Parhaat sotaelokuvat?

[daddykillkill]

^ Seison kovennettua.

Tarantinon "Inglorious Bastardsia" odotan hieman pelonsekaisin tuntein.

[MGandhi]

Tarantinon "Inglorious Bastardsia" odotan hieman pelonsekaisin tuntein.

Itse odotan semikauhulla Cruisea natsina. Tarina sinänsä niin mielenkiintoinen, että ihmettelen, ettei siitä ole jo tehty montaakin ison budjetin leffaa. Kyseessä siis tietenkin: Operaatio Valkyria.

[sanctus]

Suomalaisista sotaelokuvista katsomisen arvoiseksi voidaan myös mainita Mikko Niskasen "Sissit", jossa pääosaa näyttelee yksi maamme elokuvahistorian uskottavimman äänen ja katseen omaava mies Matti Oravisto. Leffa sisältää paikoin suomielokuvan helmasyntiä eli teatterimaista artikulaatiota, mutta onnistuu silti muistaakseni vakuuttamaan siitä, mitä sota tekee ihmiselle.

[Frederik Krueger]

Ei kai aikaisempia voi olla komppaamatta, mutta mainitsen kuitenkin seuraavia.

Enemy at the Gates

Starship Troopers

Eihän siinä mitään kunnon juonta ollut, mutta Verhoevenin kyyninen ja kursailematon ohjaustyyli, näyttävät taistelukohtaukset ja erinomainen mahtipontinen musiikki (mulla on elokuvan soundtrack CD tallessa) vetosivat.

Talvisota

Tätä katsoessa tuli jostain syystä ajatus että kaikista suomalaisista sotaelokuvista juuri tämän haluaisin näyttää ulkomaalaisille tutuille. En tiedä miksi tuli sellainen fiilis.

Alexander

En tiedä lasketaanko tämä varsinaiseksi sotaelokuvaksi, mutta mielestäni tämä on paras näkemistäni historiallisista sotaspektaakkeleista tyyliin Gladiaattori, Troy Story jne. Monet taistelukohtaukset olivat hienosti kuvattuja (esim. taistelu intialaisia vastaan), ja innostuin kuinka esim. taistelu persialaisten kuningasta vastaan sisälsi paljon historiallisesti päteviä yksityiskohtia jotka olivat tärkeitä tekijöitä oikeassa taistelussa, esim.:

- määrällisesti pahassa alakynnessä olleiden makedonialaisten huomattavasti persialaisten vastaavia pidemmät keihäät

- Aleksanteri Suuren uhkarohkea mutta onnistunut taktinen harhautusliike, jolla hän sai iskujoukkonsa lähelle pelkuriksi tietämäänsä Persian kuningasta, joka lähtikin käpälämäkeen taistelun tultua liian lähelle => määrällisesti ylivoimaisten persialaissotilaiden moraali laski kuin lehmänhäntä heidän nähdessään kuninkaansa pakenevan => teh win Tuli vain kaikesta tuollaisesta kuva että ohjaaja oli jaksanut tutustua lähdemateriaaliin.

Kaikista näkemistäni elokuvista Alexander näppäilee ehkä parhaiten sisäistä strategiapelifaniani. Sen jälkeen on ihan pakko pelata muutama erä esim. Rome: Total War-strategiapeliä.

[Ann]

Alexander

Aliarvostettu ja unohdettu pätkä tämä. Just toi persialaisten tamppaus oli aika karvojanostattava ja leffan parasta antia. Ylipitkäksi vetäs koko raina muutoin. Tais multa tosin kyynelkin vierähtää ku Pukefallos kupsahti.

Angelina-paska-Jolie pilas tämänkin leffan.

[Tsaari]

Apocalypse Now, Perikato ja Full Metal Jacket nousevat päälimmäisinä mieleen koska olen ne hiljattain katsonut, Battle of Britain odottaa vielä katsomista digiboksissa.

Sotaelokuvissa harrastan selkeää kotiin päin vetoa.
- Talvisota on selkeästi paras suomalainen sotaleffa.

- Tuntemattomista pidän enemmän Mollbergin versiosta, vaikka sekin on hieman kökköinen etenkin loppua kohden tuntuu että veto alkaa ohjaajalta loppua. Laineen versio on liian teatraalinen minun makuuni.

- Rukajärven tienkin olen useampaan otteeseen nähnyt vaikka siihen onkin ympätty ällö rakkaustarina joka ei kuulu millään lailla kunnon sotaelokuvaan. Siinä Franzen on omimmillaan kun ei juurikaan viljele vuorosanoja vaan on pääosin hiljaa, paitsi kertojana. Pisteet ohjaajalle että on pitänyt Peterin kurissa eikä ole päästänyt vetämään hahmoaan koomisesti yli kuten lähes kaikissa rooleissaan tekee.

- Tali Ihantala 1944 menetteli joten kuten vaikka en siltä mitään odottanutkaan, kiitos umpikökköohjaajan

Edelleenkin odotan seuraavaa kunnollista suomalaista sotaelokuvaa.

[Onslow]

9 komppania on myös ihan katsottava pätkä. Elokuvahan perustuu tositapahtumiin Neuvostoliiton aikaisesta Afganistanin sodasta ja on siis myös ruskien itsensä tekemä. Melkoisen karua .

Ilmestyskirjan päälle en ole itse ikinä ymmärtänyt. Matka viidakkoleirille on ok, mutta sen jälkeen leffa on kuin uusimman Indiana Jonesin loppuhuipennus. Silkkaa paskaa.

Luetaanko Schindlerin lista ja Pianisti sotaelokuviksi?

Tämä pitäisi löytää jostain. Kuuleman mukaan on hyvä.

http://www.leffatykki.com/elokuva/tule-ja-katso

[MGandhi]

Luetaanko Schindlerin lista ja Pianisti sotaelokuviksi?

Lasketaan! Nokitetaan Kaunis elämä:llä.

[Tsaari]

Saving Private Ryan
Filkan alun maihinnousukohtaus innoitti kokonaisen FPS-sukupolven. Eikä itse elokuvakaan ollut hassumpi.

Ryanin alku on niin ässäkurko että leffan loppuosa lässähtää väkisinkin. Oikeastaan tekee lopussa melkein mahalaskun käsi sydämellä tähtilipun liehuessa.

[sivustahuutaja]

Edelleenkin odotan seuraavaa kunnollista suomalaista sotaelokuvaa.

Ehdotus nimeksi: Kaukopartio. Tämän kohdalla saisi suomalaisellakin budjetilla kovaa kamaa.

Komppia ketjussa mainituille leffoille: Perikato, Rukajärven tie, 6. komppania.

Tuli mieleen vielä yksi hyvä sotaleffa:
Yossi & Jagger - israelilaisten sotilaiden homostelua, erinomainen! Kerrankin rakkaustarina on saatu mukaan ihan luontevasti.
http://www.rottentomatoes.com/m/yossi_a ... _order=asc

[Riemumieli]

Paljon hyvää mainittu, valitan mahdollista toistoa.

Tuntematon sotilas
Erityisesti vanhempi versio. Tippa tulee linssiin, kun kaverit kuolevat ja Finlandia soi.
Talvisota
Ei niin tunteellinen kuin yllä oleva, mutta kuka ei voisi olla pitämättä. Tv-sarjaversio oli ehkä parempi.
Das Boot
Puhutaan saksaa, kustaan kapteenin auton ikkunaan. Se vaan on hyvä.
Ilmestyskirja Nyt Redux
Ei lopu ainakaan katsottava kesken. En tiedä tosin, onko varsinainen sotaelokuva.
Likainen tusina
Charles Bronson, Lee Marvin, Telly Savalas. Uh, suit you sir.
Rautaristi
Demarkation!
Kotkat kuuntelevat
Steve Harris on the bass guitar!
Tule ja katso
Näyttää sodan rumat kasvot, ei pelleilyä.
Full Metal Jacket
I don't know, but I've been told that eskimo's pussy is mighty cold.
Atlantin valli murtuu
Hurja kokemus nuorempana
Platoon
Amerikkalaista Vietnam-alakuloa parhaimmillaan.

[urpiainen]

Tavalliseen tapaani aloitin ohjelman katsomisen kesken, ja myös lopetin kesken, joten en oikein tiedä mikä ohjelma ja kuka puhui, mutta BBC Worldilla nyt oli päivänä muutamana joku englantilainen filmiprofessori/kriitikko/mikälie puhumassa sotaleffoista, ja nimesi kaikkien aikojen parhaaksi Mollen Tuntemattoman. Olkoon tämä nyt sitten erikoisuudentavoittelua brittihörhöltä tai ei, niin kiinnostavaa kumminkin. Tekisi mieleni sanoa, että Laineen versio on häkellyttävän huono elokuva, mutta kun viimeksi sanoin niin, Rollo argumentoi minut suohon. Joten en sano. Full Metal Jacketista myönnän nauttineeni, mutta minua vähän häiritsee leffassa se, että ymmärrän myös hyvin, miksi se on lähiön besa-aseman kahvilassa notkuvien teini-idioottikaljupäiden mielestä just siisti leffa. Teininä vaikutuin israelilaisesta Late Summer Bluesista, mutta se ei nyt varsinaisesti ole sotaleffa laisinkaan, ja kaiken lisäksi epäilen, että aikuistuttuani en olisi siitä pitänyt juurikaan. Olisi toisaalta kiinnostava nähdä uudelleen. Suomen sotia käsittelevistä elokuvista mieleen tulee myös Käki, josta pidin myös aika lailla. Venäläistten leffojen puheena ollen, onko se nyt sotaelokuva varsinaisesti, mutta odottelin kyllä, jos ei muuta niin elokuvahistoriallisista syistä, mainintaa Panssarilaiva Potemkinille. Vietnam-leffojen genressä taas ei toki sovi unohtaa Good Morning Vietnamia, tai mahdollisesti Tom Cruisen ainoata hyvää roolisuoritusta ikinä leffassa Born on the Fourth of July. Nut kun muistelen, niin Ennen sadetta oli myös minusta aika hyvä sotaelokuvaksi. Kyllähän näitä alkaa tulla mieleen, mutta taidan lopettaa tähän tältä erää.

Saving Private Ryan
Filkan alun maihinnousukohtaus innoitti kokonaisen FPS-sukupolven. Eikä itse elokuvakaan ollut hassumpi.

Ryanin alku on niin ässäkurko että leffan loppuosa lässähtää väkisinkin. Oikeastaan tekee lopussa melkein mahalaskun käsi sydämellä tähtilipun liehuessa.

Minä suosittelisin kaikille leffalipun hankkimista ihan vain Ryanin alkuosan takia. Mutta toisaalta teatterista poistumista heti alkujakson loputtua. Siirappisuus vain kasvaa ja lopulta ylittää sietokyvyn.

[sivustahuutaja]

Vietnam-leffojen genressä taas ei toki sovi unohtaa Good Morning Vietnamia, tai mahdollisesti Tom Cruisen ainoata hyvää roolisuoritusta ikinä leffassa Born on the Fourth of July.

Pointsit noille ja mukaan rimaa hipoen M*A*S*H.

[bedlam]

Tykkäsin joskus aikoinaan De Palman Sodan Arvet -leffasta, ei oltu tätä vissiin mainittu. Pitäis kattoa tuokin uudestaan, toimiiko vielä.

[James B]

Tykkäsin joskus aikoinaan De Palman Sodan Arvet -leffasta, ei oltu tätä vissiin mainittu. Pitäis kattoa tuokin uudestaan, toimiiko vielä.

Katselin aikanaan teatterissa ja dvd:ltä jokin aika sitten. Kyllä se toimii. Vietnamista on tehty erinomaisia elokuvia. Platoon, Good morning vietnam ja tämä tulee heti mieleen.

[Frederik Krueger]

mutta odottelin kyllä, jos ei muuta niin elokuvahistoriallisista syistä, mainintaa Panssarilaiva Potemkinille.

Kynnys mykkäelokuvasta vaikuttumiselle on kieltämättä korkea, mutta ilmeisesti tuo teki minuun jonkin vaikutuksen koska olen nähnyt sen vain kerran, telkkarista joskus ihan pikkutenavana, ja silti muistan erittäin hyvin siitä useita eri kohtauksia.

Mielestäni kyseisen elokuvan näkeminen oli sikälikin tärkeää jotta osasi nauraa esim. Brazilin vastaanottoaulakohtauksessa. Potemkinin näkemättömät kaverit olivat vähän WTF? että mitä hauskaa siinä on jos aulaa lattianpesukonekärryllä puunannut siivooja saa sotilaiden luodista ja kärry lähtee kaatumaan portaita pitkin. Mulle onneksi aukeni heti.

(Joo ja kaikkihan tietävät että Untouchables juna-asemakohtaus on myös saanut vaikutteensa samaisesta Potemkinin kohtauksesta. Mainitsen nämä ehkä yleisestikin tunnetut knoppitiedot vain ärsyttääkseni Gattacaa.)

[Frederik Krueger]

Tykkäsin joskus aikoinaan De Palman Sodan Arvet -leffasta, ei oltu tätä vissiin mainittu. Pitäis kattoa tuokin uudestaan, toimiiko vielä.

En halua nähdä enää, varmaan yksi masentavimmista leffoista ikinä. (masentava <> huono, masentava = paskat fiilikset).

[urpiainen]

Tykkäsin joskus aikoinaan De Palman Sodan Arvet -leffasta, ei oltu tätä vissiin mainittu. Pitäis kattoa tuokin uudestaan, toimiiko vielä.

En halua nähdä enää, varmaan yksi masentavimmista leffoista ikinä. (masentava <> huono, masentava = paskat fiilikset).

Olen vähän samaa mieltä. Hyvä elokuva, mutta sen verran ahdistava, että ihan kiire ei ole katsoa uudelleen.

[Onslow]

Olen vähän samaa mieltä. Hyvä elokuva, mutta sen verran ahdistava, että ihan kiire ei ole katsoa uudelleen.

Harvemmin sota mitään Benny Hill-showta onkaan.

[Frederik Krueger]

Olen vähän samaa mieltä. Hyvä elokuva, mutta sen verran ahdistava, että ihan kiire ei ole katsoa uudelleen.

Harvemmin sota mitään Benny Hill-showta onkaan.

Olisi kuitenkin siistiä jos olisi. Ei tulisi mullekaan enää strategiapelien parissa niin syyllinen olo sodan ja taistelun ihannoinnista.

[bedlam]

Joo ja kaikkihan tietävät että Untouchables juna-asemakohtaus on myös saanut vaikutteensa samaisesta Potemkinin kohtauksesta.

Jota taas vastaavasti Alastoman Aseen kolmannen osan alkukohtaus parodioi.

[MGandhi]

Ei tulisi mullekaan enää strategiapelien parissa niin syyllinen olo sodan ja taistelun ihannoinnista.

Ketjun aloittajakin oli huolissaan imagostaan tämän ketjun avaamisen takia. Onko sotaelokuvat, -pelit tai -kirjat kaikki todellakin sodan ihannointia tai miksi niin luullaan? Totuushan on tarua ihmeellisempää ja väittäisinkin, että juuri siksi sodat ovat nimenomaan olleet niin monen ihmeellisen ja kertomisen arvoisen tarinan taustalla. Ihmisen alkukantaista eloonjäämiskamppailua (yksilötasolla) parhaimmillaan! Ei ihme, että kiinnostaa!

[Onslow]

Onko sotaelokuvat, -pelit tai -kirjat kaikki todellakin sodan ihannointia tai miksi niin luullaan?

Ilmeisesti joidenkin mielestä on. Ex-muija veti hillittömät kilarit, kun tsekkailin World at War sarjan jaksoja silloin tällöin. Olin kuulemma täysin sotahullu, eikä kiinnostukseni sotahistoriaan ollut lainkaan terveen ihmisen hommaa.

Olen edelleen sotahullu ja se muija on Ex.

[urpiainen]

Olen vähän samaa mieltä. Hyvä elokuva, mutta sen verran ahdistava, että ihan kiire ei ole katsoa uudelleen.

Harvemmin sota mitään Benny Hill-showta onkaan.

Huoh.

Mutta sinänsä tämä asia on kyllä mielenkiintoinen. En toki vieläkään halua väheksyä ravistelevien ja ahdistavienkin taideteosten katharttista merkitystä, mutta huomaan käytännön tasolla asennoitumiseni muuttuneen nuoruusvuosista saavutettuani seesteisen varhaiskeski-iän. Ennen sain jonkinlaista tarmoa ja intoa todella ahdistavistakin kirjoista/elokuvista, joiden koin olevan jotenkin "oikealla asialla" vaikkapa näyttämällä julmuuksia niin ahdistavina ja julmina kuin ne ovatkin. Ehkä tuollainen kuuluu jotenkin nuoruusikään, kun ihminen tarvitsee ulkopuolista vahvistusta muotoutumassa oleville käsityksilleen oikeudenmukaisuudesta ja hyvyydestä. Masamaisesti en teininä olisi missään nimessä pitänyt ahdistavuutta ja masentavuutta vaikkapa yhteiskunnallista epäoikeudenmukaisuutta käsittelevässä taiteessa argumenttina ko. taiteen kuluttamista vastaan, koska tuollainen epäoikeudenmukaisuus on ahdistavaa ja masentavaa, ja on hyvä, että se sellaisena kuvataan. Vieläkin olen osin tätä mieltä, vaikkapa joidenkin Bergmanin filmien kohdalla. Mutta en selvästikään enää tarvitse niin paljon vahvistusta käsityksilleni ja usein valitsen katsovani vaikkapa jotain lystikkäämpää kuin mainitun leffan.

[daddykillkill]

Väkivalta - jota sotakin on - nyt vaan sattuu olemaan ainakin allekiroilleen mielestä ihan ookoo juttu elokuvan aiheeksi. Toki edellyttäen ettei se ole itsetarkoitus. Pelkkä tappaminen tappamisen vuoksi käy aika pian tylsäksi.

Terve ihminen osaa kuitenkin erottaa faktan ja fiktion, eikä televisiosta nähty väkivallanteko aiheuta välitöntä tappamishimoa.

Olen yrittänyt pähkäillä, miksi pidän niin paljon vankila-, sukellusvene- ja sotaelokuvista. Olisiko yhteisenä nimittäjänä "skenaario, jossa joukko ihmisiä joutuu tulemaan toimeen mahdottomissa olosuhteissa yhteisen päämäärän saavuttamiseksi" tjmsp.

Vaikka elokuvissa onkin ylentävää katsoa miesten sankaritekoja sotatantereella, IRL en suostuisi tapattamaan / rampauttamaan itseäni yhdenkään virkamiehen persnahkaa suojellakseni. Maailma on täynnä esimerkkejä siitä, miten ala-arvoisen huonosti kansallisvaltiot sotasankareitaan kohtelevat.