1970-luvun energiakriisin ja työttömyyden kuohunnassa syntyi Englannissa kokonaan uudenlainen musiikkiliike: punk-rock. Mahtipontisiksi turvonneisiin stadionspektaakkeleihin kyllästyneet nuorisojoukot huomasivat, että musiikkia voi tehdä itsekin. Soittotaidosta ei ollut niin väliksi, kunhan oli jotain sanottavaa ja riittävästi vimmaa huutaa se ilmoille. Yleisölle punk-keikat räkäisissä klubeissa tarjosivat kaivatun tilaisuuden purkaa turhautumistaan kiehuvissa mosh-piteissä.
Onko koko musiikkityylillä ja elämäntavalla oikeasti mielestäsi mahdollisuutta vaikuttaa, vai onko kyseessä pelkkä nihilisti-luusereiden tekosyy olla saamatta mitään merkittävää aikaan elämässään? Kuunteletko punkkia? Miksi et?
[Tämä on väärällä palstalla, koska minä olen systeemiä v(A)staan!]
killkill kirjoitti:Onko koko musiikkityylillä ja elämäntavalla oikeasti mielestäsi mahdollisuutta vaikuttaa, vai onko kyseessä pelkkä nihilisti-luusereiden tekosyy olla saamatta mitään merkittävää aikaan elämässään?
Ei sillä o i k e a s t i ole minkäänlaista mahdollisuutta vaikuttaa ainakaan yhteiskunnallisiin asioihin, korkeintaan tuolla elämäntavalla vaikeuttaa omaa olemistaan
Nihilistiluuserit oli sinun käyttämäsi sana, mutta aika lähellä sitä mitä itse ajattelen...
killkill kirjoitti:Kuunteletko punkkia? Miksi et?
En sitten teinivuosien. Miksen?? Koska sehän on oikeasti aivan kammottavan kuuloista metelöintiä.
Joskus punk-vaikutteita ottanut musiikki voi kuulostaa ihan mukavalta revitykseltä, kun vähän vituttaa ja tekee mieli riehua. Saksalainen Think About Mutation sekoitti tyylejä, mukaanlukien punkia, ja kuulostaa ihan hupaisalta.
Mutta ei sikäli että katsaukseni kyseiseen genreen olisi erityisen syvällinen tai laaja.
Bliss kirjoitti:Ei sillä o i k e a s t i ole minkäänlaista mahdollisuutta vaikuttaa ainakaan yhteiskunnallisiin asioihin, korkeintaan tuolla elämäntavalla vaikeuttaa omaa olemistaan
En minäkään usko, että rokilla voisi maailmaan parantaa. Löytyy kuitenkin muutamia, jotka oikeasti sitä yrittivät. Dead Kennedys ei soittotaidollaan päässyt brassailemaan, mutta porukka löi rumpua mm. kansalaisaktiivisuuden puolesta kritisoiden ankarasti mm. amerikkalaista urheilua ihannoivaa koululaitosta sekä kulutusta palvovaa hedonistista elämäntapaa. Yhtyeen levyjen kansitaide oli omaa luokkaansa. Sisälehdykän lehtileikemontaasit pistivät oikeasti ajattelemaan..
Toinen kaveri jonka haluaisin nostaa esille, on Henry Rollins. Entinen Blag Flag-vokalisti nostelee painoja, syö vihanneksensa, ei käytä viinaa eikä huumeita, kirjoittaa sekä pyörittää bändin lisäksi kirjakustantamoa. Kundi vaikuttaa ainakin haastatteluissaan helvetin skarpilta ja hänen kantaaottavuutensa aidolta.
Suomalaisia punk-bändejä en noteeraa kauhean korkealle vaikuttamismielessä, mutta viihdyttävin kaikista oli ehkä Shitter Limited Jyväskylästä. Ukot ylittivät valtakunnallisen uutiskynnyksen tehdessään herjaavia lauluja kunnallispoliitikoista ja taidettiinpa jossain välissä lyödä silloista pääministeri Harri Holkeriakin lyödä "piikillä silmään ja lekalla kyrpään".
Hurahdin vuosia sitten kuuntelemaan folkpunkkia à la The Pogues sekä Levellers ja uudemmista levyhyllyyn tuli ostettua Dropkick Murphysin ja Against Me!:n tuotantoa mutta kuuntelen niitä enää aika harvakseltaan. Ensimmäinen omistamani c-kasetti oli Ramonesin End of the Century. Tallessa vieläkin mutta eipä ole enää laitetta, jolla soitella.
Levellers jatkaa anarkista/vihreää linjaansa edelleen Brightonissa. Bändillä on omat nimikkofestarinsa ja levystudio, jossa paikalliset nuoret kyvyt saavat levyttää tuotoksiaan ilmaiseksi. Musiikillisesti Brightonista on tullut yksi Englannin luovimmista kaupungeista.
Tylsä olisi yhteiskunta ilman anarkistista vastaanpullikointia.
killkill kirjoitti:Toinen kaveri jonka haluaisin nostaa esille, on Henry Rollins. Entinen Blag Flag-vokalisti nostelee painoja, syö vihanneksensa, ei käytä viinaa eikä huumeita, kirjoittaa sekä pyörittää bändin lisäksi kirjakustantamoa. Kundi vaikuttaa ainakin haastatteluissaan helvetin skarpilta ja hänen kantaaottavuutensa aidolta.
Minä pidän Henrystä, fiksu tyyppi, jolla on oikeasti paljon sanottavaa. Kotoa löytyy cd:llinen Henryn jutustelua, jota tulee kuunneltua silloin tällöin.
Shitter Limited
Tarkoituksena olisi tutustua tähän bändiin kevään aikan keikalla käymällä. Nyt ei heti muista milloin tuo keikka on, mutta kotosalla yritän kaivaa päiväyksen ja paikan esiin.
“Outside of a dog a book is a man’s best friend, inside of a dog it’s too dark to read” - Groucho Marx
Punkvaikutteista musiikkia kuuntelen kyllä. Ramonesin ja Bad Religionin tuotannosta uppoaa osa, Sex Pistolsin voikin sitten vetää vessasta alas. Hyvässä punkissa kuuluu kuitenkin olla musiikkia muistuttavia osasia ja lisäksi jotain sanottavaa, möykkääminen tyhjästä ja kapinointi vain periaatteesta vastustaa kaikkea, on pöljää, myös kuunneltuna.
Hmm, nuo irkkuveijarit kuulostavat kiinnostavilta. Minkälaista meteliä tuo Rancid tuottaa? Muistakaa ettei tällainen wanha piarru kykene sulattamaan enää mitä tahansa..
Punk-liike syntyi Ameriikoissa josta Malcolm McLaren sen
Englantiin vei.
Sex Pistols on mielestäni ennen kaikkea kaupallinen ilmiö, McLarenin luoma tuote, eikä siksi edusta sitä miksi minä Punkin miellän.
Pistolsit vaan olivat 100 kertaa räävittömämpiä ja hävyttömämpiä kuin muut edeltäjänsä ja ovat siksi jääneet historiaan jonkinlaisina punkin esikuvina.
En kuuntele punkia koska se kuulostaa paskalta, se että ei tarvitse osata soittaa on mielestäni ihan typerää.
Tämä on siis vain minun mielipiteeni, en väitä että kaikki punkkarit ovat lahjattomia.
Ei kai punkin ainakaan alunperin ollut tarkoitus vaikuttaa yhteiskuntaan vaan haistattaa sille vitut.
1108 kirjoitti:Pappa, uskosin kyllä vahvasti että Rancid uppoaa ja lujaa sinuun. Työläisen asiallahan tässä ollaan.
Tutustutaanpa jossain kohtaa..
Pistolsista:
On ihan totta, että rahanahneen seksikauppiaan kekseliäästi manageeraama rähinäremmi ei sovi nostettavaksi puNk-jalustalle. Olihan punkin alkuperäinen ajatus olla kaupallisuutta vastaan. Musiikin puolesta Seksipyssyt on kestänyt ajan hammasta ihmeen hyvin, Never Mind The Bollocksin kuuntelin juuri äsken läpi ja hyvältähän se kuulostaa, jos kohta pahin uho naurattaa - toisin kuin 17-vuotiasta keesipäätä silloin 80-luvulla
1108 kirjoitti:Pappa, uskosin kyllä vahvasti että Rancid uppoaa ja lujaa sinuun. Työläisen asiallahan tässä ollaan.
Ska vaikutteista iloista punkkia. Niitä ainoita punk-yhtyeitä tai oikeastaan ainoa, jota vielä nykyään jaksan kuunnella. Mielestäni tuo ’Out Come the Wolves’ –levyn jälkeen alkoivat ottaa liikaa vaikutteita pilviveikkojen musiikista. Siksi uudemmat levyt eivät tahdo upota. Edellä mainittua albumia edeltäneeltä Let’s go:lta löytyy mielestäni heidän paras kappaleensa, Salvation.
Kuuntelin ja kuuntelen edelleenkin, olen siis jäävi vastaamaan. Onneksi ei tarvitse olla niin "rajoittunut" että pitää vihkiytyä kuuntelemaan vain jonkun yhden nimetyn tyylilajin tuotantoa. Enkä koe tarpeelliseksi vaikuttaa maailmaan musiikkivalinnoillani, jos nyt tunnen suurta tarvetta vaikuttaa muutenkaan maailmaan, ihmisiin syvemmällä tasolla vaikuttaminen iskee ennemminkin. Tjn. Musiikkia kuuntelen siksi, että se nyt saa jalan vipattamaan ja mielen tarpeen mukaan joko iloiseksi tai adrenaliinin sopivasti liikkeelle, mille nyt milloinkin sattuu tarvetta esiintymään.
Pikku Myy veti henkeä nenän kautta ja puhalsi sen ulos hampaiden välistä hyvin keljulla tavalla, joka merkitsi:En-ole-eläissäni-kuullut-mitään-näin-hullua.
(T. Janson: Muumipappa ja meri)
Valitettavasti kyseisestä laitteesta ei ole säilynyt yhtään valokuvaa. Se oli sellainen sokeriveden ja viiksivahan sekainen välivaihe joskus 17-vuotiaana.. Kaikista vittumaisinta kyseisessä hiustyylissä on se, että vaikka himassa vedät sen piikkipystyyn, sumu tai kostea ilma riittää lässäyttämään koko komeuden - tai sit mä en vaan osannut
1108 kirjoitti:Kuuntelin, en toki enään kamalammin.
Misfits, Bad Religion, Dead Kennedys, Rancid, Paha Uskonto, Sex Pistols, Clash, Ramones, jne...
Nämä kolisi lujaa ala-asteella ja yläasteen alussa. Sitten musiikkimakuni muuttui hieman metallisemmaksi, ja on siellä pysynytkin.
Siinäpä ne tulikin aika pitkälti lueteltua mun suosikki punk-bändit, enemmän olen minäkin nykyisin heavymiehiä, mutta kyllä punkkikin toimii. Soitin vuosia kitaraa punkbändissä joka coveroi mm. juuri näitä em. bändejä.
Tärkeintä ei ole voitto, vaan vastustajan totaalinen nöyryyttäminen.
En mä siitä tiedä voiko musiikilla muuttaa maailmaa, mutta kummasti se auttaa sitä kestämään. Ei punk varmaan maailmaa pelasta, mutta ehkä muutaman turhautuneen nuoren hengen on voinut pelastaa tarjoamalla valtakulttuuriin sopeutumattomalle edes jonkinlaisen henkisen kiinnittymisympäristön ja suunnan elämälle ko. alakulttuurin puitteissa. Sitä mun on vaikea ymmärtää miten tuo olisi "oman elämänsä vaikeuttamista" kun tunnen ihan onnelliselta vaikuttavia nelikymppisiä perheellisiäkin, joille punk on pysynyt elämäntapana sieltä teinivuosista asti ja ulkopuolisen silmin enemmänkin rikastuttavana kuin hankaloittavana tekijänä. Onhan niitä tietysti kaikenmaailman typeriä teinikapinallisia, mutta ihan yhtä ääliöitä sidukkakänniset valtavirtateinitkin ovat. Joskus nuorempana kuuntelin paljonkin pienempiä kotimaisia bändejä ja keikoilla tuli käytyä melkeen joka viikonloppu, nyt en oo aikoihin käynyt kun ehkä jotain kaverin bändiä katsomassa kerran vuodessa (ja sit jokakesäiseksi perinteeksi muodostunut Puntalan punkfestarit, josta tosin en kykene äkkiseltään palauttamaan yhdenkään esiintyjän nimeä mieleeni). Aika vähän tuolla siis oikeastaan oli puhtaasti musiikin kanssa tekemistä, vaikka kyllä nykyäänkin tietynlaisessa metelissä tulee kovin kotoisa olo.
Enpä olis arvannut, että Shitter Limited on vielä koossa...vissiin noi 80-luvun suuruuksien comebackit yleisempikin ilmiö tällä hetkellä. Ukot ovat tainneet kyllästyä olemaan "aikuisia".
Taisin aikaisemmin kirjoittaa vasten parempaa tietoani, etten arvostaisi kotimaisia P-rämistelijöitä. Pelle Miljoonan varhaistuotanto tekee säännöstä poikkeuksen. Okei, onhan meininki pateettista ja vähän kornia, mutta mukana on vilpitön usko omaan asiaan ja palava halu vaikuttaa. Sitä pitää aina ihailla. Pellen "Buddha Blues" oli teini-iän vaikuttavimpia lukukokemuksia. Sen luettuani meinasin livistää hiililaivalla Intiaan per saman tien. Joskus leikitellyt ajatuksella, minkälaiseksi elämäni olisi muodostunut, jos olisin noudattanut kuuman veren kutsua..
