Tärkein gylddyyrielämys

Leffat, musiikki, taide, kirjallisuus ja sensellaiset
NuoriDaavid

Tärkein gylddyyrielämys

Viesti Kirjoittaja NuoriDaavid »

Näin wanhana ja väsyneenä kulttuuri ei oikein jaksa kauhiasti säväyttää.

Joskus alle 10 vuotiaana Avaruusasema Alfa oli äärettömän tärkeä.
Hiukan vanhempana Superman ja Star Wars.

Nuorena aikuisena Blue Velvet oli kova. Sen jälkeen ei ole oikein viisari enää oikein värähtänyt.
Valkonikki

Re: Tärkein gylddyyrielämys

Viesti Kirjoittaja Valkonikki »

NuoriDaavid kirjoitti:Nuorena aikuisena Blue Velvet oli kova. Sen jälkeen ei ole oikein viisari enää oikein värähtänyt.
Ei muuta kuin cipralex pois ja cialis tilalle!
NuoriDaavid

Re: Tärkein gylddyyrielämys

Viesti Kirjoittaja NuoriDaavid »

Valkonikki kirjoitti:
NuoriDaavid kirjoitti:Nuorena aikuisena Blue Velvet oli kova. Sen jälkeen ei ole oikein viisari enää oikein värähtänyt.
Ei muuta kuin cipralex pois ja cialis tilalle!
Cipralexia ollaan ajelamassa alas. Pelkään, että heppi alkaa keulimaan aivan valtoimenaan jo pelkästään siitä.
Avatar
nowaysis
Kitisijä
Viestit: 6126
Liittynyt: 26.05.2006 10:01
Paikkakunta: Bunnytown
Viesti:

Re: Tärkein gylddyyrielämys

Viesti Kirjoittaja nowaysis »

Haluaisin nähdä Mona Lisan, vaikka kovin vaatimattomaksi onkin kuvailtu.
Prepare for the worstest.
sanctus

Re: Tärkein gylddyyrielämys

Viesti Kirjoittaja sanctus »

nowaysis kirjoitti:Haluaisin nähdä Mona Lisan, vaikka kovin vaatimattomaksi onkin kuvailtu.
Mä näin tuon viimein muutama viikko sitten. Taulu - kuten moni muukin teos - on toki kiinnostavampi sitä kautta, mitä siitä on lukenut ja miten luettu ruokkii mielikuvitusta hetkellä, kun tarkkailee teosta.

Ehkä viimeisin kulttuurielämys, jos ei Madeiran muutamaa hetkeä lasketa, joka on puhutellut, oli kunnollinen käynti Louvressa. Paikka, kuten moni museo, herättää samaan aikaan sekä positiivista että negatiivista hämmennystä, kun kulkee läpi menneiden teosten.
Avatar
nowaysis
Kitisijä
Viestit: 6126
Liittynyt: 26.05.2006 10:01
Paikkakunta: Bunnytown
Viesti:

Re: Tärkein gylddyyrielämys

Viesti Kirjoittaja nowaysis »

sanctus kirjoitti:
nowaysis kirjoitti:Haluaisin nähdä Mona Lisan, vaikka kovin vaatimattomaksi onkin kuvailtu.
Mä näin tuon viimein muutama viikko sitten. Taulu - kuten moni muukin teos - on toki kiinnostavampi sitä kautta, mitä siitä on lukenut ja miten luettu ruokkii mielikuvitusta hetkellä, kun tarkkailee teosta.
Naulan kantaan. Kyseessä todellakin on teos, johon liittyy ehkä vaatimattomasti sanottuna maailman eniten spekulaatiota. Ja wb!
Prepare for the worstest.
NuoriDaavid

Re: Tärkein gylddyyrielämys

Viesti Kirjoittaja NuoriDaavid »

nowaysis kirjoitti:
sanctus kirjoitti:
nowaysis kirjoitti:Haluaisin nähdä Mona Lisan, vaikka kovin vaatimattomaksi onkin kuvailtu.
Mä näin tuon viimein muutama viikko sitten. Taulu - kuten moni muukin teos - on toki kiinnostavampi sitä kautta, mitä siitä on lukenut ja miten luettu ruokkii mielikuvitusta hetkellä, kun tarkkailee teosta.
Naulan kantaan. Kyseessä todellakin on teos, johon liittyy ehkä vaatimattomasti sanottuna maailman eniten spekulaatiota. Ja wb!
Uskoakseni ensireaktiosi on sama, minkä naisten suusta usein kuulee: onpas se pieni.
sanctus

Re: Tärkein gylddyyrielämys

Viesti Kirjoittaja sanctus »

NuoriDaavid kirjoitti:
nowaysis kirjoitti:
sanctus kirjoitti:
Mä näin tuon viimein muutama viikko sitten. Taulu - kuten moni muukin teos - on toki kiinnostavampi sitä kautta, mitä siitä on lukenut ja miten luettu ruokkii mielikuvitusta hetkellä, kun tarkkailee teosta.
Naulan kantaan. Kyseessä todellakin on teos, johon liittyy ehkä vaatimattomasti sanottuna maailman eniten spekulaatiota. Ja wb!
Uskoakseni ensireaktiosi on sama, minkä naisten suusta usein kuulee: onpas se pieni.
:?:

Toki otan huomioon vanhan kunnon selän takana puhumisen mahdollisuuden. Ovathan naiset miesten tavoin kieroja kuin käärmeet.
NuoriDaavid

Re: Tärkein gylddyyrielämys

Viesti Kirjoittaja NuoriDaavid »

No siis ainaskin mun ensiajatus Mona Lisan nähdessäni oli, että onpas se pieni.
Avatar
Clay
Kitisijä
Viestit: 2582
Liittynyt: 14.08.2005 23:46

Re: Tärkein gylddyyrielämys

Viesti Kirjoittaja Clay »

NuoriDaavid kirjoitti:No siis ainaskin mun ensiajatus Mona Lisan nähdessäni oli, että onpas se pieni.
Mut eihän koko merkkaa, vaan miten se on maalattu.
Nyt penikseni on fantastinen!
NuoriDaavid

Re: Tärkein gylddyyrielämys

Viesti Kirjoittaja NuoriDaavid »

Clay kirjoitti:
NuoriDaavid kirjoitti:No siis ainaskin mun ensiajatus Mona Lisan nähdessäni oli, että onpas se pieni.
Mut eihän koko merkkaa, vaan miten se on maalattu.
No näinhän se on, tärkeintä on, miten käyttää pensseliä.
NuoriDaavid

Re: Tärkein gylddyyrielämys

Viesti Kirjoittaja NuoriDaavid »

Mua joskus alkaa melkein itkettää, kun ajattelen Beatlesien biisejä kokonaisuutena. Ei mikään yksittäinen biisi, vaan se, että kahdella ihmisellä saattoi olla niin loppumaton kyky luoda hienoja biisejä.

Björn och Bennystä ajattelen samalla tavalla.
Avatar
Clay
Kitisijä
Viestit: 2582
Liittynyt: 14.08.2005 23:46

Re: Tärkein gylddyyrielämys

Viesti Kirjoittaja Clay »

NuoriDaavid kirjoitti:Mua joskus alkaa melkein itkettää, kun ajattelen Beatlesien biisejä kokonaisuutena. Ei mikään yksittäinen biisi, vaan se, että kahdella ihmisellä saattoi olla niin loppumaton kyky luoda hienoja biisejä
Mun isä sanoi jotain samansuuntaista joululomalla.. jotain hymähtelin siihen.

Musiikin maailman avautuminen on ollu varmaan omalla kohdalla käänteen tekevin kultturelli herääminen.. bändejä oli ainakin Metallica, Sepultura, Type O Negative, Moonspell, Marilyn Manson.
Nyt penikseni on fantastinen!
Yönmustaritari

Re: Tärkein gylddyyrielämys

Viesti Kirjoittaja Yönmustaritari »

NuoriDaavid kirjoitti:Mua joskus alkaa melkein itkettää, kun ajattelen Beatlesien biisejä kokonaisuutena. Ei mikään yksittäinen biisi, vaan se, että kahdella ihmisellä saattoi olla niin loppumaton kyky luoda hienoja biisejä.
No huhhuhhuu. Makuasias mikä makuasia ei se kakkaa paremmaksi muuta. Tohtorisedällä tuntuu alkavan viiraamaan jo vähän liikaa kun tuommoisia sammakoita suustaan päästää.

Se Lennonhan pitäisi ampua.....kahdesti....
SikaMika

Re: Tärkein gylddyyrielämys

Viesti Kirjoittaja SikaMika »

Kyllähän se musiikki on. Sitä on tullut kuunneltua polvenkorkuisesta asti, se on ollut oikeastaan kaikessa mukana alusta asti. Kaikki muu äkkiseltään mieleen tuleva gyldyyri tarjoaa mulle parhaimmillaan mukavaa ajanvietettä tai ajattelemisen aihetta, mutta musiikki on se taiteenlaji joka tarjoaa edellämainittujen lisäksi arjen yläpuolelle kohottavaa henkistä nostetta ja tunnekuohujen koko skaalan; mikään musiikki ei voi vain soida taustalla, se aiheuttaa aina jonkinlaisia tuntemuksia. Joskus se on se musiikin aivot seinälle potkaiseva energia, joskus lähes kyyneleet silmiin tuova kauneus. En täysin ymmärrä ihmisiä, jotka eivät kuuntele musiikkia lainkaan. Minun näkökulmastani katsottuna he heittävät pois korvaamattoman ison osan siitä, mikä elämässä on kaikkein hienointa. Kai heillä on jotain muuta jolla korvata tuo aukko, toivottavasti.

Olin hätäinen rynnätessäni aloitukseeni. Tokihan kirjallisuus myös tarjoaa paljon, loppumattoman tiedonlähteen tai kokonaan oman päänsisäisen maailmansa. Ääni myös sille. Mutta jos olisi pakko valita, tuhotaanko maailmasta kaikki kirjat vaiko äänilevyt (käytin ensin verbiä "polttaa", mutta korvasin sen paremmalla koska en kestäisi kaikkien pikku piraattien loppumatonta irvistelyä!), olisi valintani lukutoukkia kohtaan kohtuuttoman tyly. Sori.
Avatar
Gat
Kitisijä
Viestit: 9259
Liittynyt: 04.11.2007 2:11
Paikkakunta: Aergistal

Re: Tärkein gylddyyrielämys

Viesti Kirjoittaja Gat »

Musiikista ekana mieleen:

Kate Bush.
AC/DC
J.S. Bach
Niccolo Paganini
Delius
Tori Amos
Alanis Morissette
Beatleseilta varsinkin "Peppers"
Saatanahevi kuten Morbid Angel
Irlantilainen kansanmusiikki

Kuvista:

Roberto Matta
Yves Tanguy

Kirjoista:

Joy ja George Adamson
Farley Mowat
Ludwig Wittgenstein
Robert M. Pirsig
Wilhelm Reich
Richard Dawkins
Carlos Castaneda
C.S. Lewis
Richard Bach
Peter Singer
Shakespeare (lähinnä Hamlet)
Mark Twain
Arthur C. Clarke
Douglas Adams

Wattsin ja Suzukin Zen-kirjat.


Lukuisia B-luokan paskaleffoja,
Mainittakoon vaikka

Judge Roy Bean
Logan's Run
A Boy and his dog
12 Monkeys (jaa sehän on oikeesti hyvä!)
Calamity Jane :oops:
Cat Ballou :oops:

Niin ja pentuna tietysti Star Trek ja Avaruusasema Alfa (Space 1999)

Harry S. Morganin gonzoporno.
Hustlerin "Barely Legal" -lehti.

Niin ja eka kuulento, jota katsoin telkusta livenä, kun näin vanha oon.
This house is as old as I am.
This house knows all I have done.
This house is full of m-m-my mess.
This house is full of m-m-mistakes
This house is full of m-m-madness.
This house is full of, full of, full of fight!
-KB
Avatar
Homeboy65
Kitisijä
Viestit: 12290
Liittynyt: 15.08.2005 13:14
Paikkakunta: Helsinki

Re: Tärkein gylddyyrielämys

Viesti Kirjoittaja Homeboy65 »

Simpsonit

Tex Willer

Kirjoista:

Hannu Salama
Veikko Huovinen
John Steinbeck
Graham Greene

Musa:

Neil Young: Everybody knows this is nowhere
Neil Young: After the goldrush
Neil Young: Harvest
Neil Young: Zuma
Neil Young: American stars'n bars
Neil Young: Comes a time
Neil Young: Rust never sleeps
Neil Young: Live rust
Neil Young: Life
Neil Young: Weld

Neil Young livenä 1993, 2001 ja 2008

On olemassa viina, on olemassa Neil Young. Muu kulttuuri on oikeastaan toisarvoista. :hail:
"En tiedä pitäisikö sinulle ojentaa netiketti, banaani vai köysi." - Tix
NuoriDaavid

Re: Tärkein gylddyyrielämys

Viesti Kirjoittaja NuoriDaavid »

Gat kirjoitti:
Ludwig Wittgenstein
Ootko ihan oikeasti pitänyt ja ymmärtänyt Wittgensteiniä vai laitoitko sen vain listaan, koska se on hienoa?
sanctus

Re: Tärkein gylddyyrielämys

Viesti Kirjoittaja sanctus »

Vaikka se tuntuu lähes edellä mainittuun kirjoittajaan ja hänestä velloviin yleisiin oletuksiin suhteutettuna itsestäni todella obskuurilta, on kyllä todettava, että Neil Young on toki itselleni osoitus Korkeamman olemassaolosta ja hänen löytämisensä musiikkeineen Merkittävä henkilökohtainen kulttuuritapahtuna.

Toki on aina todettava, että jos Metallica ei olisi tehnyt eräänä vuonna niin paskaa levyä, minkä teki, suhteeni Youngiin saattaisi olla toinen.
Avatar
Bluntly
Kitisijä
Viestit: 23439
Liittynyt: 15.08.2005 8:41

Re: Tärkein gylddyyrielämys

Viesti Kirjoittaja Bluntly »

Ensimmäistä kertaa Rocky horror picture show teatterissa hyvin varustautuneen yleisön kera oli metsäläiselle kokemus.

Man bites dog ulkoilmanäytöksenä keskellä metsää.
"Vetäkää käteen, minä maksan" Bluntismi 2006.
NuoriDaavid

Re: Tärkein gylddyyrielämys

Viesti Kirjoittaja NuoriDaavid »

Nyt tuli mieleen hiukan nolo juttu:

Joskus tukkahevin kulta-aikaan 80-luvun lopulla olin katsomassa Bon Jovia Helsingin jäähallissa ja olin aikas täpinöissä. Oli hieno konsertti. Sen jälkeen ei ole konsertissa samaan fiilikseen päässyt.
Avatar
Riemumieli
Kitisijä
Viestit: 6023
Liittynyt: 20.08.2005 23:12
Paikkakunta: Vantaa

Re: Tärkein gylddyyrielämys

Viesti Kirjoittaja Riemumieli »

Star Trek on edelleen kova ja pidän siitä enemmän kuin vaikka kymmenen vuotta sitten. Syynä lienee nostalgia, ennen kun asiat olivat paremmin. Taru Sormusten Herrasta on aina ollut heviä shittiä samoin kuin Iron Maiden. Isot tissit isoilla nänninpihoilla viehättävät yhä ja aina esteettisyydellään.
Paras päivä ikinä.
bliss

Re: Tärkein gylddyyrielämys

Viesti Kirjoittaja bliss »

Reina Sofía ja Museo del Prado Madridissa, 1994.
Avatar
urpiainen
Kitisijä
Viestit: 16598
Liittynyt: 27.10.2005 17:37

Re: Tärkein gylddyyrielämys

Viesti Kirjoittaja urpiainen »

Onhan noita. Tosin aika nostalgiapainotteisesti.

Ensimmäisenä tulee ehkä mieleen elämäni ensimmäinen keskioluthumala joskus 80/90-lukujen taitteessa. Kaverin kaveri haki pari Lapin Kultaa Töölöntorin K-kaupasta, joita sitten bileissä varovasti siemailimme. Ai että - koskaan ei olut ole paremmalta maistunut tai alkoholi ihanammin päähän noussut, vaikka on tuota elämystä sittemmin hartaasti koetettu toistaa paremmillakin oluilla. Turhaan.

Kirjallisuus on siitä ihastuttavaa, että se tarjoaa aivan uusia ja ravisuttavia kokemuksia yhä uudelleen. Ensimmäinen mieleeni tuleva olisi ehkä 5- tai 6-vuotiaana lukemani Tarzan-kirjat. Uusi maailma, johon uppoutua pitkäksi aikaa. Tolkienilla oli sitten viitisen vuotta myöhemmin sama efekti. Toki korkeakirjallisuus sykähdyttää yhä tasaisin väliajoin, mutta ei ehkä sittenkään samalla tavalla kuin ensimmäiset kirjoja itse lukemalla tapahtuneet sadun maailmaan heittäytymiset.

Oppineemmassa kirjallisuudessa on vähän vaikeaa. Gatin mainitseman Wittgensteinin myöhäistuotanto on minulle tärkeää, mutta ei se ole sellainen elämys koskaan ollut, vaan aika tuskallinenkin paneutumisprosessi. Ehkä Niiniluodon esseekokoelma Maailma, minä ja kulttuuri oli teini-urpiaiselle enemmän sellainen avartava elämys. Myös ensitutustumiset sosiologiseen teoriaan olivat aika huimia avauksia kehittyvälle ajattelulleni, mutta sieltä en taida mitään ykisttäistä teosta osata nostaa erilleen. Myös jotkut huippuluennot ovat olleet elämyksiä.

Teatteripuolella minua ravistelivat teini-ikäisenä Q-teatterin kulta-ajan Antti Raivion näytelmät Skavabölen pojat sekä Pirun kaunis tyttö. Pojistahan on kai tulossa nyt vihdoin suomifilmiversio; saa nähdä, uskallanko mennä katsomaan. Myös Komin Variksen veli ja monet muut saman ajan huiput muokkasivat suhdettani teatteriin. Leffoista olen Bluntlyn linjoilla: ensimmäinen Rocky Horror Picture Show oli huikea elämys, vaikka itse pysyinkin aika lähellä takariviä ja ihmettelin vanhempien kaverien touhuja.

Arkkitehtuurissa ensimmäiset vierailut hyvin säilyneillä antiikin raunioilla olivat aika vavahduttavia. Ja toisaalta vaikkapa ensikäyntini Manhattan. Tai jopa Helsinki tällaisena päivänä kuin tänään. Kuvataiteisiin taas minulla ei ehkä niin vahvaa suhdetta ole ollut koskaan. Kyllähän se nyt kyldyyrin käsitettä vähän venyttää, mutta jonkinlaista katharttista isänmaanrakkautta koin myös ensimmäisillä pidemmillä Lapinvaelluksilla, kun raskaan päivän jälkeen istuu tunturipuron varteen aistimaan rauhaa. Nimenomaan kulttuurisen elämyksen tästä tekee se, että sinänsä komeammat maisemat ulkomaisilla vuorilla eivät kuitenkaan ole ihan samalla tavalla sykähdyttäneet.

Teinihevarille Puccinin La Boheme Kansallisoopperassa oli aika elämys: kuinka kaltaiseni epämusikaalinen ja epäsensitiivinen tolvanakin saattaa liikuttua puhtaan kauneuden edessä. Populaarimusiikkiin liittyvistä elämyksistä taas olenkin avautunut jo aiemmin.
Viimeksi muokannut urpiainen, 23.01.2009 13:59. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
"Urpiaisen pesintä on epäsäännöllistä ja lento keikkuvaa. Yleisimmät äänet ovat kimeä kutsuhuuto 'djihh!' ja rahiseva 'tssrrt-tssrrt'."
NuoriDaavid

Re: Tärkein gylddyyrielämys

Viesti Kirjoittaja NuoriDaavid »

urpiainen kirjoitti:Onhan noita. Tosin aika nostalgiapainotteisesti.

Ensimmäisenä tulee ehkä mieleen elämäni ensimmäinen keskioluthumala joskus 80/90-lukujen taitteessa. Kaverin kaveri haki pari Lapin Kultaa Töölöntorin K-kaupasta, joita sitten bileissä varovasti siemailimme. Ai että - koskaan ei olut ole paremmalta maistunut tai alkoholi ihanammin päähän noussut, vaikka on tuota elämystä sittemmin hartaasti koetettu toistaa paremmillakin oluilla. Turhaan.
No jos alkoholi ja muut nautintoaineet otetaan keskusteluun, niin ilman muuta muutamat ekat pussikaljakännit olivat orgastinen kokemus. Koskaan en enää sen jälkeen ole päässyt sellaiseen maailmanomistaja, maailman kovin ja komein jätkä fiilikseen. Ilmeisesti alkoholi ei kaikille koskaan tuota niin kovaa high'ta?

urpiainen kirjoitti: Wittgensteinin
Tiedätkö, onko olemassa jotain Wittgenstein for dummies -teosta? Joskus hiukan selailin sinistä (tai ruskeaa) ja vaikutti kovin kryptiseltä. Olisi kuitenkin hienoa keskustella Wittgensteinista.
Vastaa Viestiin