Tärkein gylddyyrielämys

Leffat, musiikki, taide, kirjallisuus ja sensellaiset
Avatar
Riemumieli
Kitisijä
Viestit: 6023
Liittynyt: 20.08.2005 23:12
Paikkakunta: Vantaa

Re: Tärkein gylddyyrielämys

Viesti Kirjoittaja Riemumieli »

NuoriDaavid kirjoitti:Koskaan en enää sen jälkeen ole päässyt sellaiseen maailmanomistaja, maailman kovin ja komein jätkä fiilikseen.
Tarvitseeko sinun päästä tuollaiseen fiilikseen, etkö ole jo noita kaikkia?
Paras päivä ikinä.
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 16598
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Re: Tärkein gylddyyrielämys

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

NuoriDaavid kirjoitti:Tiedätkö, onko olemassa jotain Wittgenstein for dummies -teosta? Joskus hiukan selailin sinistä (tai ruskeaa) ja vaikutti kovin kryptiseltä. Olisi kuitenkin hienoa keskustella Wittgensteinista.
No, ainakin Wittgenstein by dummies -teoksia tuntuu mahtuvan kolmetoista tusinaan. Vakavammin, en osaa oikein suositella mitään, mutta alan kirjallisuutta on tosiaan kirjastot pullollaan. Kaikilla kielillä. Jos ihan oikeasti meinaa upota tähän suohon, voi aloitta huonomminkin kuin ihan sanakirjaentrystä: http://plato.stanford.edu/entries/wittgenstein/
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
NuoriDaavid

Re: Tärkein gylddyyrielämys

Viesti Kirjoittaja NuoriDaavid »

Riemumieli kirjoitti:
NuoriDaavid kirjoitti:Koskaan en enää sen jälkeen ole päässyt sellaiseen maailmanomistaja, maailman kovin ja komein jätkä fiilikseen.
Tarvitseeko sinun päästä tuollaiseen fiilikseen, etkö ole jo noita kaikkia?
Ongelmahan on, että todellakin olen kaikkia noita, mutta ei kuitenkaan tunnu siltä.
NuoriDaavid

Re: Tärkein gylddyyrielämys

Viesti Kirjoittaja NuoriDaavid »

urpiainen kirjoitti:
NuoriDaavid kirjoitti:Tiedätkö, onko olemassa jotain Wittgenstein for dummies -teosta? Joskus hiukan selailin sinistä (tai ruskeaa) ja vaikutti kovin kryptiseltä. Olisi kuitenkin hienoa keskustella Wittgensteinista.
No, ainakin Wittgenstein by dummies -teoksia tuntuu mahtuvan kolmetoista tusinaan. Vakavammin, en osaa oikein suositella mitään, mutta alan kirjallisuutta on tosiaan kirjastot pullollaan. Kaikilla kielillä. Jos ihan oikeasti meinaa upota tähän suohon, voi aloitta huonomminkin kuin ihan sanakirjaentrystä: http://plato.stanford.edu/entries/wittgenstein/
Kiitos, katsotaan, sanoi lääkäri.
Avatar
Riemumieli
Kitisijä
Viestit: 6023
Liittynyt: 20.08.2005 23:12
Paikkakunta: Vantaa

Re: Tärkein gylddyyrielämys

Viesti Kirjoittaja Riemumieli »

NuoriDaavid kirjoitti:Ongelmahan on, että todellakin olen kaikkia noita, mutta ei kuitenkaan tunnu siltä.
Hankit PS3:n, niin otetaan nhl-skaba netissä ja johan alkaa itsetunto nousta.
Paras päivä ikinä.
prosessi

Re: Tärkein gylddyyrielämys

Viesti Kirjoittaja prosessi »

ARS 95!!!!!!!!!!
NuoriDaavid

Re: Tärkein gylddyyrielämys

Viesti Kirjoittaja NuoriDaavid »

Riemumieli kirjoitti:
NuoriDaavid kirjoitti:Ongelmahan on, että todellakin olen kaikkia noita, mutta ei kuitenkaan tunnu siltä.
Hankit PS3:n, niin otetaan nhl-skaba netissä ja johan alkaa itsetunto nousta.
Ei riitä!

Haluan, että hottikset kuolaavat perääni ja rahvas kumartaa, kun ajan ohi.
Duck

Re: Tärkein gylddyyrielämys

Viesti Kirjoittaja Duck »

Ghost in the Shell -elokuva ja Cowboy Bebop -sarja kolahtivat lujaa. Silloin tajusin että jos hyvää, uskollista, ei-oopperajuustoista ja uskollisen hooceetä scifi-viihdettä kaipaa, katse kannattaa suunnata kohti Japania. Tiätty Ritari Ässä, Katuhaukka ja Ihmemies olivat myös siistejä, mutta eivät silleen rysäyttäneet. Blade Runner -elokuva sen sijaan teki vaikutuksen, ja tekee edelleen vaikutuksen.

Musiikista täräytti Jean-Michel Jarre. Olin pienenä kyllästynyt iänikuisiin kitara-laulurämpytyksiin ja syntikoista lähtevät vinkeät äänimaailmat menivät tajuntaan ihan kybällä. Samoihin aikoihin tosin myös Rainbow: Difficult to Cure -alppari kolahti. Nyttemmin olen kallistunut industrial metalin puolelle. Toista ääripäätä edustaa Tim Story, jonka sävelmaailmat ovat täynnä kaihoa ja toivoa, mutta hiljattain artisti on paljastanut myös pimeämmän puolensa. Hänen tuotantoihinsa pääsin tutustumaan kuitenkin vasta muutama vuosi sitten.

Kuvataiteessa Mad-lehteä kuvittaneet nerot, erityisesti Mort Drucker, on tehnyt vaikutuksen. Uskomattoman taitavia karrikointeja. Ja Asterix-sarjakuvat tiätty.

Kirjoista? No, kouluiässä lukemani Marja-Liisa Puputin "Raukkis" teki minusta itsesäälissä kieriskelevän marttyyrin piiiiiitkäksi aikaa. Kolautti siis, muttei kovin positiivisesti. Sinuhe Egyptiläinen taas oli ihan jees juttu. Monet kolauttaneet kirjat eivät ole olleet lainkaan fiktiota. Esimerkiksi Valittujen Palojen "Kiehtova Eläinmailma" 70-luvulta oli ihan lempparikirja lapsena, kuten myös samaisen lafkan Lintukirja. Ja Focus -tietosanakirjasarjan Lääkärikirja.
Avatar
Gat
Kitisijä
Viestit: 9259
Liittynyt: 04.11.2007 2:11
Paikkakunta: Aergistal

Re: Tärkein gylddyyrielämys

Viesti Kirjoittaja Gat »

NuoriDaavid kirjoitti:
Gat kirjoitti:
Ludwig Wittgenstein
Ootko ihan oikeasti pitänyt ja ymmärtänyt Wittgensteiniä vai laitoitko sen vain listaan, koska se on hienoa?
Häh?
Se homohan on lähes ainoa filosofi, jota voi ymmärtää. Jos ei, niin oma pää on jo liian pahasti kieroutunut näennäisongelmia tuputtaneiden klassisten "filosofien" saastuttamasta kulttuurista.
Ei välttämättä ihan nero, mutta sinnikäs ja rehellinen.
Teki työtä miettiessään mitkä ovat oikeasti filosofisia ongelmia ja sitten purkaessaan nekin. Ekassa eli Tractatuksessa on tosin joitakin koomisia piirteitä. Köyhänmiehen zeniä. Vaikka oikea zen on parempaa.

Ennemmin mä WigguliPuppelia luen kuin jotain loputtomasti ihan paskaa jaarittelevaa Hegeliä.
This house is as old as I am.
This house knows all I have done.
This house is full of m-m-my mess.
This house is full of m-m-mistakes
This house is full of m-m-madness.
This house is full of, full of, full of fight!
-KB
-Superior-
Kitisijä
Viestit: 1234
Liittynyt: 07.04.2006 0:01

Re: Tärkein gylddyyrielämys

Viesti Kirjoittaja -Superior- »

NuoriDaavid kirjoitti:Mua joskus alkaa melkein itkettää, kun ajattelen Beatlesien biisejä kokonaisuutena. Ei mikään yksittäinen biisi, vaan se, että kahdella ihmisellä saattoi olla niin loppumaton kyky luoda hienoja biisejä.
Katsoin vähän aikaa sitten taas Beatles Anthology -dokumenttisarjan, ja kyllähän se vaan itketti taas niin pirusti. Hyvällä, haikealla, kauniilla tavalla. Kaikki se oli niin ainutlaatuista, sanoin kuvaamisen mahdollisuuden ulkopuolella. Onneksi kaikkea ei edes tarvitse kuvata sanoin.


Lainaukseen lisäisin, että kolmella ihmisellä. Harrisonin muisto elää.
Viimeksi muokannut -Superior-, 24.01.2009 0:15. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Ylermi Ylihankala
Kitisijä
Viestit: 14928
Liittynyt: 22.09.2008 13:03

Re: Tärkein gylddyyrielämys

Viesti Kirjoittaja Ylermi Ylihankala »

Urheilu on mun kulttuuri. Yksi hienoin elämys on olla stadikalla lehterillä, kun huuhkajat tekevät maalin vaikkapa Saksaa vastaan. Vai onks tää edes kylddyyriä?
Mulla on se onni, että olen löytänyt itseni ja toivon muillekin ihmisille sitä. Että tällainen ihminen on tarkoitettu tänne, me ei olla sattumaa.
Valkonikki

Re: Tärkein gylddyyrielämys

Viesti Kirjoittaja Valkonikki »

Se hemmo Leningrad Cowboys paita päällä soittamassa bassoa House bandissä Manhattanilla. Oli kuulemma opiskelemassa musiikkia. Hyvä house band. Ja se Hendrix imitaattori Greenwich Villagessa. Vitun hienot baarit sielläpäin maailmaa. Ei soi lainaakaan Yö tai Popeda.

Se reissu Morrisonin haudalle, kun eksyttiin... Ranskalaiseen olutbaariin.

Damin pystytisumisut punaistenlyhtyjen kadulla. Olin vain ikkunaostoksilla. Ja ehkä vähän se vapaa pössyttelykin. Kattelin tietenkin vain vierestä ja join olutta.

Olen noi korvanleikkaajan tuotokset osaltaan läheltä nähnyt ja tää kotimainen kyrvänhirttäjä on käsipäivää sanonut, mutta jotenkin tuo kuvataide on yrityksistä huolimatta jäänyt etäiseksi. Paitsi Gallen-Kallellaan, vai mikä se nyt oli Ainonsa kanssa. Pariisikin on tullut nähtyä. Ja ne nähtävyydet. No, ainakin läheltä. Riittävän. Muistinko sanoa, että Pariisissa myydään kahvi ylihintaan turisteille. < Juokaa viiniä. Sama pätee Espanjaan.

Muistinko sanoa, että New York ja ne bluesmestat siellä oli aika cool...

Parhaat vibat on tarjonnut BB King ja Jeff Healey Tammisaaren kitarafestivaalien jameissa joskus ajat sitten. Niin ja Buddy Guy. Popa Chubby. Peer Günt. Melrose. Dio. Rainbow. Iron Maiden. Uriah Heep. John Lee Hooker. George Thorogood....

KulkuKoira
Onslow

Re: Tärkein gylddyyrielämys

Viesti Kirjoittaja Onslow »

Ylermi Ylihankala kirjoitti:Urheilu on mun kulttuuri.
Ja mun taas ihmisten luovuus, käden taidot, rakentaminen, kekseliäsyys, toteutus ja suurten esteiden ylittäminen.
Ylermi Ylihankala kirjoitti:Vai onks tää edes kylddyyriä?
Tuskinpa.
NuoriDaavid

Re: Tärkein gylddyyrielämys

Viesti Kirjoittaja NuoriDaavid »

Toissapäivänä töistä tullessa radiosta tuli Janis Joplinin Piece Of My Heart

http://www.youtube.com/watch?v=01X8z42_9_U

ihokarvat nousivat pystyyn.
ninnithequeen

Re: Tärkein gylddyyrielämys

Viesti Kirjoittaja ninnithequeen »

Kyllä se oli Deep Purplen keikka v. -93. Blackmore erosi tuon keikan jälkeen.
Ylermi Ylihankala
Kitisijä
Viestit: 14928
Liittynyt: 22.09.2008 13:03

Re: Tärkein gylddyyrielämys

Viesti Kirjoittaja Ylermi Ylihankala »

Onslow kirjoitti:
Ylermi Ylihankala kirjoitti:Urheilu on mun kulttuuri.
Ja mun taas ihmisten luovuus, käden taidot, rakentaminen, kekseliäsyys, toteutus ja suurten esteiden ylittäminen.
Ylermi Ylihankala kirjoitti:Vai onks tää edes kylddyyriä?
Tuskinpa.
Kaikki yllämainitsemasi löytyy josasin muodossa myös jalkapallosta. Urheilu niputetaan ruumiinkulttuuriksi, joten menkööt kulttuurista.
Mulla on se onni, että olen löytänyt itseni ja toivon muillekin ihmisille sitä. Että tällainen ihminen on tarkoitettu tänne, me ei olla sattumaa.
Vastaa Viestiin