Tuskin mikään tämän planeetan luontokappale kohtaa vihamielisempiä elinolosuhteita kuin keisaripingviini (Aptenodytes forsteri). Tämän suuren ja kauniin lintuparan asuinpaikaksi on valikoitunut Etelänapamanner, maailman kylmin kolkka, jota peittää jopa 4 kilometrin jääkerros, paikka jossa sijaitsee 90 % maailman pysyvästä jäästä. Paikka, jossa lämpötila laskee talvisin 50 – 60 C Celsius-asteeseen ja myrskytuuli puhaltaa jopa 250 kilometrin tuntinopeudella. Tällä karulla mantereella maailman suurin pingviini, lentotaidoton lintu, metrin korkuinen ja 20-45 kiloa painava otus viettää elämänsä 20-40 onnellista vuotta.
Merkillinen on keisaripingviinin vuodenkierto, sillä siihen kuuluu vaellus mereltä pesimäpaikalle ja takaisin. Toisin kuin linnut yleensä, keisaripingviinit munivat keskellä talvea, jotta poikaset olisivat riittävän isoja silloin, kun ravinnon määrä meressä on suurimmillaan. Kun talvi saapuu Etelänapamantereelle, keisaripingviinit aloittavat jopa 100 kilometrin mittaisen matkansa meren ääreltä jään peittämille ylängöille pesiytymään. Keisaripingviini on heimonsa nopein uimari. Uintinopeus on noin 5–10 km/h ja se pystyy sukeltamaan jopa 300 metrin syvyyteen. Keisaripingviini voi pysytellä veden alla yhteen menoon jopa 20 minuuttia. Mutta jäätiköllä meno on hitaampaa. Hitaasti huojuen linnut etenevät, vain noin puolitoista kilometriä tunnissa.
Huhti-toukokuussa pingviinit suorittavat pariutumisrituaalinsa ja naaras munii yhden ainoan munan ja koiraasta tulee yksinhuoltaja. Naaras palaa munittuaan takaisin meren äärelle täydentämään energiavarastojaan ja koiras jää hautomaan munaa jäätikölle, jossa munan suojana hyytäviä olosuhteita vastaan on vain koiraan kehon lämpö. Koiras selviytyy noin 65 päivää kestävän hautomisjakson turvautuen rasvavarantoihinsa ja säästää energiaa nukkumalla paljon. Etelämantereen talvessa pimeys voi kestää jopa yli 20 tuntia vuorokaudessa. Keisaripingviinit pesivät jopa tuhansien lintujen yhdyskuntina ja ääriolosuhteista selvitäkseen koiraat hautovat muniaan suurissa ryhmissä, toisiinsa nojaten. Tiimityötä parhaimmillaan.
Hautomisjakson päätyttyä naaraat palaavat takaisin koiraan ja pinkkupienokaisen luo ravintoa mukanaan tuoden. On koiraan vuoro matkata meren äärelle kalastamaan, onhan se menettänyt jopa puolet painostaan munaa hautoessaan. Myöhemmin elokuussa emot hakevat ruokaa jälkeläiselleen vuorotellen ja noin viiden kuukauden ikäisinä pienokaiset lähtevät itsenäisinä ravinnonhakuun. Moni pienokainen ei selviä, mutta ne jotka selviävät, elävät pitkään. Sukukypsyyden ne saavuttavat 4-5 vuoden ikäisinä.
Ankeasta ilmastosta huolimatta keisaripingviinien elinympäristö on omalla tavallaan suotuisa. Ympärillä ovat kalaisat meret ja pingviineille ei löydy mantereen luonnosta vihollisia. Tämän vuoksi niistä on tullut myös hyvin kesyjä, useimmat niistä eivät edes pelkää ihmisiä. Siis hyviä ja halpoja elokuvanäyttelijöitä.
Keisaripingviini, ääriolosuhteista selviytyjä, jäätiköiden vaeltaja ja hyisten vesien sukeltaja, kaikinpuolin kuvauksellinen ja mielenkiintoinen olio, kyllä se on dokumenttinsa ansainnut. Mutta entä miksi keisaripingviini matkustaa meren ääreltä pesiytymispaikalle? Ehkä se selviää dokumentista.
Itse dokumentista vielä sen verran, että päivän Hesarin mukaan amerikkalaiset pitivät ranskalaista versiota liian avantgardistisena ja kokeellisena. Dokumentissahan pingviinit on laitettu puhumaan ja kertojat esittävät myös mies- ja naispingviiniä, mikä kuulostaa eksoottiselta. Amerikassa alkuperäinen, Ranskan Björkin, Emilie Simonin musiikki korvattiin toisella ja pingviinien puhe Morgan Freemanin (!) kertojanäänellä. Suomessa katsoja voi valita ranskan- tai suomenkielisestä vaihtoehdosta.
Linkkejä tiedon alkulähteille:
Elokuvan amerikkalaiset kotisivut: http://wip.warnerbros.com/marchofthepenguins/
Elokuvan kotimaiset kotisivut: http://www.pingviinienmatka.fi/
Keisaripingviini -sivut (kuvia jne.): http://www.emperor-penguin.com/
