Omaatko sinisen?
Re: Omaatko sinisen?
[quote="SingleMalt"][/quote]
Kerrankin kysmys musiikin alueelta, jota minäkin harrastan. HD jo antoi pari vinkkiä.
Yksi tapa on edetä reittiä, jota kait useimmat bluesinharrastajat maassamme ovat edenneett 60-luvusta lähtien.
Eli ensin kuunneltiin brittibändien versioita bluesista ja sitten on ryhdytty perehtymään alkuperäiseen jenkkikamaan.
Kirjastoa minäkin ennen levykauppaan ryntäämistä suosittelen. Seuraavia voi kokeilla:
Rolling Stonesien eka LP:
Ehdottomasti JOhn Mayalls Bluesbreakers with Eric Clapton ( klasikko, jossa 20v Clapton näytti mistä kana kusee, Jimi Hendrixin eka kysymys oli kun häntä kosittiin Englantiin, että tapaanko Claptonin)
John Mayall Bluesbreakers, A Hard Road, Peter Green kitarassa.
Fresh Cream, The Cream, kolme virtuaoosia, jotka palasivat juuri yhteen kymmenien vuosien jälkeen.
ja jenkeistä
The Paul Butterfiel Bluesband, East West.
Sitten mustalta puolelta noita jo listatuja. Nähdäkseni jokaisen itseään kunnioittavan harrastan pitää Howlin Wolf ja Muddy Waters tuntea. Best of vaan tilaukseen kirjastosta.
Kitarapuoleta tietysti Kingit. BB, Albert Ja Freddy.
Onhan noita vaikka kuinka. Itse kuuntelen juuri ww.live365.comin BlueIceWater radiota, josta tulee koko ajan hyvää bluesia ja soulia. Tuttuja ja tuntemattomia.
Kerrankin kysmys musiikin alueelta, jota minäkin harrastan. HD jo antoi pari vinkkiä.
Yksi tapa on edetä reittiä, jota kait useimmat bluesinharrastajat maassamme ovat edenneett 60-luvusta lähtien.
Eli ensin kuunneltiin brittibändien versioita bluesista ja sitten on ryhdytty perehtymään alkuperäiseen jenkkikamaan.
Kirjastoa minäkin ennen levykauppaan ryntäämistä suosittelen. Seuraavia voi kokeilla:
Rolling Stonesien eka LP:
Ehdottomasti JOhn Mayalls Bluesbreakers with Eric Clapton ( klasikko, jossa 20v Clapton näytti mistä kana kusee, Jimi Hendrixin eka kysymys oli kun häntä kosittiin Englantiin, että tapaanko Claptonin)
John Mayall Bluesbreakers, A Hard Road, Peter Green kitarassa.
Fresh Cream, The Cream, kolme virtuaoosia, jotka palasivat juuri yhteen kymmenien vuosien jälkeen.
ja jenkeistä
The Paul Butterfiel Bluesband, East West.
Sitten mustalta puolelta noita jo listatuja. Nähdäkseni jokaisen itseään kunnioittavan harrastan pitää Howlin Wolf ja Muddy Waters tuntea. Best of vaan tilaukseen kirjastosta.
Kitarapuoleta tietysti Kingit. BB, Albert Ja Freddy.
Onhan noita vaikka kuinka. Itse kuuntelen juuri ww.live365.comin BlueIceWater radiota, josta tulee koko ajan hyvää bluesia ja soulia. Tuttuja ja tuntemattomia.
When the going gets weird, the weird turn pro.
Dr. Hunter S. Thompson
Dr. Hunter S. Thompson
Re: Omaatko sinisen?
Epäilemättä veistelet totuuksia. Johtopäätös: Se ken Zeppeliinejä pitää arvossaan, on jo vannoutunut sinisen diggari. Hah! Veistelkää siitä, senkin metalli maanikot!BrianW kirjoitti:Eli ensin kuunneltiin brittibändien versioita bluesista ja sitten on ryhdytty perehtymään alkuperäiseen jenkkikamaan.
BrianW:n postauksesta tuli mieleeni suht tuore julkaisu: Eric Clapton – Sessions For Robert J. Saatavana pelkästään CD:nä, mutta suosittelen pakettia jossa on mukana DVD ja CD. Kyse on siis siitä, että Clapton soittaa suurimman idolinsa Robert Johnsonin biisejä. Joko sovitettuna isolle bändille, tai kahdelle kitaralle, sekä pelkästään Ericin kitaralle ja äänelle. DVD:llä Eric kuvailee omia tuntemuksiaan Robertin musiikkiin. Toki suosittelen pakettia. Etten sanoisi; loistava!
Tuli tässä ahtaaseen mieleeni; kunhan elämä asettuu aloilleen ja on aika kohdata ihmisiä, olisiko aika järjestää Kity iltamat sinisen teemalla. Tietääkseni noita on vietetty jos vaikka minkä teeman tekosyyllä, siis miksei tämänkin. Allekirjoittanut voisi ottaa järjestelyvastuun, järjestellä tilat, äänentoiston ja toimittaa paikalle palstan ulkopuolisia diggareita. Voisin sieluni silmissä nähdä, että luvassa olisi kohtuulliset iltamat. Jos on kannatusta, niin ilmoitelkaa.
Re: Omaatko sinisen?
Mitä nyt taas pitää hävetä?HoundDog kirjoitti: Hah! Veistelkää siitä, senkin metalli maanikot!
Re: Omaatko sinisen?
En kuulntele bluesia paljoakaan,
eikä mikään edellä mainituista äijistä ole erityinen suosikki (suurin osa korkeintaan nimeltä tuttuja).
Mun sininen on ehdottomasti Bonnie Raitt. Onhan se tehny paljon paskaakin, mutta esim.
"Love me like a man" kappaleen hän tulkitsee todella hienosti.
Tämän Naisen äänessä on jotain joka saa mut uskomaan joka sanan,
tuntuu tulevan niin sydämestä ja vähällä vaivalla.
Kantrimuijaks se yleensä luokitellaan, mun mielestä syyttä.
eikä mikään edellä mainituista äijistä ole erityinen suosikki (suurin osa korkeintaan nimeltä tuttuja).
Mun sininen on ehdottomasti Bonnie Raitt. Onhan se tehny paljon paskaakin, mutta esim.
"Love me like a man" kappaleen hän tulkitsee todella hienosti.
Tämän Naisen äänessä on jotain joka saa mut uskomaan joka sanan,
tuntuu tulevan niin sydämestä ja vähällä vaivalla.
Kantrimuijaks se yleensä luokitellaan, mun mielestä syyttä.
Re: Omaatko sinisen?
Miksi äänestit ylipäätään?KisSandra kirjoitti:Edelleen siis jää avoimeksi kohta mikä?
Re: Omaatko sinisen?
Mikä ihme yksikkö tuo on mp/h?killkill kirjoitti:joskin 100 mp/h -nopeudella soitetuksi"
Eikös se ole mph= miles per hour, ei miles per per hour, josta saataisiin joku käänteisyksikkö tuntia mailissa? eli mailissa menisi sata tuntia tai jotai? Pitää ottaa peninkulmat yms. jälleen käyttöön..Voihan se Lemmy niin sanoa, mutta tässä tapauksessa voisimme pistää hänen sanomansa tulilinjalle?
Kukaan järkevä ihminen ei tietysti puuttuisi tälläiseen kuin luonnontieteilijä.
Olen ikävä ja ymmärtämätön ihminen..
Blues rulaa tietty.
Pyyhin Netikettiin..
Re: Omaatko sinisen?
Osa 2:SingleMalt kirjoitti: Listaahan alle muutama levy, jotka alueesta kiinnostuneen nyypiön tulisi ostaa ensimmäisenä?
BB King - Indianola Mississippi Seeds
Edellisestä suositukseen verrattuna aivan toisenlaista tavaraa. Ison bändin kera soitettua salonkikelpoista bluesia. Viimeisen päälle timantiksi hiottua tavaraa. Vuonna 1989 ilmestynyt albumi, jota useat muutkin, kuin vain minä, pitävät BB:n parhaana. Tarjolla suuria tunteita, niin kuin vain BB ne osaa tulkita. Löytyy hidasta tunteilua, etten sanoisi peräti hempeilyä (jos joskus kaipaisin hidasta 'nojailu tanssiin' sopivaa biisiä, niin tältä albumilta sen poimisin), sekä joutuisampaa rallia. Paikka paikoin on lähes mahdoton yrittää olla paikallaan. Niin mukaansa tempaavaa on BB beat. Ja koko helmen paketoi albumin viimeinen biisi Hummingbird. Huisi paketti.
http://www.bbking.com/discography/?AssetID=1196
(HUOM näytteissä huono bitrate)
Re: Omaatko sinisen?
Loistavaa, asiantuntijoita!
Kertokaas mistä löydän sellaista hyvin rauhallista, kevyttä vanhaa kunnon jazzia ja bluesia. Sellaista jota voisi kuvitella kuuntelevansa sikaribaarissa konjakkilasi kädessä. Ei välttämättä edes laulua, vain jammailua ja tulkintaa.
Artisteja ja levyjen nimiä kaipailen siis. Tack. Privaviestit myös sallittuja asian teemoilta.
Kertokaas mistä löydän sellaista hyvin rauhallista, kevyttä vanhaa kunnon jazzia ja bluesia. Sellaista jota voisi kuvitella kuuntelevansa sikaribaarissa konjakkilasi kädessä. Ei välttämättä edes laulua, vain jammailua ja tulkintaa.
Artisteja ja levyjen nimiä kaipailen siis. Tack. Privaviestit myös sallittuja asian teemoilta.
Re: Omaatko sinisen?
Itse saan parhaiten 50-luvun kapakkatunnelmat (hämärä savuinen baari, päällä frakki, kädessä konjakkilasi sikareineen) aikaiseksi Hellbellin mainitsemalla Billie Holidayllä sekä Louis Armstongilla. Muita mieleisiä ja mainitsemisen arvoisia Traditional Swing –taitureita ovat Lester Young, Count Basie, Glenn Miller, Duke Ellington ja Coleman Hawkins. Käy ostamassa tai lainaamassa kokoelmalevyjä, esimerkiksi Holidayn kokoelmat (The Quintessentail vol 1-9).QuarterDot kirjoitti: Kertokaas mistä löydän sellaista hyvin rauhallista, kevyttä vanhaa kunnon jazzia...
Hieman räväkämpää tyylisuuntaa edustavat BeBopin kehittäjät Dizzy Gillespie, Charlie Parker ja Thelonious Monk. Tässä tyylisuunnassa ei laulajia tunnettu, ainoastaan virtuoosimainen improvisointi, joka todella pääsi todella valloilleen. Tempo oli lähes poikkeuksetta yli 200. Varsinkin Parkerin alttosaksofonin nerokkaat juoksutukset, jotka lähtivät Hendrixin tavoin aivan omiin sfääreihinsä, mutta palasivat kuitenkin eriskummallisia reittejä takaisin kappaleen teemaan, ovat korvia hivelevää materiaalia, kannattaa tutustua. Ei ehkä yhtä vellovaa ja utuista tunnelmaa mitä Swingissä, mutta toimii kuitenkin.
Yksi hienoimmista levytyksistä koko jazzin historiassa on Miles Davisin ’Kind of Blue’. Miles sai koottua unelmaorkesterin, johon kuului yksi lahjakkaimmista fonisteista kautta aikain, John Coltrane. Tässä kokoonpanossa hän soitti poikkeuksellisesti tenoria. Myös nerokkaan Cannonball Ardleyn alttofonin sävelet ovat jotain yliluonnollista. Pehmeää, mutta tiukkaa, arvaamatonta ja hieman mystistä soitantoa. Varsinkin levyn ensimmäinen kappale ’So What’, joka on muuten aivan käsittämättömän nerokas tekele, sopii mainiosti konjakkilasin kumppaniksi.
Uusista tekeleistä voisi esiin nostaa Chick Corean ”Past, Present & Future” -levyn, jossa kaveri palasi juurilleen, originaaliin trio-kokoonpanoon. Mitään yllätyksiä tästä ei tule löytymään, mutta kelvollista kuunneltavaa kyllä. Myös Herbie Hancockin 'Canteloupe Island' kannattaa tsekata. Legendaarinen levy tarttuvine teemoineen ja sooloineen.
Joku muu voi sitten korjata virheet/lisätä paremmat tiedot. Nimittäin tietoni vanhemmasta jazzista ovat puutteelliset; keskityn enemmänkin fuusio-osastolle, enkä pidä edes konjakin mausta, perskeles!
Re: Omaatko sinisen?
Osa 3.
Muddy Waters – Hard Again
Ollaan osa 1:sen jäljillä. Nyt kuitenkin puhutaan tavallaan tripla -albumista. Johnny Winter halusi nostaa oman esikuvansa jalustalle ja tuoda taas parrasvaloihin. Yhteistyön hedelmänä julkaistiin kolme albumia. Itse olen näistä parhaimpana aina pitänyt tätä Hard Again –plättyä. Ensinäkin albumin kakkosraita ’Bus Driver’ on aivan mykistyttävän loistava biisi. Trio Muddy, Johnny ja James Cotton soittavat kerta kaikkiaan sellaisen siivun että allekirjoittanut sovittaa sen oman top-kymppinsä listalle missä mielentilassa tahansa. Varsinkin Cottonin harppu itkee vereslihaa!
Samaan hengenvetoon on todettava ettei yksikään biisi albumilla ole heikko lenkki. Ja kuten edelle kirjasin, vielä kun listaan laitetaan ’Pine Top’ Perkins pianoon, on albumin soittajakaarti vähintäänkin parhaasta päästä. Albumi on vuodelta 1977, joten jokainen ukko on vielä vedossa. Muutamissa biiseissä voi helposti kuulla että nyt Johnny Winter on elementissään. Vanhojen mestareiden kisällinä. Ja Muddy. Muddy ohjaa bussia niin kuin maestron kuuluukin.
Joko riittää, vai vieläkö laitan lisää?
Muddy Waters – Hard Again
Ollaan osa 1:sen jäljillä. Nyt kuitenkin puhutaan tavallaan tripla -albumista. Johnny Winter halusi nostaa oman esikuvansa jalustalle ja tuoda taas parrasvaloihin. Yhteistyön hedelmänä julkaistiin kolme albumia. Itse olen näistä parhaimpana aina pitänyt tätä Hard Again –plättyä. Ensinäkin albumin kakkosraita ’Bus Driver’ on aivan mykistyttävän loistava biisi. Trio Muddy, Johnny ja James Cotton soittavat kerta kaikkiaan sellaisen siivun että allekirjoittanut sovittaa sen oman top-kymppinsä listalle missä mielentilassa tahansa. Varsinkin Cottonin harppu itkee vereslihaa!
Samaan hengenvetoon on todettava ettei yksikään biisi albumilla ole heikko lenkki. Ja kuten edelle kirjasin, vielä kun listaan laitetaan ’Pine Top’ Perkins pianoon, on albumin soittajakaarti vähintäänkin parhaasta päästä. Albumi on vuodelta 1977, joten jokainen ukko on vielä vedossa. Muutamissa biiseissä voi helposti kuulla että nyt Johnny Winter on elementissään. Vanhojen mestareiden kisällinä. Ja Muddy. Muddy ohjaa bussia niin kuin maestron kuuluukin.
Joko riittää, vai vieläkö laitan lisää?
Re: Omaatko sinisen?
Unohdin muuten sanoa, että levyn kansi suorastaan puhkuu sitä, että Muddy on 'Hard Again'!
Re: Omaatko sinisen?
Ostin tämän ketjun innoittamana (tosin lukematta ketjua kokonaan) kokoelman Easin' back to Tennessee - The essential recordings of Tennessee blues.
Yhtään äänestyksessä mukana ollutta artistia en takakannesta löytänyt, mutta muutaman multiedustuksen saavuttaneen sinisen listaan, jos vaikka mestarit tunnistaisivat ja osaisivat kertoa jotain..
'sleepy' John Estes
Charlie Pickett
Little Buddy Doyle
Ted Davenport & His Beale Street Jug Band
Nyt pitäisi vielä löytää toimiva CD-aparaatti.. itse en sellaista omista.
Yhtään äänestyksessä mukana ollutta artistia en takakannesta löytänyt, mutta muutaman multiedustuksen saavuttaneen sinisen listaan, jos vaikka mestarit tunnistaisivat ja osaisivat kertoa jotain..
'sleepy' John Estes
Charlie Pickett
Little Buddy Doyle
Ted Davenport & His Beale Street Jug Band
Nyt pitäisi vielä löytää toimiva CD-aparaatti.. itse en sellaista omista.
Nyt penikseni on fantastinen!
Re: Omaatko sinisen?
Contaminated! Niin se tarttuu kuin purkka punaiseen tukkaan!Clay kirjoitti:Ostin tämän ketjun innoittamana