Irtoseksin ihanuus

[Brocker]

Kokemuksen syvällä rinta-äänellä voin sanoa, että kyllä irtoseksikin voi olla todella nautinnollista, mutta aikamoista arpapeliähän se on jos baarista jonkin satunnaisen yhdenillantuttavuuden kanssa lähtee seksiä harrastamaan. Parisuhteessa seksi on ERILAISTA, ei välttämättä aina parempaa. Yhden illan jutuissa kiihottaa se "saalistus" eli "kenet saa" ja ainahan silloin lähdetään ylhäältä alaspain eli tavoitteena on aina pokata baarin parhaimmannäköinen misu, se kiihottaa jo sinänsä, vaikka seksi ei loppujen lopuksi niin ihmeellistä olisikaan. Parisuhteessa taas nautinnollisuus tuiee siitä, että toinen tietää jo valmiiksi mitä toinen haluaa ja mistä tykkää. Ja kai siinä tunteillakin on oma osansa. Yhdenyön panoihin ei kannata kauheasti tunteista sekoittaa, se on siis pelkkää seksiä ja intohimoa ilman turhia tunteita.
Ehkä arviolta 15 % yhdenyön panoista on ollut erinomaisia ja ikimuistoisia (osasta niistä on sitten voinut kehittyä myös jonkinlainen suhde esim. fuckbuddy tai jopa seurustelusuhde).
75% on ollut aika tavanomaisia, kassit tyhjäksi ja kotiin.. ei tarvii soitella-
ja 10 % todella huonoja.. jotka haluaa unohtaa mahdollisimman nopeasti.

Loppukaneettina on kuitenkin pakkoa sanoa, että kun on suhteessa jossa seksi toimii erinomaisesti ei irtoseksille ole mitään tarvetta eikä ole haluakaan lähteä pettämään, sillä todennäköisyys että saisi parempaa seksiä kuin kotona on häviävän pieni.

[hermine]

No jaa, mun mielestä toi markkina-arvo höpinä on edelleen ihan paskapuhetta. Tai siis onhan se kai teoriana tosi hyvä ja sisäisesti ristiriidaton, mutta ei se kyllä ainakaan sitä sosiaalista todellisuutta vastaa millään tavalla, mitä minä näen ympärilläni. Miksi ihmeellä haluaisin pariutua jonkun "kaikkien tavoitteleman" tyypin kanssa, jos kuitenkin tunnen oloni luontevammaksi ja paremmaksi jonkun ihan tavallisen vähän yli-ikäisen ja kaljunalkuisen pulliaisen seurassa? No, ehkä te valitsette kumppaninne enemmän sen mukaan, kuka parhaiten nostaa omia pisteitä kaveripiirin silmissä, mutta eiköhän suurin osa väkeä kasvanut tuosta yli jo yläasteella.

Mulla on tosi hyvän näköisiä kavereita, jotka on vuodesta toiseen yksin omaa aktiivisuuden puutettaan, ja sit joitain ylipainoisia ja aika rähjääntyneitä, jotka pelkästään sitkeän tyrkyttämisen ansiosta harvoin lähtevät ravintolasta yksin kotiin ja päätyvät myös suhteeseen toisensa jälkeen. Itseasiassa jos ulkopuolisen silmin arvioisin ihmisten ulkonäköjä, niin varmasti tuttavapiiristäni vähiten seksiä saavat kaikista parhaan näköiset ja eniten ns. "rumimmat" (paitsi tietysti nekään rumat eivät saa, jotka eivät yritä, ja yrittävät hyvännäköiset saavat, mutteivat suuressa määrin enemmän kuin yrittävät rumat).

[Pehmis]

Miksi ihmeellä haluaisin pariutua jonkun "kaikkien tavoitteleman" tyypin kanssa, jos kuitenkin tunnen oloni luontevammaksi ja paremmaksi jonkun ihan tavallisen vähän yli-ikäisen ja kaljunalkuisen pulliaisen seurassa? No, ehkä te valitsette kumppaninne enemmän sen mukaan, kuka parhaiten nostaa omia pisteitä kaveripiirin silmissä, mutta eiköhän suurin osa väkeä kasvanut tuosta yli jo yläasteella.

Ei markkina-arvoteoria tarkoita sitä, että kaikki tavoittelisivat samaa ihmistä, koska usein on kuitenkin ihan realistinen kuva omista mahdollisuuksista. Se tarkoittaa sitä, että suurin osa ihmisistä pariutuu suurin piirtein samaa tasoa olevien kanssa.

[WanhaPervo]

Miksi ihmeellä haluaisin pariutua jonkun "kaikkien tavoitteleman" tyypin kanssa, jos kuitenkin tunnen oloni luontevammaksi ja paremmaksi jonkun ihan tavallisen vähän yli-ikäisen ja kaljunalkuisen pulliaisen seurassa? No, ehkä te valitsette kumppaninne enemmän sen mukaan, kuka parhaiten nostaa omia pisteitä kaveripiirin silmissä, mutta eiköhän suurin osa väkeä kasvanut tuosta yli jo yläasteella.

Ei markkina-arvoteoria tarkoita sitä, että kaikki tavoittelisivat samaa ihmistä, koska usein on kuitenkin ihan realistinen kuva omista mahdollisuuksista. Se tarkoittaa sitä, että suurin osa ihmisistä pariutuu suurin piirtein samaa tasoa olevien kanssa.

komp. En kerta kaikkiaan käsitä, mikä tässä teoriassa on niin ihmeellistä, koska sehän on itsestään selvä tosiasia.

Kyllä varmaankin suurin osa haluaisi asunnokseen ullakkohuoneiston Kaivopuistosta tai omalla rannalla varustetun palatsin Westendistä, mutta realistisina ihmisinä tyytyvät siihen, mihin rahkeet riittävät.

[EveryWoman]

Ei markkina-arvoteoria tarkoita sitä, että kaikki tavoittelisivat samaa ihmistä, koska usein on kuitenkin ihan realistinen kuva omista mahdollisuuksista. Se tarkoittaa sitä, että suurin osa ihmisistä pariutuu suurin piirtein samaa tasoa olevien kanssa.

komp. En kerta kaikkiaan käsitä, mikä tässä teoriassa on niin ihmeellistä, koska sehän on itsestään selvä tosiasia.

Kyllä varmaankin suurin osa haluaisi asunnokseen ullakkohuoneiston Kaivopuistosta tai omalla rannalla varustetun palatsin Westendistä, mutta realistisina ihmisinä tyytyvät siihen, mihin rahkeet riittävät.

...Siis markkina-arvoteoria tarkoittaa sitä, että kaikki haluaisivat pariutua saman ihmisen kanssa (sen, jolla on korkein markkina-arvo), mutta realisteina vievät kuitenkin alttarille jonkun omasta mielestään huonomman?

Höpö höpö. Miettikää nyt miltä implikaatioita tuosta olisi, hassut!

[Vadim]

Minusta rakkaus perustuu erehdykseen (ajatus ei ole minun, vaan Duraksen). Markkina-arvo"teoria" taas edellyttäisi, että a) kaikki olisivat rationaalisia toimijoita, ja b) erilaiset ominaisuudet ovat yhteismitallistettavissa. Useimmat eivät ole rationaalisia toimijoita, eivätkä erilaiset ominaisuudet ole yhteismitallisia. Siksipä markkina-arvo"teoria" on hylättävä.

[Pehmis]

..Siis markkina-arvoteoria tarkoittaa sitä, että kaikki haluaisivat pariutua saman ihmisen kanssa ...Höpö höpö. Miettikää nyt miltä implikaatioita tuosta olisi, hassut!

Ehkä paritella, ei pariutua. Kenenkään ei kannata ottaa omaa markkina-arvooana huomattavasti korkeammalla olevaa kumppania pysyvään parisuhteeseen huomattavien pitovaikeuksien vuoksi, jos sellainen liitto nyt jostain syystä toteutuisi.

Moni haluaisi panna Angelina Jolieta, mutta kuinka moni haluaisi seurustella hänen kanssaan?

Minusta rakkaus perustuu erehdykseen (ajatus ei ole minun, vaan Duraksen). Markkina-arvo"teoria" taas edellyttäisi, että a) kaikki olisivat rationaalisia toimijoita, ja b) erilaiset ominaisuudet ovat yhteismitallistettavissa. Useimmat eivät ole rationaalisia toimijoita, eivätkä erilaiset ominaisuudet ole yhteismitallisia. Siksipä markkina-arvo"teoria" on hylättävä.

Tuo taas edellyttää sen voimakkaan olettaman että meillä on vapaa tahto. Entäs jos aivot ovat vain monimutkaisesti ohjelmoitu tietokone, joka osaa tehdä päätelmiä omasta markkina-arvosta ja tekee sen pohjalta alitajuisen kannattavuuslaskelman, kun tutustut uuteen ihmiseen?

En tunne yhtäkään ihmistä, joka olisi VALINNUT kehen ihastuu. Missä se vapaa tahto silloin on?

[hermine]

Mitä muuta vaikutusta tälläkään teorialla on ollut, kuin lisätä ihmisten katkeruutta ja tyytymättömyyttä elämäänsä sekä itseensä tekemällä rakkaussuhteistakin jonkinlaista typerää kilpaurheilua tai pätemistä? Kait se nyt on aika luonnollista että ihmiset pariutuvat heitä muistuttavien ihmisten kanssa ihan jo yhtenäisten elämänpiirien vuoksi, harvalla "taviksella" on mahdollisuutta edes tutustua johonkin huippumalliin sillä tasolla että se mahdollistaisi todellisen ihastumisen (jos nyt jätetään nämä murkkuikäisten kaukorakkaudet pois laskuista). Ei tuollaiseen päivänselvyyteen mun mielestä silti mitään hierarkkisia tasoja tai alfauroksia/naaraita tarvitse sekoittaa.

[EveryWoman]

Ehkä paritella, ei pariutua. Kenenkään ei kannata ottaa omaa markkina-arvooana huomattavasti korkeammalla olevaa kumppania pysyvään parisuhteeseen huomattavien pitovaikeuksien vuoksi, jos sellainen liitto nyt jostain syystä toteutuisi.

Moni haluaisi panna Angelina Jolieta, mutta kuinka moni haluaisi seurustella hänen kanssaan?

Jos tarkastellaan pelkkiä paritteluhaluja (jolloin tietynlaisen ulkonäön, ulospäinsuuntautuneisuuden ja muiden nopeasti havaittavissa olevien ja monia kiehtovien ominaisuuksien merkitys korostuu), väittämäsi korrelaatio saanee jonkin verran tukea tosielämästä, mutta on kuitenkin edelleen silkkaa pötyä.

Jos markkina-arvoteoria toimisi edes paritteluhalujen suhteen, ei pitäisi olla mitään vaikeuksia mainita, kenen yksittäisen henkilön markkina-arvo on kaikkein korkein. Sanopa, kuka se on? Jos helpotetaan tehtävää jakamalla ihmiset mies- ja naiskarsinoihin (tämän jaon tekemättä jättäminenhän sekoittaisi pakkaa jo kättelyssä aivan liikaa), kertoisitko minulle, kenellä miehellä ja kenellä naisella mahtaa olla tuo kadehdittava korkein markkina-arvoasema? Hankalaa, eikös?

Entä miten selität sen, että vaikka moni haluaisikin paritella Angelinan kanssa, on myös monia jotka parittelisivat häntä mieluummin vaikka Margaret Thatcherin kanssa? Eikö markkina-arvoteorian toimivuus edellyttäisi, että kaikilla ihmisillä on kaikkien mielestä sama haluttavuusjärjestys (tai ainakin suunnilleen sama)?

En tunne yhtäkään ihmistä, joka olisi VALINNUT kehen ihastuu.

Enkä minä yhtäkään ihmistä, joka olisi (samaan aikaan) ihastunut samaan henkilöön kuin minä. Onko kenties markkina-arvoni niin alhainen, että ihastun ainoastaan (tasoni mukaisiin) harvinaisen epähaluttaviin yksilöihin? Ovatko kaikki muut tuntemani ihmiset (joihin en ole ihastunut ja jotka eivät ole ihastuneet kumppaneihini) markkina-arvoltaan selvästi eri kaliiberia kanssani? Tai ehkä olenkin niin harvinaislaatuisen korkeaa markkina-arvoluokitusta edustava yksilö, että muut kadehtivat kumppaniani hiljaisuudessa, kuitenkaan "uskaltamatta" ihastua tähän?

Mites, noudattavatko markkina-arvot Gaussin käyrää? Jos nollan markkina-arvopisteen yksilö on kuollut, ruma, vanha ja köyhä, millainen tapaus löytyy yläpäästä? Mitkä ominaisuudet takaavat korkeimman mahdollisen markkina-arvon? Pitääkö hiusten olla vaaleat vai tummat? Entä minkä pituinen nainen on haluttavin? Koulutettu, kouluttamaton? Nostaako uimamaisterius pinnoja? Onko hoitsu stripparia arvokkampi? Entäs luonneseikat? Kauneuden lisäksi hiljainen vai hyvää fiilistä ylläpitävä suupaltti? Kysymyksiä on loputtomasti!

[Kaikeksi onneksi elämä ei sentään ole aivan näin yksinkertaista ]

[EveryWoman]

Minusta rakkaus perustuu erehdykseen (ajatus ei ole minun, vaan Duraksen).

Duras varmaan puhui siitä, mitä moni nykyisin tarkoittaa ihastuksella. Tämän allekirjoittaisin mieluusti. Rakkaus sen sijaan perustunee tahtoon, jota on toki mahdollista lietsoa erehdykseen perustuvalla ihastuksella. Njaa: siispä voitaisiin väittää rakkaudenkin mahdollisesti ja osittain perustuvan erehdykseen. Harhaanjohtavaa tuo silti olisi.

[Pehmis]

Enkä minä yhtäkään ihmistä, joka olisi (samaan aikaan) ihastunut samaan henkilöön kuin minä. Onko kenties markkina-arvoni niin alhainen, että ihastun ainoastaan (tasoni mukaisiin) harvinaisen epähaluttaviin yksilöihin? Ovatko kaikki muut tuntemani ihmiset (joihin en ole ihastunut ja jotka eivät ole ihastuneet kumppaneihini) markkina-arvoltaan selvästi eri kaliiberia kanssani? Tai ehkä olenkin niin harvinaislaatuisen korkeaa markkina-arvoluokitusta edustava yksilö, että muut kadehtivat kumppaniani hiljaisuudessa, kuitenkaan "uskaltamatta" ihastua tähän?

Toki markkina-arvoa määrittävät useatkin asiat. Esim. Keikauksen moneen kertaa lanseeraamat käsite "oikeasta tuoksusta" (feromonit, geenien yhteensopivuus), ihmisten hiukan narsistinen taipumus ihastua itseään muistuttaviin ja samankaltaisiin ihmisiin jne. Siksi kenenkään markkina-arvo ei ole absoluuttinen yksilönäkökulmasta. Yksilölliset preferenssit joissa toiselle löytyy vastinetta luonnollisesti nostavat ko. henkilön arvoa omissa silmissä. Toinen tuntuu juuri ITSELLE sopivalta - kokonaan toinen kysymys mikä sinut saa kokemaan niin? Onko se sinun valintasi vai tekeekö sen valinnan laskukone?

Minä tiedän montakin ihmistä jotka ovat kadehtineet minua kumppanistani kaikessa hiljaisuudessa. Osa ei edes niin hiljaisesti. Karkeastihan markkina-arvo on vain apukäsite kuvattaessa sitä, että kuinka monelle ihmiselle kelpaisit joko sukupuoli- tai seurustelukumppaniksi. Suurin osa mieltää oman tasonsa ainakin alitajuisesti ja valikoi suurin piirtein tasoisensa kumppanin - kun ei tarvitse tyytyä vähempään muttei ole rahkeita pyrkiä enempään.

Mitä enemmän aiheesta luen, sen ymmärrettävämpiä monet arjen ilmiöt ovat. Uskottavatkaan selitykset eivät kuitenkaan muuta todellisuutta tai vähennä rakkauden ihmeellisyyden arvoa.

[Vadim]

En tunne yhtäkään ihmistä, joka olisi VALINNUT kehen ihastuu. Missä se vapaa tahto silloin on?

Niin no, "vapaa tahto" ei olekaan käsitteistä niitä ongelmattomimpia.

[Pehmis]

En tunne yhtäkään ihmistä, joka olisi VALINNUT kehen ihastuu. Missä se vapaa tahto silloin on?

Niin no, "vapaa tahto" ei olekaan käsitteistä niitä ongelmattomimpia.

Jos näin on, eikö ole hiukan ongelmallista että "vapaan tahdon" tuotteet "sattumalta" valitsevat kumppaneiksiin n. 90%:sti ulkoisen arvioijajoukkion mielestä +- yhden tasopisteen sisään mahtuvan kumppanin? Voisiko silloin ajatella, että tasolla olisi enemmän väliä kuin tahdotaan vapaalla tahdolla uskoa?

[Herra Manala]

Jos näin on, eikö ole hiukan ongelmallista että "vapaan tahdon" tuotteet "sattumalta" valitsevat kumppaneiksiin n. 90%:sti ulkoisen arvioijajoukkion mielestä +- yhden tasopisteen sisään mahtuvan kumppanin?

En minä ainakaan. Valitsen kumppaneikseni ainoastaan tasokkaita ja kauniita naisia.

[Keikaus]

Minusta rakkaus perustuu erehdykseen (ajatus ei ole minun, vaan Duraksen).

KULTA! Olet niin suloinen, kun siteeraat tuolla tavalla.

[EveryWoman]

Toki markkina-arvoa määrittävät useatkin asiat. Esim. Keikauksen moneen kertaa lanseeraamat käsite "oikeasta tuoksusta" (feromonit, geenien yhteensopivuus), ihmisten hiukan narsistinen taipumus ihastua itseään muistuttaviin ja samankaltaisiin ihmisiin jne. Siksi kenenkään markkina-arvo ei ole absoluuttinen yksilönäkökulmasta. Yksilölliset preferenssit joissa toiselle löytyy vastinetta luonnollisesti nostavat ko. henkilön arvoa omissa silmissä. Toinen tuntuu juuri ITSELLE sopivalta - kokonaan toinen kysymys mikä sinut saa kokemaan niin? Onko se sinun valintasi vai tekeekö sen valinnan laskukone?

Keskustelua leimaa outo kaksijakoisuus. Toisaalta markkina-arvoteoriaa sovelletaan ikään kuin ihmisille tosiaankin olisi määritettävissä jollakin luotettavuustasolla heidän ominaisuuksiensa kanssa korreloiva yleinen arvo (pano- tai seurustelukumppanina). Toisaalta välillä korostetaankin yhden ihmisen näkökulmaa ja potentiaalisen kumppanin arvoa hänen silmissään. Kysymys siis kuulunee: Mistä markkinoista me itse asiassa puhumme?

Minä tiedän montakin ihmistä jotka ovat kadehtineet minua kumppanistani kaikessa hiljaisuudessa. Osa ei edes niin hiljaisesti. Karkeastihan markkina-arvo on vain apukäsite kuvattaessa sitä, että kuinka monelle ihmiselle kelpaisit joko sukupuoli- tai seurustelukumppaniksi.

Tässä markkina on siis koko ihmispopulaatio - ei mikään yksittäinen henkilö. Ymmärrän, että markkina-arvosta tulee tässä tarkoituksessa puhuttua, mutta en ymmärrä mitä hyötyä tällaisesta markkina-arvon käsitteestä on. Se kun ei auta kuvaamaan sitä, kuinka helposti henkilön on mahdollista saavuttaa hyvä irtoseksikokemus tai onnellinen parisuhde. Ei kai kukaan (pl. Gattaca) pidä mitä tahansa seksiä ja millaista hyvänsä parisuhdetta itseisarvona?

Onhan minullekin muutama vuodattanut oispa mullakin tuollainen poikaystävä -tyyppisiä haaveiluja, mutta käsitän ne pikemminkin toiveiksi saada samantyyppinen parisuhde (tiettyyn henkilöön kohdistuvan pakkomielteen sijaan). En usko, että nämä haaveksijat oikeasti tulisivat minun poikaystäväni kanssa onnellisiksi.

Suurin osa mieltää oman tasonsa ainakin alitajuisesti ja valikoi suurin piirtein tasoisensa kumppanin - kun ei tarvitse tyytyä vähempään muttei ole rahkeita pyrkiä enempään.

Mitä enemmän aiheesta luen, sen ymmärrettävämpiä monet arjen ilmiöt ovat. Uskottavatkaan selitykset eivät kuitenkaan muuta todellisuutta tai vähennä rakkauden ihmeellisyyden arvoa.

*huokaus* Tämäntyyppisen vinksahtaneisuuden (suo anteeksi hellämielinen piikittelyni) edessä toivon entistä lujemmin, että peruskouluissamme lisättäisiin taideaineiden opetusta. Todellinen kauneus on aina kontekstisidonnaista, joten "tasoja" ei ole. Ei voi olla. Vai joko kertoisit minulle, kumpi on "tasokkaampi" kumppanina: vaalea hoitsu vai tumma aivokirurgi?

[EveryWoman]

eikö ole hiukan ongelmallista että "vapaan tahdon" tuotteet "sattumalta" valitsevat kumppaneiksiin n. 90%:sti ulkoisen arvioijajoukkion mielestä +- yhden tasopisteen sisään mahtuvan kumppanin? Voisiko silloin ajatella, että tasolla olisi enemmän väliä kuin tahdotaan vapaalla tahdolla uskoa?

Pupu hyvä! Jos nyt viimeksi silmäilin referaattiasi siitä selvityksestä oikein, niin ei se kerro tasojen ja tasopisteiden olemassaolosta yhtään mitään. Se kertoo siitä, että ihmiset tapaavat valita itsensä kanssa samantyyppisen kumppanin.

Ääneni kellossa muuttuisi, jos ulkopuolisia arvioijia olisi pyydetty pisteyttämään arvioitavat henkilöt annetulla asteikolla, ja
a) kaikki miehet ja kaikki naiset olisivat saaneet toisistaan poikkeavan pistemäärän,
b) eri arvioijien antamat pistemäärät eivät olisi vaihdelleet merkittävästi, ja
c) parien mies- ja naisosapuolet olisivat saaneet keskenään suunnilleen saman pistemäärän.

Nyt olet kuitenkin keksinyt koko pisteytyssysteemin omasta päästäsi, vai muistanko aivan pieleen (en ehdi nyt tarkistella)? Arvioijiahan pyydettiin ainoastaan yhdistämään parit sokkona. Se kertoo parien osapuolien jonkintyyppisestä samankaltaisuudesta, ei siitä että jotkut olisivat tämän arvioijamarkkinan mielestä toisia arvokkaampia.

[Pehmis]

Todellinen kauneus on aina kontekstisidonnaista, joten "tasoja" ei ole. Ei voi olla. Vai joko kertoisit minulle, kumpi on "tasokkaampi" kumppanina: vaalea hoitsu vai tumma aivokirurgi?

Väärin. Ihmisen ulkoiselle kauneudelle on tutkitusti olemassa universaaleja mittareita, jotka on rakennettu aivoihin. Niitä ovat mm. terveyden ulkoiset mittarit (ihon virheettömyys, hyväntuoksuinen hengitys jne.), hedelmällisyystunnusmerkit ja piirteiden symmetria ja sopusuhtaisuus. Kuitenkin kauneus ja nuoruus ovat leimallisesti enemmän miesten kumppaninvalintakriteereiden joukossa. Naisille taas varakkuus ja /tai sosiaalinen status ovat useammin painavampia kriteereitä kuin miehille.

Siksi yleisellä tasolla vastaus voidaan formuloida "miehille nuori kaunis vaalea hoitsu on houkuttavampi kumppani kuin vanha tumma aivokirurgi" kun taas "vaalea komea nuori hoitsumies ei ole välttämättä niin houkuttava kumppani kuin menestyvä aivokirurgi naisille."

Jos tilastot ja keskiarvot antaisivatkin vastauksia yksilötason kysymyksiin, niin silloinhan voitaisiin väittää että yksilölliäsiä preferenssejä ei edes ole. Niitä kuitenkin on, tutkimuksilla voidaan vain osoittaa joku trendi ja yrittää todistaa sen taustalla olevia evoluutiobiologisia ja kulttuuria selityksiä, ei selittää miksi juuri joku tietty pariskunta päätti valita toisensa, oli kyseessä sitten tumma, vaalea, sininen, keltainen tai musta hoitsukirurgikirahvinulkoiluttaja.

Tiivistäen - markkina-arvoteoria on makrotason teoriaa, mikrotason päätöksenteko on ainakin näennäisesti yksilövalintojen ja preferenssien tuotosta. Jos haluaa sulkea silmänsä ja kieltää tosiasiat, voi väittää että kaikki ovat parisuhdemielessä samanarvoisia. Jos taas haluaa tarkastella kokonaisuutta ja miettiä selityksiä sille miksi asiat ovat usein niin kuin ne ovat, on erilaisilla teorioilla arvoa - tai sitten ei.

Yksilötasolla rakastusmisprosessi on jotain muuta kuin keskiarvot ja tilastot, sehän siitä juuri ihmeellistä tekee. Onko sinusta kuitenkin jotenkin outo ajatus, että ihminen tiedostaisi jotenkin minkälaiset valinnan mahdollisuudet hänellä kumppanien suhteen on ja pyrkisi joko tietoisella tai tiedostamattomalla tasolla valitsemaan sen kumppaninsa sieltä miellyttävimmästä päästä? Markkina-arvoteoria ei nimittäin ole ajatuksena yhtään sen monimutkaisempi. Ja jos kysymys ei ole valinnasta, kuten ihastumisessa ei mielestäni koskaan ole, niin jotain mekanismejahan siellä taustalla on oltava jotka sitä ihastumisprosessia selittävät?

[Pehmis]

Ääneni kellossa muuttuisi, jos ulkopuolisia arvioijia olisi pyydetty pisteyttämään arvioitavat henkilöt annetulla asteikolla, ja
a) kaikki miehet ja kaikki naiset olisivat saaneet toisistaan poikkeavan pistemäärän,
b) eri arvioijien antamat pistemäärät eivät olisi vaihdelleet merkittävästi, ja
c) parien mies- ja naisosapuolet olisivat saaneet keskenään suunnilleen saman pistemäärän.

En tiedä olenko kirjoittanut väärin vai oletko ymmärtänyt väärin, mutta niin tuo testi juuri tehtiin. Arvioijina toimivat vastakkaisen sukupuolen edustajat, kaikki antoivat pistemäärän kullekin vastakkaisen sukupuolen edustajalle ja annettujen keskiarvojen pisteitä verrattiin kumppanien kesken. Eli 90% keskiarvona kasin saaneista naisista seurusteli miehen kanssa jonka naisilta saama arvosana oli keskiarvona 7-9 jne.

Kohta a) ei ole mahdollinen, koska sehän olisi vaatinut sitä, että kaikki laitetaan paremmuusjärjestykseen ja asteikko on vaihtelulväliltään tarkasti testiin otettujen parien määrä. En ymmärrä miksi 1000 naista ei voisi keskimäärin olla sitä mieltä, että 1000 miehen joukossa voi olla vaikkapa 250 kappaletta seiskan miehiä.

Mihin vaatimuksesi pisteiden poikkeavuudesta oikein perustuu?

[EveryWoman]

Ihmisen ulkoiselle kauneudelle on tutkitusti olemassa universaaleja mittareita, jotka on rakennettu aivoihin.

Tämän uskon. Siksi sänkykaverimarkkinoilla (kun näiden ominaisuuksien merkitys korostuu) jokin yleisluontoinen korrelaatio voi esiintyäkin - mutta kuten sanoin, se ei kerro vielä juuri mitään mahdollisuuksista saada hyvää seksiä. Eli se mittaa epäolennaisuutta.

Siksi yleisellä tasolla vastaus voidaan formuloida "miehille nuori kaunis vaalea hoitsu on houkuttavampi kumppani kuin vanha tumma aivokirurgi" kun taas "vaalea komea nuori hoitsumies ei ole välttämättä niin houkuttava kumppani kuin menestyvä aivokirurgi naisille."

Entäs kumman mies valitsee mieluummin: nuoren tumman aivokirurgin vai vaalean vanhan hoitsun? Ja edelleen, noin yleisluontoiseksi viety informaatio ei ole relevanttia. Mies, joka keski-ikäisen EW:n mielestä olisi täysosuma, ei varmasti saa Mervi Tapolassa mitään viisaria värähtämään (edes alitajuisesti). Kumpi siis on tasokkaampi, esimerkkimies vai Mervi?

Jos tilastot ja keskiarvot antaisivatkin vastauksia yksilötason kysymyksiin, niin silloinhan voitaisiin väittää että yksilölliäsiä preferenssejä ei edes ole. Niitä kuitenkin on, tutkimuksilla voidaan vain osoittaa joku trendi ja yrittää todistaa sen taustalla olevia evoluutiobiologisia ja kulttuuria selityksiä, ei selittää miksi juuri joku tietty pariskunta päätti valita toisensa, oli kyseessä sitten tumma, vaalea, sininen, keltainen tai musta hoitsukirurgikirahvinulkoiluttaja.

En silti edelleenkään ymmärrä, miten ja ketä tällaiset "evoluutiobiologiset ja kulttuuriset" selitykset hyödyttävät, kun onnelliseen parisuhteeseen kuitenkin päätyy juuri yksilöllisiä preferenssejään seuraamalla (ei impulsiivisesti viettejään toteuttamalla). Markkinateoreettisesti korkea-arvoisella henkilöllä on siis muihin nähden lähinnä se etu, että jos hän juoksentelee ympäriinsä kuin päätön kana, hän muita todennäköisemmin törmää johonkuhun. Mitä törmäyksestä sitten seuraa, on asia erikseen (eikä onnellisia tai toivottavia seuraamuksia välttämättä tule yhtään enempää kuin vähemmän törmäilevillekään). Tuntuu erikoiselta, että tällaisen "teorian" manifestointiin ja sen seurausten pyörittelemiseen uhrataan niinkin paljon aikaa ja energiaa kuin täälläkin on tehty.

Tiivistäen - markkina-arvoteoria on makrotason teoriaa, mikrotason päätöksenteko on ainakin näennäisesti yksilövalintojen ja preferenssien tuotosta. Jos haluaa sulkea silmänsä ja kieltää tosiasiat, voi väittää että kaikki ovat parisuhdemielessä samanarvoisia. Jos taas haluaa tarkastella kokonaisuutta ja miettiä selityksiä sille miksi asiat ovat usein niin kuin ne ovat, on erilaisilla teorioilla arvoa - tai sitten ei.

En minä väitä kaikkien olevan samanarvoisia, vaan kieltäydyn operoimasta arvon käsitteellä. Siinä on selvä ero.

Yksilötasolla rakastusmisprosessi on jotain muuta kuin keskiarvot ja tilastot, sehän siitä juuri ihmeellistä tekee. Onko sinusta kuitenkin jotenkin outo ajatus, että ihminen tiedostaisi jotenkin minkälaiset valinnan mahdollisuudet hänellä kumppanien suhteen on ja pyrkisi joko tietoisella tai tiedostamattomalla tasolla valitsemaan sen kumppaninsa sieltä miellyttävimmästä päästä? Markkina-arvoteoria ei nimittäin ole ajatuksena yhtään sen monimutkaisempi. Ja jos kysymys ei ole valinnasta, kuten ihastumisessa ei mielestäni koskaan ole, niin jotain mekanismejahan siellä taustalla on oltava jotka sitä ihastumisprosessia selittävät?

Taas menevät mikrot ja makrot iloisesti sekaisin. En sulje pois sitä, että impulsiivinen mieltyminen geneerisesti viehättäviin piirteisiin vaikuttaisi valinnassa, mutta väitän ettei se vaikuta merkitsevästi. Omissa ihastumisissani on järjestäen ollut kyse siitä, että on löytynyt joku jonka kanssa minun on mahdollista jakaa asioita hämmästyttävän paljon paremmin kuin kenenkään muun tuntemani ihmisen kanssa. Siis henkilökohtaisesta yhteensopivuudesta. Jos kaverit laitettaisiin riviin ja mainitsemaasi arviointiryhmää pyydettäisiin antamaan pisteitä, väitän että osumia tulisi keskialueen lisäksi skaalan molempiin ääripäihin.

Edit: typo

[EveryWoman]

Ääneni kellossa muuttuisi, jos ulkopuolisia arvioijia olisi pyydetty pisteyttämään arvioitavat henkilöt annetulla asteikolla, ja
a) kaikki miehet ja kaikki naiset olisivat saaneet toisistaan poikkeavan pistemäärän,
b) eri arvioijien antamat pistemäärät eivät olisi vaihdelleet merkittävästi, ja
c) parien mies- ja naisosapuolet olisivat saaneet keskenään suunnilleen saman pistemäärän.

En tiedä olenko kirjoittanut väärin vai oletko ymmärtänyt väärin, mutta niin tuo testi juuri tehtiin.

Aijjaa? *ääni kellossa muuttuu*

Aika erikoista. Ehkä minä olen sitten jotenkin kovin poikkeuksellinen pariutuja - tai sitten selvityksen otos ei ollut riittävän suuri, tai sekä että.

Kohta a) ei ole mahdollinen, koska sehän olisi vaatinut sitä, että kaikki laitetaan paremmuusjärjestykseen ja asteikko on vaihtelulväliltään tarkasti testiin otettujen parien määrä. En ymmärrä miksi 1000 naista ei voisi keskimäärin olla sitä mieltä, että 1000 miehen joukossa voi olla vaikkapa 250 kappaletta seiskan miehiä.

Mihin vaatimuksesi pisteiden poikkeavuudesta oikein perustuu?

Itse asiassa ei mihinkään missä olisi mitään järkeä. Bygones?

[mustakikkeli]

Tuntuu erikoiselta, että tällaisen "teorian" manifestointiin ja sen seurausten pyörittelemiseen uhrataan niinkin paljon aikaa ja energiaa kuin täälläkin on tehty.

...kuten myös sen kieltämiseen ja "vääräksi" todisteluun, kuten sinä niin oivasti osoitat. Mikä kyseisessä teoriassa pelottaa sinua eniten, kun näytät kokevan sen niin suurena saatanana?

[EveryWoman]

Mikä kyseisessä teoriassa pelottaa sinua eniten, kun näytät kokevan sen niin suurena saatanana?

Se, että tiedän useita esimerkkejä miehistä, jotka käyttävät tätä "teoriaa" oman seurusteluepäonnensa selittämiseen (ja joitakin naisia myös). Mahdollisesti juuri osittaisen totuudenmukaisuutensa vuoksi "teoria" on kovin vetovoimainen, joten sen pauloihin joutuneita yksilöitä voi olla vaikea saada uskomaan, että heillä itsellään olisi minkäänlaisia vaikutusmahdollisuuksia omien parisuhteidensa onnistumiseen.

Epäilen muuten, että sinäkin saattaisit tulla lausuneeksi muutaman sanasen tyhjänpäiväisenä höpötyksenä pitämääsi teoretisointia vastaan, jos ilmenisi että monet muut ottavat sen oudon vakavissaan - esimerkkinä vaikkapa astrologia. Mahdanko olla aivan hakoteillä?

[mustakikkeli]

Se, että tiedän useita esimerkkejä miehistä, jotka käyttävät tätä "teoriaa" oman seurusteluepäonnensa selittämiseen (ja joitakin naisia myös). Mahdollisesti juuri osittaisen totuudenmukaisuutensa vuoksi "teoria" on kovin vetovoimainen, joten sen pauloihin joutuneita yksilöitä voi olla vaikea saada uskomaan, että heillä itsellään olisi minkäänlaisia vaikutusmahdollisuuksia omien parisuhteidensa onnistumiseen.

En ymmärrä mistä olet vetänyt sen väärän johtopäätöksen että kyseinen teoria väittäisi ettei yksilöllä ole mitään vaikutusmahdollisuuksia oman pariutumisensa suhteen. Päinvastoin, siitä vaan hankkimaan hyvää koulutusta, rahaa, pitää itsensä kunnossa ja nuoren näköisenä, opettelee tulemaan juttuun erilaisten ihmisten kanssa jne. jne.

Se vähä mitä kyseiseen teoriaan olen tutustunut, se tuntuu kokoelmalta järkeenkäypiä itsestäänselvyyksiä, ja se EI ole mitään eksaktia tiedettä. Minulle on elämäni aikana muodostunut jonkinlainen subjektiivinen kuva miten helposti ja usein saan itseäni kiinnostavat naiset kiinnostumaan itsestäni, ja miten paljon naiset yleensäkin kiinnittävät minuun positiivista huomiota. Jos minulla olisi selässäni kyttyrä, toinen jalkani olisi amputoitu, olisin työtön, puheeni olisi ärsyttävää ininää, olisin 10cm lyhyempi ja kärsisin vakavasta sosiaalisesta jännittämisestä, oletan että pariutumiseni olisi paljon vaikeampaa, vaikka muuten olisin edelleen täysin sama ihminen. Eli ns. "markkina-arvoni" olisi naisten silmissä keskimäärin huonompi. Kyse ei ole nähdäkseni sen kummallisemmasta "teoriasta". Ihmettelen edelleen että taistelet tällaista itsestäänselvyyttä vastaan niin raivokkaasti.

Epäilen muuten, että sinäkin saattaisit tulla lausuneeksi muutaman sanasen tyhjänpäiväisenä höpötyksenä pitämääsi teoretisointia vastaan, jos ilmenisi että monet muut ottavat sen oudon vakavissaan - esimerkkinä vaikkapa astrologia. Mahdanko olla aivan hakoteillä?

Et, mutta vertailet omenia appelsiineihin. Astrologiasta kun ei voi edes hyvällä tahdolla todeta "Mahdollisesti juuri osittaisen totuudenmukaisuutensa vuoksi...".

Jaahans, oliskohan aika perustaa gallup ennen nukkumaanmenoa...?

[AarneAnkka]

Jos minulla olisi selässäni kyttyrä, toinen jalkani olisi amputoitu, olisin työtön, puheeni olisi ärsyttävää ininää, olisin 10cm lyhyempi ja kärsisin vakavasta sosiaalisesta jännittämisestä, oletan että pariutumiseni olisi paljon vaikeampaa, vaikka muuten olisin edelleen täysin sama ihminen.

Voitaisiin tietysti väittää että jos noin olisi, se heijastuisi itsetuntoosi, ja sen kautta pariutumismahdollisuutesi olisivat huonommat, eikä suoraan noiden vikojen takia.

Tai sitten ei.