Vagabondo kirjoitti: ↑10.05.2017 15:32
Mä näkisin, että nelivedon kanssa ei vaan tajuta kelin liukkautta, kun kiihdytyksissä ja kaarreajossa pitoa riittää kaksivetoista paremmin. Liukkaus tulee vastaan vasta kun pitäisi jarruttaa vähän nopeammin tai saadaan hilattua kaarrenopeus pitokyvyn yli. Jos neliveto lähtee kaarteessa yllättäen* luisuun, on sitä aika vaikea pitää tien puolella.
*Tarkoituksella luisussa rallityyliin on eri asia.
Luulisin, että juuri tuosta on kyse. Neliveto ja varsinkin jatkuva neliveto on turvallisempi liukkailla ja kuivankin tien aikaan kaarteissa. Nelivedolla esimerkiksi ei tarvitse hidastaa mutkiin, voi pitää vauhdin samana tai suorastaan kiihdyttää.
Mutta kun kaikki neljä rengasta irtoavat tiestä, ei kaksivetosten temppuja enää ole käytettävissä. Paitsi rallikuskeilla omansa.
Mutta muuten periaatteessa turvallisuutta se neliveto. Myös ihan katumaastureilla niinkin että voi ajaa lumihankeen, rypeä mutalätäköissä, kääntyä sellaisissa paikoissa johon kaksivetosilla on rajoituksensa. Huolettomampaa arjessa.
Aiheeseen liittyen nyt kuitenkin seuraa
sossupoke-, itsehäpäisy- ja pilkan aihe -osuus. Jonka lopuksi
kysymys.
Tulipa maanantaina TAAS kerran mokailtua auton kanssa.
Tällä kertaa asiaan ei liity alkoholia, ei henkilövahingon riskiä. ei suuria vaurioita eikä asiaan edes liity toista ajoneuvoa siellä melkein metsässä.
Itsehäpäisevänä pohjustuksena, että minulle on aina ollut vaikeaa ahtailla paikoilla autolla liikkuminen. Jopa parkkipaikat joskus stressaavat minua. Silloin ahtaudessa eestaa hitaasti kykkiessä (edit: sanamuoto taitaa olla freudilainen lipsahdus) menetän sen luontaisen fiiliksen joka on kadulla ja maantiellä. Joissa tuntee auton liiketilan ja suorastaan tienpinnan renkaiden kautta. Ahtaudessa ja hitaasti ja eestaa ajaminen ei ole minulle enää intuitiivista, vaan älyllistä kuin Rubikin kuutio ja pää Exorcist-tyyliin pyörivää. Ja minä kun en suuresta (köh) älystäni huolimatta ole koskaan vaivautunut analysoimaan arjen hetkellisiä pikkudetaljeja kuin laajempia kuvioita.
Osansa voi olla myös vanhenemisella, alkoholismilla, masennuksella, ehkä jo dementialla ja etten ole kuukausiin saanut unta kuin neljä tuntia yössä.
Nyt lopulta noloon tarinaan:
Orimattilassa vähän aikaa olon ja Helsingissä käynnin jälkeen piti taas palata Varkauteen, kohta onneksi pois. Vanha äitini kaipaa kesää, joten ajoin hänet kaupungin käytännössä luonnonpuistoihin. Kämärillähän pääsee polkua myöten melkein rantaan paikalle mitä kalastajatkin käyttävät autoineen. Ei kieltomerkkiä. Maanantaina sain kuitenkin ihan turhan ambition, että pääseekö niitä muitakin polkuja siellä autolla. Näkyihän siinä mahdollisesti ajokelpoinen kinttupolku. Kapea mutta molemmin puolin tasaista ruohoa auton renkaille. Äidilleni joka ei näistä mitään ymmärrä, leveilin että millä vaan autolla ei tuosta uskaltaisi mennä, mutta tällä kyllä.
No toki pikku Lantikka siinä kulki. Kuitenkin metsässä on niitä.... miksi niitä sanotaan... ai niin puita. Ahtailla paikoilla vajavuuteni iski. Katselin vasenta laitaa ja väistin kiviä. En huomannut oikealla puolella mäntyä joka niksautti sivupeilin linkkuun. Sehän ei ole vakavaa, ne on suunniteltukin taittuviksi. Tein kuitenkin siinä vielä liikkeessä virhearvion, että kun peili meni linkkuun mikä sopii, kyllä mun auto siitä mahtuu. Enkä huomioinut auton kulmaa ja renkaiden asentoa siinä hitaassa vauhdissa.
Välittömästi Pikkumustan oikealta kyljeltä kuului aivan helvetinmoista rominaa ja rousketta. Vahinkoja tarkastaessani hokasin, että pelkääjän paikan ovi on kaarnan tahrima vaan tuskin paljon pikkunaarmujakaan. Mutta koko ovi oli painunut sisäänpäin. Hyvin lievästi, voisi kuvitella muotoiluun kuuluvaksi. Lisäksi kun Freelanderissa on takapuskurin jatkeena sivuilla muhkeat muovilevennykset (luultavasti tarkoitettu suojaamaan tuollaisissa tilanteissa), oikeanpuoleinen takarengasta ympäröivä tai siiitä eteenpäin suoja on vähän vääntynyt ja pullahtanut takareunastaan vajaan sentin ulospäin.
Nämähän eivät varmaan ole katsastukseen littyviä, kun se puskurin sivujatkekaan ei liity varsinaiseen puskuriin. Vain pieniä kosmeettisia haittoja joita ei huomaa ellei tarkkaan katso. Mutta laskevat mahdollista jälleenmyyntiarvoa ja ennen kaikkea se vitutus, että pitikö mun ajaa pahki mäntyyn ja itse rikkoa rakasta vanhaa autoani.
Niin sitten käytiin joo rannassa. Mutta pois pääsy oli mulle vaikeaa. Kääntöpaikkaa ei ollut, joten piti peruuttaa mutkaista metsäpolkua. Ylämäkeen, joten takana ei nähnyt juuri muuta kuin taivasta, ei edes missä se polku menee. Vaikeampi mun olemattomilla kyvyillä kuin sinne pääsy etuperin. Pakotin vanhan äitini ulos spottaamaan, mutta ei hän paljoa tajunnut.- Minä taas opin, että vaikka tuollaisella pääsee eksoottisilla pinnoilla, metsässä on joskus niitä pystysuoraan puita liiankin tiheässä. Joten en enää moiseen sumppuun aja.
Mutta sossupoken jälkeen
KYSYMYKSEEN:
Ei välttämätöntä mutta jos haluan korjauttaa vauriot ja Hollolan Laatuvaunu kovin laskuttaa,
voinko maksattaa korjausta vakuutusyhtiölläni kun vakuutus on? Noloa kyllä mulla ei ole autovakuutuksesta kokemusta tai tietoa. En ole ennen auton kanssa asioinut. Joten korvaavatko vakuutusyhtiöt myös itsetehtyjä vahinkoja? Vai pitäisikö selittää, että mänty se hyökkäsi kimppuuni pahoinpitely- ja raiskausaikein?
Jos korvaavat jotain, missä järjestyksessä tuo tehdään? Ensin Orimattilan Lähitapiolan vai mikäseon konttoriin ja sitten huoltoon? Vai ensin pajalle ja lopuksi lasku vakuutusyhtiöön?
This house is as old as I am.
This house knows all I have done.
This house is full of m-m-my mess.
This house is full of m-m-mistakes
This house is full of m-m-madness.
This house is full of, full of, full of fight!
-KB
