Kitinä

Mua vähän harmittaa etten kykene äänikirjoihin. Alan kuunnellessa heti vaeltamaan ympäri asuntoa ja järjestelemään/siivoamaan tmv. jonka seurauksena ajatus lähtee vaeltamaan ja joudun jatkuvasti palaamaan jo kuunneltuun osioon. Kirjan kanssa pysyn paikoillani.

Vesper kirjoitti: ↑23.03.2021 12:11 Mua vähän harmittaa etten kykene äänikirjoihin. Alan kuunnellessa heti vaeltamaan ympäri asuntoa ja järjestelemään/siivoamaan tmv. jonka seurauksena ajatus lähtee vaeltamaan ja joudun jatkuvasti palaamaan jo kuunneltuun osioon. Kirjan kanssa pysyn paikoillani.

Autoillessa pysyt kiinni

urpiainen kirjoitti: ↑23.03.2021 11:36 Mä tykkään kirjasta fyysisenä esineenä ja lukemisesta tapahtumana.

Toki kirja fyysisesti on mukavampi. Mutta se vaatii sen fyysisen kirjan ostamisen. Bookbeatissa se on yksi klikkaus.

James Potkukelkka kirjoitti: ↑23.03.2021 12:17

urpiainen kirjoitti: ↑23.03.2021 11:36 Mä tykkään kirjasta fyysisenä esineenä ja lukemisesta tapahtumana.

Toki kirja fyysisesti on mukavampi. Mutta se vaatii sen fyysisen kirjan ostamisen. Bookbeatissa se on yksi klikkaus.

Mä oon käyttänyt aika paljon kirjastoa viime vuosina. Varaaminen on niin helppoa nykyisin. Toki uudempiin kirjoihin voi olla pitkä jono, mutta kun on useampi kirja jonossa, niin kyllä ne sieltä aikanaan tulee.

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000007 ... 181d1c6b28

Olen lukenut ehkä 1/3.

Ruotsi hakee Nato-jäsenyyttä. Sen jälkeen tunnuksettomat vihreät miehet miehittävät Gotlannin. Ruotsi pyytää Suomelta apua ja yhteisoperaatiossa Gotlanti vapautetaan. Tämän jälkeen alkavat Venäjän suorittamat Suomen ilmatilanloukkaukset ja Suomen pääkaupunkiseudulla vesijohtovesi saastuu. Venäläiset masinoivat erilaisia informaatiovaikuttamiskamppanjoita.

Kirjaa lukiessa tulee vahva vitun venäläiset -fiilis ja alkaa kuunnella uutisia uudella korvalla.

Tulee mieleen, että ehkä kirja on Helena Immosen työnantajan tilaama ja kyseessä on Suomen armeijan propagandasta..

James Potkukelkka kirjoitti: ↑21.04.2021 10:45 Kirjaa lukiessa tulee vahva vitun venäläiset -fiilis ja alkaa kuunnella uutisia uudella korvalla.

Tulee mieleen, että ehkä kirja on Helena Immosen työnantajan tilaama ja kyseessä on Suomen armeijan propagandasta..

Vaatekaappini parhaiten kätkettyjä luurankoja on, että varhaisteininä minulla oli lyhyt vaihe, kun luin kaikki käsiini saamani Tom Clancyn ja Frederick Forsythin romaanit (uskallan tunnustaa tämän nyt anonyymilla palstalla, kun en tuolloin vielä ollut saavuttanut rikousoikeudellisen vastuun alaikärajaa, ja vahinkoa aiheutin lähinnä omalle sielulleni). Sen jälkeen en ole tuntenut vetoa tällaiseen kirjallisuuteen, mutta kyllähän tuossa nousee niin ilmeisen kiinnostavia metakirjallisia kysymyksiä, että pitäisi ehkä kokeilla.

^Joo. Mun mielestäni on erikoista, että lukemissani jutuissa kukaan ei ole tuonut tuota näkökulmaa esiin. Kyseessä on kuitenkin pääesikunnan viestintäosastolla työskentelevän upseerin kirjoittama kirja..

Vaikka tietysti on niinkin, että esikoisromaanit usein käsittelevät kirjoittalle itselleen läheisiä asioita ja sisältävät elämänkerrallisia vaikutteita. Eli on tietysti aivan luonnollista, että viestintäosastolla toimiva upseeri kirjoittaa sotaromaanin, jossa on paljon informaatiovaikuttamista.

Urpis: samis. Mitä häpeämistä tuossa on? FF-vainaa etenkin kirjoitti vielä vanhoilla päivilääkin erinomaista jännäriä (esim "Afgaani"). Clancyn maailmankuva tokin on varsin oikeistomilitanttinen, mutta parhaimillaan punoi mielenkiintoisia juonia joita oli ilo lukea. Omat suosikkini ukolta
- Armoa Tuntematta
- Punainen Lokakuu
- Kremlin Kardinaali
- Peloista Pahin

Kunniavelka meni vielä mutta viimeiset Jack Ryan-kirjat "Karhu ja Lohikäärme" alkoivat mennä ähkymöhkyn puolelle.

Äänikirjoithin en suostu. Yhden ainoan eKirjan olen lukenut, joku Lemmy-bio jota ei paperisena mistään saanut. En suostu siihen että vähä vapaa-aika yritetään rentoutua samoilla kapineilla, jotka ovat työperäisen stressin ykkösiaiheuttaja.

Oma suosikkini Clancyistä on Myrsky nousee. Insinöörinä arvostan kun Clancy piti tekniset detailit kohdillaan laajan tuttavapiirinsä kanssa. Vuoden -95 jälkeiset ei kylläkään napostele.

urpiainen kirjoitti: ↑21.04.2021 11:01 Vaatekaappini parhaiten kätkettyjä luurankoja on, että varhaisteininä minulla oli lyhyt vaihe, kun luin kaikki käsiini saamani Tom Clancyn ja Frederick Forsythin romaanit

Yhtään Clancya en ole lukenut ja toi toinen nimi ei kuulosta edes etäisesti tutulta. Olenko menettänyt sivistyksen kannalta jotain olennaista?

KKK kirjoitti: ↑22.04.2021 2:02 Urpis: samis. Mitä häpeämistä tuossa on? FF-vainaa etenkin kirjoitti vielä vanhoilla päivilääkin erinomaista jännäriä (esim "Afgaani"). Clancyn maailmankuva tokin on varsin oikeistomilitanttinen, mutta parhaimillaan punoi mielenkiintoisia juonia joita oli ilo lukea. Omat suosikkini ukolta
- Armoa Tuntematta
- Punainen Lokakuu
- Kremlin Kardinaali
- Peloista Pahin

Kunniavelka meni vielä mutta viimeiset Jack Ryan-kirjat "Karhu ja Lohikäärme" alkoivat mennä ähkymöhkyn puolelle.

Äänikirjoithin en suostu. Yhden ainoan eKirjan olen lukenut, joku Lemmy-bio jota ei paperisena mistään saanut. En suostu siihen että vähä vapaa-aika yritetään rentoutua samoilla kapineilla, jotka ovat työperäisen stressin ykkösiaiheuttaja.

No ei missään lukemisessa tietenkään ole oikeasti mitään häpeämistä. Piti olla jotenkin itseironinen ja antaa kuvaa sellaisesta kulttuurisesta diletantista, joka koettaa esittää sivistyneempää kuin onkaan performoimalla korkeakirjallisempaa makua kuin mistä oikeasti nauttii. Ja ovathan nuo tuossa teknoasepornotrillerigenressä kai jonkinlaisia johtotähtiä, minkä näkee jo ihan myyntiluvuista. Kuitenkin iso osa kylmän sodan kulttuuria, sanoisin. Kaikki lukeminen sivistää, vaikka makuaan voi yrittää kultivoida.

Maailmankuva on tosiaan aika suoraviivainen noissa, varsinkin Clancyissa (sivumennen sanoen, olen tietoinen Clancyn vainajoitumisesta, mutta ajattelin FF:n olevan yhä elossa?). Käsittääkseni Clancy kerkesi jopa päivittää maailmankatsomuksensa kylmän sodan ajoilta uuteen persuilu-trumpismi-oikeistokonservatismiin ja esim. syyttää amerikkalaisia liberaaleja 9/11:iin johtaneista kehityskuluista, vaatien kovempia otteita. Ehkä tällainen urpoilu vähän näkyy kirjoissakin.

Mä en oikein osaa sanoa suosikkiani noista kirjoista. Luin niitä kuitenkin 80-luvulla tai viimeistään ihan 90-luvun alussa, enkä oikein muista niistä mitään. No, Punaisen lokakuun metsästyksen muistan, mutta siinäkin saattaa mennä muistoissani Connery-leffa sekaisin kirjan kanssa. Muistan myös jostain toisesta kirjasta kohtauksen, jossa Jack Ryan pelastaa Englannin kruununprinssin murhayritykseltä, joka johtaa pohdintaan, voiko amerikkalaisen palkita aatelisarvolla. Shakaali on myös jättänyt jonkun muistijäljen, mutta siinä se melkein onkin. Toki jylhät nimet tyyliin "Punainen myrsky nousee" tai "Kremlin kardinaali" soittelevat jotain kelloja, mutta en muista kirjojen sisällöstä mitään.
(Edit: Bluntlyn viestin pohjalta hoksasin/muistin, että Clancyn romaani "Red Storm Rising" tosiaan suomennettiin ilman myrskyn väriä määrittävää adjektiivia nimellä "Myrsky nousee". Vaikea olla näkemättä tässä kylmän sodan ajan suomettumisen vaikutusta. Lisännee genren kulttuurista kiinnostavuutta!)

Itse asiassa, nyt kun oikein mietin, muistelisin suosikkini tämän genren kirjoista aikanaan olleen jonkun, jonka nimeä en muista, mutta jossa lähetettiin tarkka-ampuja ampumaan joku terroristi Bekaan laaksoon. Mutta se ei varmaan ollut edes Clancyn/Forsythin kirja, vaan jonkun toisen saman alan miehen. Ja oman varhaisteini-ikäisen itseni arvostelukykykin oli varmaan aika puutteellinen. (Niin, ja luin mä iloisella 80-luvulla myös kaikki käsiini saamani Alistair MacLeanit, mutta ne kai ovat vähän eri juttu, vai ovatko? Miljonäärien laiva, Navaronen tykit, ja ennen muuta Saattue Murmanskiin kumminkin olivat 12-vuotiaan Urpiaisen mielestä tymäkkää tavaraa.)

Äänikirjat joo. Tilasin taas, jonkin Kitinäkeskustelun innoittamana, BookBeatin, mutta ei toimi minulle. Olen nyt viime päivät kuunnellut Juha Kauppisen kehuttua kirjaa Monimuotoisuus, ja onhan se erinomainen, mutta koko ajan tuntuu hölmöltä: paljon mieluummin lukisin itse. Ehkä jos ajaisi jotain tuntien ajoja säännöllisesti, mutta mun hektiseen elämääni (hah!) ei istu.

Mulle Bookbeatissa ei ole se kuuntelumahdollisuus se killer app, vaan se, että helposti voi lukea mitä haluaa.

Olet varmaankin tietoinen, että Bookbeatin kirjoja voi myös lukea

James Potkukelkka kirjoitti: ↑22.04.2021 10:40 Mulle Bookbeatissa ei ole se kuuntelumahdollisuus se killer app, vaan se, että helposti voi lukea mitä haluaa.

Olet varmaankin tietoinen, että Bookbeatin kirjoja voi myös lukea

Kyllä joo, olen tietoinen, ennen muuta ehkä siksi, että korostit sitä myös siinä edellisessä keskustelussa, jonka perusteella sitten BookBeatin taas otinkin.

En kuitenkaan oikein pidä ruudulta lukemisesta verrattuna oikean kirjan tarjoamaan kokemukseen. Muistelen, että saatoit olla tästä samaa mieltä, mutta korostit vaivatonta ja välitöntä mahdollisuutta saada kiinnostava teksti luettavakseen. Ymmärrän tämän, ja toimin toki nimenomaan noin esimerkiksi jotain ministeriöraportteja ja vastaavia töissä lukiessani: en mä niitä paperisena ole enää aikoihin hankkinut.

Mutta vapaa-ajan lukemiselle tätä tarvetta ei ole noussut: mulla on nytkin täällä kotona useita, sekä ostettuja että kirjastosta lainattuja, kirjoja, joita mieluusti luen ajan vain salliessa. Eli en oikein ole kokenut tarvetta hankkia nopeasti ja vaivattomasti e-kirjoja luettavaksi, lukemattomien vanhanaikaistenkin kirjojen pino on riittävän korkea, ja ne tarjoavat suuremman nautinnon.

Mulle BookBeatin tulisi siis palvella nimenomaan kuunneltavassa muodossa. Kuten ehkä muistatkin, tämä tarve nousi siitä, että kävellessäni ja ajaessani olen tavannut kuunnella podcasteja ja radio-ohjelmia, mutta turhauduin siihen, että en löytänyt tarpeeksi tasokkaita juttuja kuunneltavaksi. Tyhjänpäiväistä ja huonosti valmisteltua löpinää, joka ei tarjonnut tiedollisesti tai oivalluksellisesti riittävän tasokasta sisältöä. Ajattelin, että kirjamuotoon viimeistellyt jutut olisivat laadukkaampia. No, ehkä ovat, mutta kirjamuoto on sitten liian pitkä ja hidastempoinen mun kuuntelusessioihini (vaikka kuuntelen tyypillisesti vähän nopeutetulla toistolla), nautin sitten ne tekstit mieluummin itse luettuna kotona. Kai mun täytyy vain etsiä parempia podcasteja ja/tai radio-ohjelmia.

^Kokeile tuota toisaalla mainitsemaani Hesarin kuuntelumahdollisuutta. Appsista voit tallentaa haluttuja artikkeleita ja kuunnella sitten.

James Potkukelkka kirjoitti: ↑22.04.2021 11:27 ^Kokeile tuota toisaalla mainitsemaani Hesarin kuuntelumahdollisuutta. Appsista voit tallentaa haluttuja artikkeleita ja kuunnella sitten.

Onks siellä paljon juttuja, joita ei ole paperilehdessä? Mä olen nimittäin tässäkin vaativa - käytän joka aamu aika pitkän session paperilehteen ja kahviin, enkä ehkä ole valmis luopumaan tästä.

Sä olet hankala asiakas!

Samat jutut siellä on.

Mä ilmoittaudun fossiiliksi! En ole koskaan kuunnellut äänikirjaa. Rrrakastan pidellä aitoa kirjaa kädessä, lukea, uppoutua mielikuvituksen maailmaan, unohtaa ympäristöni siksi ajaksi, kun luen.

Viimeksi lukemani kirjat:
Thomas Erikson - Idiootit ympärilläni
Stephen King - Joutomaa (rakastan Musta Torni-kirjasarjaa, palaan siihen vuosittain uudelleen ja uudelleen..)
Pia Puolakka - Narsistit vankilassa

Viimeisin noista on edelleen kesken, mutta on erittäin mielenkiintoinen ihan ympärillä olevien ihmistenkin erilaisten persoonien havainnointiin..

Clancyn Myrsky Nousee on sotaviihteen raamattu, joka tuli luettua useampaan kertaan 90-luvulla.

Bookbeatista first world problem par excellence;

Kun lukee/kuuntelee samaa kirjaa vuoroin em.tavoin, niin eri muodot eivät synkkaudu toistensa kanssa. Ts. jos tänään luen kirjaa ja huomenna haluaisin jatkaa kuuntelua siitä, mihin lukusessio jäi, ei kuuntelu oli päivittänyt kirjanmerkkiään, vaan jatkuu edellisestä kuuntelukerrasta.

Elämä on niin vaikeaa! Kyllä ennen oli kaikki paremmin.

James Potkukelkka kirjoitti: ↑11.06.2020 11:47

Kreitsu kirjoitti: ↑11.06.2020 11:21 Vihdoin tuli luettua Hugh Howeyn Siilo-trilogian ensimmäinen osa eli Wool (suomeksi Siilo). Oli ihan koukuttava dystopia, mutta hieman pitkitetty eli olisi voinut sieltä täältä hieman karsia. Mieluusti luen ne loput kaksi osaa, kunhan täällä joskus kirjastot aukeavat ja voin ne lainata. En viitsi omaksi ostaa, koska pyrin ostamaan vain sellaisia kirjoja, joita ei kirjastosta saa. Niissäkin on ihan tarpeeksi hommattavaa.

Luin tuon eka osan muutama vuosi sitten ja tykkäsin kovasti.

Valitettavasti tässä kävi kuten Matrix-trilogiassa, eli taso laski nopeasti. Jos muistan oikein, kyse oli jonkinlaisesta indie-kustantamosta ellei peräti omakustannetyyppisestä asiasta. Sitten kun eka osa sai suuren suosion, kirjalijalla mopo karkasi ja kirjoitti kakkosen ja kolmosen tosi nopeasti ja koko ajan raportoi netissä tyyliin "tänään sata sivua kirjoitettu" tjsp. Ja samalla vielä kirjoitti faneille lyhyitä tarinoita lisäksi. Kakkosen vielä jaksoin lukea, mutta kolmas jäi kesken. Varmaan edelleen yöpöydällä, jossa ollut muutaman vuoden. Ei niissä perinteisissä kustantamoissa turhaan ole kustannustoimittajia. Varaudu siis pettymykseen. Eka on tosi hyvä kyllä.

Otin uuden yrityksen ja nyt pääasiassa kuuntelin ja pääsin trilogian läpi. Edelleen olen sitä mieltä, että ykkösosa on selvästi kakkosta ja kolmosta parempi, mutta nyt kakkososa tuntui aiempaa paremmalta.

Toivottavasti tulee joskus elokuvana tai sarjana.

^ Sain mökillä trilogian loppuun. Komppaan tuota, että vähän laiskaa tekstiä. Jos tästä olisi karsittu puolet pois, niin tarina olisi ollut napakampi.

Kirjailijalle täytyy nostaa hattua kirjasarjan lähtöasetelmasta, joka mielestäni loistava ja varmaan aika omaperäinen?

Onko kitinässä luettu Howeyn muita teoksia?

Minä luin kirjan viime viikolla

HEINÄARSKA
Maailman mukavin ihminen. Maailman mukavin Heinänen

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike
Suosittelen. TK on uusi mielikirjailijani.

Mercedes Bentso: Ei koira muttei mieskään

Vihdoin sain tämän käsiini. Kirja oli lopulta aika erilainen kuin oletin, mutta positiivisessa mielessä, jos näin voi sanoa. Hyvin napakkaa ja etenevää tekstiä. Kyseessä siis muistelmateos, Bentson kasvutarina. Eräistä syistä johtuen kolahti minuun aika kovasti ja arvostan Bentson (oikealta nimeltään Linda-Maria Roine) räväkkyyttä ja sydämen lämpöä. Kaikkea hyvää ja menestystä hänelle toivon!