoita sitä eikä tätä.
(Jos on jotain mihin pyrin, niin eläminen Elämisenä, olkoon se sitten joidenkin luokitusten mukaisesti siveetöntä tai ei. )
..
Let's talk about sex?

Yleisellä tasolla osallistun, sen sijaan yksityispuolen suhteessa tapahtuneista/tapahtuvista intiimeistä jutuista en ala tarinoida.

HellBell kirjoitti: Let's talk about sex?

Puhutaan vaan. Vuodatampa heti kättelyssä ympäripyöreesti henkilökohtaisuuksiani.

Tähän ei nyt liity hiventäkään siveyttä, mutta kynnys alkaa paneksimaan ylt ympäriinsä on julmetun iso. Kun on tottunut pitkässä parisuhteessa, että katsoa saa muttei koskea, niin tietyn suunnan reseptorit on ilmeisesti surkastuneet tai lakanneet toimimasta tyystin. Sen lisäksi satunnaisen paneksimiskohteen valintaprosessi ei ota onnistuakseen. Taidot sillä saralla eivät kaiketi ole koskaan kehittyneet villin ja yltiöviriilin adoniksen tasolle. Siis en ole moralisti, vaan harjaantumaton. Tulevaisuuteen katson pelonsekaisin tuntein. Mitä kaikkea käsittämätöntä säätämistä onkaan edessä, vai onko? Olisiko kuitenkin parempi muuttaa syvälle skuttaan tai laittaa kaikki rahat kiinni pieneen saareen ulapan reunalla.

"Pannaan jos pannaan, ja jos ei panna, niin jätetään panematta" olis kaiketi hyvä motto. Ehkä. Ei kait näistä kannata paineita ottaa - jos kohta, niitä tulee kuin itsestään. Kyllä se on niin, että parisuhteen ja yksinolon välitilassa hengailu kääntää ajatuksen vääjäämättä siihen suuntaan, että seksi on välttämätön tarve. Ilman oleminen ei ole kovin suotavaa. Voihan olla että pidempiaikainen panemattomuus hiljalleen muuttaa ajatusmaailmaa. Toivottavasti minun ei tarvitse todistaa sen prosessin paikkaansapitävyyttä. Sexi on IN!