Kitinä

Tässä on nyt tultu käytyä yhdessä jos toisessakin tilaisuudessa/näyttelyssä yms., mutten ole ehtinyt enkä jaksanut kirjoittaa aiheista sen enempää. Mutta useampikin niistä on sellainen, että on sääli jos ne jäävät liian vähälle huomiolle, joten tähän ketjuun voisi kerätä vinkkejä tällaisista aiheista.

Ensimmäinen suositeltava tapaus oli Kansallisbaletin esitys Fluke (Mats Ek), joka käsitteli ihmisyyttä ja kaupunkilaisuutta niin hauskalla tavalla, että yleisö nauroi ääneen toistuvasti. Valitettavasti en kuitenkaan löytänyt ohjelmaa enää Kansallisbaletin nettisivuilta, joten on mahdollista, että sitä ei enää esitetä.

Toinen tapaus puolestaan on Kiasman uusi, viime perjantaina avattu näyttely-yhdistelmä, Horror Vacui, Luontoa ja luonnotonta, sekä Oikeilla jäljillä... kokoelmanäyttely. Horror Vacui on kuin astuminen sisään piirrettyyn elokuvaan nimeltä Steamboy, mukelo tarvitsi yhdessä huoneessa lainaksi tarjolla olleet kuulosuojaimet, sillä taideteokset pitävät paikoitellen kovaakin ääntä. Luontoa ja luonnotonta puolestaan käsittelee 2000-luvun mieheyttä tavoilla, jotka laittavat nauramaan ääneen. Ja Oikeilla jäljillä... -näyttelyssä puolestaan perustellaan mm. erinomaisesti, miksi aito patriootti vihaa makarooneja. Suosittelen kaikille!

Viime perjantaina Suomen kiinalainen teatteri kävi esittämässä kaksi näytelmää Helsingissä Ylioppilasteatterissa. Ne olivat "Apinakuningas Sun Vo Kung panee taivasten valtakunnan sekaisin" ja "Ah Q".

Ensiksimainittu käsittelee sisäänpääsykoetta virkamieskoulutukseen, jossa kaksi aiemmat karsintakierrokset läpäissyttä hakijaa kilpailevat paremmuudesta improvisaation päälle rakentuvassa tarinankerronnassa, jonka aiheeksi toisen hakijan jalkapohjassa olleen syylän takia muodostuu suurin kipu, eli pienen lapsen turha kuolema, joka tuossa tapauksessa pääosin taisi johtua siitä, että apinakuningas oli karkoittanut jumalat pois taivaasta.

Jälkimmäinen puolestaan käsitteli Sunzin teosta Sodankäynnin taito. Ja kas, talvi- ja jatkosotien strategiathan suunniteltiin kovin kiinalaisittain, kysykää vaikka Antero Airolta. Oli pelottavaa, että sama näytelmä pystyi olemaan samanaikaisesti äärimmäisen kiinalainen ja täsmälleen yhtä äärimmäisen suomalainen.

Jos minun pitäisi valita Suomen teatterimaailman merkittävin henkilö minulle, tuo henkilö olisi ehdottomasti Juha Hurme. Täydellistä ja äärimmäisen vaikuttavaa työtä joka kerta.

...

McJanne kirjoitti:

prosessi kirjoitti:Jälkimmäinen puolestaan käsitteli Sunzin teosta Sodankäynnin taito. Ja kas, talvi- ja jatkosotien strategiathan suunniteltiin kovin kiinalaisittain, kysykää vaikka Antero Airolta. Oli pelottavaa, että sama näytelmä pystyi olemaan samanaikaisesti äärimmäisen kiinalainen ja täsmälleen yhtä äärimmäisen suomalainen.

Heti lähde esiin, kiinnostaa. Missä sanotaan, että ko. oppeja on sovellettu käytännössä sodissa? Mylwäys, onko mpkk:lla vielä tukiopetusta aiheesta?

Näytelmän tapauksessa kyseessä olivat tietenkin kaunokirjallisuusviittaukset, joita tuskin varsinaisina lähteinä voi pitää, vaikka ne mielenkiintoisia noin psykologiselta kantilta katsottuna olivatkin. Teatteri on mielikuvien luomista, ja siinä tuo näytelmä kyllä onnistui.

Perjantaina kävimme stalkkaamassa EW:ia, tai ainakin hänen luomuksiaan. Oli vaikuttava muotinäytös, ja myöntää täytyy, että EW hallitsee yksityiskohdat aivan eri tasolla kuin muut näytökseen osallistuneet suunnittelijat. Hänen luomuksiinsa oli nähty oikeastaan samalla tavalla vaivaa kuin hänen kitinäkirjoituksiinsakin, jos täällä on kyse käsitteiden määrittelystä, noissa vaatteissa oli kyse vaatteuden ja muotojen määrittelystä. Nostan hattua.

prosessi kirjoitti:jos täällä on kyse käsitteiden määrittelystä, noissa vaatteissa oli kyse vaatteuden ja muotojen määrittelystä.

Hih, hauskasti sanottu.

Suosittelisin viimeisintä burleskielämystäni, mut se meni jo! Eilen illalla oli From Helsinki to Honolulu via Hysteria, ja todettakoon, että elämystä paransi kummasti tummaan pukuun, mustaan lierihattuun ja mustaan, valkoisella nupilla varustettuun kävelykeppiin sonnustautunut mies, joka käytteli kävelykeppiä milloin mihinkin tarkoitukseen, kuten hatun asennon parantamiseen, nilkkani hiplailuun katsomossa, kasvojeni asetteluun parempaan pussausasentoon ja kotimatkalla hameenhelmani alhaalla pitämiseen myrskytuulessa. Hän oli tavannut pari tuttua minua odotellessaan, jotka olivat olleet sitä mieltä, että hänen pitäisi ottaa tuo arkipukeutumistyylikseen. Olen niiiiiiin samaa mieltä. Emme tainneet itse asiassa kumpikaan oikein näyttää oikeilta ihmisiltä, sillä paikalle tullessamme lipunmyyjät sun muut valitsivat jostain syystä kommunikointikieleksi kanssamme englannin. Sitähän esim. Casablancassakin puhuttiin.

Suosittelen Apichatpong Weerasethakulin elokuvaa Sud Pralad (Tropical Malady). Useamman sadan nähdyn leffan joukosta ensimmäinen pitkiin aikoihin, joka päätyi "ylähyllylle". (Ylähylly ei siis ole mikään fyysinen hylly, vaan luokitusjärjestelmä. Siellä ovat kokonaisvaltaisesti arvioituna parhaat ja merkityksellisimmät elokuvat.)

Varoitan jo etukäteen, että en ole erityisen valmis keskustelemaan tästä elokuvasta. Kunhan halusin suositella.

^ IMDB:n kommenteista päätellen aivan käsittämätöntä korkeakulttuurishittiä.

Mielummin aivan jotain muuta.

Minun suurimpia elämyksiä pitkään aikaan oli Cecilia Bartolin henkeäsalpaavan hieno konsertti tässä toukokuun lopulla. Mietinkin juuri, että vaikka lipun hinta saattaa karkoittaa monia niin SILTI ihmisten pitäisi ainakin kerran elämässään kokea jotain sellaista todella kaunista ja elämyksellistä. Minä kun rakastan musiikkia, varsinkin klassista laulua, se koko konsertti oli kuin yhtä "paratiisia". Olen aivan varma, että ei monikaan palaisi kotiin tuosta konsertista ajatellen että rahat olisivat menneet hukkaan!!

Mutta jos nyt hiukan proosallisemmin, niin sanoakseni, suosittelisin Suomenlinnan kesäteatteria! Sielläpä on suosikkinäyttelijäni Elena Leeve!
Ja Suomenlinnan reissukin tulee samalla tehtyä. Ehdottomasti kesän "must"-juttu!

Sitten kaikki kesäfestivaalit vaikka itse en taida niissä käydä nyt paljoa. Pääasia olisi, että ei mene synkkenemään hämyiseen baariin...

Tällaista toivon ja suosittelen...ja ruumiinkulttuuria. Kuulkaapa, mikään ei ylitä sitä upeaa tunnetta, joka syntyy kun alla on tennismassakenttä ja lyö rennosti slaissin taustana merellinen auringonlasku...
...ja vastustajana kevyt urheilullinen tyttö vielä, ja menemme molemmat sitten pikku drinkille hieman hikisinä ja meillä on nauru ja hymy herkässä...
Tällainen edellämainittu täysin toteutuvakin asia pidentääpi elinaikaa aina viljalti!

Ja huomaa, ei tarvi mennä tenniskentälle, vaan upean fiiliksen saa aivan ilmaiseksi meidän luonnostamme ja sen musiikin löytää lukuisista ilmaiskonserteista meidän Helsingissämme ainakin! Ja ilmaiseksi voi pyöräillä aamutorille...

Ja koska maailmaan mahtuu varmasti myös vastatuulta kaikille, niin sinulle lukijani kuin minullekin aivan tarpeeksi niin sitä hyvää tarvitaan sitten neutralisoimaan ikävät!

Stadinarska

Bluntly kirjoitti:^ IMDB:n kommenteista päätellen aivan käsittämätöntä korkeakulttuurishittiä.

Mielummin aivan jotain muuta.

Ketjun otsikko ei ole "Dissaa toisten suosittelemia kulttuurielämyksiä". Suosituksesi on hyväksytty, disautusta ei.

Suosittelen täten Henri Kapulaisen ohjaamaa, Veikko Vennamosta kertovaa näytelmää "Valtakunnan häirikkö". Helsingin kaupunginteatteri represents.
Oli aivan erinomaisen hauska pläjäys, mainioita näyttelijöitä(mm.Pertti Sveholm, Eija Vilpas, Mikko Kivinen, Leena Uotila)ja mukavan niukka lavastus.

Sattumalta myös Timo Soini oli paikalla. Omat muistot Vennamosta eivät kummoisia ole, varmaan vanhempi polvi saa tästä enemmän irti ja olikin katsomossa hyvin edustettuna. Suosittelen silti.

Mä en nyt vielä suosittele mitään kun olen vasta menossa - en vaan löytänyt parempaakaan ketjua enkä jaksanut aloittaa uutta.

Tarkoituksena olisi mennä katsomaan Caj Bremerin valokuvia Ateneumiin.
Linkki. Olisko halukkaita mukaan lähtijöitä? Päivää en vielä tiedä kellonajasta puhumattakaan

Toinen Must See -näyttely on Signe Branderin Helsinki-aiheinen näyttely Hakasalmen huvilassa. Sinnekin saa liittyä seuraan. Ajankohta kuten yllä.

Luultavasti vuosikymmenen myydyin runokirja maassamme on tulossa.

Kansallismuseossa on Barbie-näyttely. Kandee käydä, vielä ehtii! Samalla hinnalla (15 euroa) saa pällistellä kaikki muutkin museon näyttelyt.

Notre Dame Pariisissa. Oli kaltaiselleni jumalattomallekin päräyttävä paikka. Jotenkin vaan niin hieno ajatella, että ranskan pojat ovat rakentaneet tuollaisen samaan aikaan, kun suomalaiset olivat maakuopassa.

Kumma kyllä, olen alkanut kiinnostua kirkoista ja hautausmaista. Olikos se Prahan vai Budapestin juutalainen hautausmaa, joka oli myös erikoishieno. Ja Lissabonin goottilainen hautausmaa myös.

edit: Prahassa

https://www.atlasobscura.com/places/old ... cemetery-1

^ Notre Damen kattoterde on huima paikka. Voi vaan kuvitella millaista aikanaan oli meno kun kelloa vinssattiin paikalleen tai kun salama yöllä iskee ja gargoyle välähtää.

Joku on raapaissut kasaan kirjan suomalaisista kivikirkoista. Lainasin sen kerran kirjastosta. Ihan mielenkiintoinen öögaus historiaan. Suomestakin löytyy wanhaa tawaraa.

Silu Seppälä (vai hänen esittämänsä roolihahmo - fakta ja fiktio sekoittuvat) "bussi on täynnä viinaa ja jätkät menee kattoon jotain vitun raunioita".

Joka vielä ehtii. ostakoon Ilta-Sanomat 8-9 syyskuuta paperiversiona. Liitteessä on nimittäin puolueeton, siis ylistävä kahden aukeaman artikkeli aikamme merkittävimmästä pop-muusikosta, siis Kate Bushista tietenkin. Sivistyisitte.

^ Kristin Chenoweth on parempi.

Bhven kirjoitti: ↑09.09.2018 20:56 ^ Kristin Chenoweth on parempi.

James Potkukelkka kirjoitti: ↑15.08.2018 17:23 Notre Dame Pariisissa. Oli kaltaiselleni jumalattomallekin päräyttävä paikka. Jotenkin vaan niin hieno ajatella, että ranskan pojat ovat rakentaneet tuollaisen samaan aikaan, kun suomalaiset olivat maakuopassa.

Varmaan ainoa rakennus maailmassa (jos nyt jätetään oma ja läheisten koti pois), jonka tuhoutuminen saa surulliseksi.

James Potkukelkka kirjoitti: ↑16.04.2019 11:42

James Potkukelkka kirjoitti: ↑15.08.2018 17:23 Notre Dame Pariisissa. Oli kaltaiselleni jumalattomallekin päräyttävä paikka. Jotenkin vaan niin hieno ajatella, että ranskan pojat ovat rakentaneet tuollaisen samaan aikaan, kun suomalaiset olivat maakuopassa.

Varmaan ainoa rakennus maailmassa (jos nyt jätetään oma ja läheisten koti pois), jonka tuhoutuminen saa surulliseksi.

Aika samoja tunnelmia monella tapaa.

Itsellä iski Angkor Wat:ssa ajatus kovaa, että kun nämä on aloitettu rakentelemaan, niin meikäläiset on asunu jossain savupirteissä ja käännytetty katolilaisiksi ulkomaalaisten toimesta.

Kirkonpolttajat ry. on juuri tukehtumassa samppanjaan.