Kyllä se on jo nimenomaa viisautta ja kehitystä jos on lopettanut rangaistuksen ts. pelästyksen jälkeen virheensä. Sillä niin moni ei lopeta.Vesper kirjoitti:En toki loukkaantunut, mutta ehkä naiiviuttani ajattelen, että ihmiset oppivat virheistään eikä heitä sen vuoksi tarvitse koko ikäänsä kivittää. Tosta sinun kommentistasi kun haiskahti melko kauas ajatus, että jos kerran on erehtynyt, on loppuikänsä vähintäänkin epäilyttävää sakkia. Eikö sitä varten anneta rangaistuksia, että niillä voi tekonsa sovittaa?
Minä en oikein ymmärrä, että Oonan piti jättää missileikki kesken, kun kerran oli jo ennen osallistumistaan organisaatiolta varmistanut, ettei tuomio ole este osallistumiselle. Vasta sitten kun asiasta tuli julkinen meni organisaatiolla vetelät housuun.
Olet oikeassa siinä.
Kuten sanottu, nämä ovat hienosäätöasioita ja lapsuudessa koetut kaikki traumat ja tyhmyydet ovat niin tuiki tavallisia, että niitä kokeneet ovat valtaväestö. Ihmiset sekoittuvat ja sellaisesta asiasta jonka ei pitäisi olla tavallista, tulee aivan tavallista!
Tämä on hiuksenhienoa asiaa tämä ihmisen kasvu ja kehitys joskus. Sitten kun ja jos lapsuus pilataan täysin niin sitten ei enää olla hienosäädössä. Pitää muistaa 95% ja 5% laki. 95% todellisista TÄYSIN NÄKYVISTÄ ongelmista aiheuttaa 5% väestöstä.
Minä puhuinkin sitten aivan näistä enemmän näkymättömistä, jotka ovat myös siis ainakin vähän aina näkyvissä jos on kiinnostunut ihmisistä ja miettii käytöstä yms.
OONAN tapaus on vakava periaattellisesti, todella. Pahinta kasvatuksessa tai ylipäänsä elämässä on luottamuksen menetys ja lupausten pitämättä jättäminen. Sympatiseeraan Oonaa sikäli. Tämä menetelmä kokonaisuutena on väärin.
Ainoa oikea on sanoa heti koko asia ja salaaminen olisi mahdottomuus sitten.
Mutta maailmahan on tällainen. Ei mukavaa.
SA
