Kävin näyttelyssä

Leffat, musiikki, taide, kirjallisuus ja sensellaiset
Edith

Re: Kävin näyttelyssä

Viesti Kirjoittaja Edith »

urpiainen kirjoitti:Uudistetussa eläinmuseossa ilmeisesti sunnuntaina käväissyt osasto voisi jo pikkuhiljaa antaa syväluotaavan raportin lapsuuteni suosikkimuseon nykykunnosta. Aion itsekin vierailla, kunhan säät huononevat.
No, yritetään. Tilat oli uutuuttaan hohtavat ja näyttelyt sopivat niin aikuisille kuin lapsillekin. Myöhemmin on tulossa vielä lisää näyttelyäkin, osasto "Maailman luonto" puuttui vielä, nyt saimme tutustua vain "Elämän historiaan" ja "Suomen luontoon" sekä pienempiin osastoihin "Luut kertovat" ja näyttelyyn rakennuksen historiasta.

Selkeetä oli ja kiinnostavaakin, ei tarvinnut olla alan erityistuntija viisastuakseen, mutta ei silti tullut karttakepillä päähän lyövää "hei, mua opetetaan" -fiilistäkään. Tosin dinosauruksia oli ennakkomainonnassa hekutettu ehkä vähän liikaan, koska ei siellä ollut kuin kaksi kokonaista dinosauruksenluurankojäljennöstä, eivätkä nuokaan ihan siitä isoimmasta päästä olleet, mutta minun mielestäni söpöimpiä olivatkin muovi(?)jäljennöspikkudinosaurukset. Dinosaurusten ja lintujen yhtäläisyyksiäkin esiteltiin mainiosti ja Suomen luonto -osastossa oli päästäisen kakkaa!

Sen sijaan 80-luvulta muistamiani meduusoja ei näkynyt (ehkä kuuluvat maailman luontoon?) ja kaksipäistä vasikkaakin jäin kaipaamaan. Näytteillepano oli kuitenkin mainiota ja täytettyjä eläimiä esitelleet vitriinit huolella sisustettuja. Kooltaan ei koko maailman mittakaavassa varmaankaan lajinsa laajin, mutta eipähän aiheuttanut museoähkyäkään. Opiskelijalippu 2,5 euroa, hinta-laatusuhde 10.
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 16598
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Re: Kävin näyttelyssä

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

Edith kirjoitti:kaksipäistä vasikkaakin jäin kaipaamaan.
Erikoista tosiaan.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 16598
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Re: Kävin näyttelyssä

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

Pekka Halosen uran läpikäyvä näyttely Ateneumissa. Halonenhan on aika helppo taiteilija: Ainakin suomalaisiin vedonnee lähestymistä helpottaen hänen symbolisminsa läpikäyvä realismi esimerkiksi leutojen talvipäivien kosteuden tavoittamisessa. Parhaimmillaan Halosen ilmeisenä tavoitteena oleva hetken tunnelman ikuistaminen kankaalle onnistuu nappiin, pahimmillaan hän on vain tylsä.

Joskus tulee hetkellisessä epäortodoksisuuden puuskassa kyllä miettineeksi, että ovatko nämä Suomen taiteen kultakauden kansallisromantikot kuitenkin kiinnostavia lähinnä poliittis-historiallisena ilmiönä pikemminkin kuin esteettisessä mielessä. Onneksi moinen ajatus menee äkkiä pois päästä kun ymmärtää, että moista erottelua ei voi kovin mielekkäästi edes tehdä.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
aimohaiku

Re: Kävin näyttelyssä

Viesti Kirjoittaja aimohaiku »

Kävin pitkästä aikaa Kiasmassa katsomassa viimeistä päivää esillä ollutta 10-vuotisnäytttelyä "Notkea katu". Kuten nimestä saattaa arvata, näyttelyn pääosassa oli katu, julkinen tila jossa yksilö kohtaa yhteisön. Kiasman kokoelmanäyttelyiden teoksista suurinta osaa en yleensä ymmärrä, korkeintaan ne herättävät hilpeyttä. Mutta tästä näyttelystä pidin.

Suosikkini kaikessa koskettavuudessaan oli ruotsalaisen Ann-Sofi Sidénin videoinstallaatio "Ohimennen", jossa kuvattiin vauvansa ”Babyklappeen” jättävää äitiä ja sairaalan toimintaa vauvan saapuessa luukkuun. Babyklappe on tila, jollaisia on Berliinin sairaaloissa äitiensä hylkäämien vastasyntyneiden vastaanottamista varten. Kaikkea ne saksalaiset keksivät, lapsen voi palauttaa tarpeettomana lokeroon.

10-vuotisnäyttelyyn kuulumattomista teoksista suosikkini oli Pilvi Takalan installaatio "The Trainee", jota oikeastaan tänne lähdin katsomaan. Tässä teoksessa taiteilija soluttautuu konsulttitoimistoon (Deloitte). Alun perin normaalilta vaikuttanut markkinointi­harjoittelija alkaa soveltaa omaperäisiä työmetodeja.

Ja onhan se Kiasma arkkitehtuuriltaankin varsinainen taidonnäyte.
Vastaa Viestiin