Genrenä kauhuleffat
Re: Genrenä kauhuleffat
Sanctus on Helena Ylänen.
I was at the hospital laughing at cripples
Then I heard your kid just died
Suddenly, that was funnier than the cripples
So I tracked you down and made fun of you
It was an open casket wake
I spilled my beer in your kid’s coffin
Then I heard your kid just died
Suddenly, that was funnier than the cripples
So I tracked you down and made fun of you
It was an open casket wake
I spilled my beer in your kid’s coffin
Re: Genrenä kauhuleffat
Juuri kelailin mielessä eilisen Frostbitten-leffaa, oikein mukava pieni vampyyritarina. Kauhuleffat on ehdottomasti minulle SE juttu. Ihan reilusti säikähtelen halpojakin trikkejä, pahinta eli piinaavasti rakennettua, hidasta pelkoa kestän nippanappa tyynynkulman takaa kurkkien. Se on vaan niin siistiä!
Juoni täytyy löytyä ja tapahtumien tulee olla lajityypissään loogisia. Pelkkä mässäily on puuduttavaa, oli sitten kuinka visuaalista tai groteskia tahansa. Tästä nousevat yli vain todella huonot leffat jotka muuttuvat jo hyviksi poikkeuksellisen huonoutensa vuoksi.
Jos nyt haetaan tylsää selitystä niin kauhuelokuvat ovat keino pelätä ja käsitellä omia pelkojaan turvallisesti ja siksi niin kiehtovia. Kuolema, vammautuminen, kipu ja veri, virukset, yliluonnolliset tapahtumat, voittamattomat viholliset ja sitä rataa. Samoin voivat toimia draamaelokuvat, niissä ahdistavuus tulee voimakkaasta eläytymisestä. Koska kyse on viihteestä niin pelot voi valita niin etteivät ne oikeasti satuta tai pelota, tästä syystä en katso koskaan elokuvia joissa ennakkotietojen mukaan olisi esim. eläinten kiduttamista.
Se genre jota en jaksa mitenkään ovat kaikenlaiset dekkaritarinat. Ei vittu niitä poplarityyppejä tutkimassa johtolankoja! Kiinnostaa tosiaan kympillä miten joku vääryyttä kokenut yksityisetsivä hakee henkilökohtaista gloriaa ja tasoitusta ratkaisemalla tilanteita paremmin kuin muut.
Juoni täytyy löytyä ja tapahtumien tulee olla lajityypissään loogisia. Pelkkä mässäily on puuduttavaa, oli sitten kuinka visuaalista tai groteskia tahansa. Tästä nousevat yli vain todella huonot leffat jotka muuttuvat jo hyviksi poikkeuksellisen huonoutensa vuoksi.
Jos nyt haetaan tylsää selitystä niin kauhuelokuvat ovat keino pelätä ja käsitellä omia pelkojaan turvallisesti ja siksi niin kiehtovia. Kuolema, vammautuminen, kipu ja veri, virukset, yliluonnolliset tapahtumat, voittamattomat viholliset ja sitä rataa. Samoin voivat toimia draamaelokuvat, niissä ahdistavuus tulee voimakkaasta eläytymisestä. Koska kyse on viihteestä niin pelot voi valita niin etteivät ne oikeasti satuta tai pelota, tästä syystä en katso koskaan elokuvia joissa ennakkotietojen mukaan olisi esim. eläinten kiduttamista.
Se genre jota en jaksa mitenkään ovat kaikenlaiset dekkaritarinat. Ei vittu niitä poplarityyppejä tutkimassa johtolankoja! Kiinnostaa tosiaan kympillä miten joku vääryyttä kokenut yksityisetsivä hakee henkilökohtaista gloriaa ja tasoitusta ratkaisemalla tilanteita paremmin kuin muut.
Elämä kantaa, jos sen antaa