Miten suhtaudut kirjojen lukemattomuuteen?

Leffat, musiikki, taide, kirjallisuus ja sensellaiset
Avatar
Gattaca
Kitisijä
Viestit: 4424
Liittynyt: 16.08.2005 16:12

Viesti Kirjoittaja Gattaca »

Unohdin pari lempikirjaani:
Harry Martinsonin avaruusrunoelman "Aniara" ja Ibsenin "Peer Gyntin" ("Ain tahtoa haluta vois, mutt TEHDÄ, miten sitä voi kukaan?" hehheh)
Meizi teki niistä esitelmät jo yläasteen alussa, kun muut esitelmöi Viisikoista. Olenhan oikeasti fiksu jätkä, olenhan?? Ei?

Nyt aion katsoa John Holmesin klassikon "The Erotic adventures of Dickman and Trobbin".

Manalalla ON pointti siinä, että kaunokirjallisuuden korostaminen VOI olla nousukasmaisuutta tyyliin poliitikko oopperassa. Ei kerro todellisesta yleissivistyksestä.

Mutta kyllä yllä mainittu Da Vinci-koodi voi herättää ihmisten kiinnostuksen historiaan ja Raamatun henkilöihin ja Raamatun- sekä legendojen analyyttiseen tutkimiseen. Lähes kaikki jutut siinä olivat oikeita legendoja, joskin niitä yhdisteltiin mielivaltaisesti ja itse kirja on heppoinen dekkari.

Herra Manala

Viesti Kirjoittaja Herra Manala »

Tix kirjoitti:Wanna-biit tekee simmottii, jos eivät satu olemaan panemassa toisia wannabiseksuaalisia nörttejä
Mitä ihmettä? Väitätkö että olet mukamas saanut pillua lähiaikoina? Älä huijaa!

SingleMalt

Viesti Kirjoittaja SingleMalt »

Herra Manala kirjoitti:Voiko ihmisen yleissivistystä enää kapea-alaisemmin tuijottaa, kuin kirjallisuuden nojalla, mainitsematta edes kirjallisuuden alaa? Ristiriitaisen kuuloista, tiedän, mutta miettikääs nyt hetki itse. Jos on valmis väittämään, että kirjallisuus (ihan mikä tahansa) luo jonkinnäköisen sivistymisen, viisastumisen tahi älykkääksi kasvamisen pohjan, paistaa mielipiteestä läpi noi 200 prosenttinen nousukkuus ja pyrkyrimäisyys. Kummallista miten aina löytyykin ihmisiä, jotka kuvittelevat, että haluttavammaksi, paremmaksi, säteilevämmäksi ja fiksummaksi ihmisiksi tullaan kun a) luetaan kirjoja b) kuunnellaan klassista musiikkia ja c) käydään oopperassa..
Voisiko asiaa enää paremmin sanoa. Puuttuu enää peili sängyn päältä katosta, että saa katsella itseään kun runkkaa.

Hohhoijaa..

Na

Viesti Kirjoittaja Na »

sivustahuutaja kirjoitti: ei Da Vinci Koodi ketään suuremmin sivistä.
Puhutaan sellaisista asioista kuin metakognitiivisten taitojen ja luovan päättelykyvyn kehityksestä. Usein lasten ja nuorten opetuksessa, mutta itse uskon ja toivon, että vanhempanakin vielä ihminen kehittyy. Siksi minusta roskakirjallisuuden lukeminenkin on jossain päärin parempi vaihtoehto kuin lukemattomuus. Jokaisen oma valinta tietenkin.
Mielestäni esim. lapselle pitäisi lukea mahdollisimman paljon, koska varsinkin silloin tuollaisen taidot kehittyvät.
Lukeahan voi nimenomaan tuollaisessa elämysmielessä, jolloin se ei sinällään "sivistä", mutta kehittää noita muita taitoja. Tietokirjallisuutta luetaankin sitten ihan eri tavalla, opitaan tekstistä.

Kai se on ihan henkilökohtaista mitä arvostaa ihmisessä. Minä itse arvostan ns. kirjanoppineisuutta melko korkeallekin. Olen omassa elämässäni todennut, että koen sellaiset ihmiset mielenkiintoisemmaksi ja antoisammaksi seuraksi. Eikö tässä nimenomaan henkilökohtaisia tuntemuksia kysytty?
Joku arvostaa impulsiivisuutta, menevyyttä, urheilullisuutta, kädentaitoja jne. Minun sydäntäni lämmittää lukeneisuus ja kaunokirjallisuuden tuntemus :)

Hebuli

Viesti Kirjoittaja Hebuli »

Gattaca kirjoitti:Löytyy myös "esim"? Ettei olisi kaikki tuossa? Surkeeta. :D
Jotain muitakin on (esim. paljon parjaamani Fathers & Sons, jonkinlainen "herrasmiehen opas", Bruce Leen Jeet Kune Do kirjoja, Miyamoto Musashia käsittelevä kirja, englannin/ruotsin/saksan/ranskan sanakirjat ja jotain muuta sälää. En muista kaikkia, mutta kaunokirjallisuutta tai fiktiota en juurikaan omista, edes niitä jotka nuorempana luin asuessani vanhempieni luona.
Eikö keltään kuolleelta mummolta jäänyt edes Raamattua ja Kalevalaa? No ne on varmasti netissäkin.
Isoäitini kuoli kun olin 4 v tjsp. Hänellä oli useita lapsia ja vielä useampia lapsenlapsia (joista minä yksi nuorimmista), joten miksi luulet että minä olisin perinyt hänen mahdollisen kirjavarastonsa? Edesmennyt isäni tuntui harrastavan aika paljon faktakirjoja ja oli Kari Suomalainen-fani, joten äitini isossa kirjahyllyssä on näin ulkomuistista kolme eri tietosanakirjakokoelmaa, MitäMissäMilloin todella monen vuosikymmenen ajalta (niitäkin tuli lapsena luettua aika paljon), varmaan jokainen Kari Suomalaisen julkaistu pilapiirroskokoelma, iso vanha suvussa peritty Raamattu jne. Voisihan kyseisen kirjahyllyn joskus tarkistaa mielenkiinnosta, mutta muistikuvani mukaan siellä ei ole juuri ole kaunokirjallisuutta tai viihdekirjoja, lukuunottamatta jotain suomalaisia klassikoita kuten Tuntematon Sotilas jne.

En näe syytä kerätä kirjoja joita minua ei kiinnosta (enää) lukea, kuten Raamattu, Kalevala tai Tuntematon Sotilas. Miksi kerätä tavaraa jolle ei ole käyttöä? Osoittaakseen muille "sivistyneisyytensä" koska kirjahyllystä löytyy kirjoja?
Lasketko lukeviksi ihmisiksi myös ihmiset jotka hankkivat tietoa lehdistä tai netistä?
Totta kai.
Kirjat, lehdet ja sähköinen media ovat samanarvoisia.
Aah! No siinä tapauksessa, netti minulta löytyy kotoa, kuten myös useita eri alojen lehtiä (ei pornolehtiä tällä kertaa). TV-ohjelmistakin luen tekstitykset.
Edit: Ja minulle on arvokasta myös, että omistan näitä konkreettisina, fyysisinä esineinä, en vain käytä lainakirjoina tai katoavina nettisivuina.
Miksi? Jotta voi esitellä kirjahyllyään muille?
Bruce Leen "Tao of Jeet Kune Do" ja Musashin "Book of five rings". Muut Jeet Kune Do-oppaat.
Jaaha mites sattuikaan.

Noin yleisesti huomasin "itsepuolustusoppaat" aikoinaan melko hyödyttömiksi. Ostin myös aikoinaan venyttelyyn liittyviä kirjoja ja videoita, ja totesin videot hyödyllisemmiksi.
Viimeksi muokannut Hebuli, 19.08.2005 8:53. Yhteensä muokattu 2 kertaa.

Hebuli

Viesti Kirjoittaja Hebuli »

Na kirjoitti:Kai se on ihan henkilökohtaista mitä arvostaa ihmisessä. Minä itse arvostan ns. kirjanoppineisuutta melko korkeallekin. Olen omassa elämässäni todennut, että koen sellaiset ihmiset mielenkiintoisemmaksi ja antoisammaksi seuraksi. Eikö tässä nimenomaan henkilökohtaisia tuntemuksia kysytty?
Joku arvostaa impulsiivisuutta, menevyyttä, urheilullisuutta, kädentaitoja jne. Minun sydäntäni lämmittää lukeneisuus ja kaunokirjallisuuden tuntemus :)
Ehdotan että tapaat Gattacan/Poikuus4x:n silmästä silmään. Siinä etsimäsi henkilö.

Hebuli

Viesti Kirjoittaja Hebuli »

Gattaca kirjoitti: .
Ystävä ei tykännyt kun hänen tupareissaan kysäisin "Sulla on hieno kirjakokoelma. Oletko lukenut näistä yhtään?"

Na

Viesti Kirjoittaja Na »

Hebuli kirjoitti:
Ehdotan että tapaat Gattacan/Poikuus4x:n silmästä silmään. Siinä etsimäsi henkilö.
Etsimäni henkiilö? Ei kiitos, mä olen jo löytänyt.
Ihan yleisesti puhuin lähipiirin ihmisistä.

definitely
Kitinäaddikti
Viestit: 91
Liittynyt: 15.08.2005 15:53
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja definitely »

bedlam kirjoitti:
Minä en taas ymmärrä ollenkaan, miten fillaroidessa, salilla tai lukupulpetin ääressä on mitään väliä tekeekö sitä yksin vai kumppanin kanssa. Päinvastoin, tuntuu että enemmän häiritsisi varsinaista harrastelua jos kuntoillessa tai lukujensa lomassa pitäisi vielä huomioida kumppanikin samalla.
En mä tiedä osaanko sitä sen paremmin esittää, kuin että nuo yllä mainitut ovat (muun muassa) hetkiä, jolloin koen eläväni täysillä ja olevani parhaimmillani. Vielä parempaa on, kun jaan tämän mielentilan jonkun tärkeän ihmisen kanssa. Vielä tähän mennessä kumppanin huomioiminen ei ole häirinnyt; kuntoilutreenejä on hyvä olla välillä erilaisia ja lukiessa nyt tiedän kumppanin pärjäävän kirjansa kanssa ilmankin aktiivista kontribuutiotani hänen lukutapahtumaansa. Eri asia saattaisi sitten olla, jos pitäisi aloittelijaa ohjata jonkun harrastuksen saloihin. Ei siitä välttämättä tulisi yhtään mitään, koska en ole aina kovin kärsivällinen :oops:

Avatar
Gattaca
Kitisijä
Viestit: 4424
Liittynyt: 16.08.2005 16:12

Viesti Kirjoittaja Gattaca »

Hebuli kirjoitti:Jotain muitakin on (esim. paljon parjaamani Fathers & Sons, jonkinlainen "herrasmiehen opas", Bruce Leen Jeet Kune Do kirjoja, Miyamoto Musashia käsittelevä kirja, englannin/ruotsin/saksan/ranskan sanakirjat ja jotain muuta sälää. En muista kaikkia, mutta kaunokirjallisuutta tai fiktiota en juurikaan omista, edes niitä jotka nuorempana luin asuessani vanhempieni luona.
No onhan siinä muutama. (*lohduttaa*)
Hebuli kirjoitti: Isoäitini kuoli kun olin 4 v tjsp. Hänellä oli useita lapsia ja vielä useampia lapsenlapsia (joista minä yksi nuorimmista), joten miksi luulet että minä olisin perinyt hänen mahdollisen kirjavarastonsa?
No ei sitten. Jotenkin minulle vaan tuntuu kertyvän kirjoja suvultakin. Se, ettei niin käy on minusta yhtä kumma kuin että joillakin ei ole opiskelijakämpässään edes huonekaluja. Kahden maalaissuvun jälkeläisenä vanhaa huonekaluakin on kertynyt yli tarpeiden.
Hebuli kirjoitti: En näe syytä kerätä kirjoja joita minua ei kiinnosta (enää) lukea, kuten Raamattu, Kalevala tai Tuntematon Sotilas. Miksi kerätä tavaraa jolle ei ole käyttöä? Osoittaakseen muille "sivistyneisyytensä" koska kirjahyllystä löytyy kirjoja?
Hmm.. vanhanaikaisena minusta kyllä joka kodissa pitäisi olla ainakin Raamattu, vaikken kristitty olekaan. Niitä on liikkeellä niin paljon, että kumma flaksi jos yhtään ei ole käteen jäänyt.
Hebuli kirjoitti:
Edit: Ja minulle on arvokasta myös, että omistan näitä konkreettisina, fyysisinä esineinä, en vain käytä lainakirjoina tai katoavina nettisivuina.
Miksi? Jotta voi esitellä kirjahyllyään muille?
No ei sen takia. Kuka nyt mun kirjahyllyä katsois ja paskat välittäisi just minun kirjoista? Kerran kyllä rrrrkastuin naiseen, jolla oli hyllyssään paljon samoja kirjoja kuin minulla. Kyllä sekin jotain samanmielisyydestä kertoo. *suree menetettyä rakkautta*

Mutkun siis kirjastokirja on käytössä vain laina-ajan ja sitten alkaa tulla sakkoa ja karhuja ja palautuskehoituksia. Minusta taas on hyvä, että jos mieleeni tulee katsoa joku tietty asia kirjasta, se kirja on käytettävissäni aina kun haluan. Ettei tarvi miettiä, että oliko se-ja-se kirja kirjastossa, ajanpa sinne, ai paskat, nythän on sunnuntai, jne...

Tietysti lainaan kirjastoistakin. Jotkut hyvät koetan myöhemmin hankkia omiksikin. Sen verran omistushaluinen olen, että minusta on kiva että jotkut minulle tärkeät kirjat ovat oikeasti ikiomia ja aina minulla.

Kirjakaupoista ja divareista muuten löytää paljon erikoiskirjoja, joita ei välttämättä kirjastoihin oteta. Vinkkinä: kirjastot myyvät poistettuja kirjoja kilohintaan. Ja sittenhän niitä ei enää kirjastosta löydä, jos ei niitä silloin osta.

Ja sitten kirjaa on vieläkin helpompi lukea kuin nettisivua. Monitoria on vaikea viedä esim. sänkyyn tai vessaan (Tykkään lukea paskoessani)

Mikään keräilijä en ole, ei kiinnosta välttämättä saada kaikkia jonkun kirjailijan teoksia, jos en kaikista pidä.
Hebuli kirjoitti:
Bruce Leen "Tao of Jeet Kune Do" ja Musashin "Book of five rings". Muut Jeet Kune Do-oppaat.
Jaaha mites sattuikaan.

Noin yleisesti huomasin "itsepuolustusoppaat" aikoinaan melko hyödyttömiksi. Ostin myös aikoinaan venyttelyyn liittyviä kirjoja ja videoita, ja totesin videot hyödyllisemmiksi.
No tuota hoetaan kliseeksi asti. Itse en ymmärrä mikä ero on siinä, että luet jonkun jutun kirjasta kuin että kamppailulajivalmentaja sen suullisesti sanoo. Sitäpaitsi yhteen lajiin keskittyvät valmentajat eivät tajua ja ehdi sanoa montaakaan tärkeää juttua. Kirjoista oppii ainakin periaatteita, kombinaatioita, pitä kannattaa tehdä ja mitä ei, jne...

Sparraaminen tietty tapahtuu salilla.

Tietysti jotkut itsepuolustuskirjat ovat skeidaa. Auvo Niinikedon jujutsuoppaat ainakin ovat niin pökkelöä kökköä, ettei se varmaan salilla voi niin huonoa olla?

Vaikkapa otsikko "puolustautuminen lyöntiä vastaan" ja sitten vain yksi "patenttikikka". Ei tosimaailmaan sopiva tapa opettaa, todellisuus on hieman monimuotoisempi.

Jaa niin.. vittuiluusi olenko todella lukenut niitä kirjoja.. luettelin vain niitä joita olen jopa lukenut. Luettelinkin VAIN osan niistä :D Mutta tuossakin on esim. Salman Rushdie: "Saatanalliset säkeet". En todellakaan ole jaksanut lukea. Tarttui jostain divarista mukaan kun on niin kohuttu. Ehkä joskus sitten.

Tuossa taas Haavio: "Viimeiset runonlaulajat". En ole aukaissutkaan.. jostain suvulta periytynyt kai...

hermine

Viesti Kirjoittaja hermine »

Gattaca kirjoitti: Olen käynyt monessakin ihan fiksunoloisten ihmisten kodissa... ja heidän hyllyssään EI OLE KIRJOJA juuri yhtään! Ehkä lainaavat kirjastosta, mutta lainakirjojakin näkyy monissa kodeissa tosi vähän jos ollenkaan.
Mulla ei ole edes kirjahyllyä..yöpöydässä olisi parikymmentä senttiä tilaa kirjoille, johon on sijoitettu bussiaikatauluja, puhelinluetteloita, englanti-suomi -sanakirja, päiväkirja, reseptejä, kalenteri, äidiltä lainassa oleva joku Kafka (iltalukemisena, lähtee takaisin heti kun olen lukenut), joita kaikkia tarvitsen lähes päivittäin. Ainoa "turha" on yksi runokokoelma, jolla on paljon tunnearvoa (sivut ovat täynnä äitini lukioaikoinaan piirtelemiä kuvia), joten se ei sinällään olisi korvattavissa millä tahansa kirjastosta löytyvällä samalla nimekkeellä.

On mulla sängyn alla pahvilaatikollinen enimmäkseen lahjaksi saatuja kirjoja, mutta yritän päästä niistä eroon mahdollisimman pian (vanhemmille). Oon perinyt pari hyllymetriä Kansojen Historiaa joskus pentuna ukiltani, mutten ole nähnyt mitään pointtia niiden raahaamisessa tänne. En tekisi niillä yhtään mitään täällä, tilaa on muutenkin liian vähän ja ylimääräisestä tavarasta, joka ei tuota välitöntä iloa tai hyötyä, on vaan riesaa (muutenkin, kuin muutto- ja siivouspäivinä). Pari äskettäin ostamaani pokkariakin annan siskolle heti kun olen lukenut ne. (eniten kaunokirjallisuutta tulee luettua juuri ennen joulua: täytyyhän sitä tarkistaa mitä antaa lahjaksi...) Mun mielestä tuntuu vaan jotenkin moraalittomalta pitää hallussaan tavaraa, jota ei mihinkään tarvitse ja josta voisi kuitenkin olla paljon iloa jollekin muulle. Kirjojen tietosisällön voi jakaa puhelimitsekin, jos tulee äkkiä tarve tarkistaa jotain, ja saahan ne aina takaisin lainaan jostain. Niissä kun on väliä vain sisällöllä, ei itse esineellä. Sitäpaitsi todennäköisesti työskentelen kirjastossa parin vuoden kuluttua ja saan sitä kautta käsiini vaikka sitten varastokirjastosta mitä ikinä keksin tarvita, jos ei muuten, niin vähintäänkin sitten omaamalla käyttöoikeudet kamalaan määrään tietokantoja.

slam

Viesti Kirjoittaja slam »

bedlam kirjoitti:Edellisten kommenttien jälkeen pitää ihan uhallakin tunnustaa, etten ole sitten yläaste- tai lukioaikojen lukenut yhtään ainuttakaan kirjaa. Älykkyysosamäärän ja lukemisharrastuksen yhteyttä en kyllä millään keksi, mutta sehän varmaan johtuu siitä etten lue kirjoja.

Voisinhan nyt samalla sitten väittää, että ihminen joka ei pidä progemusiikista on hieman yksinkertainen.
Vähän samaan malliin olen elellyt viime aikoina. Yhden/ kaksi kirjaa olen lukenut... (lehtiä olen sellannut) Koulukirjojen jälkeen, joihin en myöskään pystynyt paneutumaan... Oksettava olo tulee heti, jos yrittää väkisin painaa, eikä jaksa... Tarvitsen fiiliksen asiaan, että jaksan painaa...

Ala-asteella ollessani luin viisikot + muita nuorten sarjoja. Susikoira roit... Niitä ilmestyi silloin uusia. Upponalleja muutaman ainakin, pekkatöpöhäntää, ja akua myös. Tarzanit... Luin aika paljon.

Yläasteella ja lukiossa muistaakseni luin muutamia aikuisten kirjoja...

mut ehkä joskus jaksaa, jos on aikaa... En ole saanut aikaiseksi lainata kirjaa kirjastossa, vaikka vieressä onkin... Täytynee mennä sinne joku päivä selaan hyllyjä...

Avatar
Gattaca
Kitisijä
Viestit: 4424
Liittynyt: 16.08.2005 16:12

Viesti Kirjoittaja Gattaca »

hermine kirjoitti:. Kirjojen tietosisällön voi jakaa puhelimitsekin, jos tulee äkkiä tarve tarkistaa jotain, ja saahan ne aina takaisin lainaan jostain. Niissä kun on väliä vain sisällöllä, ei itse esineellä. Sitäpaitsi todennäköisesti työskentelen kirjastossa parin vuoden kuluttua ja saan sitä kautta käsiini vaikka sitten varastokirjastosta mitä ikinä keksin tarvita, jos ei muuten, niin vähintäänkin sitten omaamalla käyttöoikeudet kamalaan määrään tietokantoja.
Häh? Jos minä haluan muistella miten Apollo13 -lennolla oikein kävikään tai montako leijonaa George Adamson sopeutti takaisin luontoon, niin eipä hetikään tule mieleen ketään jolle soittaisin tai joka olisi edes pätkääkään kiinnostunut sentapaisista asioista.

Ja kyllä, minä haluan myös omistaa rakkaita kirjoja. Jotta tiedän, että ne ovat pysyvästi minulla. Monia kirjoistani ei enää löydä niin mistään kirjastoista. Poistettuja ajat sitten.

Äiteeni oli kirjastonhoitaja, joka toi runsaasti poistettuja kirjoja kotiin. Siinä mun "kotikirjaston" pesämuna on. Myös laina-ajat "hieman" venähtivät kun oli "suhteita". Nyt äiteen eläkkeelle jäätyä olen samassa asemassa kuin muutkin surkimukset. Perseestä.

Filovirus

Viesti Kirjoittaja Filovirus »

Gattaca kirjoitti:
Joten miten selittyvät tyhjät kirjahyllyt? Kiinnostipa sitten ydinsota tai puutarhanhoito, luulisi ihmisten hankkivan myös kirjoja kiinnostuksenaiheistaan? Vai eikö ne asiat oikeasti kiinnostakaan? Netti on joo nykyään, mutta silti kirjoista löytyy paljon asiaa jota ei netistä saa.

:off: Itse avaran sisutuksen ystävänä olen järjestellyt kirjani kaappiin, eivät siis ole näkyvillä, ellei joku satu kaappeihini menemään, ehkäpä joku muukin saattaa harrastaa samanlaista säilytysmenetelmää.

Aito_Johanna

Viesti Kirjoittaja Aito_Johanna »

Herra Manala kirjoitti:
Aito_Johanna kirjoitti:Eikö ole itsestään selvää, että kun puhutaan kirjallisuuden sivistävästä ja mielikuvitusta ja älyä stimuloivasta vaikutuksesta, tarkoitetaan nimenomaan ns. hyvää kirjallisuutta? Niin minä sen käsitin ja siitä puhuin. Ei tullut mieleen, että käsitteiden "kirja" ja "lukeminen" ensisijainen merkitys on täällä joillekin yhtä kuin harlekiinit ja Regina. Siksi ei tullut mieleen, että kirjallisuuden ala pitäisi erikseen mainita.
No ei todellakaan ole itsestään selvää. Voisitko antaa esimerkkejä tästä ns. "Hyvästä kirjallisuudesta"? Lupaan että näytän sinulle jokaista myytyä aidosti sivistävää "hyvää kirjaa" vastaan 10 myytyä "roskakirjaa". Jos eniten myydään nimenomaan draamakirjallisuutta ja vastaavaa fiktiopohjaista viihde"roskaa", eikö ole aika itsestään selvää, että kun puhutaan yleisesti kirjallisuudesta yhdistettynä sivistykseen, ollaan aika hataralla pohjalla?
No ehkäpä se ei sitten ole itsestään selvää. Siksipä onkin hyvä, että asia tuli tarkennettua jo tämän viestiketjun kolmannessa viestissä (ks. Filoviruksen postaus sivulla 1) ja vielä kerrattua viestiketjun alkupäässä (ks. Keikauksen postaus sivulla 1). Käsitin, että viimeistään tämän jälkeen asia olisi kaikille ketjua lukeville tuttu. Siksi purkauksesi tuntui hieman omituiselta.
Mitä "hyviin kirjoihin", "roskakirjoihin" ja kirjamyyntiin tulee, niin tämä on jo niin triviaalia, että melkein nolostuttaa kirjoittaa se, mutta nähdäkseni Dostojevskin tuotantoon tutustuminen sivistää tai yleissivistää ihmistä enemmän kuin Laila Hietamiehen, vaikka jälkimmäinen keikkuu myyntilistojen kärjessä, edellinen ei. Kirjoja luetaan monista syistä; joku tahtoo sivistyä, toinen vain viihtyä. Viihde myy maailmassa noin ylipäänsäkin useimmiten enemmän kuin sivistys. Oletko eri mieltä?

Selasin vielä viestiketjun alkupäätä läpi, enkä hahmottanut, kenen postaukseen oikein viittaat tällä: "Ärrän harlekiinialtaan läpikahlanneet tulevat tänne syyttelemään ihmisiä alhaisista älykkyysosamääristä sekä sivistymättömyydestä." Voisitko tarkentaa?

Hellu
Kitinän uhri
Viestit: 594
Liittynyt: 24.08.2005 16:25

Viesti Kirjoittaja Hellu »

Hallusinaatio kirjoitti:Itseäni huolestuttaa enemmänkin aukot yleissivistyksessä kuin vähäinen into lukea kirjoja.
Itselläni on aika helvetisti aukkoja yleissivistyksessä,
En ole opiskellut, edes käynyt lukiota.
Kokopäivätöihin menin 17-vuotiaana.
Itse en yhdistäisi ihmisen älykkyyttä/ mielenkiintoisuutta/ keskustelutaitoja yleissivistykseen enkä siihen lukeeko hän kirjoja vai ei.
Seurustelin aikoinaan tyypin kanssa joka oli ainakin omasta mielestään hyvin älykäs ja sivistynyt.
Johtuen siitä etten sitä lukiota tullut käyneeksi olin parisuhteessamme aina alempi arvoinen.
Hän keskusteli mielummin omien ystäviensä kanssa asioista jotka kiinnostivat häntä, minähän olen sivistymätön.
(Luin kyllä jo silloin paljon kirjoja, mikseiköhän se lieventänyt tuomiota?)

Kerran hän oli lukenut jonkin merirosvoaiheisen kirjan, oli oikein innoissaan ja halusi (kerrankin) keskustella aiheesta.
Vastasin että eihän merirosvoja oikeasti oo ollu olemassa.
Kuuntelin siinä kun kaveri suu vaahdossa paasasi aiheesta kunnes tajusi tekevänsä itsestään idiootin.

Erittäin hyvä esimerkki siitä kuinka ennakkoluulot siirtyvät vanhemmilta lapsille,
hänen äitinsä ilmoitti hyvissä ajoin ettei minusta voi tulla koskaan perheenjäsentä koska olen sivistymätön.

Setäni vaimo pahoitteli kovasti viime jouluna ammatin valintaani.
Onhan se surullista valita ala joka ei millään lailla kehitä älyä tai sivistä,
vaikka se kuinka tekisi minut onnelliseksi.
Onhan se kirjaviisaus ja (turhakin)tieto aina tärkeämpää kuin rehellinen työ.
Kyseessä on melkein nelikymppinen nainen joka ei ole saanut kymmenessä vuodessa graduaan kirjoitetuksi,
eikä vieläkään osaa päättää mitä haluaa tehdä isona.
Helppohan siinä on viisastua viisastumistaan kuin äijä painaa duunia ja elättää.

Meni joo vähän ohi aiheesta, mua vissiin vituttaa..

Melnais
Kitisijä
Viestit: 2201
Liittynyt: 15.08.2005 0:23
Paikkakunta: Turku

Viesti Kirjoittaja Melnais »

Hellu kirjoitti: Kerran hän oli lukenut jonkin merirosvoaiheisen kirjan, oli oikein innoissaan ja halusi (kerrankin) keskustella aiheesta.
Vastasin että eihän merirosvoja oikeasti oo ollu olemassa.
Kuuntelin siinä kun kaveri suu vaahdossa paasasi aiheesta kunnes tajusi tekevänsä itsestään idiootin.
Minen käsitä. Jos puolustaa tosiasiaa on idiootti?
Hellu kirjoitti: Meni joo vähän ohi aiheesta, mua vissiin vituttaa..
Ei se mitään, juurihan todettiin ettei kirjojen lukeminen takaa mitään.
Elämä kantaa, jos sen antaa

Avatar
Hallusinaatio
Kitinän uhri
Viestit: 681
Liittynyt: 14.08.2005 18:54
Paikkakunta: Internet

Viesti Kirjoittaja Hallusinaatio »

Hellu kirjoitti:
Hallusinaatio kirjoitti:Itseäni huolestuttaa enemmänkin aukot yleissivistyksessä kuin vähäinen into lukea kirjoja.
Itselläni on aika helvetisti aukkoja yleissivistyksessä,
En ole opiskellut, edes käynyt lukiota.
Kokopäivätöihin menin 17-vuotiaana.
Itse en yhdistäisi ihmisen älykkyyttä/ mielenkiintoisuutta/ keskustelutaitoja yleissivistykseen enkä siihen lukeeko hän kirjoja vai ei.
En väittänytkään, että kirjojen lukeminen olisi ihmisen kiinnostavuuden, keskustelutaitojen saati sitten älykkyyden tae. Hämmästelyni kohdistui nimenomaan asiaan, josta on helposti ollut tietoa saatavilla jo vuosikymmeniä, kunhan on pitänyt silmänsä ja korvansa auki.

Esimerkiksi Pohjois-Koreassa elelee varmasti pohjimmiltaan samanlaisia ihmisiä kuin muuallakin maailmassa, mutta valtaosalla heistä on ymmärrettävistä syistä kovin vajavaiset tiedot niin ulkomaiden kuin varmasti jopa oman maansa tapahtumista.

En itsekään ole mikään lukutoukka vaan lueskelen hyvin satunnaisesti kirjoja. Tiedonjanoa kyllä piisaa, ja etsinkin hyvin mielelläni vastauksia päähäni pälkähtäviin kysymyksiin sekä paikkaan aukkoja tietämyksessäni.

Yleissivistyksestä ja ylipäätään tiedoista sekä tiedonhankinnasta voi toki olla huomattava apu, jos joutuu vaikkapa väittelyyn keskustelukumppanin kanssa. – Ellei sitten pidä omien tietojensa paikkansa pitävyyttä kovin yhdentekevänä asiana.
"I want you to get excited about your life."

Na

Viesti Kirjoittaja Na »

Melnais kirjoitti:
Hellu kirjoitti: Kerran hän oli lukenut jonkin merirosvoaiheisen kirjan, oli oikein innoissaan ja halusi (kerrankin) keskustella aiheesta.
Vastasin että eihän merirosvoja oikeasti oo ollu olemassa.
Kuuntelin siinä kun kaveri suu vaahdossa paasasi aiheesta kunnes tajusi tekevänsä itsestään idiootin.
Minen käsitä. Jos puolustaa tosiasiaa on idiootti?
Tätä ihmettelin, tajusinkohan väärin? Eihän merirosvot nyt mitään satuolentoja ole.

Eikä vieläkään ole pelkästään historiaa. Kaakkois-Aasiassahan on edelleen ns. vaarallisia vesialueita. Ainakin Etelä-Kiinanmeri jossa on hyökkäyksissä kuollut satoja ihmisiä viime vuosien aikana. Aiheeseen tuli joskus perehdyttyä hieman kun avokki oli lomailemassa alueella. Turisteja ei päästetty tietyille vesille, vaikka hyökkäyksien kohteena ovatkin yleensä isot rahtilaivat. Ymmärtääkseni merirosvous kukoistaa myös joillakin Afrikan vesillä.

Avatar
aasi
Kitisijä
Viestit: 6373
Liittynyt: 01.07.2005 21:12
Paikkakunta: Uleåborg

Viesti Kirjoittaja aasi »

Melnais kirjoitti: Minen käsitä. Jos puolustaa tosiasiaa on idiootti?
Riippuu ihan kuinka tahdikkaasti toisen tietämättömyyttä korjaa.

Dumari

Viesti Kirjoittaja Dumari »

Na kirjoitti: Tätä ihmettelin, tajusinkohan väärin? Eihän merirosvot nyt mitään satuolentoja ole.
Paitsi jos ne on merirosvoja Karibian mereltä.

Na

Viesti Kirjoittaja Na »

Dumari kirjoitti:
Na kirjoitti: Tätä ihmettelin, tajusinkohan väärin? Eihän merirosvot nyt mitään satuolentoja ole.
Paitsi jos ne on merirosvoja Karibian mereltä.
Ulos kun katsoo niin veikkaan että koko Karibia on satua.

Melnais
Kitisijä
Viestit: 2201
Liittynyt: 15.08.2005 0:23
Paikkakunta: Turku

Viesti Kirjoittaja Melnais »

aasi kirjoitti:
Melnais kirjoitti: Minen käsitä. Jos puolustaa tosiasiaa on idiootti?
Riippuu ihan kuinka tahdikkaasti toisen tietämättömyyttä korjaa.
Voipi olla. Hillitty argumentointi on harvojen taito.
Elämä kantaa, jos sen antaa

Avatar
Gattaca
Kitisijä
Viestit: 4424
Liittynyt: 16.08.2005 16:12

Viesti Kirjoittaja Gattaca »

Hellu kirjoitti: Itse en yhdistäisi ihmisen älykkyyttä/ mielenkiintoisuutta/ keskustelutaitoja yleissivistykseen enkä siihen lukeeko hän kirjoja vai ei.
..
Mielenkiintoisuuteen ja keskusteluun yhdistän jos en kirjojen lukemista, niin ainakin ihmisen kiinnostuksen asioihin sikäli, että mistä ihmisen kanssa sitten keskustelee, jos ihmistä ei kiinnosta kuin arkisin arki ja kaikkien tietämät kliseet? Pelkistä keskinäisistä suhteistako? En ole ihmisihminen, sellainen pitkästyttäisi.
Hellu kirjoitti: Hän keskusteli mielummin omien ystäviensä kanssa asioista jotka kiinnostivat häntä, minähän olen sivistymätön. ..
Öööh.. en tiedä pilkkasiko hän sinua "sivistymättömäksi", huonoa käytöstä se. Mutta jos hän ei voinut keskustella sinun kanssasi itseään kiinnostavista asioista, eikö ole melko ymmärrettävää että hän halusi keskustella muiden kanssa niistä?

Huonompi juttu, jo hän ilmaisi turhautumisensa sinulle ja diivaili "sivistyksellään". Tai no, ehkä et ollutkaan hänelle oikea?
Hellu kirjoitti: Kerran hän oli lukenut jonkin merirosvoaiheisen kirjan, oli oikein innoissaan ja halusi (kerrankin) keskustella aiheesta.
Vastasin että eihän merirosvoja oikeasti oo ollu olemassa.
Kuuntelin siinä kun kaveri suu vaahdossa paasasi aiheesta kunnes tajusi tekevänsä itsestään idiootin...
En tiedä miten loukkaavasti paasasi. Mutta jos merirosvot olivat hänelle tärkeä asia silloin, ymmärrän hänen järkytyksensä. Yksi oma kiinnostuksenalani on avaruuslennot, ja kyllä minä järkyttyisin jos äkkiä huomaisin, ettei kumppanini ole kuullutkaan että Kuussa on käyty.

(No jaa, eihän siitä piittaa useimmat Kityläisetkään)
Hellu kirjoitti: Onhan se kirjaviisaus ja (turhakin)tieto aina tärkeämpää kuin rehellinen työ.
Tuotahan duunarit usein selittää.
Mutta kun ei niitä duunipaikkoja eikä nykysivilisaatiota olisi olemassakaan, jos kaikkia ihmisiä olisi kiinnostanut vain duuni ja arki. Joidenkin on täytynyt miettiä paljon asioita, jotka aikoinaan koettiin "tarpeettomiksi".

Ja entäs jos se elämän tarkoitus ei kaikille olekaan duuni ja työn kunnia, vaan sen ihmettely, että mikäs ihme paikka tämä maailmankaikkeus ja elämä on. Heille olisi haaskausta pistää ainutkertainen elämä pelkkään palkkatyöhön ja vapaalla aivottomaan viihteeseen.

Hellu
Kitinän uhri
Viestit: 594
Liittynyt: 24.08.2005 16:25

Viesti Kirjoittaja Hellu »

Okei, tekstistä ei ilmeisesti tullut selväksi se että tottakai tiedän että merirosvoja on / on ollut olemassa.
Halusin näpäyttää siitä että pitää mua tietämättömänä.

Vastaa Viestiin