Kitinä

Viikolla miettissä kitinän ketjua "Mitä saat kitinästä" alkoi soida päässä "kaiken me jaamme, toisiamme tukekaamme".

(Voi v...)

Dj Shadow & Dynomite D - Basmati Beatdown

Mary Hopkin laulaa ja haluaisi tulla sisään: Knock knock. Päästäisin hänet mielelläni, mutta en ole elänyt silloin.

HUHTINEN

Nyt on nättiä!!!!

Jouduin aamusella käymään toimistolla (mikä se on?), joten pitkästä aikaa kuuntelin aamuradiota ajellessani (oli muka liian kylmä pyöräilyyn...). Puheohjelmat olivat niin mielenkiinnottomia, että tavoistani poiketen valitsin jonkun musiikkikanavan (no, olkoon, keski-ikäisyyttäni se oli tietysti Nostalgia ). Vuorokauden- ja vuodenaikaan sopimattomasti niillä soi tämä. Tietysti yksittäisen kappaleen henkilökohtainen arvo riippuu paljon siitä, minkälaiseen oman elämän kontekstiin se liittyy, mutta minulle tämä on kyllä kaikkien aikojen biisejä:

Vanhoissa biiseissä tosiaan hyvin merkittävä asia on se, miten ne niveltyvät omaan elämään.

Itseäni Alphavillen Big in Japanin kuullessa yhtä
aikaan tulee nostalginen kaiho, mutta myös ahdistus, koska kuulin ko. biisin kun istuin ryyppykuskin auton takapenkillä, hyvä kaverini ei ollut lähtenyt mukaan ja isä oli lähtiessäni ollut kovassa kännissä. Isän kunto ahdisti ja se, että olin takapenkillä seurassa, johon en olisi halunnut kuulua.

Joo. Tuosta Van Morrisonista ajauduin sitten nostalgiapäissäni tähän, vaikka ehkä nyt nuo jouset ovat jo vähän liian pateettisia (jossain Daven paheksumassa merkityksessä) minulle:

urpiainen kirjoitti: ↑29.04.2021 9:27 (no, olkoon, keski-ikäisyyttäni se oli tietysti Nostalgia )

OT. Miehen jäljiltä autoradiossa on aina Aito Iskelmä tai Nostalgia, joista itse vaihdan Suomiräpille. Oon miettinyt kumman meistä ikäkriisi on syvempi.

exsu kirjoitti: ↑29.04.2021 11:38

urpiainen kirjoitti: ↑29.04.2021 9:27 (no, olkoon, keski-ikäisyyttäni se oli tietysti Nostalgia )

OT. Miehen jäljiltä autoradiossa on aina Aito Iskelmä tai Nostalgia, joista itse vaihdan Suomiräpille. Oon miettinyt kumman meistä ikäkriisi on syvempi.

exsu kirjoitti: ↑29.04.2021 11:38

urpiainen kirjoitti: ↑29.04.2021 9:27 (no, olkoon, keski-ikäisyyttäni se oli tietysti Nostalgia )

OT. Miehen jäljiltä autoradiossa on aina Aito Iskelmä tai Nostalgia, joista itse vaihdan Suomiräpille. Oon miettinyt kumman meistä ikäkriisi on syvempi.

Kyllähän tuo nyt vähän mielenosoituksellisen denialistiselta kuulostaa. Mut oli miten oli, pitkälle automatkalle lähtisin mieluummin miehesi kuin sun kanssasi!

exsu kirjoitti: ↑29.04.2021 11:38

urpiainen kirjoitti: ↑29.04.2021 9:27 (no, olkoon, keski-ikäisyyttäni se oli tietysti Nostalgia )

OT. Miehen jäljiltä autoradiossa on aina Aito Iskelmä tai Nostalgia, joista itse vaihdan Suomiräpille. Oon miettinyt kumman meistä ikäkriisi on syvempi.

[media] [/media]

Neil Young: Year of the horse

Mahtava livealbumi. Kyllähän tuota ilmankin voi elää, mutta - kysymys kuuluu - kuinka hyvin?

urpiainen kirjoitti: ↑29.04.2021 9:27 Tietysti yksittäisen kappaleen henkilökohtainen arvo riippuu paljon siitä, minkälaiseen oman elämän kontekstiin se liittyy, mutta minulle Van Morrisonin Moondance on kyllä kaikkien aikojen biisejä

Kuten yleensä, kannattaa fanittaa yksittäisiä, hienoja teoksia, ei tekijää kokonaisvaltaisesti: https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000007975622.html

^Tätähän intelligentsia on pohtinut, voiko taideteoksia arvostaa, jos taiteilija toimii ”väärin”.

James Potkukelkka kirjoitti: ↑14.05.2021 10:20 ^Tätähän intelligentsia on pohtinut, voiko taideteoksia arvostaa, jos taiteilija toimii ”väärin”.

Woke-mielisairauteen sairastuneet eivät voi. Normaalit ihmiset tietenkin voivat.

Tämähän on aika hyvä.

<3

Nykyään aamutoimiini kuuluu aamiaisen ja hampaiden pesun lisäksi vähän musiikin kuuntelua. Tänä aamuna Tuomari Nurmion Maailman pyörä palaa-albumilta muutama biisi.

Piti aika pitkälle selata kulttuuriaiheita ennen kuin löytyi sopiva ketju.

https://areena.yle.fi/1-50570927?seek=3442

En väitä ymmärtäväni kaikkie hienouksia