Runoja elämäämme!

Leffat, musiikki, taide, kirjallisuus ja sensellaiset
obah
Kitinäaddikti
Viestit: 57
Liittynyt: 13.10.2005 0:36

Re: Runoja elämäämme!

Viesti Kirjoittaja obah »

talvesta
---------
Kun ruusutarhan usvassa
on elon raskas tuoksu
Silloin lehdet pudotan
ja loppuu valon juoksu

Valtani on mahtava
kun sen siemen itää
Kunnes kulta herää taas
ja tahtoo että lepään
vittu mä tähän mitään laita
slam

Re: Runoja elämäämme!

Viesti Kirjoittaja slam »

obah kirjoitti:usvassa
Usva roikkuu kauluksesta
raatelu rakentaa riviä
centti sisään sepaluksesta
repii hän ravia :lol:

............

vierivän viljan mailla
askelten salassa
kaikuu kotkan silmät

karitsat kepeillä
kepit karitsoilla
julma kulkunen kupissa

siihen piirtyy
pilailee näkymän
rannalla on joku

lennä kanssani
kaivo katoa
kuori on keritty

loppusanat:

kylmät vedet vaeltavat varpaisillaan.
Kehäkettu laskee askeleitaan.
Ollaan valmiina irroittautumaan.
Ilmaan laskee siemenen.
Pehmis

Re: Runoja elämäämme!

Viesti Kirjoittaja Pehmis »

Voisko joku kiitti siirtää pois täältä, menee hermo.
slam

Re: Runoja elämäämme!

Viesti Kirjoittaja slam »

Pehmis kirjoitti:Voisko joku kiitti siirtää pois täältä, menee hermo.
Kyynelistä solmin lyhteen
Ennalta omistetun pyyteen
siskolle sielun seiväs
laulajalle oiva matkaeväs :lol:

paskan oksettavan runouden messaijah... miiiiiiiiii ! :lol:

Armon anturat
Irman kantturat

...............

kuopistaan nousevat
asuvat aloillaan
kanteleessa istuvat
sormet sohivat
soinnuillaan sijoittavat

selitykset selällään
katteettomat esitykset
ennustukset eläjällään
kääntäkää kepitykset
sepitykset saapuvat

riippuvassa puussa
suussa riman alla
kaikkialla vain kevät
kukkivat ne lepät
sepät poimivat porteja

Polut kuljettavat
askeleet aloittavat
Avatar
PetriFB
Kitisijä
Viestit: 1591
Liittynyt: 08.11.2005 15:37
Viesti:

Re: Runoja elämäämme!

Viesti Kirjoittaja PetriFB »

Monet maailmassa asioita kuulee,
itseänsä kaiken tarkoittavan luulee.
On se merkki huonon omantunnon,
sekä epäkypsän itsetunnon.

Katkeruus on sydämessä syvällä.
Lähtee pois vain työllä hyvällä.
Sellainen usein suuttuu,
mutta harvoin muuttuu.

Viimeisen sanan haluaa sanoa,
kun ei ole vanhurskauden janoa.
Sormella toisia syyttää.
Omavanhurskauden peittää.

Luulee ettei sitä näe kukaan.
Katkeruuteen kutsuu muita mukaan.
Kohdettansa piirittäen jahtaa,
sekä häntä armotta lahtaa.

On haava kipeä ja syvä.
Auttaa vain rakkaus hyvä.
Levottomana sydän lyö.
Hyväksy vain Kristuksen työ.

Silloin ei enää piikitellä,
eikä toisen tunteilla leikitellä.
Ihminen on loppuun käytetty,
Kristuksessa kaikki on täytetty.
Elämä hymyilee Hänen kanssaan!
ElanorRaven

Re: Runoja elämäämme!

Viesti Kirjoittaja ElanorRaven »

Tämän olen ennenkin täällä "julkaissut", mutta antaa mennä nyt kerran vielä, kun sopii niin hyvin tähän yhteyteen.

CMX - Seittemän jeesusta

ensimmäinen jeesus ammuttiin
kun se yritti pakoon
kuusi kutia pitkin selkää
ja seitsemäs varalta aivoihin

toinen jeesus sidottiin rekkaan
ja ajettiin betoniseinää päin
jätettiin sitten siihen
keulakuvaksi voitonmerkiksi

kolmas jeesus hukutettiin
palavaan rasvaan ja paistettiin
neljäs joukolla raiskattiin
ja joukolla sille naurettiin

viides laitettiin kaivuuhommiin
poltettiin siinä tupakit
natsat tumpattiin silmiin
ja elävältä haudattiin

kuudes kuudesti kuristettiin
kuudesti annettiin virota
sitten hirtettiin vaimo ja lapset
sai ruumiita potkia kirota

vaan seittemäs jeesus kynsiä vailla
hampaat poikki ja säärien luut
aivan varmasti jotakin lauloi
hetkeä ennen kuin revittiin suu

nyt on seittemän jeesusta nyletty
nyt on seittemän jeesusta nyletty
nyt on seittemän jeesusta nyletty
nyt on seittemän jeesusta nyletty
Avatar
Gattaca
Kitisijä
Viestit: 4424
Liittynyt: 16.08.2005 16:12

Re: Runoja elämäämme!

Viesti Kirjoittaja Gattaca »

PetriFB kirjoitti: Viimeisen sanan haluaa sanoa,
kun ei ole vanhurskauden janoa.
Sormella toisia syyttää.
Omavanhurskauden peittää.
.
Suorastaan orrwellilaista (jos tunnet sanan), että sinä tai joku uskonveljistänne näkee tuon muissa eikä itsessänne, jotka olette tuota täynnä. (joo ihana me ollaan pelastettuja, muut joutuu Helvettiin, rock on saatanasta, erottautukaamme syntisestä maailmasta jne farisealaista paskaa teillä sivut täynnä.)

Että tuonkin vääristätte nurinpäin. Masentavan kieroa sakkia.
Yli nelikybänen landeäijä mutaisissa saappaissa ja flanellipaidassa kuolaa ja tumputtaa teinitytöille salaa mustassa jeepissään.
-Quarter
Avatar
PetriFB
Kitisijä
Viestit: 1591
Liittynyt: 08.11.2005 15:37
Viesti:

Re: Runoja elämäämme!

Viesti Kirjoittaja PetriFB »

Puhumme usein turhuuden teistä.
Lahjaton on jokainen meistä.
Et lahjaa voi omassa voimassa omistaa.
Kun lahja annetaan, se sydämen somistaa.

Eikä meillä ole viisautta.
Sydämessä vain kiivautta.
Olet viisauden anoja.
Jolle annetaan sanoja.

Kristuksessa on sinulla suoja.
Hän on rakkauden tuoja.
Armo Kristuksen sinut peittää,
sinulle rakkauden köyden heittää.

Kristuksen ansioon laitan turvan.
Tuo sydämeeni suloisen hurman.
Kuulet Kristuksen sanoja helliä.
Hyvä siinä on sinun kelliä.

Saat kokea Kristuksen laupeutta.
Siinä ei ole yhtään haureutta.
Rakkauden saat kokea jalon,
sisäpuolella armon talon
.
Elämä hymyilee Hänen kanssaan!
Avatar
Gattaca
Kitisijä
Viestit: 4424
Liittynyt: 16.08.2005 16:12

Re: Runoja elämäämme!

Viesti Kirjoittaja Gattaca »

TE olette lahjattomia omituisia höpöttäjiä.
Sairaassa pahanhengenpalvojakultissa.
Tuomitsette koko muun maailman, mutta siihen teillä kuulemma on lupa, koska muka olette ITSE poistaneet malkan silmästänne.

Saatanan fariseukset!
Etkö tosiaan tajua, pelle?

P.S. Jos kirjoitit nuo "Hengessä".. kyllä Pyhän Hengen luulisi parempiakin runoja rustavaavan :D
Yli nelikybänen landeäijä mutaisissa saappaissa ja flanellipaidassa kuolaa ja tumputtaa teinitytöille salaa mustassa jeepissään.
-Quarter
Avatar
PetriFB
Kitisijä
Viestit: 1591
Liittynyt: 08.11.2005 15:37
Viesti:

Re: Runoja elämäämme!

Viesti Kirjoittaja PetriFB »

Olet oman elämäsi vaa'an pohjalla.
Vaakakuppisi on pohjaan painunut,
mitään ei ole painona toisella kupilla.
Siksi toinen kuppi ylös on kohonnut.

Oma voimasi ja viisautesi,
on sinut painanut pohjaan.
Ei sinua auta oma neuvokkuutesi,
vaikka sanot: Minä elämääni ohjaan.

Synti sinut vaa'an pohjalle veti.
Seuraat sydämessäsi olevia himoja.
Sydämesi aina kaiken tahtoi heti.
Haluat toteuttaa yksin omia haluja.

Nyt olet syvällä vaa'an pohjassa.
Sydämesi on aivan rikki.
Sydämesi on huonossa tilassa.
Sinne pitäisi ommella tikki.

Jeesus Kristus rakastaa sinua!
Jeesus Kristus on synnit sovittanut.
Naurat ja sanot; rakastaa minua?
Ei sinua enää elämä huvittanut.

Tunnusta syntisi Kristukselle.
Kristukselle elämäsi anna!
Hän vie sinut tielle suloiselle.
Ei sinun omat voimat enää kanna.

Kristuksen veri puhdistuksen tuo
ja syntien anteeksiantamuksen
iankaikkisesti sinulle suo,
jos teet elämässäsi parannuksen.

Jos sydämesi Kristuksen vastaanottaa,
niin Hän astuu tyhjälle vaakakupille,
jolloin Hänen painonsa sinut nostaa,
pohjasta Jeesuksen Kristuksen vierelle.
Elämä hymyilee Hänen kanssaan!
Avatar
Gattaca
Kitisijä
Viestit: 4424
Liittynyt: 16.08.2005 16:12

Re: Runoja elämäämme!

Viesti Kirjoittaja Gattaca »

Ja tuo pelastus pätee vain Sinun viisastelemassasi "oikeassa evankeliumissa", niinhän, kun kerran sinun laupiaan uskosi mukaan perusluterilainen tätinikin on nyt Helvetissä?

Miten sä viitit laittaa tuota hunajapaskaa kun sielusi on omavanhurskautta, omia järjenpäätelmiä, itsepetosta ja valheita täynnä, ja vielä sössöttää Jumalasta päälle?

Kaunis kuori, pahuutta ja pimeyttä sisällä sinulla.
Kalkitut haudat, fariseus, kalkitut haudat.. :D
Yli nelikybänen landeäijä mutaisissa saappaissa ja flanellipaidassa kuolaa ja tumputtaa teinitytöille salaa mustassa jeepissään.
-Quarter
Avatar
PetriFB
Kitisijä
Viestit: 1591
Liittynyt: 08.11.2005 15:37
Viesti:

Re: Runoja elämäämme!

Viesti Kirjoittaja PetriFB »

Fariseus


Hän puolustaa käskyjä ihmisten.
Taakoittaa sydämet ihmislasten.
Hän Jumalan sanan opetuksen kumoaa.
Perinnäissäännöillä sydämet lumoaa.

Pelko hänen sydämensä valloittaa.
Hän ihmisviisautta kunnioittaa.
Lausuu kiitoksen ihmiselle,
sydämelle petolliselle.

Hän aina vääristää totuuden.
Ja tekee myös laittomuuden.
Totuutta ja valhetta sekoittaa.
Luullen että valhe voittaa.

Hän etsii ensimmäistä sijaa.
Ei anna lähimmäiselle tilaa.
Ulkokuori paljon sanoja haastaa.
Mutta sydän on täynnä saastaa.

Hän vainoaa uskoa Jeesuksen.
Ei kelpaa hänelle usko Kristuksen.
Sanoilla ruoskii uskonnollisuuden.
Tuoden sydämeen uskottomuuden.

Maailman kanssa liittoutuu.
Uskollisille aina vihastuu.
Kättä maailmalle lyödään.
Totuuden perustuksia syödään.

Omavanhurskauteen pukeutuvat.
Syvemmälle valheeseen sokeutuvat.
Muita ivaavat halveksuvasti.
Katsovat toisia paheksuvasti.

Nuhteen saa totuuden puhuja.
Totuudesta tekevät valhe huhuja.
Totuuden he vääntävät,
sen mutkalle kääntävät.

Puolueellinen on tuomionsa.
Valhe saa hänen huomionsa.
Tuomion korvasyyhyssä antaa.
Perinteitä isien paljon kantaa.

Ei hänelle kelpaa totuuden sanat.
Hän aukaisee vääryyden hanat.
Ei sovita hän vanhurskauden vyötä.
Parempana pitää omaa työtä.
Elämä hymyilee Hänen kanssaan!
Avatar
Kreitsu
Kitisijä
Viestit: 5039
Liittynyt: 09.05.2006 8:45
Paikkakunta: Brexitland

Re: Runoja elämäämme!

Viesti Kirjoittaja Kreitsu »

Elegia

Haihtuvi nuoruus niinkuin vierivä virta.
Langat jo harmaat lyö elon kultainen pirta.
Turhaan, oi turhaan tartun ma hetkehen kiinni;
riemua ei suo rattoisa seura, ei viini.

Häipyvät taakse tahtoni ylpeät päivät.
Henkeni hurmat ammoin jo jälkehen jäivät.
Notkosta nousin. Taasko on painua tieni?
Toivoni ainoo: tuskaton tuokio pieni.

Tiedän ma: rauha mulle on mullassa suotu.
Etsijän tielle ei lepoa lempeä luotu,
pohjoinen puhuu, myrskyhyn aurinko vaipuu,
jää punajuova: kauneuden voimaton kaipuu.

Upposi mereen unteni kukkivat kunnaat.
Mies olen köyhä: kalliit on laulujen lunnaat.
Kaikkeni annoin, hetken ma heilua jaksoin,
haavehen kullat mieleni murheella maksoin.

Uupunut olen, ah, sydänjuurihin saakka!
Liikako lienee pantukin paatinen taakka?
Tai olen niitä, joilla on tahto, ei voima?
Voittoni tyhjä, työn tulos tuntoni soima.

Siis oli suotta kestetyt, vaikeat vaivat,
katkotut kahleet, poltetut rakkahat laivat?
Nytkö mä kaaduin, kun oli kaikkeni tarpeen?
Jähmetyn jääksi, kun meni haavani arpeen?

Toivoton taisto taivaan valtoja vastaan.
Kaikuvi kannel; lohduta laulu ei lastaan.
Hallatar haastaa, soi sävel sortuvin siivin.
Rotkoni rauhaan kuin peto kuoleva hiivin.

Eino Leino
Avatar
Kreitsu
Kitisijä
Viestit: 5039
Liittynyt: 09.05.2006 8:45
Paikkakunta: Brexitland

Re: Runoja elämäämme!

Viesti Kirjoittaja Kreitsu »

Unto Kupiainen käytti kynää kauniisti. Tässä häneltä


PAHKAPUU

Pyrin auringonvaloon
ja vihreyteen.
Minä tahdon oksaa
– ja pahkaa teen.

Vois silmuiksi si’itä
joka säie ja syy,
mutta matkalla mahla
jo kivettyy.

Syvä kohina tuulten,
jota kertaisi puu,
kivikirjoituksena
pusertuu.

salakieleksi visaan
ja siihen jää,
eikä kukaan taida
sitä selittää,

se vaikka – arvoitus
avaamaton –
minun lauluni herkin
ja kaunein on.

Sama ylpeä laulu,
jota laulavat muut,
kun tuhansin lehdin
huminoivat puut.

Unen laulu. Mykkä,
kun pahkapuu
puserruksessa mahlan
epämuodostuu.

Mutta uskosta luovu
ja unesta en,
visakeräksi joskin
kiristän sen.

Pysähtynyt en ole,
– mua muovaillaan.
Yhä kasvaa – vaikka
vain pahkaksi saan.

Jokin pisara vettä,
jota juurilla juon,
voi hetkessä murtaa
padon tukkeuman tuon.

Ja kun latvani laukee
ja kuin muut huminoin,
kivikirjoitus aukee,
visa, virtenä soi.
Vastaa Viestiin