Kitinä

urpiainen kirjoitti: ↑18.04.2019 13:11
Mulle tulee tästä keskustelusta mieleen taannoinen Kitinäkeskustelu, kun joku linkkasi tänne Hesarin kolumnin, jossa Hesarin keski-ikäistyvä miestoimittaja purki kokemustaan siitä, että oli yhtäkkiä tajunnut, että pimeillä kaduilla yksin kulkevat naiset pelkäävät häntä, kun hän sattuu kulkemaan heidän perässään.

Kaikki pelkäävät joissain tilanteissa. Suomessa miespuoliset tuttavani pelkäävät vähemmän kuin vsikkapa etelä-afrikassa. On tosi kurjaa joutua pelkäämään. Toivottavasti kenenkään ei enää koskaan tarvitsisi pelätä väkivaltaa.

Kreitsu kirjoitti: ↑18.04.2019 12:28Ai niin: kun mies kirjoittaa vastaavaa niin se on rakentavaa yhteiskunnallista satiiria

Mä olen vähän yksioikoinen lukija. Mä en koskaan pohdi mitä kirjailija haluaa teoksellaan sanoa. Luen yleensä kevyttä hömppää ja tarina on joko hauskasti kirjoitettu ja mukaansa tempaava tai sitten ei, jolloin kirja jää kesken, enkä analysoi lukemaani sen tarkemmin. Noin 100 sivua koitan antaa aikaa tarinalle osoittautua kiinnostavaksi.

En ole oikein kiitollinen näistä naisvihavihjailuista, vaikka ne kertovat enemmän vihjailijoista kuin minusta. Pidin juonikuvausta epäuskottavana, koska uskon ihmisten käyttäytyvän paremmin. Ihan sama onko kirjoittaja mies vai nainen. Mutta en ole lukenut kirjaa enkä kirja-arvostelua, joten kommentoin vain Jameksen tiivistelmää, joka ei välttämättä tee oikeutta kirjalle.

En ole lukenut, mutta tulen lukemaan:

Helsinki 12

Philippe Delerm: Päivätorkut piloilla
Lyhyitä kertomuksia. Suosittelen.

Olen lukenut näistä kai 18
https://www.theguardian.com/books/2019/ ... st-century
Olen vähän pudonnut kelkasta vuosituhannen alkuvuosien jälkeen.

^ Oon katsonut leffana ”Girl with the dragon tattoo”
ja joitain Harry Pottereita myös!1

^ Joo, mutta tässä on se, että hämärtyneessä identiteettinarratiivissani ajattelen itseäni henkilönä, joka seuraa esim. anglo-amerikkalaista nykykirjallisuutta aika hyvin. Ei ehkä ole totuudenmukainen itseymmärrys tämä. Listalla oli monia kirjailijoita, joiden 90-luvun lopun tai 2000-luvun alun teokset kyllä olen lukenut, mutta en listalle nostettuja tuoreempia.

urpiainen kirjoitti: ↑14.11.2019 11:16 Olen lukenut näistä kai 18
https://www.theguardian.com/books/2019/ ... st-century
Olen vähän pudonnut kelkasta vuosituhannen alkuvuosien jälkeen.

No se meni suunnilleen niin ohi kuin odotinkin. Paremmalla tuurilla Gaimanilta olisi ollut mukana teos, jonka olisin lukenut muutenkin kuin sarjakuvana. Nyt Potter jäi ainoaksi kirjaksi listalla, jonka olen lukenut. Sen kliseköntin listalla olo saa kyllä epäilemään koko listan tasoa.

Viisi luettuna listalta, mitä pidän hyvänä saavutuksena ottaen huomioon kevyen kirjamakuni ja kyvyttömyyteni ja haluttomuuteni lukea mitään vain statuksen tai suosion vuoksi. Kiinnostuslukijana ne kirjat oli Gone Girl, Girl With the Dragon Tattoo, Fingersmith, Curious Insident of the Dog in the Nighttime ja joku jota en muista. Puolillaan voisin otta Atonementista, joka selasin ja lueskelin just sen verran, että juoni ja loppuratkaisu selvisivät.

Edit. White Teeth on viides.

Amelie Nothomb: Vaitelias naapuri
Hauska ja kieroutunut.

urpiainen kirjoitti: ↑14.11.2019 11:16 Olen lukenut näistä kai 18
https://www.theguardian.com/books/2019/ ... st-century
Olen vähän pudonnut kelkasta vuosituhannen alkuvuosien jälkeen.

Olen lukenut listalta kahdeksan teosta.

1. Stieg Larsson: The Girl With the Dragon Tattoo
2. Hanya Yanagihara: A Little Life
3. Barbara Demick: Nothing to Envy
4. Edward St Aubyn: Mother’s Milk
5. Ian McEwan: Atonement
6. Sarah Waters: Fingersmith
7. Chimamanda Ngozi Adichie: Half of a Yellow Sun
8. Kazuo Ishiguro: Never Let Me Go

Lähes kaikista listan kirjoista/kirjailijoista olen tietoinen ja muutama listan kirjoista on edelleen lukulistallani (ja pari kirjaa olen jättänyt kesken, mm. Zadie Smithin ”Valkoiset hampaat”). Muutamalta kirjailijalta olen lukenut jonkin muun kirjan kuin listassa mainitun. Suurin osa tuon listan kirjoista ei sen sijaan edes kiinnosta. Oma listani olisi hyvin toisenlainen.

Olen lukenut yhden (1), pitänee vähän petrata.

82
Coraline
by Neil Gaiman (2002)

Listalta 6 ja korkeimmalla sijalla oli The Shock Doctrine / Naomi Klein (2007).

Lukeminen on tippunut viimeisen 10 vuoden aikana kuin lehmän häntä. En ole koskaan ollut näin huonosti yleissivistynyt kuin nyt.

Oon lukenut, tai oikeastaan kuunnellut Jessikka Aron Trollitehdasta. Paljon samoja havaintoja olen tehnyt itsekin, mutta varsinkin muutaman haastatellun jutuissa oli jo melko paranoidi sävy.

Toisaalta huomaan, että lukemisen aikana olen seurannut myös omia tunnereaktioitani tai kommentointikynnystä vaikka Twitteristä tarkemmin.

Myös tuon lukemisen jälkeen täysin mahdoton ymmärtää, miksi suomalaiset korkeasti koulutetut haluavat olla osa tuota propagandakoneistoa.

Luin Tapio Suomisen kirjan urheiluhullu.

Oli jopa hyvä ja nimenomaa valaiseva terveenkin lukemana.

Tapsaa pitäisi tukea.

TAMMIARSKA

Shoe Dog - Niken perustajan Phil Knightin muistelmat.

Aluksi diggailin lennokkaasta tekstistä ja tavasta miten kertoja ei maalaa itsestään mitään superihmistä. Pisemmälle ehtiessä koko teos alkoi maistua copywriter-ammattilaisen tekeleeltä. Ei miljoonien arvoisen yrityksen perustajan muistelmissa saa olla mitään sellaista, joka nokeaisi brändiä tai vaikuttaisi osakkeen kurssiin. Vähän erilainen urheilubio, mutta tuskinpa tartun tähän toiste.

https://www.adlibris.com/fi/kirja/kolme ... WkEALw_wcB

Kolmen kappaleen probleema

Ensimmäinen lukemani kiinalaisen kirjailijan teos. Kovaa Sci-fiä. Trilogian ensimmäinen osa.

Kirja sijoittuu sekä kulttuurivallankumouksen aikaan että nykyaikaan. Yllätti se, miten kaunistelematta kulttuurivallankumouksen aika kuvataan. Olin luullut, että asia olisi edelleen jonkinlainen tabu Kiinassa. Paljon kiinalaisia henkilöitä ja nimiä, onneksi päähenkilöt oli koottu kirjassa omalle sivulleen.

Muuten jeesch, mutta aika suuri osa kirjasta sijoittuu virtuaalitodellisuuspelin sisään ja em. jaksot olivat ikävystyttäviä.

3/5.

James Potkukelkka kirjoitti: ↑01.02.2020 11:44 Kolmen kappaleen probleema

Luin englanninkielisen käännöksen joitakin vuosia sitten, ja tykkäsin sen verran että luin trilogian läpi.

^Aloitin just toista osaa. Nämä suomennokset on käännetty suoraan kiinasta. Kolmas osa pitää varmaan lukea englanniksi. Sitä ei ole vielä käännetty.

Vihdoin tuli luettua Hugh Howeyn Siilo-trilogian ensimmäinen osa eli Wool (suomeksi Siilo). Oli ihan koukuttava dystopia, mutta hieman pitkitetty eli olisi voinut sieltä täältä hieman karsia. Mieluusti luen ne loput kaksi osaa, kunhan täällä joskus kirjastot aukeavat ja voin ne lainata. En viitsi omaksi ostaa, koska pyrin ostamaan vain sellaisia kirjoja, joita ei kirjastosta saa. Niissäkin on ihan tarpeeksi hommattavaa.

Kreitsu kirjoitti: ↑11.06.2020 11:21 Vihdoin tuli luettua Hugh Howeyn Siilo-trilogian ensimmäinen osa eli Wool (suomeksi Siilo). Oli ihan koukuttava dystopia, mutta hieman pitkitetty eli olisi voinut sieltä täältä hieman karsia. Mieluusti luen ne loput kaksi osaa, kunhan täällä joskus kirjastot aukeavat ja voin ne lainata. En viitsi omaksi ostaa, koska pyrin ostamaan vain sellaisia kirjoja, joita ei kirjastosta saa. Niissäkin on ihan tarpeeksi hommattavaa.

Luin tuon eka osan muutama vuosi sitten ja tykkäsin kovasti.

Valitettavasti tässä kävi kuten Matrix-trilogiassa, eli taso laski nopeasti. Jos muistan oikein, kyse oli jonkinlaisesta indie-kustantamosta ellei peräti omakustannetyyppisestä asiasta. Sitten kun eka osa sai suuren suosion, kirjalijalla mopo karkasi ja kirjoitti kakkosen ja kolmosen tosi nopeasti ja koko ajan raportoi netissä tyyliin "tänään sata sivua kirjoitettu" tjsp. Ja samalla vielä kirjoitti faneille lyhyitä tarinoita lisäksi. Kakkosen vielä jaksoin lukea, mutta kolmas jäi kesken. Varmaan edelleen yöpöydällä, jossa ollut muutaman vuoden. Ei niissä perinteisissä kustantamoissa turhaan ole kustannustoimittajia. Varaudu siis pettymykseen. Eka on tosi hyvä kyllä.

James Potkukelkka kirjoitti: ↑02.02.2020 13:54 ^Aloitin just toista osaa. Nämä suomennokset on käännetty suoraan kiinasta. Kolmas osa pitää varmaan lukea englanniksi. Sitä ei ole vielä käännetty.

Toinen osa luettu.

Ostin nyt Apple book storesta kolmannen osan englanniksi, ei ole vielä käännetty. Hämmentävästi mielestäni täsmälleen sama kirja oli sekä 9,99 että 6,99 hintaan. Ostin sitten sen halvemman.

Erlend Loe: Supernaivi

Kirjojen lukemisessa joku omatunto (tai psykologinen yliminä) sanoo että pitää lukea muutakin kuin Ilta-Sanomia ja Tex Willeriä, eli se on osittain pakkopullaa. Supernaivi ei ollut yhtään pakkopullaa.

Augustina Bazterrica: Tender Is the Flesh (suom. Rotukirja)

Virus on saastuttanut eläimet eikä niitä voi enää syödä. Onkin alettu kasvattaa ihmisiä syötäväksi. Kirjan keskiössä on Marcos, joka on mukana lihabisneksessä ja sen myötä ihmislihan prosessointi tuodaan lukijallekin tutuksi. Samoin valottuu Marcosin elämä, joka ei ole ihan kohdillaan. Vaimo on häipynyt erään traagisen tapahtuman takia ainakin toistaiseksi asumaan muualle ja Marcosin isä on hoivakodissa osin dementoituneena. Kun Marcos saa lahjaksi laatulihan (naisen), hän ei oikein tiedä mitä sille tai sillä tehdä, joten hän telkeää sen vajaan.

Olen lukenut kirjasta puolet ja aika koukuttava on. Periaatteessa kovin paljon ei ole tapahtunut, paitsi kirjan maailma on tullut tutuksi. Kirjan tunnelma on ankeahko ja harmaa, mutta mitäpä muuta voisi oikeastaan tällaiselta dystopialta odottaa.

Aika rajuja huumeita pitää vetää että saa idean kirjoitella moista.