Herkkiä hetkiä

[huima]

Joku itkee Bambissa, kun Bambin äiti kuolee - toinen taas kokee herkimmäksi hetken kun Arnold Total Recall-leffassa ampuu Sharon Stonen ja sanoo 'consider this a divorce'.

Mikä saa teillä palan kurkkuun tai herkistymään?

Oma palani löytyy The Officesta - jouluspesiaalista. Se hetki, kun Dawn saa jouluahjaksi vesiväripaketin viestillä 'never give up', palaa joulujuhliin ja suutelee Timiä. Se koskettaa aina ja muistuttaa siitä, että kuinka on vain yksi elämä ja on mahdollista löytää se ihminen - joka tekee onnelliseksi.

Herkkää.

[Kimmen]

Krapulassa en pysty katsomaan telkkaria muuten kun yksin omalla sohvalla. Tuntuu että jo tiettyjen mainoksien katsominen itkettää. Erityisen vaikeeta on kuitenkin katsoa tuota "Hurjaa remonttia". Siinä vaiheessa kun uusi kaunis koti luovutetaan uudelle perheelle mulla yleensä pettää pokka. Ihmisten ilmeet, kyyneleet sekä ilon- ja surunsekaiset fiilikset koskettaa jotenkin, että joskus pitää vaihtaa kanavaa ettei miehinen olemus kärsi pahaa kolahdusta. Tämä "vaiva" on ilmennyt vasta lähivuosina, en tiedä miksi. Hassua on että parilla kaverilla on samanlaisia taipumuksia, kuuluukohan se tähän ikään?

[Aito_Johanna]

Erityisen vaikeeta on kuitenkin katsoa tuota "Hurjaa remonttia". Siinä vaiheessa kun uusi kaunis koti luovutetaan uudelle perheelle mulla yleensä pettää pokka.

Pettää pokka? Niin mullakin, mutta toisella tapaa Se sarjahan on ihan campia. Siis jos puhut siitä jenkkiversiosta (onko niitä muitakin versioita?), jossa kaamea pepsodent-hymyinen jannu juontaa ja sisustusopiskelijat huitovat kahdessa vuorokaudessa (naurettava koko aikarajoitus) kengännauhabudjetilla ihmisten koteja uusiksi, ja oli tulos mikä tahansa, kaikki on onnellisen omistajan mielestä sooooooooooo wonderful. Hirveä ohjelma.

[huima]

Hirveä ohjelma.

Kannattaa siis katsoa Music Televisionin vastaava ohjelma, jossa taas trailerpark-koteja pistetään samalla periaatteella uusiksi. Aivan hillittömän hauska ohjelma.

[aasi]

Harvemmin tulee herkisteltyä, mutta jostain syystä asevelvollisuutta suorittaessani, ensimmäisen viikon aikana keskellä pimeintä talvea näytetty propagandapätkä sai palan kurkkuun. Alun lämmittelyt kesäisillä kansallismaisemilla sekä vapauteen ja rauhaan liitettävillä teemoilla yhdistettynä tuttujen uutisankkureiden tekemiin pätkiin ulkopoliittisen tilanteen kiristymisestä kohti konfliktia ja liikekannallepanoa tekivät tehtävänsä.

Tosin sitten oli pakko ryhtyä kylmästi vain analysoimaan näkemiään tehokeinoja, ei tehnyt yhtään mieli olla aivan niin helposti manipuloitavissa.

[ninnithequeen]

Titanicissa karmeita kohtauksia on se, kun se vanha pariskunta kääriytyy toisiinsa sängyssä kun vesi tule hyttiin, ja se kun vedessä killuu äiti pieni vauva sylissään: molemmat jäätyneet kuoliaiksi. Ihan hirvee elokuva.

Ehkä jo siksikin, että näin on oikeasti käynytkin.

[Dryad]

Monesti riippuu taustatekijöistä mikä saa herkistymään. Välillä se voi olla jopa mainos, mutta yleensä tipan saa linssiin hieman erilaiset tarinat, eivät sellaiset jotka on tarkoitettu itkettäväksi kuten Titanic.

Luc Bessonin Leon vetää mielen herkäksi aina. Erilainen kielletty rakkaustarina, kaksi elämän hylkäämää, jotka osoittavat että jokainen ihminen tarvii jonkun elämäänsä. Jean Reno tietenkin tekee loistosuorituksen ja kuuluu suosikkinäyttelijöihin muutenkin.

Sitten on eräs leffa/minisarja, jonka pelkkä ajatteleminen saa kyynelkanavat usein avautumaan. En sen nimeä muista kuollaksenikaan, mutta siinä pääosaa näyttelee Ralph Fiennes. Historiallinen tarina jossa perhe taistelee nälkäkuolemaa vastaan. Perheen vanhin tytär saa vahingossa kuulla rahaongelmista ja kun vanhemmat seuraavana päivänä tulee kotiin on tytär hirttänyt itsensä ja tukehduttanut perheen kaksi nuorempaa lasta. Paikalta löytyy vain viesti "because we're too many".

[ninnithequeen]

No perkele.

Tärkein unohtu: joka jouluaatto mä itken, kun tulee Lumiukko. Tietysti.

[Kittys]

Titanicissa karmeita kohtauksia on se, kun se vanha pariskunta kääriytyy toisiinsa sängyssä kun vesi tule hyttiin, ja se kun vedessä killuu äiti pieni vauva sylissään: molemmat jäätyneet kuoliaiksi. Ihan hirvee elokuva.

Ehkä jo siksikin, että näin on oikeasti käynytkin.

Mä haluisin olla siel autotasanteella.. ja jättää kädenkuvan huuruiseen ikkunaan

[Exsat]

Tosi harvoin mikään näytelty koskettaa. Jali ja suklaatehdas-elokuvassa Jalin perheen lämpö ja yhteys oli kyllä aika liikuttava.

Yleensä jos mä telkkarin ääressä pyyhin silmiäni, niin aiheuttaja on joku urheilukilpailun palkintojen jako tai voittotuuletus. Se onnistumisen riemu ja aito onnellisuus siinä hetkessä on niin kaunista.

[Hebuli]

No yritetään vastata taas samalla tavalla kuin aikaisemmallakin kerralla kun tätä kysyttiin:

Tunnustan että silmät vähän vettyivät parissa kohtauksessa Titanicia ekaa kertaa nähdessä (valkokankaalla). Silti jaksoin huvittua kun vieressä istunut tuntematon teinityttö purskahti ihan kunnolla vollottamaan.

Viime vuosina parhaiten mieleen jäänyt liikuttava elokuvakohtaus on edelleen Clint Eastwoodin ohjaamassa True Crime:ssa ollut syytön kuolemaantuomittu hyvästelemässä pientä tytärtään viimeistä kertaa, ja tytär kysyy itkien lapsille ominaiseen mutkattomaan tyyliin, miksi hänen isänsä ei voisi vain tappaa kaikkia vartijoita ja tulla takaisin kotiin vankilasta. Hyvin näytelty ja ohjattu kohtaus kertakaikkiaan.

Jaakobin Painajaisen muistan myös aina mainita, mutta se oli enemmän ahdistava kuin pelkästään liikuttava. Liikuttavimmat kohtaukset ehkä kun Jacob tajusi kuumehourailujensa olleen pelkkiä muistoja paremmista ajoista (se kylpyammekohtaus), ja ihan loppu.

[Melnais]

Pianon jokainen kohtaus joka viittaa siihen ettei aviomies nää naisen sisällä olevaa herkkyyttä, toisin kuin naapurinsetä. Hirveästi joutuu käyttämään toistoa kun ei silmien sumenemiselta nää mitä tapahtuu.

Tosielämän puolelta rauhalliset hetket jolloin ilmassa leijuu hiljainen hyväksyntä ja ymmärrän saaneeni anteeksi valtavan määrän typeriä toilailuja. Siinä on todellinen armo.

[Nighthawk]

, mutta jostain syystä asevelvollisuutta suorittaessani, ensimmäisen viikon aikana keskellä pimeintä talvea näytetty propagandapätkä sai palan kurkkuun.

Itsellä oli samanlaisia fiiliksiä tuosta (, jos nyt edes puhutaan samasta pätkästä). Muistaakseni taustalla soi vielä Petri Laaksosen ”Täällä Pohjantähden alla”, joka jo sellaisenaankin on aikamoinen propagandapaukku. Taitavasti tehty, kyllä.

Vihreä Maili on yksi niistä harvoista elokuvista, joka nostaa tunteet pintaan ja kyyneleet silmiin.

[Dumari]

Bound by honour, verisukulaisuutta ei voita mikään.

[Amorosa]

No perkele.

Tärkein unohtu: joka jouluaatto mä itken, kun tulee Lumiukko. Tietysti.

No sama juttu - jo lapsesta saakka tää on koskettanu!

Ja Titanic on kans karsee ja just ne samat kohdat...


Yleensäkin mä nyt liikutun vähän niinku kaikesta. Joskus alkaa ihan naurattaakin kun tajuaa et vaikka mistä voi tulla kyyneleet silmiin - varsinkin oikeassa hetkessä kuuta jos ollaan menossa...hahahha

[Starflare]

Luc Bessonin Leon vetää mielen herkäksi aina. Erilainen kielletty rakkaustarina, kaksi elämän hylkäämää, jotka osoittavat että jokainen ihminen tarvii jonkun elämäänsä. Jean Reno tietenkin tekee loistosuorituksen ja kuuluu suosikkinäyttelijöihin muutenkin.

En katso paljoakaan elokuvia, saati löydä niistä helposti mitään herkkää, mutta tämän allekirjoitan täysin. Todella uskomaton elokuva, jossa alakuloinen tunnelma on käsinkosketeltavissa.

Hebulin mainitsemasta Jaakobin Painajaisesta kiinnostuin.

[Camilla]

Mua jostain kieroutuneesta syystä vaan naurattaa ne Titanicin kohtaukset

Itken joka kerta Ameliessa, siinä kohtaa kun se mies tulee hakemaan tytön kotoa. Dancer in the dark (se Björk-leffa) oli kans yhtä pillitystä.

[Yönmustaritari]

Kuten aiemmin on jo mainittu niin allekirjoittaneella on valunut noroina kyyneleet elokuvan Big fish lopussa. Sinänsä huono keikka, koska elokuva oli aika floppi. Noh, oli hitonmoinen krapula ja siinä tilassa tapahtuu välillä kummallisia. Olen kuullut tuttavalta, että krapulassa Diehardin loppukohtaus on aika kyynelehdittävä ja se on varmaan seuraavaksi kokeiltava jo tutkivan journalismin nimeen.

Mainittakoon, että näissä tapauksissa allekirjoittaneeseen vaikuttaa varmastikin musiikki kaikista eniten. No mut sekin yleensä krapulassa. Pink Floyd:n levyissä erityisesti "Final Cut" on tuottanut silloin tällöin hiukan vaikeuksia mutta selvitty on.

[HellBell]

..
Luc Bessonin Leon vetää mielen herkäksi aina ..

Kyllä.

Viimeksi liikutuin eilen Tuntemattomasta sotilaasta. Joka kerran kun sen näkee.. sama juttu. Joihinkin juttuihin ei turru koskaan ja se on Hyvä.

[huima]

Kuten aiemmin on jo mainittu niin allekirjoittaneella on valunut noroina kyyneleet elokuvan Big fish lopussa. Sinänsä huono keikka, koska elokuva oli aika floppi.

Tut se mikään floppi ole, vaan sujuvan kaunista satu-kerrontaa lapsenmielisille aikuisille. Ja juu, herkistää se loppu vahvemmankin. Jouduin kerran ystävättärelle selittämään että meni hiekkaa silmään, kun tuota katsottiin ja loppu teki temppunsa.

[huima]

Hebulin mainitsemasta Jaakobin Painajaisesta kiinnostuin.

Hemmetin hyvin tehty trilleri, joka kannattaa katsoa. Jacob's Ladder on alkuperäinen nimi ja vaikka kyseessä on jo 15 vuotta vanha raina, toimii se edelleen. Tim Robbins vetää hienon suorituksen ja muutenkin elokuvassa on tunnelmat kohdillaan.

Herkistävä ei, ahdistava hetkittäin.

[Bloom]

Mielestäni Titanic on tarkoitushakuista, syvää kuraa, eritoten emotionaalisella tasolla. Jali ja suklaatehdas taas on niin sarkastinen, että Jalin perhesuhteet saivat nauramaan, eivät itkemään. Sen sijaan Tim Burtonin Corpse Bride oli aavistuksen koskettava, eritotenkin siksi että pääosaa esittävä sankarimies valitsi lopussa morsionsa väärin. Tim Burton on muuten maailmankaikkeuden goottilaisin ohjaaja. Jopa Big Fish on tumma.

[Feiz]

Ainoa leffa mikä saa noin puoleksi sekunniksi oikeasti herkistymään on Terminator 2 loppu kun AAAHNULD laskee itsensä sinne sulametallipataan.

TidiDIIIIIIIIIII TIiiDiiidiiDIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIdiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii!

[Faghag]

Gillian Armstrongin ohjaama elokuva Little women (Pikku naisia, 1994, perustuu L. M. Alcottin samannimiseen romaaniin) on äärimmäisen liikuttava. Varsinkin siinä kohtauksessa kun kaikkien rakastama sisko, Beth, kuolee keuhkotautiin ja heidän taloudenhoitajansa vai mikä kokki se lienee ollut, siroitteli punaisia ruusunlehtiä Bethin tyhjälle sängylle ja tavaroiden päälle. Muistan, kun olin katsomassa tätä leffaa elokuvateatterissa, takanani olevalla rivillä joku aikuinen mies itki sydäntäsärkevästi kovaan ääneen.

[HellBell]

Mielestäni Titanic on tarkoitushakuista, syvää kuraa, eritoten emotionaalisella tasolla..

Samaa mieltä. Ja voi vain arvata, kuinka nöyryytetyksi tunsin itseni, kun ensinnäkin vastentahtoisesti katsoin ko.elokuvan ja kun toiseksi tiedostin kaikki ne ällöt nyyhkiskoukut ja kun kolmanneksi kuitenkin nyyhkin sen loppukohtauksen aikana. Olin vihainen tästä itselleni, vastenmielisten elokuvien aikana ei pidä mennä hämyihin. Joskus sitä vain on heikko.