Miten suhtaudut kirjojen lukemattomuuteen?

Leffat, musiikki, taide, kirjallisuus ja sensellaiset
Avatar
Think
Kitisijä
Viestit: 1000
Liittynyt: 14.08.2005 20:56

Miten suhtaudut kirjojen lukemattomuuteen?

Viesti Kirjoittaja Think »

"Entinen Spice Girls -laulaja Victoria Beckham on tunnustanut, ettei hän ole lukenut elämässään yhtään kokonaista kirjaa Beckham kertoo tulevassa aikakauslehti Chicin numerossa, ettei hänellä ole aikaa moisiin harrasteisiin."

Tästä tuli mieleeni, että kuinka reagoitte tämäntyyppiseen tunnustukseen? Minkälaisen kuvan teille antaa ihminen (jota ette tunne), joka ei lue kirjoja? Pidättekö aktiivisesti kirjoja lukevia ihmistä automaattisesti sivistyneenpänä/viisaampana kuin ihmistä joka ei kirjoja juurikaan lue?

Oma käsitykseni on se, että kirjojen lukeminen laajentaa elämänkatsomusta ja antaa uusia näkökulmia elämän eri asioihin, mutta ei suoranaisesti tarkoita sitä, että ihminen olisi sivistyneempi tai fiksumpi kuin kirjoja lukematon. Saman informaationhan voi usein saada myös muista viestintäkanavista. Silti opusten lukeminen osoittaa mielestäni selvää mielenkiintoa niin uusia asioita kuin myös itsensä kehittämistä kohtaan. Ainakin itse arvostan suuresti kyseisiä luonteenpiirteitä. Veikkaisin että tällaiset henkilöt etsivät sitä tietoa muualtakin kuin kirjoista.

Summa summarum: Pienellä varauksella suhtaudun ihmisiin, jotka eivät ole elämänsä aikana lukeneet yhtään ainoaa kirjaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivätkö nämä henkilöt voisivat olla fiksuja, älykkäitä, sivistyineitä ja kaikkea sitä mitä "lukutoukatkin". Toki asia voi olla myös päinvastoin, usein tärkeintä on kuitenkin se kuinka fiksuutensa tuo esille.
Ovela kuin orgasmi

Tix

Viesti Kirjoittaja Tix »

Veikkaan, että minulla ei olisi mitään yhteistä/keskusteltavaa sellaisen henkilön kanssa. Niinpä hänen käyttöarvonsa jäisi koriste-esineen ja pumpattavan Barbaran tasolle parisuhdemielessä. Tuskin on jälkimmäisessäkään kovin kummoinen, Kama Sutrakin on kirja...

Filovirus

Viesti Kirjoittaja Filovirus »

Hmm, kyllähän se voisi mietityttää, mutta toisaalta jos ei lukeminen nappaa niin ei nappaa.

Itse kuulun himolukijoihin, nyt pieni suvantovaihe ollut päällä, mut nyt on niin jännä kirja menossa, et taitaa syyhy yltää taas maksimiin.

Siitä tulikin mieleen, että jos ajateltaisiin että se jotenkin älykkyyteen tai sivistyneisyyteen liitettäisiin niin onko sillä sitten merkitystä mitä lukee? Eli itse kuulun dekkari/jännitys/kauhu lukijakuntaan, enkä osaa ajatella että sen vuoksi sivistyneempi olisin.

Oikeastaan lukemisen vaikutuksista olen huomannut ainoastaan lukunopeuden kasvamisen ja ehkäpä kokeisiin ym. lukiessa jää nopeammin ja helpommin asiat mieleen, tosin voi olla vain luontaista minulle.

Gina

Viesti Kirjoittaja Gina »

miten on voinut selvitä elämästään lukematta ainuttakaan kirjaa? Johan koulussa pakotetaan jotain lukemaan.

Lukemattomuus kertoisi minulle kengännumeroa pienemmästä älykkyysosamäärästä.

bedlam

Viesti Kirjoittaja bedlam »

Edellisten kommenttien jälkeen pitää ihan uhallakin tunnustaa, etten ole sitten yläaste- tai lukioaikojen lukenut yhtään ainuttakaan kirjaa. Älykkyysosamäärän ja lukemisharrastuksen yhteyttä en kyllä millään keksi, mutta sehän varmaan johtuu siitä etten lue kirjoja.

Voisinhan nyt samalla sitten väittää, että ihminen joka ei pidä progemusiikista on hieman yksinkertainen.
Viimeksi muokannut bedlam, 15.08.2005 13:10. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Lilo

Viesti Kirjoittaja Lilo »

Uskon että lukemattomuus korreloi sivistymättömyyden kanssa. Mikäs siinä, jos tyypin kanssa ei kovin läheisissä tekemisissä tarvitse olla. Vaikkapa seurustelukumppanikseni en kuitenkaan kelpuuttaisi ihmistä joka ei ole onnistunut tavaamaan yhtäkään opusta kannesta kanteen vaan toteaa vaikkapa "katsoneensa leffan". (Ja kyllä, olen todellakin tavannut tällaisia henkilöitä.) Loin itselleni säännön tästä kirjallisuuteen tutustumisesta jo teini-iässä ja sama sääntö pätee edelleen.

Hilpi
Kitinä paheena
Viestit: 47
Liittynyt: 15.08.2005 13:08

Viesti Kirjoittaja Hilpi »

Ensimmäisenä tulisi mieleen lukemattomuudesta kuinka pitkäjänteinen ihminen muuten on. Mutta eipä lukeminen tai lukemattomuus kerro pitkäjänteisyydestä mitään, se vain tulee ensimmäisenä mieleeni.

Kirjat ovat minulle tärkeitä, olisi outoa jos esim. kumppanille ne olisivat aivan turhia.

Gina

Viesti Kirjoittaja Gina »

bedlam kirjoitti:Edellisten kommenttien jälkeen pitää ihan uhallakin tunnustaa, etten ole sitten yläaste- tai lukioaikojen lukenut yhtään ainuttakaan kirjaa. Älykkyysosamäärän ja lukemisharrastuksen yhteyttä en kyllä millään keksi, mutta sehän varmaan johtuu siitä etten lue kirjoja.

Voisinhan nyt samalla sitten väittää, että ihminen joka ei pidä progemusiikista on hieman yksinkertainen.
Siis ihan tosi? Ihan tosi? ootko sä aivan vakavissaan?

Mä muutan sitten mielipidettäni, pidän sua aika älykkäänä ihmisenä. Tää ei ollut mitään ass-kissingiä vaan raakaa faktaa.

Avatar
ak
Kitinän uhri
Viestit: 593
Liittynyt: 14.08.2005 21:20

Viesti Kirjoittaja ak »

Itsekin luen melko vähän kaunokirjallisuutta, joten ei se nyt minusta ole välttämättä mikään todiste mistään muusta kuin siitä ettei lukeminen kiinnosta. Toisaalta, jos ihminen ei oikeasti ole lukenut yhtään kirjaa ikinä niin kyllä se aika oudolta kuulostaa. Selitys, että ei ole aikaa on yhtä huono kuin aina muulloinkin. Ihmisillä tuppaa olemaan aikaa siihen mitä oikeasti tahtoo harrastaa. Kyse on priorisoinnista.

Tekeekö se ihmisestä automaattisesti fiksun tai mielenkiintoisen, jos lukee runsaasti kaunokirjallisuutta?

Lilo

Viesti Kirjoittaja Lilo »

ak kirjoitti:Tekeekö se ihmisestä automaattisesti fiksun tai mielenkiintoisen, jos lukee runsaasti kaunokirjallisuutta?
Ei.

bedlam

Viesti Kirjoittaja bedlam »

Gina kirjoitti:Siis ihan tosi? Ihan tosi? ootko sä aivan vakavissaan?
No olen olen! En minä tiedä, lukemisen sijasta mielummin esim. kuuntelen tai sävellän musiikkia tai katson elokuvia. Kyllä muistan pitäneeni aikoinaan suuresta osasta lukemiani kirjoja, mutta nykyään yksinkertaisesti mielummin harrastan jotakin muuta. En kyllä ymmärrä yhtään, miten lukeminen nyt olisi jotenkin ylevämpi, älykkäämpi tai arvokkaampi harrastus kuin mikään muukaan.

Tix

Viesti Kirjoittaja Tix »

bedlam kirjoitti:No olen olen! En minä tiedä, lukemisen sijasta mielummin esim. kuuntelen tai sävellän musiikkia tai katson elokuvia. Kyllä muistan pitäneeni aikoinaan suuresta osasta lukemiani kirjoja, mutta nykyään yksinkertaisesti mielummin harrastan jotakin muuta. En kyllä ymmärrä yhtään, miten lukeminen nyt olisi jotenkin ylevämpi, älykkäämpi tai arvokkaampi harrastus kuin mikään muukaan.
Ei se olekkaan. Olen vain itse huomannut, että minulla on enemmän yhteistä lukemista harrastavien kanssa. Tokihan aikakauslehtiä lukemalla kerää aikamoisen yleistiedon- ja sivistyksenkin, mutta enemmän lukuharrastus kertoo ehkä luonteenpiirteistä tai elämäntyylistä kuin älykkyydestä, ylevyydestä tai arvokkuudesta.

Gina

Viesti Kirjoittaja Gina »

bedlam kirjoitti:lukemisen sijasta mielummin esim. kuuntelen tai sävellän musiikkia tai katson elokuvia. Kyllä muistan pitäneeni aikoinaan suuresta osasta lukemiani kirjoja, mutta nykyään yksinkertaisesti mielummin harrastan jotakin muuta. En kyllä ymmärrä yhtään, miten lukeminen nyt olisi jotenkin ylevämpi, älykkäämpi tai arvokkaampi harrastus kuin mikään muukaan.
No ohhoh. Sulla nyt on tuollaisia muita virikkeellisiä harrastuksia, mutta noin ylipäätään lukemisesta: Mä kuvittelisin että sen liittäminen älykkyyteen perustuu ainakin osaksi siihen että lukeminen aktivoi ihmisen mielikuvitusta enemmän kuin esim. elokuvien katselu. Jos lukee monipuolisesti, se on aika yksinkertainen tapa tutustua erilaisiin ajatelutapoihin, kulttuureihin, ihmisten toimintamalleihin jne. Siis laajentaa maailmankatsomustaan vähällä rahalla nostamatta persettään sohvalta.

Lukeminen kertoo myös mielestäni uteliaisuudesta, virikkeiden hakemisesta ja sitä kautta aktiivisesti ajattelevasta ihmisestä.

Keikaus
Kitisijä
Viestit: 4772
Liittynyt: 15.08.2005 13:18
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Keikaus »

Tämä on asia, jota aina silloin tällöin mietin. Mulla oli joskus nuorempana säpinää useammankin miehen kanssa, jotka eivät juuri lukumiehiä olleet. Enää en taitaisi jaksaa enkä tainnut silloinkaan niin pitkään. Luen aika paljon ja kaikkea, joten olisi sääli, jos en voisi mainita jonkun tietyn kirjailijan nimeä miettimättä, tietääkö toinen yhtään kenestä on kyse. Ei ole edes väliä, onko toinen lukenut kirjaa, mutta kunhan suunnilleen tietää, kenestä on kyse.

Toinen asia, jolla on kyllä väliä, on se luetun laatu (siis minun mielestäni). Viihdekirjallisuus a la Barbara Cartland. Catherine Cookson (?) ja kaverit on aika luotaantyöntävää.. Toisaalta, jos tuollaisia menee "paremman" kaman joukossa, niin siitä vaan. Luenhan minäkin joskus Seiskaa ja katson Rysän päällä Subilta..

Näin tässä äskettäin ihanaa vanhaa erittäin lyhytaikaista heilaani / suhahdusta. Ihana, lempeä mies, mutta eipä sekään juuri ole mitään lukenut.

Toisaalta, yönmusta ei ollut lukenut kaunokirjallisuutta kauheasti, mutta sen tuntemus kulttuurista oli muuten tosi hyvä, joten lukemattomuus ei haitannut. Tietenkin se oli lukenut kirjoja paljonkin, kun se aloitteli neljännen korkeakoulututkinnon suorittamista, mutta tuollainen nautiskeleva kaunokirjallisuuden lukeminen siltä oli jäänyt väliin.
Kikkelis kokkelis.

Keikaus
Kitisijä
Viestit: 4772
Liittynyt: 15.08.2005 13:18
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Keikaus »

ak kirjoitti: Tekeekö se ihmisestä automaattisesti fiksun tai mielenkiintoisen, jos lukee runsaasti kaunokirjallisuutta?
No ei todellakaan. Paljon lukevien(kin) joukkoon mahtuu paljon ihmisiä, jotka eivät uskalla tehdä elämässään mitään repäisevää koskaan, vaan imevät koko elämänsä kirjoista.
Kikkelis kokkelis.

santtu

Viesti Kirjoittaja santtu »

Sijoitan kirjallisuuden samaan viihdyttävää ja siedettävää elämää ylläpitävään tuoteperheeseen kuin musiikin, seksin, kuohuviinin ja asumisen Helsingin Kumpulassa.

Sen sijaan en tietenkään dissaa tahi väheksy ihmisiä, jotka kertovat jättäneensä sen ainoankin kirjan lukematta kokonaan tahi peräti väittävät inhoavansa kirjojen lukemista kaikki tyynni.

Vaikka kirjallisuus on stereotypisen näkemykseni mukaan yksi ihmisestä ihmisen tekevä rakennuspalikka, yksi syy elää ja kertoo meille helposti saavutettavalla tavalla jotakin toiseudesta ja vieraasta, elämisen perusedellytykset syömisineen, ulostamisineen, lisääntymisineen yms. toimenpiteineen lienevät täysin mahdollisia ilman kirjojen kantamaa kirousta.

Avatar
ak
Kitinän uhri
Viestit: 593
Liittynyt: 14.08.2005 21:20

Viesti Kirjoittaja ak »

Gina kirjoitti:...
Lukeminen kertoo myös mielestäni uteliaisuudesta, virikkeiden hakemisesta ja sitä kautta aktiivisesti ajattelevasta ihmisestä.
Eli tässä palataan takaisin siihen, että on oikeasti kiinnostunut ympäröivästä maailmasta. Oletuksana siis on, että jos lukee paljon niin lukee myös monipuolisesti ja ajattelee myös lukemaansa.

En tiedä onko tämä vähän hölmö rinnastus, mutta jonkun idea matkailusta on risteilyt + rantalomat etelässä. Toiset taas haluavat nähdä enemmän.

Geetzu

Re: Miten suhtaudut kirjojen lukemattomuuteen?

Viesti Kirjoittaja Geetzu »

Think kirjoitti:"Entinen Spice Girls -laulaja Victoria Beckham on tunnustanut, ettei hän ole lukenut elämässään yhtään kokonaista kirjaa."
Hassu täti. Luulis, että edes miehestään kertovat ois uteliaisuuttaan lukenu.

Enpä itse lue kovin sivistäviä teoksia, en (juurikaan) lue hakeakseni tietoa, lähinnä rentoutuakseni. Aivoni saavat haluamansa jumpan ja uteliaisuuteni täyttyy kyllä sillä tuotannolla, mitä kaluan, joten hieman muutakin kuin akkareiden taskukirjoja siis. Omasta "sivistymättömästä lukutavastani" huolimatta arvostan miehessä / muissa juuri sitä tiedon janoa ja aktiivisuutta, mitä edellisissä postauksissa käytiinkin läpi paremmin sanoin... Kun itse en ole niin elokuvien ystävä, en ihan aina jaksa ymmärtää miten toinen täyttää mielikuvituksensa jumppahetket leffoja katselemalla. Ihminen, joka ei lue ei ole silmissäni tyhmä, hieman vain ehkä outo? :]

killkill

Viesti Kirjoittaja killkill »

En ole tavannut yhtään ei-lukevaa ihmistä, jonka kanssa olisin ystävystynyt tai jonka kanssa olisi ollut ns. kemiaa. Ei kai se lukeminen itsessään... mutta sen täydellinen puute kertoo usein (yleistys, tiedän) yleissivistyksen puutteesta ja älyllisen uteliaisuuden puutteesta.

Yksi hauska esimerkki oli naispuolinen parturikampaaja, jonka lempikirja oli T. Halmeen "Jumala Armahtaa, Minä En". Hän oli tavattoman hämmästynyt, kun kerroin ettei pugilisti-populisti TH ole oikea kirjailija. Suhde jäi lyhyen naiskentelun tasolle. Keskustelu tämän sinänsä hyväsydämisen ihmisen kanssa oli kuin raastinrautaan runkkaamista ;)

gullible

Viesti Kirjoittaja gullible »

killkill kirjoitti:Suhde jäi lyhyen naiskentelun tasolle.
Pitäisikö tässä nyt järkyttyä siitä, että ilmeinen korkeakirjasivistyksen puute ei estänyt sinua törkkäämästä kikkeliäsi siihen naiseen? Itse olen joitain kertoja huomannut naisenpuolikkaan kirjatoukkuuden puutteen pikemminkin helpottaneen tuota, ah aina niin viehättävää törkkäämistä.

Panemisesta puhuminen on aina, aina korkeintaan yhden askeleen päässä. <hymiö>

AarneAnkka

Viesti Kirjoittaja AarneAnkka »

Tunnen henkilökohtaista syyllisyyttä hyllyssäni odottavaa lukematonta kirjapinoa kohtaan. Eteneminen on hidasta. Aina mieluummin kökkii ruudun ja näppiksen edessä (eli lukee hevonpaskaa) kuin paperille painettua sanaa.

Lukemattomuus näin yleisesti? Eräs ystäväni on älykäs ja menestyvä, mutta on lukenut elämänsä aikana vain muutaman harvan kirjan. Hän kärsii jonkinasteisesta sisäisestä tyhjyydestä, mutta eipä tuo tunnu menoa haittaavan.

Ai mää vai? Yks kirja just hitaasti työn alla. Rudy Rucker: Gnarl! (novellikokoelma).

Paljonko kirjoja voi elämänsä aikana lukea? Kirjojahan on aivan saatanasti. Aivan perkeleesti vilkaisuja eri ihmisten mieliin. Jokaisella on joku oma juttunsa jota pitäisi arvostaa, analysoida ja omaksua omaan päähänsä. Paljonko päähän mahtuu kirjallisuutta, jos saisi kyvyn pikalukea kirjan kuin kirjan muutamassa sekunnissa? Kuva

nypari

Viesti Kirjoittaja nypari »

Luen paljon aikakausilehtiä ja lehtiä yleensäkin. Seuraan useat uutiset päivässä ja koen olevan yleisfiksu tyyppi. Jos puhutaan fiksuudesta on mielestäni olennaisempaa ns. seurata aikaansa kuin lukea kaunokirjallisuutta, jota luen romaanin pari vuodessa - eli todella vähän. Mieluummin olen ihmisten parissa ja esim. urheilen. Hyvä teeveeohjelmakin on parempaa ajankulua kuin kirjanluku.

Mun mielestä lukeminen on yksinkertaisesti tylsää touhua. Jotenkin liian yksinäistä ja puuduttavaa.

Ihmisiä en kuitenkaan arvioi tai arvosta laisin lukemisen perusteella. Toki aikaansa seuraava tyyppi saa minulta plussapisteitä.

bedlam

Viesti Kirjoittaja bedlam »

Tix kirjoitti:Olen vain itse huomannut, että minulla on enemmän yhteistä lukemista harrastavien kanssa.
Itse olen parisuhteen kannalta päinvastoin huomannut, että parempi vain, jos kummallakin on täysin omia ja toisistaan poikkeavia harrasteita. Joskus kuvittelin, että en voi sietää kumppania joka ei tajua "hyvän musiikin" päälle mitään, mutta lopulta huomasin että ihan se ja sama sillekin.

Kaveripiirilleni yhteistä on se, että lähes kaikki soittavat musiikkia. En silti katso alaspäin ihmistä, joka ei ole koskaan säveltänyt yhtään biisiä. (Tämä nyt ei ollut tähdätty sinulle, vaan ylipäätään ketjussa esiintyneelle hieman kummastuttavalle asenteelle).
Gina kirjoitti:Lukeminen kertoo myös mielestäni uteliaisuudesta, virikkeiden hakemisesta ja sitä kautta aktiivisesti ajattelevasta ihmisestä.
Kirjoja lukeva on aktiivisesti ajatteleva? Aktiivisemmin kai kuitenkin ajattelee se kirjoja kirjoittava? Minusta lukeminen kertoo ennenmuuta siitä, että tykkää lukea. Itse käytän mielikuvitustani omasta mielestäni aivan tarpeeksi työssäni ja harrastuksissani ilman romaanejakin.
Viimeksi muokannut bedlam, 15.08.2005 14:52. Yhteensä muokattu 2 kertaa.

AarneAnkka

Viesti Kirjoittaja AarneAnkka »

Kuten Keikauskin toi esille, kirjojahan on eri tasoisia.

Jotenkin näin leffojen, sarjisten, pelien ja netin aikana kirjoista on tullut itseisarvo, ikään kuin mikä tahansa kirja olisi aina automaattisesti parempi kuin minkä tahansa muun median edustaja. Tyyliin, olet sivistyneempi ihminen jos luet novellin sen sijaan että käyt leffassa. Ai jaa. Vaan kuten ruuasta ja TV-viihteestä, myös kirjojen joukosta löytyy "roskaruokaa" jota ahmimalla aivot vain täyttyvät turhalla hötöllä.

Pyrin, tai ainakin yritän - tai ainakin haluaisin yrittää - lukea enemmän sellaisia kirjoja jotka mullistavat tai laajentavat ajatteluani, kuin saippuaoopperakerrontaa. Toki hyvässä kaunokirjallisuudessa on viisautta jota oppii siinä tarinan lomassa.

Gina

Viesti Kirjoittaja Gina »

bedlam kirjoitti:
Gina kirjoitti:Lukeminen kertoo myös mielestäni uteliaisuudesta, virikkeiden hakemisesta ja sitä kautta aktiivisesti ajattelevasta ihmisestä.
Kirjoja lukeva on aktiivisesti ajatteleva? Aktiivisemmin kai kuitenkin ajattelee se kirjoja kirjoittava? Minusta lukeminen kertoo ennenmuuta siitä, että tykkää lukea. Itse käytän mielikuvitustani omasta mielestäni aivan tarpeeksi työssäni ja harrastuksissani ilman romaanejakin.
Gina kirjoitti:
No ohhoh. Sulla nyt on tuollaisia muita virikkeellisiä harrastuksia, mutta noin ylipäätään lukemisesta...
ei tuu kädenvääntöö ei. Olen liian kohtelias.

Vastaa Viestiin