Ikärajoista taiteessa

[prosessi]

Tulipa mieleen ikärajat tuossa perjantaina, kun ennen teatteria käväisin pikaisesti vilkaisemassa Nan Goldinin valokuvanäyttelyn Kiasmassa. Kyseiseen näyttelyyn ei käsittääkseni ole minkäänlaisia ikärajoja, mitä pidän vähän kummallisena. Näyttely kun oli niin ahdistava, että itsellenikin tuli kiire sieltä pois.

Ensimmäisessä huoneessa oli valokuvia pahoinpidellyistä ihmisistä, suuri osa niistä esitti itseään valokuvaajaa. Valtavia mustelmia, verenpurkauma silmässä, muuten vain musta silmä jne. Lisäksi huoneessa oli kuvia näistä uhreista kumppaneineen, osassa kuvista näkyi miten onnettomia ja vihaisia pariskunnat olivat, osassa he näyttivät melkeinpä rakastuneilta. En tiedä mitkä kuvista olivat vastenmielisimpiä, ehkäpä suorastaan nuo rakastuneisuuskuvat kaikessa epäaitoudessaan. Aihevalinta sai minut ensin suhtautumaan Goldiniin lähinnä vihamielisesti, hänen kuvansa loivat ainakin minun päähäni mielikuvan siitä, että fyysisesti hyvinkin tuhoisa väkivalta olisi hänen mielestään jotenkin ihailtavaa. Aivan kuin se olisi vain yksi mukava lisä ah niin ihanassa parisuhteessa. Pelottavaa.

Toisen huoneen turistikuvatyyppiset kuvat sitten lähinnä ihmetyttivät, se alkuperäinen kuva Goldinista sai minut etsimään niistäkin kohdevalinnoista joitain häiriintyneitä motiiveja, joita en kuitenkaan onnistunut löytämään. Ne kuvat olivat vaikuttavia, varsinkin vanhemman ja lapsen käsittäneet "lomakuvat".

Kuitenkin tuo ensimmäinen huone sai miettimään, ettei näyttely missään nimessä olisi ollut lapsille sopivaa nähtävää, eikä ikärajoja silti ollut. Eivätkö väkivallan jäljet muka enää edustakaan väkivaltaa? Pitävätkö ikärajojen olemassaolosta päättävät ihmiset lapsia niin tyhminä, etteivät he ymmärrä mistä mustelmat tulevat? Vaikka lapsi ei ymmärtäisikään kyseessä olevan juuri väkivallan jäljet, tajuaa jokainen yhdenkin mustelman saanut lapsi kuvien suorastaan huutavan kipua. Sen kivun minäkin näin, en sitä edeltävää väkivaltaa. Mikä yleensäkään on ikärajojen idea, jos lapsia kerran saa ihan vapaasti järkyttää mielikuvilla kivusta? En ymmärrä.

[Rahkapussi]

Kiitos vinkistä, pitää mennä katsomaan.

[sivustahuutaja]

Eiköhän perusajatuksena ole ihan oikea veikkaus siitä, että lapset eivät käy näyttelyissä yksin --> Ei ole syytä perustaa ikäraja-systeemiä muutaman näyttelyn takia. Lippuluukun voisi kyllä ohjeistaa varoittamaan pienten lasten vanhempia.

En ole koskaan nähnyt alle 16 vuotiaiden käyvän näyttelyissä ilman vanhempaa, opettajaa tai tarhatätiä.

[prosessi]

Eiköhän perusajatuksena ole ihan oikea veikkaus siitä, että lapset eivät käy näyttelyissä yksin --> Ei ole syytä perustaa ikäraja-systeemiä muutaman näyttelyn takia. Lippuluukun voisi kyllä ohjeistaa varoittamaan pienten lasten vanhempia.

En ole koskaan nähnyt alle 16 vuotiaiden käyvän näyttelyissä ilman vanhempaa, opettajaa tai tarhatätiä.

Olen itse ainakin käynyt, tosin olisin kyllä itse tajunnut poistua paikalta jo silloin. Jonkinlaiset ohjeelliset ikärajat olisivat esim. lehtimainoksissa kyllä mielestäni tarpeen, sillä siinä mitä olin näyttelystä etukäteen sattunut lukemaan ei aihe käynyt ilmi oikealla tavalla. Pystyin hyvin kuvittelemaan tilanteen, että olisinkin mennyt paikalle mukelo mukanani, ja olisi ollut pakko poistua paikalta. Kun on jo ehtinyt lippuluukulle, on myös ikävä saada selville, ettei paikalle olisi ollenkaan kannattanut tulla.