Miten suhtaudut kirjojen lukemattomuuteen?

Leffat, musiikki, taide, kirjallisuus ja sensellaiset
SnapaHead

Viesti Kirjoittaja SnapaHead »

bedlam kirjoitti: 1)Voisinhan nyt samalla sitten väittää, että ihminen joka ei pidä progemusiikista on hieman yksinkertainen.

2)En kyllä ymmärrä yhtään, miten lukeminen nyt olisi jotenkin ylevämpi, älykkäämpi tai arvokkaampi harrastus kuin mikään muukaan.
1) Tottahan tuo on. Ja jos ei ole pahemmin kuullut ja kun kuulee eikä putoo niin A-ha-fanihan se siinä seisoo.

2) Voi katsoa jälkeä mikä jää jos on ensin rakentanut pari pienoislennokkia, kutonut muutamat lapaset ja käynyt muutaman kuukauden sählyä takomassa vs. lukenut Niin kauas kuin yötä riittää, Mikael Karvajalka-El Hakim, Isännän ääni tms. ja vaikka Amerikan Psyko.

Tiedä sitten miksi sitä pitäisi harrastuksiin verrata, viihdettähän se on. Mahdollisesti hyvin opettavaista sellaista. Siksi pitäisikin katsoa ennemmin mitä lukee kuin sen että lukeeko vain. 1000 liuskaa paskaa ei ole koskaan minkään arvoista.
Lukemattomista ihmisitä tulee mieleen tyyppi, jota ei kiinnosta mikään.

***
Aihetta sivuten vielä, että on se nyt helvetti kun joku Sormusten Herra on yhtäkkiä yleissivistystä. Mitä vittua? Tylsähkö kirja ja alle keskinkertaisesti kirjoitettu. Joo, oli sillä iso duuni keksiä kieli ja historia.

bedlam

Viesti Kirjoittaja bedlam »

SnapaHead kirjoitti: Voi katsoa jälkeä mikä jää jos on ensin rakentanut pari pienoislennokkia, kutonut muutamat lapaset ja käynyt muutaman kuukauden sählyä takomassa vs. lukenut Niin kauas kuin yötä riittää, Mikael Karvajalka-El Hakim, Isännän ääni tms. ja vaikka Amerikan Psyko.
Lämpimät lapaset talvipakkasessa tai hyvä yleiskunto eläkeiässä saattavat hyvinkin lämmittää mieltä ja kehoa paremmin kuin sohvalla maatessa luetut opukset.
SnapaHead kirjoitti: Lukemattomista ihmisitä tulee mieleen tyyppi, jota ei kiinnosta mikään.
Sepäs on ihmeellistä. Vaikka käyttäisin kaiken vapaa-aikani vaikka nyt musiikintekemiseen, minua ei musiikki voi kiinnostaa jos en lue romaaneja?
Gina kirjoitti:ei tuu kädenvääntöö ei. Olen liian kohtelias.
No ei tässä minusta mitään kättä ole edes väännettävänä. Ja jos vaikka nyt joku minua jotenkin tyhjänpäiväisempänä ihmisenä tämän asian takia pitäisi, niin ei se minulta ole mitään pois. Siittä vain.

Gina

Viesti Kirjoittaja Gina »

bedlam kirjoitti:
No ei tässä minusta mitään kättä ole edes väännettävänä. Ja jos vaikka nyt joku minua jotenkin tyhjänpäiväisempänä ihmisenä tämän asian takia pitäisi, niin ei se minulta ole mitään pois. Siittä vain.
Usko ny hyvä mies että en sinua lukemattomuutesi takia tuomitse koska olen IRL todistettavasti nähnyt että olet ajatteleva ihminen.

SnapaHead

Viesti Kirjoittaja SnapaHead »

bedlam kirjoitti:
SnapaHead kirjoitti: Lukemattomista ihmisitä tulee mieleen tyyppi, jota ei kiinnosta mikään.
Sepäs on ihmeellistä. Vaikka käyttäisin kaiken vapaa-aikani vaikka nyt musiikintekemiseen, minua ei musiikki voi kiinnostaa jos en lue romaaneja?
Gröyh, plöh, räyh md sdw wepto äöxzx v we233fsd vc . Olipas siinäkin nyt sitten tekaisu. Alkoi väsyttämään heti.

bedlam

Viesti Kirjoittaja bedlam »

Gina kirjoitti:Usko ny hyvä mies että en sinua lukemattomuutesi takia tuomitse koska olen IRL todistettavasti nähnyt että olet ajatteleva ihminen.
Kyllä mie jo uskoinkin :wink: Sitäpaitsi, nyt kun ajattelee tarkemmin, niin olenkohan nähnyt tuon paremman puoliskonkaan lukevan koskaan kirjaa... mutta se kyllä onkin tosi ajattelematon välillä!
SnapaHead kirjoitti: Gröyh, plöh, räyh md sdw wepto äöxzx v we233fsd vc
Kyllä, lukeminen näkyy.
Viimeksi muokannut bedlam, 15.08.2005 15:11. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Melnais
Kitisijä
Viestit: 2201
Liittynyt: 15.08.2005 0:23
Paikkakunta: Turku

Re: Miten suhtaudut kirjojen lukemattomuuteen?

Viesti Kirjoittaja Melnais »

Think kirjoitti: Minkälaisen kuvan teille antaa ihminen (jota ette tunne), joka ei lue kirjoja? Pidättekö aktiivisesti kirjoja lukevia ihmistä automaattisesti sivistyneenpänä/viisaampana kuin ihmistä joka ei kirjoja juurikaan lue?
Ei lue, ei kuuntele musiikkia, ei katso elokuvia = ei viehäty luoduista maailmoista, ei kestä mielikuvitusta. Lukeminen avaa niin valtaisia mahdollisuuksia viihdyttää ja sivistää itseään sekä ymmärtää toisenlaisiakin näkökulmia kuin omansa, että väkisin vähän säälin niitä joita ei vain kiinnosta. Lukematta jää niin paljosta paitsi, kyllä sitä kokeilla kannattaisi.

Puhtaan tiedonsaannin kannalta kirja ei ole mitenkään autuaaksitekevä muoto enää nykyään, joten viisautta en asiaan sotkisi. Harjaannuskin auttaa, ettei kaikkea lukemaansa usko totena ja julista eteenpäin varmana tietona.
Elämä kantaa, jos sen antaa

Hebuli

Viesti Kirjoittaja Hebuli »

Tässä viitataan varmaankin vapaa-ajalla harrastettuun kirjojenlukuun, kyllähän kaikki ovat koulussa ja yliopistoissaan joutuneet kirjoja lukemaan? Ex-Spaissari ilmeisesti ei.

Nuorempana luin paljon enemmän, lähinnä fantasiaa ja jännitystä. Joskus teininä kaikki kolme Taru Sormusten Herrasta, Suomalainen Nuorallatanssi, Syvyys (The Deep, en muista mikä oli suomenkielinen nimi) jne. jne. Ja liuta Remoja, heh heh. Jos muistan oikein, näiden läpilukeminen ajoittui aina kesälomille, ylläri pylläri. Muulloin luettiin vain niitä mitä koulusta määrättiin (Tuntematon Sotilas jne.).

Mitä aikuisemmaksi tuli, sitä vähemmän olen tullut lukeneeksi kirjoja vapaa-ajalla. Mahdollisia syitä tähän:

- Joskus tuntuu mistä sitä enää edes löytää aikaa kirjojen lukuun. En osaa varmaksi sanoa onko tämä vain tekosyy. Netissä roikkumista ja urheilua voisi vähentää, niin kirjanlukemisaikaa löytyisi enemmän? Voisin paremmin kuvitella jos joutuisin päivittäin/viikoittain matkustelemaan tuntikaupalla esim. junassa tai bussissa, varmasti lukisin paljon enemmän kirjoja, koska mitä muutakaan sinä aikana voi tehdä?

- Jotkut huonot kokemukset. Sain lahjaksi esim. Father and Sons kaunokirjallisuuspläjäyksen, ja voi jumala millaista tervanjuontia sen lukeminen on. Kuinka monta tuntia tulisi käyttää kirjan lukemiseen ennenkuin uskaltaa todeta ettei siitä tule mitään, ja subjektiivisesti koettuna kirja on tyhjänä kumisevaa mahtipontista ylvästelyä hienoilla sanoilla? Elokuvissa on harvoin samaa ongelmaa, koska ne eivät ole yhtä pitkiä projekteja kuin kirjan lukeminen. Ehkä pitäisi kuunnella enemmän muiden suosituksia ja lukea joku "Da Vincin Koodi" ihan vain sen takia koska niin monet (täällä) ovat sitä kehuneet. Muuten on ihan ulkona, aivan kuin jos ei ole nähnyt jotain kuuluisaa elokuvaa tai TV-sarjaa, tai kuullut jotain uutta suosittua kappaletta.

- Oikeastaan kun mietin, luen kyllä paljon, mutta paljon enemmän eri alojen lehtiä kuin kirjoja. Jos Think:n viittaus itsensäkehittämiseen lukemalla viittasi tiedonlisäämiseen, lehdistä saa monesti paljon ajankohtaisempaa ja uudempaa tietoa eri aloilta kuin kirjoista.

Toisaalta nyt voisi olla kypsä aika alkaa keskittyä kirjoihin, koska olen huomannut kyllästyneeni elokuviin. Tosi harvoin törmään enää oikeasti kiinnostaviin elokuviin, joten ehkä se tyhjiö voisi täyttyä kirjoilla.

Gina

Viesti Kirjoittaja Gina »

bedlam kirjoitti: olenkohan nähnyt tuon paremman puoliskonkaan lukevan koskaan kirjaa... mutta se kyllä onkin tosi ajattelematon välillä!
Esitän tästä eriävän mielipiteen!

Jos tuokin on totta niin te olette juuri yhteistuumin pilanneet mun mielipiteen.

bedlam

Viesti Kirjoittaja bedlam »

Gina kirjoitti:Jos tuokin on totta niin te olette juuri yhteistuumin pilanneet mun mielipiteen.
Se nyt tottakai väittää olevansa nokka kiinni kirjassa aina kun en ole paikalla :juristi: Vaikka todellisuudessa kirjan paikalla on tietokoneruutu. Ei sitä voi tällasista "narauttaa". Mutta se tyhmemmän osapuolen asema sopii minulle täydellisesti.
Viimeksi muokannut bedlam, 15.08.2005 15:36. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Avatar
ak
Kitinän uhri
Viestit: 593
Liittynyt: 14.08.2005 21:20

Viesti Kirjoittaja ak »

Hepuli kirjoitti:Ehkä pitäisi kuunnella enemmän muiden suosituksia ja lukea joku "Da Vincin Koodi" ihan vain sen takia koska niin monet (täällä) ovat sitä kehuneet.
:off: Ei kait täällä sitä niin kauheasti ole kehuttu? Jollakin fifty-sixty jaolla taisi mennä aika kriittiseksi tuo arvostelu Wanhan Kityn puolella.
http://www.freedb.us/ff/viewtopic.php?t ... reverybody

Aito_Johanna

Re: Miten suhtaudut kirjojen lukemattomuuteen?

Viesti Kirjoittaja Aito_Johanna »

Think kirjoitti:
Oma käsitykseni on se, että kirjojen lukeminen laajentaa elämänkatsomusta ja antaa uusia näkökulmia elämän eri asioihin, mutta ei suoranaisesti tarkoita sitä, että ihminen olisi sivistyneempi tai fiksumpi kuin kirjoja lukematon. Saman informaationhan voi usein saada myös muista viestintäkanavista.
Kaunokirjallisuuden tarkoitus ei ole (ensisijaisesti) välittää informaatiota, vaan, paitsi viihdyttää, niin antaa välineitä mielikuvitukselle, ajattelulle, jopa kyvylle tuntea empatiaa (vaikka tähän onkin helppo vetää vasta-argumentiksi se aivoton mutta sydämellinen parturikampaajatyhmis). Muistan eräänkin putkiaivon, jonka mielestä Tuntemattoman sotilaan lukeminen oli pelkkää turhaa ajanhukkaa, koska saman informaation - milloin sota syttyi ja miten se eteni - olisi saanut kompaktimmin historiankirjasta. Kyllä tällaisella ihmisellä on tunne-elämässä jotain pahasti pielessä.
Se, miten suhtaudun kirjoja lukemattomaan ihmiseen, riippuu kyllä sen ihmisen taustoistakin. Nuo victoriapeckhamit, joilla on elämässään ollut kaikki mahdollisuudet tehdä mitä tahansa ja jotka sitten pröystäilevät rahoillaan ja vielä kerskuvat huonolla yleissivistyksellään, ovat pinnallisia ja vastenmielisiä. Joku kiertokoulun käynyt mökin mummo on vähän eri juttu.

Avatar
Hallusinaatio
Kitinän uhri
Viestit: 681
Liittynyt: 14.08.2005 18:54
Paikkakunta: Internet

Viesti Kirjoittaja Hallusinaatio »

Itseäni huolestuttaa enemmänkin aukot yleissivistyksessä kuin vähäinen into lukea kirjoja. Esimerkiksi keskustelin vuosia sitten erään kolmekymppisen naisen kanssa, joka ei tiennyt mikä oli Kylmä sota. Sinänsä nolo tilanne, koska juteltiin juuri aukoista yleissivistyksessä.

Ihmetyttää, miten ylipäätään on onnistunut välttämään moisen tiedon, kun on elänyt teinivuosiaankin tuona sota-aikana.
"I want you to get excited about your life."

Aito_Johanna

Viesti Kirjoittaja Aito_Johanna »

Hallusinaatio kirjoitti:Itseäni huolestuttaa enemmänkin aukot yleissivistyksessä kuin vähäinen into lukea kirjoja. Esimerkiksi keskustelin vuosia sitten erään kolmekymppisen naisen kanssa, joka ei tiennyt mikä oli Kylmä sota. Sinänsä nolo tilanne, koska juteltiin juuri aukoista yleissivistyksessä.
Tuo esimerkki on kyllä paha, mutta periaatteessa olen eri mieltä. Aukkojahan on aina ja rajanveto ison aukon ja pienen aukon välillä tulkinnanvaraista. Älykäs ihminen pystyy tarvitessaan täyttämään aukot, eikä se ole hänelle edes vaikeaa.

Hebuli

Viesti Kirjoittaja Hebuli »

ak kirjoitti: :off: Ei kait täällä sitä niin kauheasti ole kehuttu? Jollakin fifty-sixty jaolla taisi mennä aika kriittiseksi tuo arvostelu Wanhan Kityn puolella.
http://www.freedb.us/ff/viewtopic.php?t ... reverybody
Maalasin ne haukut isolla pensselillä samanvärisiksi "on muodikasta haukkua muiden kehumaa kirjaa/elokuvaa/bändiä"-mielipiteiksi. Mutta mistä minä voisin tietää kun en ole sitä lukenut.

Jostain syystä kouluaikoina olin monesti ainekirjoituksillani äidinkielenopettajan lellikki ja kirjoittamani aineet joutuivat varsin usein luetuiksi ääneen, vaikka en ainakaan nykyisin koe itseäni viihteellisten kirjojen suurkuluttajaksi. Sinänsä ihme, koska uskoisin aktiivisen lukemisen harjaannuttavan myös kirjoitustaitoja. Tai sitten se harjaannuttaa sitä lähinnä apinointimielessä.

Väite että viihdelukeminen harjaannuttaa esim. mielikuvitusta tuntuu sinänsä uskottavalta, ainakin jos se on alunperin ollut kovin vajavainen. Onhan monilla lapsilla tosi vilkas mielikuvitus jo ennenkuin ovat oppineet lukemaan. (EDIT: tässä kohtaa huomasin argumentissani aukon, voihan toki olla että näille lapsille luettiin paljon kirjoja lapsina. Mene ja tiedä.) Kirjahan tarjoaa lukijalleen vain valmiin tarinan, tosin lukijan pitää päässään kehittää lukemansa perusteella ihmisten ulkonäkö tai millaiselta jokin paikka näyttää.

Kyky ymmärtää erilaisia mielipiteitä yms... enpä tiedä, kuvittelisin ainakin että ihan keskustelu ja seurustelu erilaisten ihmisten kanssa harjaannuttaa tuota taitoa paljon paremmin kuin yksinään lueskelu vällyjen alla keksejä syöden.

Kaikkihan tämä on lopulta eskapismia (äiti onko se oikea sana?) nykyisestä harmaasta todellisuudesta, kirjat, elokuvat, musiikki, videopelit jne. Ehkä henkilöt jotka harrastavat näitä muita ihmisiä enemmän kokevat todellisuuden ahdistavampana kuin muut?
Viimeksi muokannut Hebuli, 15.08.2005 16:42. Yhteensä muokattu 2 kertaa.

definitely
Kitinäaddikti
Viestit: 91
Liittynyt: 15.08.2005 15:53
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja definitely »

Minä olen rajoittuneessa omassa tuttavapiirissäni havainnut, että lyhytjänteiset ja super-energiset eivät malta keskittyä lukemiseen - mistä maksavatkin sitten karvaasti, kun tenttikirjapinon kahlaus on yhtä tervanjuontia ja töitä tekstin omaksumisen eteen pitää tehdä hitosti. Sitten on kaltaisiani kärsivällisiä kauno- ja tietokirjallisuusnysvääjiä, joilla on vaikeuksia saada muut uskomaan, ettei aika mene lukiessa HUKKAAN. Esimerkiksi yhdellä mökkireissulla rentouduin hyvän kirjan kanssa, ja muut yrittivät viiden minuutin välein houkutella minua pelaamaan typeriä korttipelejä, pelaamaan sulkapalloa tuulessa tai heittelemään vinoa frisbeetä. Ihme kotkotusta.

Minun olisi näin jälkiviisaasti ajateltuna ollut varmasti mahdotonta seurustella muun kuin kirjallisuusharrastelijan kanssa. Tulisin hulluksi, jos joku koko ajan hyörisi ja pyörisi ja pitäisi koko ajan aktiivisesti järjestää yhteistä viihdettä (exäni oli suorastaan mustasukkainen kirjoilleni ja väitti että lukemiseni ryösti yhteistä aikaamme, mikä oli suhteelta pois). Mikä onkaan parempaa kuin hyristä mussukkapussukan kyljessä ainoana äänenä molempien kirjojen sivujen rapina? Jos ei ihminen lue lainkaan, hän kuuluu epäilemättä yllämainittuihin tuulisulkapallon pelaajiin. Emme ymmärtäisi toisiamme tarpeeksi. Olen myös eri mieltä bedlamin teesistä, että pariskunnalla pitäisi olla eri harrastukset ja mieltymykset. Mitä järkeä siinä muka on?

Hebuli

Viesti Kirjoittaja Hebuli »

Vtuiks meni.

Keikaus
Kitisijä
Viestit: 4772
Liittynyt: 15.08.2005 13:18
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Keikaus »

killkill kirjoitti:
Yksi hauska esimerkki oli naispuolinen parturikampaaja, jonka lempikirja oli T. Halmeen "Jumala Armahtaa, Minä En". Hän oli tavattoman hämmästynyt, kun kerroin ettei pugilisti-populisti TH ole oikea kirjailija. Suhde jäi lyhyen naiskentelun tasolle. Keskustelu tämän sinänsä hyväsydämisen ihmisen kanssa oli kuin raastinrautaan runkkaamista ;)
Mielenkiintoista. Minulla on eräs sangen lukenutkin kaveri, jonka mielestä ko. "kirjailijan" tuotos on Salaman Juhannustansseihin verrattavissa oleva merkkiteos. Minä en ole sitä lukenut. Luin kyllä Halmeesta, että se imuroi VIISI tuntia uudella imurillaan, kun sen vaimo oli jättänyt heidän asuntonsa kuulemma niin kauheaan kuntoon lähtiessään.
Kikkelis kokkelis.

Aito_Johanna

Viesti Kirjoittaja Aito_Johanna »

Keikaus kirjoitti:Minulla on eräs sangen lukenutkin kaveri, jonka mielestä ko. "kirjailijan" tuotos on Salaman Juhannustansseihin verrattavissa oleva merkkiteos.
Offtopic: jos joku palstalaisista on lukenut Juhannustanssit ja pitänyt siitä, olisi kiinnostavaa kuulla perusteluja. Tää ei jaksanut lukea sitä loppuun, niin oli pitkästyttävä teos.

Hebuli

Viesti Kirjoittaja Hebuli »

Samaan syssyyn joku voisi kertoa miksi Fathers and Sons on olevinaan niin hieno merkkiteos (vai onko? Ainakin takakansi väitti niin.)
definitely kirjoitti:Esimerkiksi yhdellä mökkireissulla rentouduin hyvän kirjan kanssa, ja muut yrittivät viiden minuutin välein houkutella minua pelaamaan typeriä korttipelejä, pelaamaan sulkapalloa tuulessa tai heittelemään vinoa frisbeetä. Ihme kotkotusta.
Vaikka olenkin sitä mieltä että jokaisen tulee saada tehdä mökkireissullaan mitä haluaa (olen joskus saanut vihaisia katseita ja kitkeriä kommentteja ottaessani läppärin esille mökillä, ehhehee), niin mieleen ei voi olla tulematta että ehkä ystäväsi pelkäsivät sinun olevan kyllästynyt oloosi vetäytyessäsi pois muiden luota lukemaan kirjaa, ja siksi yrittivät niin hanakasti keksiä sinulle aktiviteettia heidän kanssaan.

Tosin, pakostakin tulee mieleen onko kirjan (tai minkä tahansa, vaikka sen mun läppärin) pariin pakeneva ihminen automaattisesti paljon epäsosiaalisempi ihminen kuin ne jotka mieluummin tekevät jotain yhdessä? Stereotypia yksinäisestä lukutoukasta.
Viimeksi muokannut Hebuli, 15.08.2005 16:55. Yhteensä muokattu 1 kertaa.

Avatar
ak
Kitinän uhri
Viestit: 593
Liittynyt: 14.08.2005 21:20

Viesti Kirjoittaja ak »

Hepuli kirjoitti:Maalasin ne haukut isolla pensselillä samanvärisiksi "on muodikasta haukkua muiden kehumaa kirjaa/elokuvaa/bändiä"-mielipiteiksi. Mutta mistä minä voisin tietää kun en ole sitä lukenut.
Eikä sekään, että muut eivät tykkää sitä tarkoita, etteikö silti kannattaisi lukea/katsoa/kuunnella.
Hepuli kirjoitti:Kyky ymmärtää erilaisia mielipiteitä yms... enpä tiedä, kuvittelisin ainakin että ihan keskustelu ja seurustelu erilaisten ihmisten kanssa harjaannuttaa tuota taitoa paljon paremmin kuin yksinään lueskelu vällyjen alla keksejä syöden.
Olen tästä täysin samaa mieltä.
Hepuli kirjoitti:Kaikkihan tämä on lopulta eskapismia (äiti onko se oikea sana?) nykyisestä harmaasta todellisuudesta, kirjat, elokuvat, musiikki, videopelit jne. Ehkä henkilöt jotka harrastavat näitä muita ihmisiä enemmän kokevat todellisuuden ahdistavampana kuin muut?
Äiti ei ole nyt paikalla, mutta ainakin wikipedia tunnistaa: http://fi.wikipedia.org/wiki/Eskapismi

Keikaus
Kitisijä
Viestit: 4772
Liittynyt: 15.08.2005 13:18
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja Keikaus »

SnapaHead kirjoitti: Aihetta sivuten vielä, että on se nyt helvetti kun joku Sormusten Herra on yhtäkkiä yleissivistystä. Mitä vittua? Tylsähkö kirja ja alle keskinkertaisesti kirjoitettu. Joo, oli sillä iso duuni keksiä kieli ja historia.
Muakaan ei ko. kirja ole koskaan suuremmin kiinnostanut, vaikka kaikki aina kertoivat, että aloitettuaan kirjan eivät voineet laskea alas. Onneksi mun paras ystävätär vapautti mut kirjan lukemisesta kuvailemalla sitä tylsäksi.
Kikkelis kokkelis.

Avatar
Camilla
Kitisijä
Viestit: 1314
Liittynyt: 14.08.2005 23:08

Viesti Kirjoittaja Camilla »

killkill kirjoitti: Yksi hauska esimerkki oli naispuolinen parturikampaaja, jonka lempikirja oli T. Halmeen "Jumala Armahtaa, Minä En". Hän oli tavattoman hämmästynyt, kun kerroin ettei pugilisti-populisti TH ole oikea kirjailija. ;)
Eksäni kuului tähän samaan kerhoon. Kaikki hänen kaverinsakin hehkuttivat tuota Halmeen opusta. Tunnustan, että yritin myös kerran lukea em. kirjaa, en kyllä päässyt kovin pitkälle.. :roll:

Hebuli

Viesti Kirjoittaja Hebuli »

"Eskapismi liittyy toisinaan myös huumeiden ja muiden päihteiden käyttöön. Eräänä eskapismin ilmentymänä on pidetty fantasiakirjallisuutta."

No voi hih hih. Onpas riemastuttava rinnastus. :)

Hebuli

Viesti Kirjoittaja Hebuli »

Keikaus kirjoitti:Muakaan ei ko. kirja ole koskaan suuremmin kiinnostanut, vaikka kaikki aina kertoivat, että aloitettuaan kirjan eivät voineet laskea alas. Onneksi mun paras ystävätär vapautti mut kirjan lukemisesta kuvailemalla sitä tylsäksi.
Se minkä minä aikoinaan luin oli kolmiosainen kirjasarja. Eka kirja oli ainakin teinin näkökulmasta täyttä rautaa, toinen kirja (Kaksi Tornia) oli uuvuttavaa ja mielenkiinnotonta läpikahlaamista (hämärän muistikuvani mukaan siinä ei tapahtunut mitään kovin jännää pitkään aikaan, kuvattiin lähinnä kuinka sankarit saapuivat uusiin paikkoihin ja tapasivat vanhoja ystäviään... mutta saatan muistaa väärin), kolmas oli ainakin loppua kohden jälleen tosi kiinnostavaa (=jännä) juonen etenemisen kannalta. Muistaakseni lukeminen meinasi loppua kokonaan siihen tokaan kirjaan, mutta jotenkin pakotin itseni senkin läpi.

Aito_Johanna

Viesti Kirjoittaja Aito_Johanna »

Hepuli kirjoitti:
Kyky ymmärtää erilaisia mielipiteitä yms... enpä tiedä, kuvittelisin ainakin että ihan keskustelu ja seurustelu erilaisten ihmisten kanssa harjaannuttaa tuota taitoa paljon paremmin kuin yksinään lueskelu vällyjen alla keksejä syöden.
Eri mieltä. Ei millään pahalla ja mitenkään keskustelemista väheksymättä, mutta eivät ihmiset noin keskimäärin ole kovinkaan hääppöisiä keskustelijoita. Mielipiteiden perusteleminen on vaikeaa, asioiden asettaminen laajoihin yhteyksiin vielä vaikeampaa. Juuri siksi meillä on kirjailijoita, jotka käyttävät lahjojaan ja ammattitaitoaan antaakseen äänen niillekin, joiden välillä kommunikaatio muuten tökkii; toimivat eräänlaisina tulkkeina.
Eikä sitä paitsi kenelläkään ole mahdollisuutta käytännössä keskustella niin laajasti erilaisten ihmisten kanssa, että mahdollisuus peittoaisi mahdollisuuden lukea kirjoja.

Vastaa Viestiin