Kitinä

Löytyi 8. Ihmettelen kyllä valintoja esim. Kosmoksen osalta suuresti. Kosmoksen todellinen klassikko on vorschmack.

Amigo
Saslik
Nokka
Lehtovaara
Kolme Kruunua
Pelmenit
Savoy
Manala

So Hard kirjoitti:Kosmoksen todellinen klassikko on vorschmack.

Jos eivät ole kehdanneet pistää samaa annosta kahdelle eri syöttölälle?

Bluntly kirjoitti:

So Hard kirjoitti:Kosmoksen todellinen klassikko on vorschmack.

Jos eivät ole kehdanneet pistää samaa annosta kahdelle eri syöttölälle?

Minäkin koen, että vorschmak kuuluu (ainakin) Kosmoksen, Eliten ja Sea Horsen klassikoihin, mutta eikö virallinen tarina mene jotenkin niin, että Mannerheim halusi ulkomailta palattuaan saada kunnollista vorschmakia myös Helsingissä ja tarjosi tuomaansa reseptiä ensin Kämpiin, mutta kun eivät sinne ottaneet, niin Savoyhin. Ja näin ruokalajin asema Helsinki-klassikkona kuuluisi nimenomaan Savoylle, kun nämä muut perinteiset ravintolat sitten olisivat tässä asiassa peesaajia?

Tuli käytyä Kynsilaukan vanhalle paikalle avatussa il birrificiossa, joka on jonkinlainen bistro- ja olutravintolan risteytys. Hanaoluiden valikoima oli makuuni hieman liian vaalea, sillä tarjolla ei ollut yhtään tummaa vaihtoehtoa. Onneksi sentään pari suodattamatonta vehnäolutta oli tarjolla.

Menu on aika lyhyt. Pääruokia tarjolla ainoastaan neljä vaihtoehtoa, jotka kaikki ovat kyllä hyvin erityylisiä. Itse päädyin kalakeittoon ja yllätyin positiivisesti, sillä pöytään tullut annos oli kaukana perinteisestä kalakeitosta. Merirapuliemi oli annoksen sydän. Rauhassa kasaan keitetty ja erittäin maukas. Kala ja kasvikset oli valmistettu erillään ja oletettavasti vasta lautasella yhdistetty liemeen. Annos oli fine dine kokoa, joten pelkällä pääruualla ei pärjännyt, vaan piti ottaa vielä jälkiruoka päälle. Valkosuklaa-pannacotta oli hyvä, mutta talon espresso ei vastannut laatuvaatimuksiani, vaan oli vetinen ja hieman kitkerä, vaikka pavut ja keitin näyttivät asiallisilta. Toivottavasti kahvin laatu paranee, kun henkilökunta ehtii hiemaan baristan taitojaan.

Pasta ja talon burgeri näyttivät tuhdimmilta annoksilta ja saivat positiivisia kommentteja pöytäseuralta. Talon makkaroita ei kukaan kokeillut tällä kertaa.

Syysloma. Mikä ihana tekosyy lähettää lapsi isovanhempien iloksia ja saada kahdenkeskistä laatuaikaa. Kävimme syömässä ravintola Copas y Tapasissa, joka oli alkuvuodesta saanut Nyt liitteen arvostelussa neljä tähteä. Tyyliltään bistro, mutta ruoka oli mielestäni jo ihan kelvollista fine dine tasoa. Pääruokia en osaa kommentoida, kun söimme vain 5 tapaksen lautasen ja jälkiruuan. Ruokarajoitteisille paikka on varmasti hieman haastava, kun ravintolassa ei ole lainkaan kiinteää menua ja ainakin tapaksia tilatessa kerrotaan vain lukumäärä ja pöytään tulee sitten mitä tulee. Meillä oli ainakin osin samoja kuin Nytin arvostelussa, josta voisin lainata oman mielipiteeni:

"Raaseporilainen ilmakuivattu kinkku oli mehevää, ja sen kanssa tarjottu munakoiso nousi yhdeksi lajitelman ilopilkuista.

Yllätyksettömin pikkupala oli tonnikala- ja katkaraputahnalla täytetty paprika, joka on tarjoilijan mukaan silti kestosuosikki."

Yksi hieno asia erinomaista ruokaa valmistavissa ravintoloissa on, että ne haastaa omia tottumuksia. Mä olen perinteisesti suhtautunut sieniin hyvin negatiivisesti, mutta näin nelikymppisenä on pakko korjata näkemystään ja todeta oman asenteen vaan johtuvan siitä, ettei ole saanut riittävän hyvin valmistettuja sieniä ruuakseen. Viimevuonna törmäsi ensikerran annokseen, jossa vilpittömästi koin sienet hyvänmakuisiksi ja eilisessä tapasvalikoimassa kahdessa oli sieniä pääraaka-aineena, jotka molemmat oli hyvin maukkaita.

Loppuun mainintana, että talon panna cotta oli paras lajityyppinsä edustaja, jota on ollut ilo päästä syömään. Se jo itsessään on visiitin arvoinen.

Spämmätään nopeasti vielä pari ravintolaa lisää, kun tässä on viimeaikoina jotenkin yllättävän usein ajautunut ravintolaan. Sellossa asioidessa tuli pitkästä aikaa poikettua ravintola Baseen syömään. Sijaintiinsa nähdenhän paikka on yllättävän viihtyisä, mutta mielestäni kohoaa ruuankin puolesta tyypillisten kauppakeskusravintoloiden yläpuolelle. En muista koska olisin viimeksi tilannut pippuripihvin ravintolassa, mutta tällä kertaa se oli erinomainen valinta, koska liha oli yllättävänkin hyvää. Myös viinilista on positiivisen kattava ja annoksen täydensi lasillinen erinomaista, joskin hinnakasta, Amaronea, jonka tasoista viiniä ei ihan jokapaikassa saa laseittain. Ensimmäisessä pullossa ollut viini oli päässyt etikoitumaan, joten tarjoilija kävi hakemassa uuden pullon jonka sisältö oli sitten kunnossa. Mysteeriksi jää oliko eka pullo etikoitunut avaamisen jälkeen uutta asiakasta odotellessa vai oliko edellinen asiakas maksanut kovan hinnan halvan pöytäviinin makuisesta litkusta.

Tuli myös poikettua urpiaisen suosittelemassa Kylässä Tapiolassa, joskin lounasaikaan. Alkupalana syömäni tomaattikeitto oli erinomaista ja pääruoka lupauksia herättävä. Palaan asiaan tarkemmin sitten joskus, kun pääsee tarkistamaan varsinaisen päivällistarjonnan. Kuitenkin jos kaipaa perusruokaa parempaa lounaspaikkaa Espoossa, niin tuo on ilmeisesti paras vaihtoehto.

Söin Tampereella ravintola C:ssä. Oikein myönteinen kokemus. Modernia suomalaista ruokaa fine dining -otteella mutta ilman turhaa pönötystä ja piperrystä. Selvästi käynnissä jonkinlainen metsäteema, joka ei tarkoittanut raskasta kastiketta katajanmarjoilla, vaan raikkaita ja yllättäviä makuja hyvinkin kauniisti tarjoiltuna (mitä nyt ylenmääräinen into erilaisiin vaahtoihin toi mieleen muutaman vuoden takaisen muodin Helsingistä, mutta ehkä trendit saapuvat Tampereelle kuin kulttuuri Ähtäriin, eli hitaasti mutta varmasti). Ulkomaiset pöytäkumppanit olivat otettuja keittiön ylimääräisinä tervehdyksinä tuoduista koivunlehti-chipseistä sekä raikkaasta tavasta käyttää kuusenneulasia. En yleensä oikein ole jälkiruokaihmisiä, mutta C:n metsämustikkaa, kuusenhavua ja valkosuklaata kuuluu parhaiden koskaan syömieni jälkiruokien kärkijoukkoon.

Mä oon käynyt C:ssä viimeeksi varmaan kolme vuotta sitten, mutta silloinkin oli muistaakseni vaahtopainoitteinen koostumus. Homma ei siis ole tullut myöhässä, vaan jämähtänyt.

Pidän itseäni keskitasoa kovempana kulinaristina ja noi vaahdot on kyllä mulle kryptoniittia. Tulee mieleen sellainen kesäheinissä lilluva sylkikaskaan pieru, joka välittömästi laittaa kakomaan. Yäk.

Mullekin niistä tulee sellainen väärällä tavalla hifistelyn henki, halutaan näyttää, että tälläistä me osataan tehdä, vips, sieni muuttui kuplivaksi vaahdoksi! Mulle paljon suurempi ravintolamaailman uroteko on tehdä jostain supersimppeleistä ja arkisista raaka-aineista aivan uskomattoman hyvää settiä. Siinä saa lanttukin näyttää edelleen lantulta, kunhan maku on kohdallaan.

C on ollut vuosia agendalla, mutten ole poikennut. Itse asiassa on to-go-listalla ykkösenä. Toisaalta Berthassa haluisin käydä uudestaan pian, koska eka kokemus oli aivan mainio.

Mä en tiedä, muuttaako C usein listaansa, mutta ihan tuon jälkiruoan takia sinne kannattaa varmuuden vuoksi kiiruhtaa pian. Lisäksi täytyy sanoa, että he käyttivät vaahtoja erinomaisesti: ei koskaan pääosassa vaan raikastamassa ja täydentämässä muuta annosta (esim. savustettua kuhaa, joka ei ollut normaaliin ravintolatapaan kevyesti savustettu vaan oikeinkin voimakas elämys - siihen vaahtokaveri sopi erinomaisesti).

Ei millään muotoa hifistelyä, mutta Scandic Espoon brunssi oli jeesch

http://www.scandichotels.fi/Hotels/Suom ... ityid=4149

Tuhdisti hyvää syötävää. Ainoa miinus, että appelsiinimehu piti puristaa itse käsikäyttöisellä puristemalla. Toki se olisi voinut olla yhtenä vaihtoehtona, mutta olisi pitänyt olla myös valmisvaihtoehto tarjolla.

Selkeästi parempi brunssi kuin jokin aika sitten kokeilemani Keskustan Fazerin (niukka valikoima, kova ruuhka) ja Theron cateringin Ruoholahti kaapelitehtaan kupeessa (kolkko ympäristö) brunssi

Mount Nepal, Tapiola.

Paras nepalilainen neikäläisen elon tiellä, se vihreä soosikin maistui kerrankin hyvälle. Lounaslista oli vain perjantaina heikohko, ei ollut tulista kana-annosta. Paitsi perjantain spesiaali, mutta se oli firman linjalle liian kallis.

Tunnelmaa laski vain useat hyökkäysvaunut.

^ Sä olet niin espoolainen. Olen lounastanut Mount Nepalissa lähiaikoina muutamaan otteeseen, ja se on tasoltaan sellainen Espoon kärkeä, eli ei ihan Helsingin kantakaupungin peruspaikkojen tasolla. Vihreän papusoosin lisäksi myös raita on kuitenkin aika raikkaan onnistunut.

Viimeaikaisia, mainitsemisen arvoisia iltaruokapaikkoja ovat olleet Patrona ja Emo. Erityisesti jälkimmäinen oli oikein onnistunut. Seurue piti myös Patronasta paljon; mä en ehkä vain oikein ole kohderyhmää (meksikolainen keittiö ei oikein koskaan ole ollut mun juttu, eivätkä edes ne sinänsä mahtavat drinkitkään).

Tähän mennessä kaikki nepapilaiset kokemukseni ovat Helsingistä. Kämpin Mt. Everest, Aangan ja pari muuta kökömpää. Safkat nepalilaisissa on yleensä ihan hyviä, mutta annokset pieniä niin harvoin tulee käytyä.

Bluntly kirjoitti: Safkat nepalilaisissa on yleensä ihan hyviä, mutta annokset pieniä niin harvoin tulee käytyä.

Larun Lumbinissa oli ainakin ennen lounasbuffa, joka on kai ollut näissä nepalilaisissa vähän harvinasempi käytäntö. Taso oli ainakin Laruaikoinani ihan ok, ehkä aika lähellä Tapiolan Mount Nepalia. Kokemukseni ovat kyllä niin vanhoja, että niinköhän koko ravintolaa tai edes rakennustakaan on enää jäljellä, kun Vattuniemen teollisuusaluetta rakennetaan niin kovaa vauhtia asunnoiksi.

Pikkubistro Kattila http://www.pikkubistro.fi/

Lauantaina vaimon kanssa poikettiin. Pari kertaa lounaalla aiemmin samassa paikassa. Paikka oli tupaten täynnä ja ruokailu (pää ja jälki) kesti 1h 35min, vaikka kiristimme lopussa ehtiäksemme elluihin. Vaikka olen tottunut ruuhka-aikoihin ja usein tuolloin ruokaravintolan tarjoiluajat venyvät kohtuuttomasti, oli tämä tällä kertaa miinus kokonaisarvioon. Pidän paikan interiööristä ja jopa ylisuulaasta håmåpuppelitarjoilijasta. Itse söin kanaa, vaimo otti kuhaa. Kumpikin oli tyytyväinen, jopa positiivisesti yllättänyt. 4/5

Woolshed

800g grain fed rib-eye “tomahawk” on the bone

Otin mediumina, mutta raaempi oli. En kuitenkaan valita, hemmetin herkullinen.

Istuskeltiin pilkkuun asti, viimeiset puolitoista tuntia oltiin ainoat asiakkaat.

Kävin syömässä käsitykseni mukana trendin aallonharjalla olevassa Baskeri & Bassossa. Mukavatunnelmainen ja miljööltään mainio ravintola, ja osa ruoistakin oli minusta aivan huippua, osa vähän tavanomaisempia. Kiinnostava paikka joka tapauksessa. Toisessa hiljattain vierailemassani Tehtaankadun suht uudessa huippuravintolassa, La Maisonissa, oli minusta kuitenkin melkeinpä tasaisemmin erinomainen ruoka, mutta muuten tunnelma oli vähän vähemmän mainio. Molemmat ehdottomasti käynnin arvoisia; La Maison puhtaasti ruoan takia ja BasBas kokonaiselämyksen.

Bluntlylle päivän espoolaislounasvinkki kohdistuu Mäntyviidalta löytyvään Pho Tapiola -lounasravintolaan, jonka naudanliha pho-keitto oli oikein hyvä.

Old Jerusalem

Tämä saanut 4.9 eat.fi:ssä?????????????????????????????????????????????????????????????????????????

Ok. granaattiomena, kurku ja kuskus salaatti oli hyvää. Hapankaaliakaan ei voi oikein pilata, Paitsi tarjoilemalla sitä ruokalusikallisen. Kaaliporkkanasalaatti ihan jees. Mutta mitä hemmettiä on kun tarjoillaan aivan kuivia kananmurusia (Shawarma)? Ja jossain oli tabouleh, hummus ja tahina.

Ja annoskoko sitä luokkaa, että oli haettava viereisestä salesta pussillinen broileripullia ettei tullut itku.

^ Minäkin tässä päivänä muutamana oikein ajoin varta vasten Lehtisaareen testaamaan tätä paljon kehuttua paikkaa. Kokemus oli ehkä vähän myönteisempi kuin Bluntlyllä, mutta ei paljoa.

Mutta Lönnrotinkadun Thai Orchidia voisi kyllä suositella niin lounaalla kuin illallakin aika varauksetta. Oikein hyviä ja raikkaita annoksia.

KuumaPannu

Kunnon duunarisyöttölä, ei jäänyt nälkä. Ei ehkä gourmeeta, mutta kerrankin pippurihärässä oli kunnolla pippuria.

Söin Manalassa toissapäivänä.
Kohtuullista. Boilerpaloja
Kiva tarjoilija. Ei seksikäs, mutta kiva.

ELOARSKA

En syönyt, vaan join muutaman "ruokaisan" drinkin Sling in bar -nimisessä drinkkibaarissa. Olisi tehnyt mieli vetästä koko lista läpi, mutta olisi tullut hivenen kalliiksi ja känniksi. Kiva mesta, suositan!

http://www.slingin.fi/