Kulttuurin raiskausta

[Think]

...tai Juhani Palmulta?

Luit ajatukseni!!! Kirjoitin ensin tuon, mutta vaihdoin sen sitten.

Hitto. Nyt nukkumaan.

[RolloTomasi]

Olenko mä tällainen, jos mä kysyn yleisesti kaikilta, olisiko mitään järkeä vertailla esimerkiksi Beatlesin musiikkia ja Mozartin musiikkia keskenään? Voiko sanoa, että jompi kumpi on absoluuttisesti parempaa kuin toinen, koska kyse on kuitenkin niin eri lajityypeistä? Mä olen miettinyt tuota pitkään ja oikeasti.

Tai elokuvistakin. Mun mielestä esimerkiksi semmoinen muutamain vuosien takainen jokseenkin kliseiseinen (mutta tarkoituksellisestikin, arvaan) tuotos kuin "Julmia aikeita" on aivan tavattoma hyvä. Mutta onhan se silti ihan toista kuin jokin, jokin... Godardi, jolta olen nähnyt vain yhden elokuvan. Tai Eisenstein.

Musiikista en mitaan ymmarra, mutta elokuvien suhteen olen miettinyt tota monesti. Tama elokuvien erilaisuus on juuri yksi niista syista, miksi yhden parhaan elokuvan tai edes kymmenen valitseminen omalla kohdallani on jarjeton ajatus. Vaikka mielestani elokuvien yleinen taso vaikuttaa kaikkiin elokuviin, erilaisia huippuja on kuitenkin monia. Esimerkiksi en millaan pystyisi valitsemaan Vertigon ja Etsijoiden valilla, nehan kuuluvat taysin eri genreihin. Toisaalta kuitenkin samankin lajityypin tai suuntauksen sisalla on tehty niin erilaisia elokuvia, etta niiden valilla valitseminen olisi myos mahdotonta. Esimerkiksi en millaan pystyisi valitsemaan Johnny Guitarin ja Rio Bravon valilta. Ja sitten ovat nama jattilaiset, jotka olivat luomassa elokuvakerronnan peruspilareita ensimmaisten vuosikymmenten aikana, kuten Eisenstein ja Kuleshov.

Mita puolestaan elokuvaan Julmia aikeita tulee, kliseiden kayttoa en sinansa pida virheena tai tuomittavana. Ja eiko se kuitenkin jollakin tavalla liity korkeakulttuuriin, ainakin sen perusteella, mihin romaaniin se perustuu?

[AarneAnkka]

Yksi sana: manga. Ja kaikki muu jaappaniasta tuleva, joka on heti niiiin pop kun se tulee juuri sieltä. Mikävittu vikana omassa kulttuurissa????

Disney.

[Edith]

Tai elokuvistakin. Mun mielestä esimerkiksi semmoinen muutamain vuosien takainen jokseenkin kliseiseinen (mutta tarkoituksellisestikin, arvaan) tuotos kuin "Julmia aikeita" on aivan tavattoma hyvä.

Ei kun siis nyt mä sotken. En muistakaan se elokuvan nimeä, jota tarkoitin, enkä nyt ehdi sitä hakea mistään. Mutta se semmoinen, jossa Matt Dillon on High school -opettaja, jota syytetään raiskauksesta ja tapahtuu jossaain Yhdysvaltain etelässä ja siinä on rikas tyttö ja köyhä tyttö ja jotain. Tuo Julmia aikeitahan on ihan toinen ja erittäin pliisu elokuva. Herramunjee.

[Mylwin]

Yksi sana: manga. Ja kaikki muu jaappaniasta tuleva, joka on heti niiiin pop kun se tulee juuri sieltä. Mikävittu vikana omassa kulttuurissa????

Disney.

Disneyn piirretythän rulex! Tosin disney-pixar on ulostanut nyt muutaman kakkapökäleen, joita ei jaksa katsoa.

[kyyppo]

Niin no eipä ole ennenkään äärimmäisen huono maku, järjettömyys, mitäänsanomattomuus, , ja estänyt kulttuuri -nimellä ratsastamista...

...kysykää vaikka Mikko Alatalolta.

Muutamat Suomen historian parhaista rokkibiiseitä on Mikon tuotantoa, vaikka radiokansa ei miehestä muuta tiedäkään kuin että Rikoo on riskillä ruma ja Puuhamaa on paras paikka. Mikko on monipuolinen.

Asiasta: Nykykulttuurissa vituttaa ensisijaisesti ihmisten huono maku ja musiikkiteollisuus. Kun kerran kansa ostaa ihan mitä paskaa tahansa, kunhan se markkinoidaan oikein, miksei voisi sitten tehdä vähän parempaa paskaa ja näin lieventää meidän hyvämakuisten kärsimyksiä? Samalla voisi joku ihan oikea artisti ansaita musiikillaan elantonsa niiden persoonattomien muovinukkejen sijaan.

[Bluntly]

sata vuotta sitten monet halusivat tulla kirjailijoiksi, klassisen musiikin säveltäjiksi tai taidemaalareiksi. runot, romaanit ja maalaukset olivat sen ajan poppia. tekijöitä ihailtiin, heistä puhuttiin kuin poppareista nykyään. he olivat tähtiä.
kansakunnan lahjakkain aines on aina halunnut tehdä sitä mikä on ajankohtaisinta.

DrD.

Mutta noina aikoina tuo "luova" osasto teki juttuja, joista tavallinen pulliainen (punaniskaminä) löytää kauneusarvot arpomatta. Nykyisin täytyy olla jotenkin vinksallaan, korkeasti oppinut, armoton paskanpuhuja, yhteiskunnalle vaarallinen, mitä tahansa tai kaikki edellä mainitut, jotta nykytaiteesta "tajuaa" jotain.

[AarneAnkka]

Disneyn piirretythän rulex!

Atlantis? Aareplaneetta? Pieni Merenneito? Tarzan? Mjöö. No ne wanhat oli kyllä ihan hyviä.

[AarneAnkka]

sata vuotta sitten monet halusivat tulla kirjailijoiksi, klassisen musiikin säveltäjiksi tai taidemaalareiksi. runot, romaanit ja maalaukset olivat sen ajan poppia. tekijöitä ihailtiin, heistä puhuttiin kuin poppareista nykyään. he olivat tähtiä.

... ja nykyään kaikki haluavat olla DeeJiitä. Tai leffastaroja.

Mitähän tuo kertoo meistä.

[RolloTomasi]

Tai elokuvistakin. Mun mielestä esimerkiksi semmoinen muutamain vuosien takainen jokseenkin kliseiseinen (mutta tarkoituksellisestikin, arvaan) tuotos kuin "Julmia aikeita" on aivan tavattoma hyvä.

Ei kun siis nyt mä sotken. En muistakaan se elokuvan nimeä, jota tarkoitin, enkä nyt ehdi sitä hakea mistään. Mutta se semmoinen, jossa Matt Dillon on High school -opettaja, jota syytetään raiskauksesta ja tapahtuu jossaain Yhdysvaltain etelässä ja siinä on rikas tyttö ja köyhä tyttö ja jotain. Tuo Julmia aikeitahan on ihan toinen ja erittäin pliisu elokuva. Herramunjee.

Julmia aikeita en ole nahnyt, mutta tarkoitatko elokuvaa Villit kuviot?

[Edith]

Julmia aikeita en ole nahnyt, mutta tarkoitatko elokuvaa Villit kuviot?

Juu, tuota tarkoitan! Kaiken uhallakin olen edelleen sitä mieltä, että elokuva on lajityypissään loistava.

Mutta siis vielä muutakin: Mä en juurikaan näe ideaa niissä semmoisissa "100 viime vuosituhannen parasta kirjailijaa/säveltäjää/tms." -listoissa. Kun näissä on juuri tuo "että siis niinku millä perusteilla?" -aspekti mukana. Näissä paremmuusarvotteluissa voi olla juurta keskusteluksi, mutta pelkistä listoista en usko monenkaan saavan paljoa irti. Perustellut kritiikit ovatkin sitten ihan toinen juttu, ne saavat ajattelemaan ja ymmärtämäänkin.

Jajuu, tänään nähtiin tanskan tunnilla tosivideo, jossa taiteilija totesi vakavana, että hänen tunnetuin teoksensa lienee "Kultakala yleiskoneessa". Voi tirskuntaa, joka minustakin lähti ilmoille. Mutta yleisesti ottaen pelkkä lähtökohtainen näkemys siitä, että nykytaide on typerää, tuskin on kovin hedelmällinen tai hyödyllinen yksilölle itselleenkään.

[Keikaus]

Kukas se aikoinaan sanoikaan, että "kun kuulen sanan kulttuuri, poistan varmistimen liipaisimelta" tai jotenkin tuohon suuntaan..

[Bluntly]

Keskikehonrakennus on ruumiinkulttuuria. Miksi pallomahani ei pääse HSn kultturellisivuille jonkun risuparran arvosteltavaksi?

[SikaMika]

Miksi pallomahani ei pääse HSn kultturellisivuille jonkun risuparran arvosteltavaksi?

Koska se ei mahdu sinne??

[Homeboy65]

- Hevi ja Beethoven ovat yhtä hyvää ja monipuolista musiikkia? Niiden esittäminenkin on teknisesti yhtä vaativaa/helppoa?

Mikä se on se hevi? Miten se soitetaan? Onko se vaikea vai helppo soittaa? Mä osaan soittaa kitaralla beethovenin 9. sinfoniaa, montaa hevikipaletta en. Ettet vain olisi taas kerran syyllistynyt perisyntiisi - yleistämiseen?

- Uuno Turhapurot ja Kurosawan leffat ovat saman tasoisia? Elokuvallisuuskin toteutuu molemmissa yhtä hyvin?

Kuka määrittelee elokuvien tason? Sinä? Annapa esimerkki Kurosawan elokuvasta, jossa hän kuvaa suomalaista, verkkopaitaan ja sarkahousuihin pukeutuvaa, työnvieroksujarenttua paremmin kuin Pasanen/Kokkonen Turhapuro-elokuvissaan? Ettet vain olisi taas kerran syyllistynyt perisyntiisi - yleistämiseen?

- Korkeajännitys N:o 1/1975 ja Linnan Tuntematon sotilas kuvaavat sotaa yhtä ansiokkaasti, vivahteikkaasti ja realistisesti?

Käyppäs kysymässä ala-asteikäisiltä pikkupojilta, kumpi eepos heidän mielestään kuvaa sotaa ansiokkaammin,, vivahteikkaammin ja realistisemmin? Ja sano heille sitten että heidän mielipiteensä on huonompi ja väärempi kuin omasi. Ettet vain olisi taas kerran syyllistynyt perisyntiisi - yleistämiseen?

Anteeksi, Sika. Nyt huomasin erehtyneeni. Meidän on muistettava Pohjoismainen tasa-arvon periaate: kukaan ei saa olla parempi kuin toinen sillä jos joku on parempi kuin toinen tuo toinen on vastaavasti huonompi. Sellainenhan olisi sietämätöntä elitismiä...

Tosiasiassa kaikki on yhtä hyvää: niin Dalin maalaukset kuin lastentarhalaisen sottaaminen sormiväreillä, niin U. Turhapuro kuin Bergman, niin Motörhead kuin Mozart jne. Millä perusteella muka joku voisi olla parempi kuin toinen? Kyllä kaikki on yhtä hyvää, mitään tasoeroja ei taiteessa/viihteessä ole...

Näinhän se on, näinhän se on. Ja kuu on juustoa...

P.S. Mikset sinä osta levykaupassa mitä tahansa levyä? Vaikka Mattia ja Teppoa? KAIKKIHAN on yhtä hyvää?

[Aito_Johanna]

Olenko mä tällainen, jos mä kysyn yleisesti kaikilta, olisiko mitään järkeä vertailla esimerkiksi Beatlesin musiikkia ja Mozartin musiikkia keskenään? Voiko sanoa, että jompi kumpi on absoluuttisesti parempaa kuin toinen, koska kyse on kuitenkin niin eri lajityypeistä? Mä olen miettinyt tuota pitkään ja oikeasti.

Joo, mäkin olen miettinyt samaa, ja olen selkeästi sitä mieltä, että ei ole mitään järkeä.

[Aito_Johanna]

tässähän ei ole mitään pointtia keskusteluun, ehkä kuitenkin kannattaa muistaa miten asiat olivat ennen. sata vuotta sitten monet halusivat tulla kirjailijoiksi, klassisen musiikin säveltäjiksi tai taidemaalareiksi. runot, romaanit ja maalaukset olivat sen ajan poppia. tekijöitä ihailtiin, heistä puhuttiin kuin poppareista nykyään. he olivat tähtiä.
kansakunnan lahjakkain aines on aina halunnut tehdä sitä mikä on ajankohtaisinta.

DrD.

Paitsi että esim. Vincent van Gogh sai elinaikanaan kaksi maalausta myydyksi. Ei kovin poppia. Ja Seitsemän veljestä haukuttiin lyttyyn. Ei kovin poppia. Kansakunnan lahjakkain aines on aina halunnut tehdä sitä, mikä on ei ajankohtaisinta (sen tekevät trendienseuraajapellet ja tunnollisettyönsankariporoporvarit) vähän aikaansa edellä.

[RolloTomasi]

Julmia aikeita en ole nahnyt, mutta tarkoitatko elokuvaa Villit kuviot?

Juu, tuota tarkoitan! Kaiken uhallakin olen edelleen sitä mieltä, että elokuva on lajityypissään loistava.

Mutta siis vielä muutakin: Mä en juurikaan näe ideaa niissä semmoisissa "100 viime vuosituhannen parasta kirjailijaa/säveltäjää/tms." -listoissa.

On se kylla todella hyva ja hauska leffa.

Noista listoista sen verran, etta subjektiivisiahan ne ovat, mutta asian esille otin siksi, koska jostain kumman syysta ihmiset ovat aina kysymassa parasta elokuvaa, mita olen nahnyt, tai suosikkielokuvaani. Siis yhta.

Toisaalta olen kuitenkin sita mielta, etta tietyn annetun kulttuuriyksikon sisalla voidaan maaritella kriteerit ja niilla joukko parhaita. Minun suhteen tuo on tosiaankin joukko, mutta jollekin toiselle se saattaa olla vain yksi. Vaikka Antti Tuisku. Ja listat ovat hauskoja, kunhan niista saa tehda haluamansa pituisen. (Jarkevyys on sitten eri asia.)

Mutta yleisesti ottaen pelkkä lähtökohtainen näkemys siitä, että nykytaide on typerää, tuskin on kovin hedelmällinen tai hyödyllinen yksilölle itselleenkään.

Toivottavasti en ole antanut missaan sellaista vaaraa kuvaa, etta minusta nykytaide olisi typeraa.

- Korkeajännitys N:o 1/1975 ja Linnan Tuntematon sotilas kuvaavat sotaa yhtä ansiokkaasti, vivahteikkaasti ja realistisesti?
Onko esim. realistisuus hyve?

Eiko se lopulta ole moraalinen kysymys?