Jatkodekkari

Leffat, musiikki, taide, kirjallisuus ja sensellaiset
huima

Jatkodekkari

Viesti Kirjoittaja huima »

Kun kerran paskanjauhannassa jatka kolmella sanalla ketjut menevät hienosti ruokottomuuksiin nopeasti, katsotaan kuinka hyvin Kityläiset osaavat kirjoittaa kioskikirjallisuutta. Tyylilajina siis kivikova dekkari, aikakausi vapaasti kirjoittajien päätettävissä - kunhan se sopii kaikkiin jo aikaisemmin kirjoitettuihin pätkiin.

Kaivakaapa esiin Mickey Spillanet ja päästäkää keväinen dekkarisuonenne sykkimään.


--------------------------------------------------------------------------------------


Siitä on jo vuosi aikaa. Haavat ihollani ovat jo parantuneet, mutta polte sisälläni tuntuu samalta kuin se olisi tapahtunut eilen. Sulkiessani silmäni näen hänen kasvonsa, tunnen hänen painautuvan minua vasten ja sormenpääni hamuavat kosketusta. Muistan miltä hänen hiuksensa tuoksuivat, miten pehmeältä hänen ihonsa tuntuikaan käsieni arpia vasten - ja kuinka hän hymyillen ui ihoni alle.

En herää enää yöllä huutooni, enkä katso lähestyviä junia mahdollisuutena lopettaa tämä kaikki. Minä, vanha mies, olin varomaton - leikin tulella, ja paloin. Paetessani menetin kaiken, enkä siltikään päässyt poltetta karkuun. Olen ollut itse itselleni sekä syyttäjä, tuomari ja valamiehistö - rikoksena miehen perisynti, rakastuminen pahaan naiseen.

Puristan kädessäni ainoaa lankaani häneen, nimeä käyntikortissa. Tunnustelen sormillani kortin pintaa, syvään uurrettuja kirjaimia ja kultaista lootuskukkaa; Koshlan Vigoda, laillistettu kirjanpitäjä.
Avatar
Lilo
Kitisijä
Viestit: 3044
Liittynyt: 26.03.2006 21:27

Re: Jatkodekkari

Viesti Kirjoittaja Lilo »

Koshlan Vigoda. Puristan käyntikortin palloksi ja viskaan sen nurkkaan. Tunnen tarvitsevani kipeästi viskipaukun, joten nousen ja kävelen baarikaapille ja kaadan lasiin reilunpuoleisesti kehnoa bourbonia.

Viskin heikko laatu muistuttaa minua siitä etten ole saanut vuoteen aikaiseksi juuri mitään. Ei ainuttakaan hyvää keikkaa. Äkkiä viha kuohahtaa sisälläni niin että lyön nyrkin pöytään ja osa viskistä läikkyy pöydälle.

On totisesti aika taas ryhtyä toimimaan. Kaadan lisää viskiä lasiin ja mietin mistä löytyisi kunnon keikka.

Juuri silloin ovelleni koputetaan.
Artificial Intelligence is no match for natural stupidity.
Avatar
Georgina
Kitisijä
Viestit: 3302
Liittynyt: 23.12.2005 22:36

Re: Jatkodekkari

Viesti Kirjoittaja Georgina »

Nousen nopeasti ylös, tammipuinen tuoli kaatuu kolisten lattiaan. Kävelen ovelle, onnahtaen, tuo saamarin vanha vamma ei ole koskaan parantunut kokonaan.
Oven takana seisoo vaalea nainen, mustassa pitkässä takissa. Musta lierihattu salaa hänen katseensa. Hatun reuna kohoaa kun nainen katsoo minua silmiin. "Tarvitsen apuanne. Asia on varsin arkaluontoinen."

Ihmettelen miksi nainen haluaa avuksi juuri minut, alalla lienee useita muita, nuorempia, nopeampia, agressiivisempiakin miehiä. Sanon kuitenkin "käykää sisään, tulen olemaan teille niin hyvin avuksi kuin pystyn. Ja se ei ole vähän se."
When my baby is good she is good, but when she is bad she's even better
RuNkkuTonttu

Re: Jatkodekkari

Viesti Kirjoittaja RuNkkuTonttu »

Katselen tuota naista hyvin tarkkaan. Nuori, kaunis, hyvävartaloinen 25-vuotias nainen, joka saa miesten päät kääntymään. Jos olisin 20 vuotta nuorempi, niin olisin haukkana tekemässä lähempää tuttavuutta häneen. Näin vanhalla miehellä miehellä ei ole kuitenkaan muuta jäykkää kuin niska ja luonne.

Hieraisen hartioitani ja otan pöydältäni Colt- askin. Lempimerkkiäni ei juurikaan löydä mistään. Tupakkakaupan myyjä sanoi, että lähes kaikki uskolliset Coltin ystävät ovat jo kuolleet. Lupasin itselleni lopettaa tupakoinnin, kun Coltin valmistus loppuu. Sytytän savukkeen. Viimeinen tulitikku. Katselen askia. "Bar KillKill", rakas kantabaarini, johon olen tuonut rahaa vuosien mittaa pienen kaksion verran.

Imaisen henkoset savukkeestani ja pyydän naista kertomaan asiansa. Hän sanoo nimekseen Martha ja aloittaa.
huima

Re: Jatkodekkari

Viesti Kirjoittaja huima »

Nainen kertoo koskettavan tarinan onnellisesta lapsuudestaan ja yltäkylläisyydestä elämisestä varakkaiden ja rakastavien kasvattajien silmien alla. Hänen oikeat vanhempansa olivat kuolleet lento-onnettomuudessa heidän osallistuessa humanitaarisen avustusoperaatioon kaakkois-Aasiassa. Sankarilääkäreitä jotka olivat uskaltaneet mennä sodan keskelle lievittämään omaa hyväluokkaisen hyvinvointinsa aiheuttamaa moraalista krapulaa.

Nainen oli näyttelijä, mikä selittikin miksi hänen kasvonsa tuntuivat tutuilta - muutenkin kuin vanhan miehen päiväunista. Mainoksia, TV-esiintymisiä ja kolmen C-luokan elokuvan kautta naimisiin radio-tuottajan kanssa. Todellinen B-luokan tähti A-luokan paketissa.

Mielessäni riisun jo naista alusvaatteista, annan käteni vaeltaa nylon-sukkia pitkin ja suutelen pitkää kaulan kaarta. Upotan sormeni tuuheisiin ruskeisiin hiuksiin ja hamuan hänen painovoimaa uhmaavia terhakoita rintojaan, kun naisen sanat keskeyttävät unelmointini.

".. kunnes sain postitse tämän ", hän sanoo - ja kaivaa käsilaukustaan luonnonvalkoiselle paperille kirjoitetun kirjeen, ja kirjekuoren jossa se oli tullut.
RuNkkuTonttu

Re: Jatkodekkari

Viesti Kirjoittaja RuNkkuTonttu »

Kirjepaperi oli selvästi laadukasta. Tarkoituksella vanhan näköistä ja kohokuvioista, kuin pergamenttia. Tälläiselle paperille kirjoitetaan, kun halutaan arvostaa kirjeen vastaanottajaa. Katsoin kirjettä. Siinä oli vain yksi sana kirjoitettuna kaunilla käsialalla: "K.I.T.Y"

Sytytin uuden savukkeen ja katsoin uudestaan kirjettä valoa vasten. Valoa vasten kirjepaperista heijastui vesileima vaakunasta. Vaakunassa oli kolmipäinen lohikäärme. Lohikäärmeen vasemmanpuolein ja oikeanpuolinen pää sylkivät tulta. Keskimmäinen pää tuijoitti minua hypnoottisesti. Tuntui siltä, että sen katse porautui suoraan sieluuni.

Vedin savukkeen savua syvälle henkeeni ja katsoin Marthaa. "Tiedätkö mitä tämä tarkoittaa?" kysyin häneltä. "En. Siksi minä olenkin täällä. Olisin normaalisti heittänyt kirjeen pois ja pitänyt sitä vain mauttomana pilana, mutta mukana oli tämä" Martha vastasi ja ojensi minulle vanhaa pariskuntaa esittävän valokuvan. "Siinä on minun vanhenpani."
Vastaa Viestiin